Artisteja tai bändejä, jotka on tehneet urallaan täyskäännöksen esim. tyylillisesti?
Aloituksen idea syntyi, kun YleX:llä soi Avaimen Punainen tiili - siinäpä vasta eeppisen kantaaottava biisi Suomi-räpin huippuvuosilta. Vasemmistolainen yhteiskuntakriitikko Avain kulkee kuitenkin nykyään taas nimellä Asa ja tekee biisejä hippeilystä, luonnosta ja rakkaudesta. Okei, viimeisellä albumilla on jotain viittauksia aktivismiin ja vallankumoukseen, mutta aika kauas on tultu vuodesta 2001.
Ketä teille tulee mieleen?
Kommentit (49)
Jenni Vartiainen on tästä loistava esimerkki. Kun erosi Jukka Immosesta, loppui eteerinen kaukainen lauleskelu siitä miten "jää sulaa niin vuori itkee kyyneleitä". Nyt selostaa uudella levyllään exmiehensä ja omaa uskottomuuttaan, yhden illan juttuja, eron vaikeita tunteita ja normaalia päivittäistä elämää. Ja nyt on mukana itseironiaa ja huumoriakin. Tykkään Jennin vanhoista kappaleista mutta uudistuminen on rohkeaa ja tervetullutta.
Neljä Ruusua. Alkoi matkia U2:ta (lyriikkarockista ihme diskoon).
Vierailija kirjoitti:
U2, jonka kolme ensimmäistä levyä olivat hienoja, neljäs erilainen, mutta osittain hieno. Sitten siitä tuli tylsä kuin mikä.
Tää on ehkä isoin pettymys muutoksesta ikinä.
Ja AI NIIN, JUKKA POIKA!
Ihme, ettei kukaan oo sanonut jo sitä!
Jonne Aaron.
Negativesta iskelmäpoppia laulamaan. Myös ulkonäkö muttui aikuisemmaksi. Uusin Jonnen biisi voisi kyllä olla englanniksi käännettynä Negativen biisi.
No kyllähän Sting, jos ajatellaan myös The Police -aikaa, on kokenut aikamoisen muodonmuutoksen, ei pelkästään hyvään suuntaan. The Police oli sentään mielenkiintoista musiikkia, jossa kuului rock, reggae ja moni muu, mutta vähitellen Sting alkoi soolourallaan vajota aikuismusiikin mitäänsanomattomaan mauttomuuteen.
Bring me the horizon