Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tyrkyttää leipomuksia juhliini
Onko muilla kokemuksia sellaisesta, että jonkun tutun naishenkilön on aina pakko tarjoutua leipomaan sinun juhliisi, vaikket sitä edes haluaisi?
Olen niin kyllästynyt siihen, että anopin pitäisi aina saada osallistua kaikkiin perhejuhliemme järjestelyihin ja tehdä sinne erilaisia leipomuksia jne... Pidän tietyntyyppisistä leivonnaisista ja tykkään leipomisesta, teen siis sen mielelläni itse enkä koe siitä mitään vaivaa. Anopin taas on aina pakko päästävä mukaan leipomaan, ja hänen on pakko tuoda edes muutama kuivakakku, kun leipomisesta on muka minulle niin kovaa vaivaa.
Nyt on tulossa pojan syntymäpäivät ja anoppi on jo etukäteen ilmoittanut, että hän mielellään hoitaa leipomisen, kun juhlien järjestämisestä on minulle muka liian kovaa vaivaa. Sanoin, etten tarvitse apua ja siitä hän loukkaantui. eivätkö minun kakkuni kelpaa. Sinä varmaan teet paljon parempia.
Olen alkanut miettiä, että onko anoppi jotenkin kateellinen siitä, että saan järjestettyä juhlat ja ihmiset pitävät leipomuksistani (eikä hän saa kehuja)... Joka juhlia ennen saa käydä tappelun siitä, miksi häntä ei huolita juhlia järjestämään.
Kommentit (1602)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Minusta on ihanaa, jos joku tarjoutuu leipomaan. Olen itse surkea leipoja, enkä jaksa stressata siitä, mikä kakku taas lätsähtää ja mistä raosta kermavaahdot taas valuvat ympäriinsä.
Keskityn ydinosaamiseeni eli ruuanlaittoon ja yleiseen organisoimiseen. Nakitan tosi mielellään leipomiset muille! Ole iloinen, että sinulla on läheinen, joka tarjoaa apuaan. Monella ei ole.
Tiedän kyllä, että kaikki eivät saa apua. Minä kuitenkin pidän leipomisesta, ja teen mielelläni kaikki juhlavalmistelut itse. Anoppi ei ole mikään mestari leipomaan, ja laittaisin mielelläni tarjolle vain sellaisia leivoksia joista minä, perheemme ja vieraat pitävät. Ap
Eikö se anoppi ole perhettä? Tai edes vieras?
Ei ole perhettä.
Vieras.
Yleensä vieraat ei tuo ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ap:n loukkaantuvan siitä, että anoppi ei kunnioita rajoja. Siitä huolimatta ihmettelen, eikö sen anopin tuoman kuivakakun voisi laittaa pöytään. Ei se nyt tarjoilupöytää pilaa eikä sitä ole kenenkään pakko ottaa. Voithan vielä suureen ääneen kiitellä anoppia kuivakakusta niin, että vieraat varmasti tietävät, kenen vika on, jos pöydässä on pahalta maistuva kuivakakku (tosin minusta kyllä monet kuivakakut maistuvat selvästi paremmalta kuin juustokakut, mutta se on tietenkin makuasia).
Ymmärrän, että 14v ei vielä ymmärrä ja osaa ottaa muita huomioon. Mutta aikuinen ihminen osaa jo kiittää ja kehua, ja arvostaa sitä, että toinen haluaa auttaa.
Ja ylijääneet kuivakakut voi pakastaa, enkä tosiaan usko, että kummallakaan vanhemmalla ei olisi työpaikkaa, jossa ne kelpaisivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Minusta on ihanaa, jos joku tarjoutuu leipomaan. Olen itse surkea leipoja, enkä jaksa stressata siitä, mikä kakku taas lätsähtää ja mistä raosta kermavaahdot taas valuvat ympäriinsä.
Keskityn ydinosaamiseeni eli ruuanlaittoon ja yleiseen organisoimiseen. Nakitan tosi mielellään leipomiset muille! Ole iloinen, että sinulla on läheinen, joka tarjoaa apuaan. Monella ei ole.
Tiedän kyllä, että kaikki eivät saa apua. Minä kuitenkin pidän leipomisesta, ja teen mielelläni kaikki juhlavalmistelut itse. Anoppi ei ole mikään mestari leipomaan, ja laittaisin mielelläni tarjolle vain sellaisia leivoksia joista minä, perheemme ja vieraat pitävät. Ap
Eikö se anoppi ole perhettä? Tai edes vieras?
Ei ole perhettä.
Vieras.
Yleensä vieraat ei tuo ruokaa.
Eikö sinulle ole mitään käytöstapoja opetettu. Yleensä vieraat kyllä tuovat jotain tuliaisia, usein ruokaa. Ja anoppi on miehen äiti. Äiti on ihmiselle perhettä. Ja mies on myös ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Minusta on ihanaa, jos joku tarjoutuu leipomaan. Olen itse surkea leipoja, enkä jaksa stressata siitä, mikä kakku taas lätsähtää ja mistä raosta kermavaahdot taas valuvat ympäriinsä.
Keskityn ydinosaamiseeni eli ruuanlaittoon ja yleiseen organisoimiseen. Nakitan tosi mielellään leipomiset muille! Ole iloinen, että sinulla on läheinen, joka tarjoaa apuaan. Monella ei ole.
Tiedän kyllä, että kaikki eivät saa apua. Minä kuitenkin pidän leipomisesta, ja teen mielelläni kaikki juhlavalmistelut itse. Anoppi ei ole mikään mestari leipomaan, ja laittaisin mielelläni tarjolle vain sellaisia leivoksia joista minä, perheemme ja vieraat pitävät. Ap
Eikö se anoppi ole perhettä? Tai edes vieras?
Ei ole perhettä.
Vieras.
Yleensä vieraat ei tuo ruokaa.
Eikö sinulle ole mitään käytöstapoja opetettu. Yleensä vieraat kyllä tuovat jotain tuliaisia, usein ruokaa. Ja anoppi on miehen äiti. Äiti on ihmiselle perhettä. Ja mies on myös ihminen.
Ei se anoppi ole ko perheen jäsen. Sukulainen. Ja vieraana tulee.
Kyllä. Vieraat voi tuoda tuliaisia, mutta yleensä esim synttäreille se tuliainen on syntymäpäivälahja. Ei kuivakakku syötäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun aikoinaan pääsin ripille, niin minulle oli todella tärkeä saada niistä juhlista minun näköiset juhlat. Suunnittelin itse ne juhlat (olin siis 14-vuotias) ja halusin ehdottomasti, että pöydässä ei ole yhtään kuivakakkua, voileipäkakkua eikä pikkuleipää (eli perinteistä tarjottavaa). Minulle oli todella tärkeää, että pöydässä on vain ns. etnisempää tarjottavaa, sekä suolaista että makeaa kyllä. Itse asiassa sanoin äidilleni, että suostun olemaan juhlissa paikalla vain, jos pöydässä ei ole mitään muuta kuin mitä itse siihen suunnittelen. Jos joku olisi siihen sitten tyrkännyt kuivakakun, niin olisi todella pahoittanut mieleni. Onneksi äitini anoppi ei ollut ääliö.
Vieraat katsoo järkyttyneenä ja lähtee tunnin päästä juhlista suunnaten suoraan ravintolaan.. Yleensä juhlissa ajatellaan myös juhliin tulevia vieraita, mutta ilmeisesti pikku prinsessan äiti ei uskaltanut sitä sanoa..
Olen samaa mieltä.
Ja tälle on nimikin: vieraanvaraisuus.
Vieraanvaraisuus tarkoittaa vieraiden huomioimista, heidän makuelämyksiä, tapojaan, arvomaailmaa jne.
Emännän/isännän omat mieltymykset ja makuelämykset ovat toisarvoiset.Jos joku haluaa oman näköiset juhlat, silloin on juhlittava yksinään, eikä kutsua vieraita, jos heitä ole tarkoituskaan huomioida.
Mistä hitosta minä voin tietää mistä kakusta serkku ja serkun uusi poikaystävä tykkää? Tai eno? Ja sitäpaitsi, minun vieraslistalla on keskenään aika erilaisia ihmisiä, sekä tapakulttuuriltaan että arvomaailmaltaan. Osa varmaan tykkää mansikasta, osa mustikasta ja osa taas konjakista. En kuitenkaan voi laittaa pöytään sitä miljoonaa sorttia, jotta jokainen vieras saisi lemppariaan. Laitan pöytään oman suosikkini valkosuklaajuustokakun ja toisen oman suosikkini mansikka-lime-moussekakun (ja pari suolaista juttua). Minulle vieraanvaraisuus on sitä, että olen kohtelias ja ystävällinen ja juttelen henkilökohtaisesti kaikkien vieraideni kanssa, toivotan jokaisen joko kätellen tai halauksella tervetulleeksi, esittelen muille jos on keskenään tuntemattomia ja kiitän että pääsi paikalle. Minulle vieraanvaraisuus ei ole sitä, että jos joku sattuu tietämättäni tykkäämään kuivakakusta niin hän saa sitä minun juhlissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin tässä on kyse pelkistä kakuista vaan enemmänkin teidän välisestä valtataistelusta.
Ehdotan, että teet asennemuutoksen. Riitelyn sijaan pyydä joku kerta ennen juhlia, että voisiko anoppi leipoa sen yhden ihanan kakun. Anoppi tuntee itsensä tärkeäksi ja vältytte riitelyltä. Mitä väliä on yhdellä kakulla juhlapöydässä. Jos kukaan ei syö sitä, älä ota mitään stressiä. Kakku se vaan on. Syötä se juhlien jälkeen puluille tai vie työpaikan kahvipöytään tai anna miehesi syödä se.
Eiköhän se ole anopin syytä tehdä asennemuutos, ja lakata tyrkyttämästä väkisin apuaan aikuisille ihmisille. Anoppi on tarjonnut apuaan, ja siitä on kieltäydytty kohteliaasti. Ap haluaa järjestää mielensä mukaiset juhlat, anoppi järjestäköön omansa. Ei voi olla niin, että miniän pitää kohteliaisuudesta ottaa vastaan leipomuksia joita ei halua, ettei vaan aikuinen ihminen pahoittaisi mieltään!
Minulle juhlien kokonaisilme on tärkeä koristeluineen ja tarjoiluineen. Ei ole pöydässä tilaa ylimääräisille, ei toivotuille leivonnaisille.
Tai juhlissa tilaa ylimääräisille, ei-toivotuille vieraille... Teillä on varmaan aina hyvä tunnelma kutsuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun aikoinaan pääsin ripille, niin minulle oli todella tärkeä saada niistä juhlista minun näköiset juhlat. Suunnittelin itse ne juhlat (olin siis 14-vuotias) ja halusin ehdottomasti, että pöydässä ei ole yhtään kuivakakkua, voileipäkakkua eikä pikkuleipää (eli perinteistä tarjottavaa). Minulle oli todella tärkeää, että pöydässä on vain ns. etnisempää tarjottavaa, sekä suolaista että makeaa kyllä. Itse asiassa sanoin äidilleni, että suostun olemaan juhlissa paikalla vain, jos pöydässä ei ole mitään muuta kuin mitä itse siihen suunnittelen. Jos joku olisi siihen sitten tyrkännyt kuivakakun, niin olisi todella pahoittanut mieleni. Onneksi äitini anoppi ei ollut ääliö.
Olin kesällä juuri tällaisissa juhlissa,joissa tarjoilut oli sankarittaren mielen mukaisia. Pöytää ei tarvinnut täydentää kertaakaan sinä aikana, kun juhlissa olin eli kun ei pätkääkään ajattele vieraita, niin saa omanlaisensa juhlat. Vieraat eivät välttämättä halua syödä katkarapuja chilitahnassa tai ylimakeita turkkilaisia makeisia, mutta kohteliaina maistavat jotain. Kotimatkalla ABC tarjoaa lohtua nälkäiselle vatsalle eli jotain vähemmän etnistä, mutta vatsaystävällistä.
Vai niin. Minun lähipiirini tykkää modernista ja etnisestä ruoasta, eivätkä he syö abc-mössöä eikä taida heidän kotimatkan varrella abc-ruokaloita edes olla. Kaikki rippijuhlatarjottavani kelpasi hyvin. Ja etninen ei tarkoita ylimakeaa turkkilaista makeista. Se voi tarkoittaa esim. havaijilaistyyppistä pöytää tuoreine hedelmineen ja kookoskakkuineen. Terkkuja stadista ;) .
Tuoreet hedelmät ja kookoskakku (tai -piirakka) on aika lailla tavallista tarjottavaa täällä maalla, joten en ehkä ilman juhlittavan kaulassa keikkuvaa leitä tajuaisi, että kas, täällä on havaijilaistyyppiset rippijuhlat. Mutta teillä stadissa ollaan niin hurjasti aikaanne edellä, että Hopeapeilin ohjeet vuodelta 1969 otetaan jo nyt vakavissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Minusta on ihanaa, jos joku tarjoutuu leipomaan. Olen itse surkea leipoja, enkä jaksa stressata siitä, mikä kakku taas lätsähtää ja mistä raosta kermavaahdot taas valuvat ympäriinsä.
Keskityn ydinosaamiseeni eli ruuanlaittoon ja yleiseen organisoimiseen. Nakitan tosi mielellään leipomiset muille! Ole iloinen, että sinulla on läheinen, joka tarjoaa apuaan. Monella ei ole.
Tiedän kyllä, että kaikki eivät saa apua. Minä kuitenkin pidän leipomisesta, ja teen mielelläni kaikki juhlavalmistelut itse. Anoppi ei ole mikään mestari leipomaan, ja laittaisin mielelläni tarjolle vain sellaisia leivoksia joista minä, perheemme ja vieraat pitävät. Ap
Eikö se anoppi ole perhettä? Tai edes vieras?
Ei ole perhettä.
Vieras.
Yleensä vieraat ei tuo ruokaa.
Eikö sinulle ole mitään käytöstapoja opetettu. Yleensä vieraat kyllä tuovat jotain tuliaisia, usein ruokaa. Ja anoppi on miehen äiti. Äiti on ihmiselle perhettä. Ja mies on myös ihminen.
Mistä Kaukovainiolta oikein olet kotoisin?
Olen 40-vuotias nainen pk-seudulta, ja en ole koskaan ollut juhlissa, joihin joku olisi tuonut lahjaksi kakun tai perunasalaatin. Viinipulloja on tuotu, mutta usein nekin on tarkoitettu, että emäntä saa ne säästää ja juoda yksin myöhemmin jos haluaa. Ja minun perhettä ei kylläkään ole anoppi. Minun perhettä on vain mieheni ja lapseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkki: laittakaa ylijääneet kuivakakut lapsen mukana menemään koulun opettajainhuoneeseen, kaikki menee kuin kuumille kiville välitunneilla. Varmaan päiväkodissakin menee.
Olin opettamassa yhdessä koulussa, jonka eräällä opettajalla oli hevonen. Kollega toi heppaa varten ison pussillisen kuivahtanutta leipää ja pullaa, mutta heppa jäi ilman kun opettajat söi hepan eväät 🤣🤣🤣
V*ttu miten ois hävettäny jos ois lapsena joutuu roudaamaan kouluun opettajille pullaa. Voi elämä 😂
Minua hävettäisi enemmän tuollainen kiroileva ja hävytön mukula.
Miniällä täytyy olla hyvin huono itsetunto, että anopille on pakko osoittaa kaapin paikka. Ja vielä noin yhdentekevässä asiassa kuin leipominen jonnekin synttäreille. Mitä väliä sellaisella on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun aikoinaan pääsin ripille, niin minulle oli todella tärkeä saada niistä juhlista minun näköiset juhlat. Suunnittelin itse ne juhlat (olin siis 14-vuotias) ja halusin ehdottomasti, että pöydässä ei ole yhtään kuivakakkua, voileipäkakkua eikä pikkuleipää (eli perinteistä tarjottavaa). Minulle oli todella tärkeää, että pöydässä on vain ns. etnisempää tarjottavaa, sekä suolaista että makeaa kyllä. Itse asiassa sanoin äidilleni, että suostun olemaan juhlissa paikalla vain, jos pöydässä ei ole mitään muuta kuin mitä itse siihen suunnittelen. Jos joku olisi siihen sitten tyrkännyt kuivakakun, niin olisi todella pahoittanut mieleni. Onneksi äitini anoppi ei ollut ääliö.
Olin kesällä juuri tällaisissa juhlissa,joissa tarjoilut oli sankarittaren mielen mukaisia. Pöytää ei tarvinnut täydentää kertaakaan sinä aikana, kun juhlissa olin eli kun ei pätkääkään ajattele vieraita, niin saa omanlaisensa juhlat. Vieraat eivät välttämättä halua syödä katkarapuja chilitahnassa tai ylimakeita turkkilaisia makeisia, mutta kohteliaina maistavat jotain. Kotimatkalla ABC tarjoaa lohtua nälkäiselle vatsalle eli jotain vähemmän etnistä, mutta vatsaystävällistä.
Vai niin. Minun lähipiirini tykkää modernista ja etnisestä ruoasta, eivätkä he syö abc-mössöä eikä taida heidän kotimatkan varrella abc-ruokaloita edes olla. Kaikki rippijuhlatarjottavani kelpasi hyvin. Ja etninen ei tarkoita ylimakeaa turkkilaista makeista. Se voi tarkoittaa esim. havaijilaistyyppistä pöytää tuoreine hedelmineen ja kookoskakkuineen. Terkkuja stadista ;) .
Tuoreet hedelmät ja kookoskakku (tai -piirakka) on aika lailla tavallista tarjottavaa täällä maalla, joten en ehkä ilman juhlittavan kaulassa keikkuvaa leitä tajuaisi, että kas, täällä on havaijilaistyyppiset rippijuhlat. Mutta teillä stadissa ollaan niin hurjasti aikaanne edellä, että Hopeapeilin ohjeet vuodelta 1969 otetaan jo nyt vakavissaan.
Niin, sinulle tuoreet hedelmät on mandariineja ja banaaneja. Minulle ne ehkä on jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäminäminäminäminä minunjuhlat minäminäminäminäminä minunkakut minäminäminä. Minä.
Niin? Minä ja meidän perheen juhlat, sinä ja teidän perheen juhlat. Ei voi olla niin, että aina ja kaiken aikaa pitää olla miellyttämässä kaikkia. Kyllä perheellä on täysi oikeus järjestää juuri sellaiset juhlat kuin haluaa, ilman että siitä anopit ja ystävät mieltään pahoittaa. Itsekkyys itselle tärkeissä asioissa on sallittua, aina ei voi joutua joustamaan muiden mielipahan välttämiseksi, etenkin kun on kyse oman perheen juhlista!
Rauha. Tässä on kyse pelkästä kuivakakusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun aikoinaan pääsin ripille, niin minulle oli todella tärkeä saada niistä juhlista minun näköiset juhlat. Suunnittelin itse ne juhlat (olin siis 14-vuotias) ja halusin ehdottomasti, että pöydässä ei ole yhtään kuivakakkua, voileipäkakkua eikä pikkuleipää (eli perinteistä tarjottavaa). Minulle oli todella tärkeää, että pöydässä on vain ns. etnisempää tarjottavaa, sekä suolaista että makeaa kyllä. Itse asiassa sanoin äidilleni, että suostun olemaan juhlissa paikalla vain, jos pöydässä ei ole mitään muuta kuin mitä itse siihen suunnittelen. Jos joku olisi siihen sitten tyrkännyt kuivakakun, niin olisi todella pahoittanut mieleni. Onneksi äitini anoppi ei ollut ääliö.
Vieraat katsoo järkyttyneenä ja lähtee tunnin päästä juhlista suunnaten suoraan ravintolaan.. Yleensä juhlissa ajatellaan myös juhliin tulevia vieraita, mutta ilmeisesti pikku prinsessan äiti ei uskaltanut sitä sanoa..
Olen samaa mieltä.
Ja tälle on nimikin: vieraanvaraisuus.
Vieraanvaraisuus tarkoittaa vieraiden huomioimista, heidän makuelämyksiä, tapojaan, arvomaailmaa jne.
Emännän/isännän omat mieltymykset ja makuelämykset ovat toisarvoiset.Jos joku haluaa oman näköiset juhlat, silloin on juhlittava yksinään, eikä kutsua vieraita, jos heitä ole tarkoituskaan huomioida.
Voitko kertoa tuota rippilapsen päättämää juhlapöytää sen kummemmin tietämättä miksi sen pöydän antimet eivät olisi olleet vieraanvaraisia?
Mistä päättelit etteivät tarjottavat kelvanneet vieraille vain siksi, että 14-vuotias päätti mitä siinä on ja se joku ei ollut kuivakakkua ja voileipäkakkua?
En tajua mistä tällainen ajattelu kumpuaa? Rippijuhlissa on vieraina usein esim. omien vanhempien sisarukset, kummit (=samoja tai omien vanhempien ystäviä), isovanhemmat. Tämän hetken ripille pääsevien vanhemmat ovat n. 40-45 vuotiaita karkeasti ottaen ja tottuneet etniseen ruokaan ja myöskään ne isovanhemmat harvemmin ovat ihan sota-ajan porukkaa, vaan enemmän suuria ikäluokkia jotka ovat jo matkustelleet. Jos nyt mietin vaikka 70-vuotista äitiäni, niin ennemmin hän sushia syö kuin maustekakkua.
Jos suvussa ollaan hyvin konservatiivisia makumaailmalta ja juhlia ei tule ilman tatelikakkua, niin varmaan se 14-vuotiaskin sen tietää. Minusta on tosi hienoa että rippijuhlittava itse haluaa päättää mitä hänen juhlissaan tarjotaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Minusta on ihanaa, jos joku tarjoutuu leipomaan. Olen itse surkea leipoja, enkä jaksa stressata siitä, mikä kakku taas lätsähtää ja mistä raosta kermavaahdot taas valuvat ympäriinsä.
Keskityn ydinosaamiseeni eli ruuanlaittoon ja yleiseen organisoimiseen. Nakitan tosi mielellään leipomiset muille! Ole iloinen, että sinulla on läheinen, joka tarjoaa apuaan. Monella ei ole.
Tiedän kyllä, että kaikki eivät saa apua. Minä kuitenkin pidän leipomisesta, ja teen mielelläni kaikki juhlavalmistelut itse. Anoppi ei ole mikään mestari leipomaan, ja laittaisin mielelläni tarjolle vain sellaisia leivoksia joista minä, perheemme ja vieraat pitävät. Ap
Eikö se anoppi ole perhettä? Tai edes vieras?
Ei ole perhettä.
Vieras.
Yleensä vieraat ei tuo ruokaa.
Eikö sinulle ole mitään käytöstapoja opetettu. Yleensä vieraat kyllä tuovat jotain tuliaisia, usein ruokaa. Ja anoppi on miehen äiti. Äiti on ihmiselle perhettä. Ja mies on myös ihminen.
Mistä Kaukovainiolta oikein olet kotoisin?
Olen 40-vuotias nainen pk-seudulta, ja en ole koskaan ollut juhlissa, joihin joku olisi tuonut lahjaksi kakun tai perunasalaatin. Viinipulloja on tuotu, mutta usein nekin on tarkoitettu, että emäntä saa ne säästää ja juoda yksin myöhemmin jos haluaa. Ja minun perhettä ei kylläkään ole anoppi. Minun perhettä on vain mieheni ja lapseni.
Kuule ihan minun helsinkiläinen äitini haluaa tuoda juhliimme tarjottavaa. Ja sekä äitini että minä olemme asuneet huomattavasti Helsinkiä isommissa kaupungeissa, ja usko tai älä, niissäkin ihmiset tuovat usein tarjottavaa mukanaan. Ja vaikka meillä olisi kokki ja tarjoilija tekemässä kovan tason tarjoilut, en ole niin juntti, etten osaisi kohteliaasti kiittää vieraan tuomasta raputarjottimesta, ja laittaa sitä kunniapaikalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Minusta on ihanaa, jos joku tarjoutuu leipomaan. Olen itse surkea leipoja, enkä jaksa stressata siitä, mikä kakku taas lätsähtää ja mistä raosta kermavaahdot taas valuvat ympäriinsä.
Keskityn ydinosaamiseeni eli ruuanlaittoon ja yleiseen organisoimiseen. Nakitan tosi mielellään leipomiset muille! Ole iloinen, että sinulla on läheinen, joka tarjoaa apuaan. Monella ei ole.
Tiedän kyllä, että kaikki eivät saa apua. Minä kuitenkin pidän leipomisesta, ja teen mielelläni kaikki juhlavalmistelut itse. Anoppi ei ole mikään mestari leipomaan, ja laittaisin mielelläni tarjolle vain sellaisia leivoksia joista minä, perheemme ja vieraat pitävät. Ap
Eikö se anoppi ole perhettä? Tai edes vieras?
Ei ole perhettä.
Vieras.
Yleensä vieraat ei tuo ruokaa.
Eikö sinulle ole mitään käytöstapoja opetettu. Yleensä vieraat kyllä tuovat jotain tuliaisia, usein ruokaa. Ja anoppi on miehen äiti. Äiti on ihmiselle perhettä. Ja mies on myös ihminen.
Anoppi on miehen perhettä, mutta ei minun, ja miehellekin anoppi on ikävä kyllä toissijainen perheenjäsen. Mikä se sellainen aikuinen parisuhde edes on, jossa oman äidin mielipide painaa enemmän tai edes yhtä paljon kuin puolison?
En ymmärrä, mikä tässä on niin vaikeaa. Ei on ei, eikä anoppi saa mitään erityiskohtelua vain siksi, että hän on miehen äiti. Silloin, kun minä ja mieheni järjestämme perheenä juhlat, niiden tarjoiluista päätämme me, ei anoppi. Juhlien järjestelyt eivät yksinkertaisesti kuulu hänelle. Päättäköön omien juhliensa tarjottavista.
Vierailija kirjoitti:
Jos juhlista jää kuivakakkua, niin miksi esim. ette kokeile sitä jäätelön tai vaniljakastikkeen kera, jos kakku maistuu "liian kuivalta". Me teemme usein jälkiruoaksi Eton Mess -tyyppistä ruokaa, johon tulee murusteltua kakkua. Tai lahjoittakaa naapurille, viekää vanhainkotiin, leipäjonoon, ihan minne tahansa. Tympeää ja typerää heittää ruokaa roskiin.
Juuri näin. Mielikuvitusta peliin ihmiset! Ei yksi kuivakakku ole niin suuri ongelma ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun aikoinaan pääsin ripille, niin minulle oli todella tärkeä saada niistä juhlista minun näköiset juhlat. Suunnittelin itse ne juhlat (olin siis 14-vuotias) ja halusin ehdottomasti, että pöydässä ei ole yhtään kuivakakkua, voileipäkakkua eikä pikkuleipää (eli perinteistä tarjottavaa). Minulle oli todella tärkeää, että pöydässä on vain ns. etnisempää tarjottavaa, sekä suolaista että makeaa kyllä. Itse asiassa sanoin äidilleni, että suostun olemaan juhlissa paikalla vain, jos pöydässä ei ole mitään muuta kuin mitä itse siihen suunnittelen. Jos joku olisi siihen sitten tyrkännyt kuivakakun, niin olisi todella pahoittanut mieleni. Onneksi äitini anoppi ei ollut ääliö.
Vieraat katsoo järkyttyneenä ja lähtee tunnin päästä juhlista suunnaten suoraan ravintolaan.. Yleensä juhlissa ajatellaan myös juhliin tulevia vieraita, mutta ilmeisesti pikku prinsessan äiti ei uskaltanut sitä sanoa..
Olen samaa mieltä.
Ja tälle on nimikin: vieraanvaraisuus.
Vieraanvaraisuus tarkoittaa vieraiden huomioimista, heidän makuelämyksiä, tapojaan, arvomaailmaa jne.
Emännän/isännän omat mieltymykset ja makuelämykset ovat toisarvoiset.Jos joku haluaa oman näköiset juhlat, silloin on juhlittava yksinään, eikä kutsua vieraita, jos heitä ole tarkoituskaan huomioida.
Voitko kertoa tuota rippilapsen päättämää juhlapöytää sen kummemmin tietämättä miksi sen pöydän antimet eivät olisi olleet vieraanvaraisia?
Mistä päättelit etteivät tarjottavat kelvanneet vieraille vain siksi, että 14-vuotias päätti mitä siinä on ja se joku ei ollut kuivakakkua ja voileipäkakkua?
En tajua mistä tällainen ajattelu kumpuaa? Rippijuhlissa on vieraina usein esim. omien vanhempien sisarukset, kummit (=samoja tai omien vanhempien ystäviä), isovanhemmat. Tämän hetken ripille pääsevien vanhemmat ovat n. 40-45 vuotiaita karkeasti ottaen ja tottuneet etniseen ruokaan ja myöskään ne isovanhemmat harvemmin ovat ihan sota-ajan porukkaa, vaan enemmän suuria ikäluokkia jotka ovat jo matkustelleet. Jos nyt mietin vaikka 70-vuotista äitiäni, niin ennemmin hän sushia syö kuin maustekakkua.
Jos suvussa ollaan hyvin konservatiivisia makumaailmalta ja juhlia ei tule ilman tatelikakkua, niin varmaan se 14-vuotiaskin sen tietää. Minusta on tosi hienoa että rippijuhlittava itse haluaa päättää mitä hänen juhlissaan tarjotaan.
Olen se rippijuhlatyyppi, joka kertoi, että 14-vuotiaana halusi tietynlaisen tarjoilun. Vieraslistalla ei ollut isovanhempia, koska he eivät olleet enää elossa kun pääsin ripille. Vieraslistalla oli ystäviäni vanhempineen, muutama noin 50-vuotias täti ja setä ja heidän lapset eli serkkuni ja sitten kummitätini ja kummisetäni ja muutama naapuri. Kaikki helsinkiläisiä, jotka matkustelevat paljon, osa asunut vuosia ulkomailla, ja aivan varmasti kukaan ei loukkaantunut siitä, että ei ollut kuivakakkua eikä voileipäkakkua.
Vierailija kirjoitti:
Laitan tarjolle harvoja valittuja juttuja, jotka on tarkkaan harkittu ja koristeltu jonkun teeman mukaisesti. Joku kuivakakku vain pilaa tuon kokonaisuuden täysin, oli se sitten minun, äitini, anoppini tai tehtaan leipoma kuivakakku.
Kuulostaa juhlilta, joista kotiinlähtiessä pitää sitten mennä mäkkärin kautta.
Vai niin. Minun lähipiirini tykkää modernista ja etnisestä ruoasta, eivätkä he syö abc-mössöä eikä taida heidän kotimatkan varrella abc-ruokaloita edes olla. Kaikki rippijuhlatarjottavani kelpasi hyvin. Ja etninen ei tarkoita ylimakeaa turkkilaista makeista. Se voi tarkoittaa esim. havaijilaistyyppistä pöytää tuoreine hedelmineen ja kookoskakkuineen. Terkkuja stadista ;) .