Te joilla on hyvä parisuhde: kerro jokin asia suhteessanne, mikä voisi olla paremmin

Vierailija kirjoitti:

Yksikään parisuhde ei ole täydellinen. Haluaisin kuulla teiltä, jotka pidätte parisuhdettanne hyvänä ja olette (pääosin) tyytyväisiä, mikä on suurin "vika" tai ongelma suhteessanne. Minkä asian muuttaisitte jos voisitte?

Mainitsemanne asia voi olla ihan miten pieni tai iso tahansa. Haluaisin vain saada vähän ajatusta, että minkä mittakaavan ongelmien kanssa sellaiset ihmiset/parit painivat, jotka kuitenkin kokonaisuudessaan ovat tyytyväisiä suhteeseensa. Jos haluatte, niin voitte myös kertoa ikänne.

Kiitos kommenteista :)

N25

Mies heittelee toisinaan kiukkuisena tavaroita. Onneksi äärimmäisen harvoin. Eikä heitä muita tavaroilla.

Toivoisin enemmän sellaista spontaaniutta seksielämään. Seksi on hyvää ja saan kyllä orgasmin ja homma on ihan kiihkeää mutta sellainen nuoruuden intohimo ja räiskyntä uupuu ja haluaisin vaihtelua enemmän. Itse olen seksuaalisempi kuin mieheni ja välillä adia surettaa minua. Kuitenkin seksiä on pari kertaa viikossa ja joka päivä pussaillaan, hierotaan, silitellään ja halaillaan ja henkisellä tasolla ollaan perfect match joten olen päättänyt vain itse vähän rajoittaa sitä omaa kiimaisuuttani.

Olen nainen 35v.

Haluaisin, että mieheni lopettaisi kuorsauksen ja hampaiden narskuttelun yöllä, se tekee minut hulluksi ja pitää hereillä aina jonkin aikaa jos herään siihen.

Tämä saattaa itseasiassa olla isokin vika, ja minusta on hirveän ironista että kun kerrankin löysin sen mahdottoman eli miehen josta MINÄ pidän, hänellä on potenssiongelma. Hän kiihottuu ja haluaa seksiä, mutta kalu ei seiso kunnolla. Ei suostu menemään lääkäriin tai juttelemaan kenellekään asiasta.

Emme ole koskaan näiden vuosien aikana harrastaneet yhdyntää, muuta kyllä.

Seksi on se, joka tässä liitossa hiertää

Seksiä. Elämä pienten lasten vanhempana, työt, jne. vie kaiken energian itseltäni tehdä aloitetta seksiin, en vain jaksa. Mies taas ei ole tottunut tekemään aloitetta, joten tässä mennään sillä, että vuosi on oltu täysin ilman ja viimeisen neljän vuoden aikana seksiä yhteensä alle 10 kertaa. Toivoisinkin seksin lisäksi mieheltäni aloitekykyä seksin suhteen. Olen kertonut toiveeni hänelle, mutta ei hän ole muuttanut toimintatapaansa. Arki kuitenkin sujuu, alkuun seksittömyys kiristi hermoja, nykyisin siitä (surullista kyllä) on tullut normaalia.

Miehen tapa puhua muista ihmisistä oksettaa välillä minua. Haukkuu vassarit, feministit, läskit, homot, tummaihoiset (käyttä n-sanaa). Unohtaa asioita ja kysyy minulta aina esim. että kuinka kauan jotain ruokaa pitää paistaa uunissa. Ei kuuntele ja joudun toistamaan asioita. Teidän mielestänne hän kuulostaa varmaan hirveältä ihmiseltä, mutta muuten meillä on erittäin hyvä parisuhde. :) Minun vikojani ovat kuulemma valittaminen ja tiuskiminen.

Mieheni ei ole koskaan ollut hullun rakastunut minuun. Muuten kaikki hyvin, nyt.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ei ole koskaan ollut hullun rakastunut minuun. Muuten kaikki hyvin, nyt.

Mistä tiedät ettei ole ollut?

Mies on sanonut, ettei oikein osaa tehdä aloitetta sopuun riidan jälkeen. Meinasi yhdesti nukkua lattialla kun luuli minun olevan niin vihainen etten ottaisi häntä viereen. Kävin sitten puhumassa asiat selviksi. Luulen että aiempi pitkä parisuhde vaikuttaa, ex-nainen vaikutti aika kontrolloivalta ja verisesti suuttuvalta henkilöltä, oli lähes joka päivä pahoja riitoja.

Me olemme olleet kolmisen vuotta yhdessä mutta riitatilanteessa ja sen jälkeen mies jotenkin menee lukkoon eikä muista että en ole pitkävihainen?

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ei ole koskaan ollut hullun rakastunut minuun. Muuten kaikki hyvin, nyt.

Meillä kriiseiltiin siitä, kun mies ei tiennyt, mitä rakkaus on. Menee aina järjellä eikä koskaan tunteella. Siksi mekin päädyimme yhteen, koska paperilla olemme täydellisiä toisillemme, mutta alussa ei mitään ihastusta tai intohimoa ollut. Vuoden seurustelun jälkeen ahdistuin siitä, kun itse olin oppinut rakastamaan miestäni, mutta hän ei minua. Aloin pelätä, että tuhlaanko elämäni miehen kanssa, joka ei rakasta minua. Lopulta ehkä pienen painostuksen jälkeen 1,5 vuoden seurustelun jälkeen hän sanoi rakastavansa minua. Mutta uskon sen, koska sen jälkeen aloimme puhua toisistamme myös rakkaina ja silloin tällöin sanommekin että rakastamme. Ja sen jälkeen se intohimokin ja alkuhuuma tuli, vähän myöhässä vain. :D

Sovimme monessa mielessä tosi hyvin yhteen, vaikka olemme erilaisia. Mies ulospäin suuntautunut ja minä introvertti jne. Mutta paljon yhteistä on ja edelleen kivaa yhdessä, vaikka yhteiseloa jo 25 vuotta takana. Seksikin yltyy ajoittain jopa intohimoiseksi. 

Suhdettä hiukan hiertää miehen vuosien takainen läheltä piti-uskottomuus, yhden illan keissi, joka ei hänen päättäväisyydestään johtuen edennyt kunnolla fyysiseksi (onneksi), mutta loukkasi kuitenkin minua ja on aiheuttanut taakkaa suhteeseemme. Vahingon tapahduttua hän toimi esimerkillisesti, tunnusti oma-aloitteisesti, kertoi kaiken, katui, pyysi anteeksi ja on siitä lähtien tehnyt kaikkensa rakentaakseen luottamusta ja osoittaakseen rakkauttaan minulle.

Mikään muu ei pitkältä yhteiseltä taipaleeltamme ole jäänyt vaivaamaan. Mies on monessa suhteessa unelmapuoliso ja erittäin rakas minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso on koiraihminen, minä taas kissa.

Ainoa asia mistä on meidän neljän vuoden avioliiton aikana tullut sanaharkkaa..

Sitä toivoi suhteen alussa toisen muuttuvan, vaan edelleen sitä elellään kissattomana, mutta eihän täydellistä kumppania voi ollakaan. :D

Olet kissa?! 😮 Eikös tuo avioliitto ole mieheltäsi jopa rikollista 🤔

Miten tuo sitten pitäisi kirjoittaa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso on koiraihminen, minä taas kissa.

Ainoa asia mistä on meidän neljän vuoden avioliiton aikana tullut sanaharkkaa..

Sitä toivoi suhteen alussa toisen muuttuvan, vaan edelleen sitä elellään kissattomana, mutta eihän täydellistä kumppania voi ollakaan. :D

Olet kissa?! 😮 Eikös tuo avioliitto ole mieheltäsi jopa rikollista 🤔

Miten tuo sitten pitäisi kirjoittaa :D

"Mieheni on koira-, minä taas kissaihminen."

😉

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin, että mieheni lopettaisi kuorsauksen ja hampaiden narskuttelun yöllä, se tekee minut hulluksi ja pitää hereillä aina jonkin aikaa jos herään siihen.

Vähän ohis, mutta tota hampaiden narskuttelua voi hoitaa purukiskolla (sellainen muovinen, joka laitetaan yöksi), jos sitä tekee usein. Ei ole ihan halpaa lystiä, kun pitää tehdä mittatilauksena (sellaisia pehmeitä valmismalleja on myös, mutta hammaslääkäri oli sitä mieltä, että eivät toimi - eikä ollut siis itse sitä kiskoa mulle tekemässä, eli en usko, että suositteli kalliimpaa myyntimielessä).

Mutta kannattaa harkita, koska jatkuva narskuttaminen kuluttaa hampaita pahasti (itse hankin kiskon, kun tarkastuksessa löytyi sen verran pahat kulumat). Voi aiheuttaa myös lihasjumeja, päänsärkyä ja leuan sijoiltaan menemisen.

up

Mies voisi olla vähän puheliaampi. Muuten on lähes täydellinen, hoitaa kotityöt siinä missä minäkin, halaa ja pussaa, seksikin vielä toimii, vaikka yhteistä taivalta takana lähes 50 vuotta. No, minulla on kyllä juttuseuraa talon muista mummoista, jos kieli meinaa kitalakeen kuivua.

Terveys. Rakkautta riittää ja elintasoraamit ovat ok-kunnossa, mutta molemmat ovat kroonisesti sairaita, joten arki on rauhallista. Välillä voimat vähissä, ja pännii, mutta onneksi on myös parempia aikoja.

Haluaisin joskus keittiöön, mies on vallannut koko tilan. Ei siinä, tekee mainiota ruokaa mutta voisin minäkin joskus tehdä jotain. Saa myös kokkaamiseen kulumaan aikaa ihan pirusti, joten 3 tuntia aiemmin yleensä sanon että "on nälkä" niin tiedän että sapuska on valmiina silloin kun olen oikeasti nälkäinen. :D Ei nyt oikein muuta tullut mieleen. N.26v M.37v

Dramaattiset riidat. Onneksi saamme ne aina nopeasti selvitettyä.

Muuten kaikki on todella hyvin. Riitojen aikana selvitetään just niitä ongelmakohtia, jotka aina sitten selviääkin.