Jos kaverittoman lapsen yksinäisyys jatkuu vielä pitkälle aikuisiuteen?

Vierailija kirjoitti:

Ei saa päästää kiusaamistilannetta jatkumaan pitkään. Lapsi menee rikki. Irti tilanteesta keinolla millä hyvänsä, meillä se oli koulun vaihto. Ja harrastuksiin, joista löytää kavereita. Harrastuksiin täytyy löytyä aikaa (kuljetukset) ja rahaa, jostain, vaikka sossusta. Ja tukea lapselle puhumalla kotona asioista. Vanhemmuus on vastuuta. Ketään pientä ihmistä ei saa jättää tilanteeseen.

Kerroin tuolla edempänä oman poikani tilanteesta.

Koulu vaihtui, käytiin miehen kanssa jopa kiusaajien kotona tapaamassa näitä vanhempineen, pidettiin palaveria koulun kanssa ja oltiin todellakin tukena lapselle!

Kaikkeen kiusaamiseen mitä kotiin kuultiin ja kantautui reagoitiin. Mitä vielä olisi voitu tehdä?

Tuntuu pahalta nuo kaksi viimeistä lausetta, jos ne oli tarkoitettu minulle?