Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tyrkyttää leipomuksia juhliini
Onko muilla kokemuksia sellaisesta, että jonkun tutun naishenkilön on aina pakko tarjoutua leipomaan sinun juhliisi, vaikket sitä edes haluaisi?
Olen niin kyllästynyt siihen, että anopin pitäisi aina saada osallistua kaikkiin perhejuhliemme järjestelyihin ja tehdä sinne erilaisia leipomuksia jne... Pidän tietyntyyppisistä leivonnaisista ja tykkään leipomisesta, teen siis sen mielelläni itse enkä koe siitä mitään vaivaa. Anopin taas on aina pakko päästävä mukaan leipomaan, ja hänen on pakko tuoda edes muutama kuivakakku, kun leipomisesta on muka minulle niin kovaa vaivaa.
Nyt on tulossa pojan syntymäpäivät ja anoppi on jo etukäteen ilmoittanut, että hän mielellään hoitaa leipomisen, kun juhlien järjestämisestä on minulle muka liian kovaa vaivaa. Sanoin, etten tarvitse apua ja siitä hän loukkaantui. eivätkö minun kakkuni kelpaa. Sinä varmaan teet paljon parempia.
Olen alkanut miettiä, että onko anoppi jotenkin kateellinen siitä, että saan järjestettyä juhlat ja ihmiset pitävät leipomuksistani (eikä hän saa kehuja)... Joka juhlia ennen saa käydä tappelun siitä, miksi häntä ei huolita juhlia järjestämään.
Kommentit (1602)
Vierailija kirjoitti:
On se ihanaa, kun on se miehen äiti, anoppi johon voi aina purkaa oman elämänsä pahan olon ja jota voi aina haukkua AV:lla, kun muut puheen aiheet on parsittu. Ja aiheella anoppi sitä anoppi tätä näköjään saa paljon kommentteja. Eli onko niin, ettei niin väliä onko sittenkään anoppi se kaiken pahan alku ja juuri siinä elämässäsi, kunhan saat paljon kommentteja omaan aloitukseesi?
Yhtä kaikki, en voi kuin ihmetellä miten monella onkaan se ilkeä pahan ihminen anoppina. ja täytyy ihmetellä, missä se ilkeä pahan anoppi on luurannut silloin kun on tapailtu tämän anopin kultapojua, kukapa nyt sellaista miestä ottaisi tietoisesti jonka äiti on vähintäänkin kuin Pahatar?
Ja miten se miniän oma äiti osaakin olla niin näkymätön, hajuton ja mauton, ettei ikinä poikkipuolista sanaa tule heistä? Ai niin ovathan he saaneet Universumin lahjan, tyttären.
Iltalääkkeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottaisin ilolla vastaan ja pakastaosin loput
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se ihanaa, kun on se miehen äiti, anoppi johon voi aina purkaa oman elämänsä pahan olon ja jota voi aina haukkua AV:lla, kun muut puheen aiheet on parsittu. Ja aiheella anoppi sitä anoppi tätä näköjään saa paljon kommentteja. Eli onko niin, ettei niin väliä onko sittenkään anoppi se kaiken pahan alku ja juuri siinä elämässäsi, kunhan saat paljon kommentteja omaan aloitukseesi?
Yhtä kaikki, en voi kuin ihmetellä miten monella onkaan se ilkeä pahan ihminen anoppina. ja täytyy ihmetellä, missä se ilkeä pahan anoppi on luurannut silloin kun on tapailtu tämän anopin kultapojua, kukapa nyt sellaista miestä ottaisi tietoisesti jonka äiti on vähintäänkin kuin Pahatar?
Ja miten se miniän oma äiti osaakin olla niin näkymätön, hajuton ja mauton, ettei ikinä poikkipuolista sanaa tule heistä? Ai niin ovathan he saaneet Universumin lahjan, tyttären.
Iltalääkkeet.
Joo, ota ihmeessä jos sellaiset sulla kerran on!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se ihanaa, kun on se miehen äiti, anoppi johon voi aina purkaa oman elämänsä pahan olon ja jota voi aina haukkua AV:lla, kun muut puheen aiheet on parsittu. Ja aiheella anoppi sitä anoppi tätä näköjään saa paljon kommentteja. Eli onko niin, ettei niin väliä onko sittenkään anoppi se kaiken pahan alku ja juuri siinä elämässäsi, kunhan saat paljon kommentteja omaan aloitukseesi?
Yhtä kaikki, en voi kuin ihmetellä miten monella onkaan se ilkeä pahan ihminen anoppina. ja täytyy ihmetellä, missä se ilkeä pahan anoppi on luurannut silloin kun on tapailtu tämän anopin kultapojua, kukapa nyt sellaista miestä ottaisi tietoisesti jonka äiti on vähintäänkin kuin Pahatar?
Ja miten se miniän oma äiti osaakin olla niin näkymätön, hajuton ja mauton, ettei ikinä poikkipuolista sanaa tule heistä? Ai niin ovathan he saaneet Universumin lahjan, tyttären.
Iltalääkkeet.[/quote
Otitko? Omien mt-ongelmien vuoksi saatat olettaa, että muilakin on lääkitys.
ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä ole mistään kuivakakuista kyse vaan siitä mitä kuivakakku edustaa.
XD
Ei tuo edes ole vitsi, hulluille marttyyrisukulaisille kuivakakku tai mikä tahansa väkisin tuputettu apu merkitsee että saavat tuntea itsensä tarpeellisiksi ja/tai saavat mahdollisimman paljon huomiota.
Olisi kammottavaa, jos juhlissa joku muu saisi huomiota, kuin juustokakkuemäntä!
Oliko kyse ristiäisistä?
Sitä nyt ei vaan pidetä sopivana, että vieras tekee juhlissa itsestään päähenkilön. Ja tuo väkisin tuputettu "apu" itsensä korostamiseksi ei rajoitu vain sukujuhliin. Esimerkiksi äitini yritti omia kihlattuni kuolemaan jälkeen ja surutyön hautajaisjärjestelyt kokonaan, tunki mukaan joka paikkaan eikä antanut minun edes hoitaa puhumista niissä, jälkikäteen ihmetteli miten olisinkaan pärjännyt ilman häntä! Kun sain vakavan sairaskohtauksen, äitini kirjoitteli koko sairaala-aikani sosiaaliseen mediaan kuinka rankkaa hänellä on. Joidenkin vain täytyy aina olla parrasvaloissa, oli tilanne mikä hyvänsä.
Omaisilla on mielestäni rankempaa, kuin sairastuneilla. He eivät usein saa tukea, toisin kuin sairastuneet.
t. Rankan syövän sairastanut, mutta onneksi toipunut
En ole kyseenalaistanut omaisen sairastamisen rankkuutta, ainoastaan sen että asiasta tehdään julkinen show. Itsehän puin rankkoja asioita mieluummin läheisten ystävien kanssa, kuin kerron niistä kaikille pikkuserkun kummin kaimoille.
Ihmiset toimivat erilaisilla tavoilla - ja yleensä joku loukkaantuu jostain. Olen pahoillani menetyksestäsi ja toivon, että voit jo paremmin.
Toisen sairaudesta meuhkaaminen julkisesti on aina asiatonta.
Minun sairauteni oli syöpä, joten eipä muiden mellastaminen haitannut. Ymmärrän, että tilanne olisi voinut olla toisenlainen, jos olisin potenut mt-ongelmia, jotka ihmiset pyrkivät salaamaan.
Sairauksia on erilaisia ja ihmiset suhtautuvat eri tavalla muiden puheisiin sairaudesta.
Itse sairastan etenevää invaliditeettia aiheuttavaa sairautta. Tulen sairastamaan koko loppuikäni.
En halua että se sairaus olisi keskipisteenä ja meuhkaamisen aiheena varsinkaan missään juhlissa. Ihan tavallista elämää minäkin haluan elää enkä pelkästään sitä sairautta, kauhistelua ja sääliä.
Haluan olla edelleen minä, en pelkkä sairaus.En todellakaan halua kertoa juhlavieraille tai kenelläkään muulle sitä vieläkö hallitsen suoleni toimintaa vai tuleeko kakka housuun tai joko joudun käyttämään katetria vai osaanko pissata ilman apuvälineitä. Jostain syystä tällaiset asiat kiinnostavat joitakin ihmisiä sairaan paljon.
Näistä puhun hoitohenkilökunnan ja vertaistuen kanssa. En naapureiden ja sukulaisten kanssa.
Olen pahoillani sairaudestasi ja kummastelen ihmisten tökeröitä kysymyksiä.
Toivottavasti pysyt mahdollisimman hyvässä kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihme nahistelua ekat sivut vain siitä, mitkä kakut on hyviä tarjottavaksi. Mulla ainakaan ei koskaan ole ollut vastaavanlaisessa tilanteessa kyse siitä, etteikö äidin/anopin leipomukset kelpaisi, vaan siitä, että tykkään leipoa itse! Anopit ja mummit ovat saaneet emännöidä omia juhliaan, joten minäkin haluan vuorostani järjestää ihan itse esim. lasteni synttärijuhlat. Nykyään juhlia ja sukutapaamisia on niin harvoin, että eikö se nuorempi sukupolvi saisi sen harvan kerran nauttia niiden järjestelyistä.
On toisen juhlien omimista tuoda joku oma kakku väkisin tarjolle, jos tietää, että juhlien järjestäjä on itsekin leiponut tai hommannut tarjottavat.
Omimista? Jos toinen tuo yhden kakun? Voi elämä taas mitä liioittelua :D
Tässä taitaa olla ongelma se, että juhlat on juttu joissa ap haluaa päteä ja esittää ylivoimaista emännyyttään vähäisemmille kuolevaisille. Kukaan muu ei saa saada kehuja ja kaiken pitää olla täydellistä. Minusta ei kuulosta hyvältä lähtökohdalta hauskoille juhlille.
Jotkin leivonnaiset on taivaallisia ja niitä saa tosi harvoin itsetehtynä. Unelmakääretorttu, tuulihatut, tarte tatin. Olisin ikionnellinen ja otettu, jos joku minulle sellaisia toisi oli juhlat tai ei. Jos tuliaisleivonnaiset jää juhlissa syömättä, pistä pakkaseen ja tarjoa anopille kun tulee kylään seuraavan kerran. Hänhän siitä kakustaan tykkää.
Ja ap löysää vähän sitä pipoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen antanut anopin sauhuta kakkuineen monissa juhlissa, hyvää hän vain tarkoittaa. Ja kiva että on monta sorttia tarjolla, vaikka eivät ihan oman maun mukaisia olisikaan.
Häiden kanssa meillä tuli pieni ongelma kun olimme mieheni kanssa kerrankin suunnitelleet aika laadukkaan, suppean, harkitun ja ”elegantin” menuun, ja anoppi olikin leiponut edellisenä iltana järjettömän kasan pullia, joita sitten yritti saada tarjolle. Mieheni hoiti tämän asian, en tiedä mitä hän sanoi mutta pullia ei meidän hääpöydässämme näkynyt 😂. Sen jälkeen tarjoiluehdotukset ovat vähentyneet huimasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on toisinpäin eli anoppi on loistava leipoja, tekee kaikenlaisia fantasiakakkuja. Kaikille muille paitsi meidän perheelle.Kertaakaan ei ole edes ehdottanut, että leipoisi jotain eikä ymmärrä, että leipomattomuutensa loukkaa meitä aika lailla. Viime viikolla oli anopin siskon 60-v synttärit (miehen kummi) ja siellä oli taivaalliset tarjoilut. Kaikki kehui anoppia ja minä ihmetelin ääneen, että miksi ei leivo meidän lapsen 2v synttäreille, miksi minun piti kaupasta hakea. Anoppi vain hymyili vinosti ja sanoi, että "kyllä sinä teet paljon parempaa".
Muistan kun itse olin hyvä kakuntekijä (imperfekti), minun oli vaikea tehdä ristiäiskakkua. Satavuotisjuhlista omaan firmaan, mutta jotkut jutut ovat erilaisia. En koskaan tehnyt makeita junaratakakkuja (lakritsijuttuineen), kakkuni olivat kirpeän ja lempeän liittoja - eli en välttämättä usko, että lapset niistä olisivat tykänneetkään.
Sitä voi olla kyse.
Anoppi tuo ylläripyllärinä häihin pullia?! Ei kiesus. Häissä on suunniteltu menu, eivät ne ole mitkään nyyttikestit. Jos joku tyyppi olisi meidän häihin tuonut jotain tarjottavaa niin ei olisi tarjottavat hääpöytään päätyneet. Nähtiin vaivaa ja käytettiin aikaa menun suunnitteluun pitopalvelun kanssa. Pullat, vaikka olisivat olleet niitä ihania voisilmäpullia, eivät olisi mitenkään sopineet menuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se ihanaa, kun on se miehen äiti, anoppi johon voi aina purkaa oman elämänsä pahan olon ja jota voi aina haukkua AV:lla, kun muut puheen aiheet on parsittu. Ja aiheella anoppi sitä anoppi tätä näköjään saa paljon kommentteja. Eli onko niin, ettei niin väliä onko sittenkään anoppi se kaiken pahan alku ja juuri siinä elämässäsi, kunhan saat paljon kommentteja omaan aloitukseesi?
Yhtä kaikki, en voi kuin ihmetellä miten monella onkaan se ilkeä pahan ihminen anoppina. ja täytyy ihmetellä, missä se ilkeä pahan anoppi on luurannut silloin kun on tapailtu tämän anopin kultapojua, kukapa nyt sellaista miestä ottaisi tietoisesti jonka äiti on vähintäänkin kuin Pahatar?
Ja miten se miniän oma äiti osaakin olla niin näkymätön, hajuton ja mauton, ettei ikinä poikkipuolista sanaa tule heistä? Ai niin ovathan he saaneet Universumin lahjan, tyttären.
Voi voi, kyllä on ap:n anopilla käynyt ihan käsittämättömän huono onni, kun on saanut miniän, joka haluaa itse leipoa kakkua oman lapsensa juhliin! Kamalaa itsekkyyttä, miten tuollaisen kanssa voi elää! Ei ihme, että on siellä juhlissakin valitettava, onhan nyt selvää, että on anoppien ikiaikainen oikeus päättää, mitä heidän aikuisen poikansa kotona juhlissa tarjotaan! Ja onhan tämä anopin kakunleivonta nyt niin keskeinen asia, että se ohittaa esim. kivan juhlatunnelman mennen tullen.
Olisiko ihan mahdotonta hiukan katsoa peiliin, jättää kakut leipomatta ja keskittyä siellä synttäreillä vaikka siihen lapsenlapseen, jota siellä juhlitaan?
Oho, luin ensin että "Anoppi myrkyttää leipomuksia juhliini" ja ajattelin jo, että mitä hittoa...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme nahistelua ekat sivut vain siitä, mitkä kakut on hyviä tarjottavaksi. Mulla ainakaan ei koskaan ole ollut vastaavanlaisessa tilanteessa kyse siitä, etteikö äidin/anopin leipomukset kelpaisi, vaan siitä, että tykkään leipoa itse! Anopit ja mummit ovat saaneet emännöidä omia juhliaan, joten minäkin haluan vuorostani järjestää ihan itse esim. lasteni synttärijuhlat. Nykyään juhlia ja sukutapaamisia on niin harvoin, että eikö se nuorempi sukupolvi saisi sen harvan kerran nauttia niiden järjestelyistä.
On toisen juhlien omimista tuoda joku oma kakku väkisin tarjolle, jos tietää, että juhlien järjestäjä on itsekin leiponut tai hommannut tarjottavat.
Omimista? Jos toinen tuo yhden kakun? Voi elämä taas mitä liioittelua :D
Onneksi täällä on tervepäisiäkin, kuin vain hysteriaan ja liioitteluun taipuvaisia anoppiaan haukkuvia miniöitä.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo anoppi ole ilkeä, jos tuo vain kuivakakun tullessaan.
Minulla se kauhea anoppi onkin. Hyvä että lapsi ehti syntyä, kun pankista soitettiin, että tarvitaan vanhempien allekirjoitus, kun anoppi halusi avata tilin ja nyt syytää sinne joulu-ja synttärilahjaraha. Ja ilman mitään pyytämättä ja kysymättä. Samoin ostaa osakkeita.
Sama meidän vanhempien tilien kanssa. Rahaa tulee pyytämättä ja kysymättä. Anoppi vain nauraa hetkottaa ja sanoo minulle, että hemmottele joskus itseäsi. Luuleeko, etten miehelleni kelpaa tälläisenä.
Ottaa päähän anopin holhoaminen, varmaa hakee huomiota ja piilovitt...minulle, vaikka onkin ihana ihminen tai käyttäytyy hurmaavasti, mutta olen varma, että anopilla on taka-ajatus tuhota minut. Ja meillä on jo kaikkea, ihan kylliksi.
Mitä tekisitte arvot mammat tässä tilanteessa, kun pelkkä kuivakakku on saanut huomiota jo lähes 400 viestin verran? Ja nyt on kysymys sentään sadoista tuhansista euroista, kun meillä on kaksi ihanaa lasta, josta anoppi hourailee heidän olevan mummon ruusunnuppuja, vaikka lapset ovat minun ja vain minun. Ja tietysti myös miehen.
Vai eikö haittaa anopin rahan tuhlaus, kun se kohdistuu pojan perheeseen? Kuivakakkuhan kuivaa nimenmukaisesti kuivaksi, eikä jää jälkeäkään, toisin kuin muhkea osakesalkku tai pankkitili. Mikä avuksi?
No eihän tuo nyt mitään vielä. Appi toi Aston Martinin synnytyslaitoksen parkkipaikalle tunti siitä kun eka pojanpoika parkaisi maailmaan. Että heti näkisin ikkunasta.
Anoppi, ihana ihminen myös, lahjoitti (COSC-testatun tietty) kronometrin ja kertoi, että odottaa jo kovin, kun Swan 65 valmistuu, että pikkuinen pääsee purjehtimaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen antanut anopin sauhuta kakkuineen monissa juhlissa, hyvää hän vain tarkoittaa. Ja kiva että on monta sorttia tarjolla, vaikka eivät ihan oman maun mukaisia olisikaan.
Häiden kanssa meillä tuli pieni ongelma kun olimme mieheni kanssa kerrankin suunnitelleet aika laadukkaan, suppean, harkitun ja ”elegantin” menuun, ja anoppi olikin leiponut edellisenä iltana järjettömän kasan pullia, joita sitten yritti saada tarjolle. Mieheni hoiti tämän asian, en tiedä mitä hän sanoi mutta pullia ei meidän hääpöydässämme näkynyt 😂. Sen jälkeen tarjoiluehdotukset ovat vähentyneet huimasti.
Oi etä, ihana loukata toista. Ei ole kykyä asettua toisen asemaan, tuntea mitä toinen tuntee? Kivaa kun suvussa on joku jota kiusata, mollata, vähätellä, ja parjata? Kiitätkö koskaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme nahistelua ekat sivut vain siitä, mitkä kakut on hyviä tarjottavaksi. Mulla ainakaan ei koskaan ole ollut vastaavanlaisessa tilanteessa kyse siitä, etteikö äidin/anopin leipomukset kelpaisi, vaan siitä, että tykkään leipoa itse! Anopit ja mummit ovat saaneet emännöidä omia juhliaan, joten minäkin haluan vuorostani järjestää ihan itse esim. lasteni synttärijuhlat. Nykyään juhlia ja sukutapaamisia on niin harvoin, että eikö se nuorempi sukupolvi saisi sen harvan kerran nauttia niiden järjestelyistä.
On toisen juhlien omimista tuoda joku oma kakku väkisin tarjolle, jos tietää, että juhlien järjestäjä on itsekin leiponut tai hommannut tarjottavat.
Omimista? Jos toinen tuo yhden kakun? Voi elämä taas mitä liioittelua :D
Aika monessa juhlassa nykyisin on makeina vain se yksi kakku (joka sekään ei mene), niin anopin tuoma toinen kakku on aika dominoiva juttu. Meillä esim. rippijuhlissa ei makeaa mennyt juuri ollenkaan, täytekakku maistui, muttei mennyt läheskään sitä määrää mille kakku oli mitoitettu, melkein puolet jäi. Makeina oli kakun lisäksi kolmea erilaista suklaakonvehtia ja cupcakeja (nuoren itse tekemiä). Kuppikakut ja suklaa menivät, anopin tuoma joku maustekakku jäi täysin koskemattomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme nahistelua ekat sivut vain siitä, mitkä kakut on hyviä tarjottavaksi. Mulla ainakaan ei koskaan ole ollut vastaavanlaisessa tilanteessa kyse siitä, etteikö äidin/anopin leipomukset kelpaisi, vaan siitä, että tykkään leipoa itse! Anopit ja mummit ovat saaneet emännöidä omia juhliaan, joten minäkin haluan vuorostani järjestää ihan itse esim. lasteni synttärijuhlat. Nykyään juhlia ja sukutapaamisia on niin harvoin, että eikö se nuorempi sukupolvi saisi sen harvan kerran nauttia niiden järjestelyistä.
On toisen juhlien omimista tuoda joku oma kakku väkisin tarjolle, jos tietää, että juhlien järjestäjä on itsekin leiponut tai hommannut tarjottavat.
Omimista? Jos toinen tuo yhden kakun? Voi elämä taas mitä liioittelua :D
Aika monessa juhlassa nykyisin on makeina vain se yksi kakku (joka sekään ei mene), niin anopin tuoma toinen kakku on aika dominoiva juttu. Meillä esim. rippijuhlissa ei makeaa mennyt juuri ollenkaan, täytekakku maistui, muttei mennyt läheskään sitä määrää mille kakku oli mitoitettu, melkein puolet jäi. Makeina oli kakun lisäksi kolmea erilaista suklaakonvehtia ja cupcakeja (nuoren itse tekemiä). Kuppikakut ja suklaa menivät, anopin tuoma joku maustekakku jäi täysin koskemattomaksi.
Niin, minäkin haluan noin, että on monenlaista suolaista ja vain sitten yksi synttärikakku, joka on iso ja näyttävä. Jos anoppi tekisi vaikkapa kinkkupiirakkaa, niin se olisi mukava, mutta ei mitään kakkuja. Pöydän kruunu on se yksi kakku, ja sen teen kyllä itse omalle lapselleni. Anoppi on saanut omien lastensa juhliin monta kakkua jo vääntää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on samanlainen anoppi. "Bravuureja" kuivakakut, jotka ei maistu nykyään kenellekään sekä kuivat ja mauttomat täytekakut. Tykkään leipoa ja kokeilen mielellään uusia reseptejä mutta siihen on harvoin tilaisuus kun anoppi leipoo pyytämättä vähänkin isompiin juhliin.
Juurikin näin, minunkaan anopin kuivakakut eivät maistu miltään.
Ap
Kippaat siihen tarpeeksi rommia tai likööriä, niin kyllä maistuu. Oletko kuullut Pavlovasta?
Kakun voi myös täyttää tai kuorruttaa, sen voi siivuttaa ja käyttää juustokakun pohjana, sen voi panna pakettiin ja lahjoittaa naapurille samalla kun ilmoittaa, että meiltä voi sitten kuulua vähän meteliä lauantaina, anteeksi etukäteen.
Ihme nahistelua ekat sivut vain siitä, mitkä kakut on hyviä tarjottavaksi. Mulla ainakaan ei koskaan ole ollut vastaavanlaisessa tilanteessa kyse siitä, etteikö äidin/anopin leipomukset kelpaisi, vaan siitä, että tykkään leipoa itse! Anopit ja mummit ovat saaneet emännöidä omia juhliaan, joten minäkin haluan vuorostani järjestää ihan itse esim. lasteni synttärijuhlat. Nykyään juhlia ja sukutapaamisia on niin harvoin, että eikö se nuorempi sukupolvi saisi sen harvan kerran nauttia niiden järjestelyistä.
On toisen juhlien omimista tuoda joku oma kakku väkisin tarjolle, jos tietää, että juhlien järjestäjä on itsekin leiponut tai hommannut tarjottavat.