Kotihoidon tuki ja reilu kustannusten jakaminen, tuleva pelottaa :(

Vierailija kirjoitti:

Minkä vuoksi te naiset annatte sellaisille miehille perhe-elämää, lapsia ja parisuhdetta, jotka eivät kykene maksamaan siitä perheen elatuksena vaan laittavat teidät vielä maksumiehiksi? T: Vanhempi nainen, jonka mies piti itsestään selvänä, että lasten ollessa pieni elättää perheensä kotiin.

Koska se oli minulle ainoa tapa saada lapsi. En millään meinannut löytää miestä joka halusi perheen ylipäätään. Purin hammasta ja ajattelin että haluan lapsen, ja olen sitten valmis vaikka hoitamaan sen yksin. Niin nykyään teenkin, olen yksinhuoltaja. Yhtään ei eroa siitä kun olin naimisissa, paitsi ei tarvitse kuunnella miehen narinaa vielä päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä vuoksi te naiset annatte sellaisille miehille perhe-elämää, lapsia ja parisuhdetta, jotka eivät kykene maksamaan siitä perheen elatuksena vaan laittavat teidät vielä maksumiehiksi? T: Vanhempi nainen, jonka mies piti itsestään selvänä, että lasten ollessa pieni elättää perheensä kotiin.

Koska se oli minulle ainoa tapa saada lapsi. En millään meinannut löytää miestä joka halusi perheen ylipäätään. Purin hammasta ja ajattelin että haluan lapsen, ja olen sitten valmis vaikka hoitamaan sen yksin. Niin nykyään teenkin, olen yksinhuoltaja. Yhtään ei eroa siitä kun olin naimisissa, paitsi ei tarvitse kuunnella miehen narinaa vielä päälle.

Ei kannata tyytyä sekundaan ikinä. Ja järkevämpi lähtökohta on ensin löytää mies, joka rakastaa sinua ja sinä häntä ja sitten miettiä se lapsikuvio. Rakastava mies ei laskuta naista lapsesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös hoitovapaalla. Maksan puolet menoista, kuten töissä käydessä. Kun tulot ei tähän nyt riitä, niin jään velkaa ja maksan takaisin, kun palaan töihin. Säästöihin ei kosketa. Minusta tämä on ihan ok, kotona oleilu ilman aikatauluja on ihan lomailua, nautin suuresti lapsen kasvun seuraamisesta ja saan pitää pienen kotona laitoshoidon sijaan. Kun palaan töihin niin tällaisiahan lomat sitten jatkossa ovat (vapaa-aikaa lapsen kanssa/ehdoilla). Miksi miehen pitäisi tämä kustantaa?

No kysytään näin, että miksi miehen pitäisi kustantaa mitään lapsen päivähoitomaksuistakaan. Tai lapsen tarvikkeista. Kuulostaako enää niin järkevältä?

Tapansa tietty kullakin, mutta aika sairasta, että perheessä jäädään velkaa toiselle. Kämppiksiähän te olette, ettekä puolisoja.

Lapsen kulut on yhteisiä kuluja, naisen kulut naisen omia. Lapsen hoitaminen kotona on valinta, ei pakko. Jos valitsee kotihoidon ja tulottomuuden, ei siitä pidä rangaista lapsen toista vanhempaa.

9-10kk ikäisen päiväkotiin laittaminen ei ole niin realistinen ajatus, että kotihoito olisi mukavuusvalinta.

Perheessä itse ajattelen PERHEEN kuluja, en yksittäisten perheenjäsenten. Perheen kun tulisi olla yhteisö, jossa toisistaan huolehditaan. Eli myös puolin ja toisin voi ottaa vetovastuun taloudellisista kuluista.

Jos miehesi jää työttömäksi, niin tuleeko hänenkin maksaa puolet silti? Ja puhutaan etenkin ansiosidonnaisen jälkeisistä tuista.

Miksi työssäkäyvän miehen pitää huolehtia terveestä työssäkäyvästä naisesta vain siksi, että nainen ei suostu menemään töihin vedoten siihen, että ei halua sietää päivähoidon aiheuttamaa epämukavuutta perheelle eli käytännössä itselleen?

En ole ikinä ymmärtänyt, miksi uudet sohvatyynyt ovat perheen kuluja tai naisen kuntosalimaksut. Vetovastuu yhteisistä kuluista on vetovastuuta yhteisistä kuluista, ei yksilön omista. Ja niitä yhteisiä ei ole jommallekummalle erikseen otettu asuntolaina, kyllä se on ihan omia kuluja!

Kyse ei ole "päivähoidon epämukavuudesta perheelle", vaan siitä, ettei vauvan paikka ole päiväkodissa. Perhepäivähoitoa ajetaan alas urakalla, eikä sitä enää saa kaikkialla. Eikä sekään ole välttämättä paikka vauvalle, jos ei ole kypsä kodin ulkopuoliseen hoitoon.

Ja en tiedä mistä kuntosaleista puhut, meillä ainakin jätetty kaikki ylimääräinen pois hoitovapaan ajaksi. Eikä sohvatyynyjäkään osteltu tänä aikana. Näitä ostellaan sitten kun taas on paremmat tulot.

Tosissasiko väität, että kunnat tahallaan ja tarkoituksella vahingoittavat lapsia tarjoamalla lähes ilmaisen päivähoitopaikan? On pelkästään sinun päässäsi, että vauvan paikka ei ole päiväkodissa ja juuri siksi on ihan OK, että kustannat itse itsellesi tämän ylimääräisen loman.

Miten oma lapsesi jaksoi päivähoidossa pitkät päivät silloin, kun hän ei vielä osannut kävellä eikä puhua?

Varsin hyvin. Keski-Euroopassa on ihan luonnollista, että lapset menevät hoitoon ennen kuin ikää on 1v ja ihan täyspäistä väkeä sielläkin elää. Vain Suomessa kuvitellaan, että äidin seura on lapselle parasta.

Jos jotain oikeasti tietäisit asiasta, niin et vertaisi keskieurooppalaista käytäntöä suomalaiseen. Suomessa äidit, jotka ovat töissä, tekevät eniten työtunteja verrattuna Ruotsiin ja Keski-Eurooppaan. Eli siellä tekevät pääasiassa puolikasta tms. työaikaa, jolloin lapsen hoitopäivät ovat _olennaisesti_ erilaiset kuin suomalaisessa totaaliyhteiskunnassa. Älkää tehkö epä-älyllisiä vertailuja kiitos.

No onko epä-älyllistä kertoa, että muualla ei tunneta suomalaista kotihoidontukisysteemiä. Tai että se ruotsalainen lapsi menee päivähoitoon alle 1v iässä ja on hoidossa tilastojen mukaan keskimäärin 7 h/vrk (löytyy ruotsalaisista tilastoista tämäkin luku, katso sieltä osiosta, jossa tiedot ovat erikseen lääneittäin ja koko valtakunnassa keskimäärin). Sinusta se on tietenkin ihan eri asia kuin suomalaisen lapsen 8h hoitopäivä.

Lähde kiitos, ruotsalais väitteilesi. Ruotsissa naiset tekevät usein osa-aikatyötä ja molemmat vanhemmat pitävät perhevapaat puoliksi. Joo, nainen on usein kotona vuoden, jonka jälkeen isä astuu remmeihin, eikä suinkaan lasta viedä vuoden ikäisenä hoitoon.

Ap, tämä oli kyllä todella surullinen aloitus. Olet saanut täällä erilaisia ehdotuksia siitä, miten jonkun perheessä on kustannuksia jaettu, mutta oikeasti kukaan meistä ei voi kertoa, miten teidän pitäisi asiat hoitaa. Me voimme ainoastaan sanoa, että teidän on PUHUTTAVA teidän raha-asioista.

Teidän kahden pitää sopia siitä, miten teidän perheessä toimitaan. Ja se pitää sopia niin, että se todella sopii molemmille. Se ei ole sopimista, että toinen sanelee.

Teidän olisi pitänyt puhua asiat selviksi jo ennen kun muutitte yhteen. Tämä olkoon varoittava esimerkki muille. Älkää menkö hankkimaan lapsia ja jäämään hoitovapaille ennen kuin teillä on perheen talousasioista yhteinen näkemys.

Ennustan AP, että teillä tulee vielä monta kertaa riitaa rahasta.

Olispa kauheaa olla parisuhteessa, jossa joutuis pelkäämään pärjäämistä, koska puoliso on tiukka rahoistaan. Jos lapsi tehdään yhdessä niin se myös kasvatetaan yhdessä, taloudellinen puoli kuuluu siihen myös. Jestas sentään aikuiset ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä vuoksi te naiset annatte sellaisille miehille perhe-elämää, lapsia ja parisuhdetta, jotka eivät kykene maksamaan siitä perheen elatuksena vaan laittavat teidät vielä maksumiehiksi? T: Vanhempi nainen, jonka mies piti itsestään selvänä, että lasten ollessa pieni elättää perheensä kotiin.

Koska se oli minulle ainoa tapa saada lapsi. En millään meinannut löytää miestä joka halusi perheen ylipäätään. Purin hammasta ja ajattelin että haluan lapsen, ja olen sitten valmis vaikka hoitamaan sen yksin. Niin nykyään teenkin, olen yksinhuoltaja. Yhtään ei eroa siitä kun olin naimisissa, paitsi ei tarvitse kuunnella miehen narinaa vielä päälle.

Ei kannata tyytyä sekundaan ikinä. Ja järkevämpi lähtökohta on ensin löytää mies, joka rakastaa sinua ja sinä häntä ja sitten miettiä se lapsikuvio. Rakastava mies ei laskuta naista lapsesta.

Joo olen tietysti samaa mieltä. Olin vaan jo 35, ei ollut enää vaihtoehtoja. Uskoin liian kauan hänen lupailuihin. Joskus elämä menee näin.

Minusta jos hoitovapaalle jääminen on yhteinen päätös ja toive, niin silloin on reilua että rahat on ainakin tuon ajan yhteisiä. Jos taas äiti päättää hoitovapaasta yksin ja vastoin miehen toiveita, niin mies ei minusta ole periaatteessa naiselle mitään velkaa. Jos ollaan perhe niin perheessä myös molempien sana painaa. Sellaisiin päätöksiin, joista seuraa perheen tulojen merkittävä romahtaminen täytyy olla molempien siunaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä vuoksi te naiset annatte sellaisille miehille perhe-elämää, lapsia ja parisuhdetta, jotka eivät kykene maksamaan siitä perheen elatuksena vaan laittavat teidät vielä maksumiehiksi? T: Vanhempi nainen, jonka mies piti itsestään selvänä, että lasten ollessa pieni elättää perheensä kotiin.

Koska se oli minulle ainoa tapa saada lapsi. En millään meinannut löytää miestä joka halusi perheen ylipäätään. Purin hammasta ja ajattelin että haluan lapsen, ja olen sitten valmis vaikka hoitamaan sen yksin. Niin nykyään teenkin, olen yksinhuoltaja. Yhtään ei eroa siitä kun olin naimisissa, paitsi ei tarvitse kuunnella miehen narinaa vielä päälle.

Ei kannata tyytyä sekundaan ikinä. Ja järkevämpi lähtökohta on ensin löytää mies, joka rakastaa sinua ja sinä häntä ja sitten miettiä se lapsikuvio. Rakastava mies ei laskuta naista lapsesta.

Joo olen tietysti samaa mieltä. Olin vaan jo 35, ei ollut enää vaihtoehtoja. Uskoin liian kauan hänen lupailuihin. Joskus elämä menee näin.

Jaa, minä jäin yksin 36 -vuotiaana ja lapsettomana. Ennätin hyvin löytää elämäni rakkauden ja saada lapsen. Ehkä en olisi löytänyt, jos olisin hätäillyt.

Meillä mies siirtää mun tilille hoitovapaan ajan 500e/kk. Lisäksi saan kotihoidontuen ja kuntalisän ja siirrän myös itse omalta säästötililtäni käyttötilille tuon saman 500e/kk. Lapsilisät menee erilliselle tilille, niillä maksetaan lapsen ulkomaanmatkoja ja harrastuksia tulevaisuudessa. Mies jää mun töihinpaluun myötä suunnilleen yhtä pitkälle hoitovapaalle kuin minä ja silloin roolit vaihtuu. Kotityöt tehdään nytkin suunnilleen puoliksi, sillä mun "työtä" on tällä hetkellä huolehtia lapsesta sen aikaa, kun mies on töissä. En todellakaan jaksaisi tai pystyisi tekemään kaikkia kotitöitä meidän huomionkipeän 1-vuotiaan roikkuessa lahkeessa (kirjaimellisesti). 

Mihin on hävinnyt perhekäsitys? Olen ilmeisen vanhanaikainen, kun perhe on minulle yksikkö.

Vierailija kirjoitti:

Aika turhaahan tää keskustelu on kun täällä keskustelee perheelliset ja kämppikset joilla yhteinen lapsi. Perheissä tämmösiä ei lasketa. kämppiselämä sit erikseen.

Perheissä myös neuvotellaan päivähoidon aloituksen ajankohdasta. Täällä aika monella tuntuu olevan se lähtökohta, että nainen sanelee ja mies maksaa. Sekään ei ole mikään kahden tasavertaisen aikuisen perhe, se on diktatuuri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös hoitovapaalla. Maksan puolet menoista, kuten töissä käydessä. Kun tulot ei tähän nyt riitä, niin jään velkaa ja maksan takaisin, kun palaan töihin. Säästöihin ei kosketa. Minusta tämä on ihan ok, kotona oleilu ilman aikatauluja on ihan lomailua, nautin suuresti lapsen kasvun seuraamisesta ja saan pitää pienen kotona laitoshoidon sijaan. Kun palaan töihin niin tällaisiahan lomat sitten jatkossa ovat (vapaa-aikaa lapsen kanssa/ehdoilla). Miksi miehen pitäisi tämä kustantaa?

No kysytään näin, että miksi miehen pitäisi kustantaa mitään lapsen päivähoitomaksuistakaan. Tai lapsen tarvikkeista. Kuulostaako enää niin järkevältä?

Tapansa tietty kullakin, mutta aika sairasta, että perheessä jäädään velkaa toiselle. Kämppiksiähän te olette, ettekä puolisoja.

Lapsen kulut on yhteisiä kuluja, naisen kulut naisen omia. Lapsen hoitaminen kotona on valinta, ei pakko. Jos valitsee kotihoidon ja tulottomuuden, ei siitä pidä rangaista lapsen toista vanhempaa.

9-10kk ikäisen päiväkotiin laittaminen ei ole niin realistinen ajatus, että kotihoito olisi mukavuusvalinta.

Perheessä itse ajattelen PERHEEN kuluja, en yksittäisten perheenjäsenten. Perheen kun tulisi olla yhteisö, jossa toisistaan huolehditaan. Eli myös puolin ja toisin voi ottaa vetovastuun taloudellisista kuluista.

Jos miehesi jää työttömäksi, niin tuleeko hänenkin maksaa puolet silti? Ja puhutaan etenkin ansiosidonnaisen jälkeisistä tuista.

Miksi työssäkäyvän miehen pitää huolehtia terveestä työssäkäyvästä naisesta vain siksi, että nainen ei suostu menemään töihin vedoten siihen, että ei halua sietää päivähoidon aiheuttamaa epämukavuutta perheelle eli käytännössä itselleen?

En ole ikinä ymmärtänyt, miksi uudet sohvatyynyt ovat perheen kuluja tai naisen kuntosalimaksut. Vetovastuu yhteisistä kuluista on vetovastuuta yhteisistä kuluista, ei yksilön omista. Ja niitä yhteisiä ei ole jommallekummalle erikseen otettu asuntolaina, kyllä se on ihan omia kuluja!

Kyse ei ole "päivähoidon epämukavuudesta perheelle", vaan siitä, ettei vauvan paikka ole päiväkodissa. Perhepäivähoitoa ajetaan alas urakalla, eikä sitä enää saa kaikkialla. Eikä sekään ole välttämättä paikka vauvalle, jos ei ole kypsä kodin ulkopuoliseen hoitoon.

Ja en tiedä mistä kuntosaleista puhut, meillä ainakin jätetty kaikki ylimääräinen pois hoitovapaan ajaksi. Eikä sohvatyynyjäkään osteltu tänä aikana. Näitä ostellaan sitten kun taas on paremmat tulot.

Tosissasiko väität, että kunnat tahallaan ja tarkoituksella vahingoittavat lapsia tarjoamalla lähes ilmaisen päivähoitopaikan? On pelkästään sinun päässäsi, että vauvan paikka ei ole päiväkodissa ja juuri siksi on ihan OK, että kustannat itse itsellesi tämän ylimääräisen loman.

Miten oma lapsesi jaksoi päivähoidossa pitkät päivät silloin, kun hän ei vielä osannut kävellä eikä puhua?

Varsin hyvin. Keski-Euroopassa on ihan luonnollista, että lapset menevät hoitoon ennen kuin ikää on 1v ja ihan täyspäistä väkeä sielläkin elää. Vain Suomessa kuvitellaan, että äidin seura on lapselle parasta.

Tiedätkö myös että.Keski-Euroopassa äiti on kotona vaikka lapsi on hoidossa? Lisäksi mies elättää lapsen ja vaimon sekä maksaa vaimolle eläkettä. Eron jälkeen mies maksaa elatusmaksua lapsista sekä maksaa elatusmaksua myös ex-vaimolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös hoitovapaalla. Maksan puolet menoista, kuten töissä käydessä. Kun tulot ei tähän nyt riitä, niin jään velkaa ja maksan takaisin, kun palaan töihin. Säästöihin ei kosketa. Minusta tämä on ihan ok, kotona oleilu ilman aikatauluja on ihan lomailua, nautin suuresti lapsen kasvun seuraamisesta ja saan pitää pienen kotona laitoshoidon sijaan. Kun palaan töihin niin tällaisiahan lomat sitten jatkossa ovat (vapaa-aikaa lapsen kanssa/ehdoilla). Miksi miehen pitäisi tämä kustantaa?

No kysytään näin, että miksi miehen pitäisi kustantaa mitään lapsen päivähoitomaksuistakaan. Tai lapsen tarvikkeista. Kuulostaako enää niin järkevältä?

Tapansa tietty kullakin, mutta aika sairasta, että perheessä jäädään velkaa toiselle. Kämppiksiähän te olette, ettekä puolisoja.

Lapsen kulut on yhteisiä kuluja, naisen kulut naisen omia. Lapsen hoitaminen kotona on valinta, ei pakko. Jos valitsee kotihoidon ja tulottomuuden, ei siitä pidä rangaista lapsen toista vanhempaa.

9-10kk ikäisen päiväkotiin laittaminen ei ole niin realistinen ajatus, että kotihoito olisi mukavuusvalinta.

Perheessä itse ajattelen PERHEEN kuluja, en yksittäisten perheenjäsenten. Perheen kun tulisi olla yhteisö, jossa toisistaan huolehditaan. Eli myös puolin ja toisin voi ottaa vetovastuun taloudellisista kuluista.

Jos miehesi jää työttömäksi, niin tuleeko hänenkin maksaa puolet silti? Ja puhutaan etenkin ansiosidonnaisen jälkeisistä tuista.

Miksi työssäkäyvän miehen pitää huolehtia terveestä työssäkäyvästä naisesta vain siksi, että nainen ei suostu menemään töihin vedoten siihen, että ei halua sietää päivähoidon aiheuttamaa epämukavuutta perheelle eli käytännössä itselleen?

En ole ikinä ymmärtänyt, miksi uudet sohvatyynyt ovat perheen kuluja tai naisen kuntosalimaksut. Vetovastuu yhteisistä kuluista on vetovastuuta yhteisistä kuluista, ei yksilön omista. Ja niitä yhteisiä ei ole jommallekummalle erikseen otettu asuntolaina, kyllä se on ihan omia kuluja!

Kaikki ovat perheen yhteisiä kuluja. Niin naisen kuntosalimaksut, asunto- ja autolainat kuin miehen uusi harrastusvälinekin. Näin meillä.

Mutta vähintään luulisi kaikissa lapsiperheissä kaikki lapsiin liittyvät kulut olevan yhteisiä. Niihin kuuluu raskausajan ja äitiysloman mahdolliset tulonmenetykset, kaikki lapsen tarvikkeet, jatkossa ruuat, hoitomaksut ym, sekä vanhempainvapaan tulonmenetykset ja kotihoidontuella oloajan tulojenmenetykset.

En ikinä tekisi lapsia miehelle joka vinkuisi että äitiyslomalla maksetaan kaikki puoliksi. Siinä vaiheessa sanoisin moimoi ja löisin lähtiessäni pöytään laskun kohdunvuokrasta 9kk ajalta, kipu- ja särkykorvaukset synnytyksestä sekä jälkivuotoajasta, plus vähintään lisämaksua sen mitä rintojen kiristys tmv korjausleikkaus maksaisi. Laskuun lisättäisiin myös rintamaidon hinta siltä ajalta kun lapsi sitä on syönyt. Ja se ei muuten ole ihan halpaa tavaraa sekään. Lopuksi olisi tarkkaan laskettu se kuinka paljon minulta jää tuloja saamatta äitiys- ja vanhempainvapaan ajalta, ja omassa tapauksessani myös alkuraskauden 2kk sairausloman ajalta, kun rajun oksentelun takia en pystynyt menemään töihin. Tältä ajalta tulee tietysti myös epämukavuuskorvaus erikseen. Näistä laskelmista mies olisi sitten velvollinen korvaamaan puolet, ja veikkaan että se summa voisi hyvin olla kuusinumeroinen.

Koska mies saa arvokkaimman asian maailmassa, oman lapsen, ilman että hänen täytyy tehdä ja kärsiä mitään noista yllämainituista asioista, vähin mitä hän voi tehdä on pitää huoli että sillä naisella on kaikki mitä se tarvitsee ja että se ei todellakaan tarvitse huolehtia rahojensa riittävyydestä sinä aikana kun sitä lasta "hautoo" ja vauvaa hoitaa, niin kauan kun miehellä itselläänkin siis rahaa on.

Enkä minä ymmärrä naista, joka kokee miehen pelkäksi maksuautomaatista, jolta pitää nyhtää mahdollisimman paljon rahaa.

Mies saa lapsen paljon halvemmalla jättämällä naisen heti synnytyksen jälkeen. Elarit on noin 200 e/kk ja sillä saa lapsen, ei tarvitse maksaa useita tuhansia naisen elättämisestä.

Elarit riippuvat toki tuloista, ja tuossa tilanteessa kuvioon astuu yhteiskunta joka sitten osaltaan tukee tätä lapsen elatusta kun isästä ei siihen ole ollut. Lapsen äiti siinä vaiheessa sekä hoitaa lapsen että panostaa taloudellisesti huomattavasti isää enemmän. Tämähän on toki epätasa-arvoinen tilanne jota ei oikein biologisista syistä pysty muuttamaankaan.

Tuossakin tilanteessa mikäli tasa-arvoa olisi, pätisi edelleen nuo kaikki raskauteen ja synnytykseen liittyvät kulut jotka tuohon ylös luettelin. Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa voisikin olla vaikkapa niin, että mikäli ero tulee lapsen ollessa esimerkiksi alle 5v, vaikka juuri siitä syystä että mies ei suostu perheessä kantamaan korttaan kekoon vaikkapa taloudellisesti, miehen vastuulle kuuluisi maksaa lapsen äidille joku tällainen summa, esim 50 000€/lapsi.

Luojan kiitos en ole ikinä elämässäni törmännyt sinun tavallasi ajatteleviin miehiin, joilta puuttuu tunteet elämästä kokonaan ja oma napa on se ainoa mikä kyetään näkemään. En ymmärrä mistä tuo maksuautomaattiajatus sinulle tulee, perheen rahat ovat perheen rahoja myös silloin kun nainen on selvästi varakkaampi osapuoli, ja silloin kun mies on se kuka jää kotihoidontuelle (tai opiskelee, on työttömänä, sairastuu tmv) ja nykyaikana se alkaa olla jo aika tavallista. Oletko koskaan kuullut naisesta joka vaatii kotihoidontuella olevaa miestään maksamaan puolet perheen menoista ja lapsen menot kokonaan?

Olen nainen. Enkä ole koskaan ymmärtänyt tehneeni lapsia miehelle ja jotenkin uhranneeni elämääni sille, että saan lapsia. Meillä ei ole yhteisiä rahoja ja lapsille olen opettanut, että perhe ei ole mikään maksuautomaatti, jossa mies raataa ja nainen tuhlaa. Olen varsin hyvin osannut itse ennakoida tulojen muutoksia ja toisaalta osannut sopeuttaa omat menoni tuloihin. Mies on maksanut lasten kuluista puolet, tehnyt kotitöistä puolet (tai maksanut siivoojan kulut), kumpikin on huolehtinut itse omasta autostaan jne.

Luen tätä keskustelua aika lailla huvittuneena, koska en ole koskaan osannut ajatella, että tasa-arvo on sitä, että mies on ensisijaisesti maksaja. Jos ei siihen suostu, niin on huono.

Ei ihme, että miehet eivät halua perhettä, jos se on sitä, että nainen saa esittää mitä tahansa vaatimuksia vain siksi, että jonain päivänä voi vaikka sairastua. Siksi miehen pitää jo nyt maksaa kaikki naisen kulut, joiden nimeksi laitetaan perheen kulut.

Vedätköhän tulkintasi hiukan överiksi... Tässähän puhutaan siitä, että jos alle vuoden ikäistä lasta ei haluta laittaa vielä kodin ulkopuolelle hoitoon, jomman kumman vanhemman on jäätävä pois töistä häntä hoitamaan. Kotiin jäävän tulot putoavat yhteisen lapsen vuoksi, joten saattaa olla melkoisen hankalaa maksaa puolet kaikista pakollisista menoista.

Kuinkakohan moni mies suostuisi käyttämään säästöjään tai jäämään "velkaa" puolisolleen pystyäkseen maksamaan tasan puolet ruokamenoista, vakuutuksista, sähköstä, vedestä, vuokrasta/lainasta jne. hoitaen yhteistä lasta kotona, samaan aikaan, kun työssäkäyvä puoliso kartuttaisi omia säästöjään (ja eläkettä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös hoitovapaalla. Maksan puolet menoista, kuten töissä käydessä. Kun tulot ei tähän nyt riitä, niin jään velkaa ja maksan takaisin, kun palaan töihin. Säästöihin ei kosketa. Minusta tämä on ihan ok, kotona oleilu ilman aikatauluja on ihan lomailua, nautin suuresti lapsen kasvun seuraamisesta ja saan pitää pienen kotona laitoshoidon sijaan. Kun palaan töihin niin tällaisiahan lomat sitten jatkossa ovat (vapaa-aikaa lapsen kanssa/ehdoilla). Miksi miehen pitäisi tämä kustantaa?

No kysytään näin, että miksi miehen pitäisi kustantaa mitään lapsen päivähoitomaksuistakaan. Tai lapsen tarvikkeista. Kuulostaako enää niin järkevältä?

Tapansa tietty kullakin, mutta aika sairasta, että perheessä jäädään velkaa toiselle. Kämppiksiähän te olette, ettekä puolisoja.

Lapsen kulut on yhteisiä kuluja, naisen kulut naisen omia. Lapsen hoitaminen kotona on valinta, ei pakko. Jos valitsee kotihoidon ja tulottomuuden, ei siitä pidä rangaista lapsen toista vanhempaa.

9-10kk ikäisen päiväkotiin laittaminen ei ole niin realistinen ajatus, että kotihoito olisi mukavuusvalinta.

Perheessä itse ajattelen PERHEEN kuluja, en yksittäisten perheenjäsenten. Perheen kun tulisi olla yhteisö, jossa toisistaan huolehditaan. Eli myös puolin ja toisin voi ottaa vetovastuun taloudellisista kuluista.

Jos miehesi jää työttömäksi, niin tuleeko hänenkin maksaa puolet silti? Ja puhutaan etenkin ansiosidonnaisen jälkeisistä tuista.

Miksi työssäkäyvän miehen pitää huolehtia terveestä työssäkäyvästä naisesta vain siksi, että nainen ei suostu menemään töihin vedoten siihen, että ei halua sietää päivähoidon aiheuttamaa epämukavuutta perheelle eli käytännössä itselleen?

En ole ikinä ymmärtänyt, miksi uudet sohvatyynyt ovat perheen kuluja tai naisen kuntosalimaksut. Vetovastuu yhteisistä kuluista on vetovastuuta yhteisistä kuluista, ei yksilön omista. Ja niitä yhteisiä ei ole jommallekummalle erikseen otettu asuntolaina, kyllä se on ihan omia kuluja!

Kyse ei ole "päivähoidon epämukavuudesta perheelle", vaan siitä, ettei vauvan paikka ole päiväkodissa. Perhepäivähoitoa ajetaan alas urakalla, eikä sitä enää saa kaikkialla. Eikä sekään ole välttämättä paikka vauvalle, jos ei ole kypsä kodin ulkopuoliseen hoitoon.

Ja en tiedä mistä kuntosaleista puhut, meillä ainakin jätetty kaikki ylimääräinen pois hoitovapaan ajaksi. Eikä sohvatyynyjäkään osteltu tänä aikana. Näitä ostellaan sitten kun taas on paremmat tulot.

Tosissasiko väität, että kunnat tahallaan ja tarkoituksella vahingoittavat lapsia tarjoamalla lähes ilmaisen päivähoitopaikan? On pelkästään sinun päässäsi, että vauvan paikka ei ole päiväkodissa ja juuri siksi on ihan OK, että kustannat itse itsellesi tämän ylimääräisen loman.

Miten oma lapsesi jaksoi päivähoidossa pitkät päivät silloin, kun hän ei vielä osannut kävellä eikä puhua?

Varsin hyvin. Keski-Euroopassa on ihan luonnollista, että lapset menevät hoitoon ennen kuin ikää on 1v ja ihan täyspäistä väkeä sielläkin elää. Vain Suomessa kuvitellaan, että äidin seura on lapselle parasta.

Tiedätkö myös että.Keski-Euroopassa äiti on kotona vaikka lapsi on hoidossa? Lisäksi mies elättää lapsen ja vaimon sekä maksaa vaimolle eläkettä. Eron jälkeen mies maksaa elatusmaksua lapsista sekä maksaa elatusmaksua myös ex-vaimolle.

Ei nykyään tarvitse ex-vaimolle mitään elatusta maksaa. Vanhoja juttuja. Ainakaan Saksassa.

Luin muuten saksalaiselle miehelleni näitä. Oli järkyttynyt. "Onko Suomessa lapset vain naisten juttu? Kaikkeen ne suomalaiset naiset suostuu!"

Ei minulle kukaan mitään rahoja antanut kun jäin vauvan kanssa kotiin. Otin yhteiseltä tililtä tietenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika turhaahan tää keskustelu on kun täällä keskustelee perheelliset ja kämppikset joilla yhteinen lapsi. Perheissä tämmösiä ei lasketa. kämppiselämä sit erikseen.

Perheissä myös neuvotellaan päivähoidon aloituksen ajankohdasta. Täällä aika monella tuntuu olevan se lähtökohta, että nainen sanelee ja mies maksaa. Sekään ei ole mikään kahden tasavertaisen aikuisen perhe, se on diktatuuri.

Vauvat ja hyvin pienet lapset ovat sinulle mitä ilmeisimmin tuntemattomia yksilöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika turhaahan tää keskustelu on kun täällä keskustelee perheelliset ja kämppikset joilla yhteinen lapsi. Perheissä tämmösiä ei lasketa. kämppiselämä sit erikseen.

Perheissä myös neuvotellaan päivähoidon aloituksen ajankohdasta. Täällä aika monella tuntuu olevan se lähtökohta, että nainen sanelee ja mies maksaa. Sekään ei ole mikään kahden tasavertaisen aikuisen perhe, se on diktatuuri.

Tiedätkö kenen puolia se "diktaattori" näissä tilanteissa pitää? No sen heikoimman, lapsen! Jotenkin hankalaa nähdä aikuista miestä säälittävänä uhrina tuossa tilanteessa.

Ennen lasta meillä oli yhteinen taloustili jonne laitettiin tietty määrä rahaa nettotulojen suhteessa. Talousbudjetti eli käytännössä yhteinen elintaso suunniteltiin yhdessä ja sisälsi juoksevien kulujen lisäksi lomasäästöt ja yhteiset sijoitukset. 

Kun jäin lapsen kanssa kotiin pidemmäksi aikaa (molempien toiveesta) niin suunniteltiin uusi budjetti ja maksut jaettiin niin että tuet ja lapsilisät menivät suoraa taloustilille ja mies maksoi loput. Miehen palkasta yli jääneet rahat jaettiin aiempien tulojen suhteessa kummallekin "omaksi rahaksi".

Nyt kun olen taas töissä niin on palattu alkuperäiseen jakoon, toki lapsilisät menevät edelleen suoraan taloustilille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika turhaahan tää keskustelu on kun täällä keskustelee perheelliset ja kämppikset joilla yhteinen lapsi. Perheissä tämmösiä ei lasketa. kämppiselämä sit erikseen.

Perheissä myös neuvotellaan päivähoidon aloituksen ajankohdasta. Täällä aika monella tuntuu olevan se lähtökohta, että nainen sanelee ja mies maksaa. Sekään ei ole mikään kahden tasavertaisen aikuisen perhe, se on diktatuuri.

Tiedätkö kenen puolia se "diktaattori" näissä tilanteissa pitää? No sen heikoimman, lapsen! Jotenkin hankalaa nähdä aikuista miestä säälittävänä uhrina tuossa tilanteessa.

Ei niissä monen sadan euron haalareissa kyllä lasta ajatella vaan sitä kuinka muut mammat on hiekkalaatikon reunalla kateudesta vihreinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin perustuu se ajatus, että maailman tasa-arvoisimman suomalaisen naisen ei tarvitse maksaa omia kulujaan? Ja perusteluna on vain se, että ei halua mennä töihin.

Jos olet sitä mieltä, että alle vuoden ikäisen vauvan on hyvä mennä päivähoitoon, niin älä hanki lapsia.

Ehdotettiin sitä paitsi jo sitä, että ap:n mies voisi jäädä hoitovapaalle.

En ole sitä mieltä, että alle vuoden ikäisen on hyvä mennä päivähoitoon, mutta olen sitä mieltä, että jokainen elättää itse itsensä eikä nojaudu ajatusmallissaan mihinkään ikiaikaisiin mies/nainen -analogioihin. Jos haluaa hoitaa lasta kotona, niin maksaa ko. aikana omat kulunsa ja puolet lapsen kuluista, siinä ei ole mitään ihmeellistä. Miksi aikuinen ei osaa hallita omaa talouttaan sen vertaa, että laskisi, paljonko rahaa kuukaudessa tarvitaan?

No sinähän nyt puhut itsesi ihan pussiin. Jos kumpikaan vanhempi ei halua lasta hoitoon, niin toisen on jäätävä kotiin. Molemmat eivät voi jäädä samaan aikaan, mutta vuorotella voi. Silloin voi myös vuorotellen elättää toinen toistaan. Jos toinen taas ei halua jäädä itse kotiin, mutta on silti sitä mieltä, että lapsi tulee hoitaa kotona, niin sitten hän myös elättää sen kotiin jäävän vanhemman. Piste.

Bbbnn kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin perustuu se ajatus, että maailman tasa-arvoisimman suomalaisen naisen ei tarvitse maksaa omia kulujaan? Ja perusteluna on vain se, että ei halua mennä töihin.

Jos olet sitä mieltä, että alle vuoden ikäisen vauvan on hyvä mennä päivähoitoon, niin älä hanki lapsia.

Ehdotettiin sitä paitsi jo sitä, että ap:n mies voisi jäädä hoitovapaalle.

En ole sitä mieltä, että alle vuoden ikäisen on hyvä mennä päivähoitoon, mutta olen sitä mieltä, että jokainen elättää itse itsensä eikä nojaudu ajatusmallissaan mihinkään ikiaikaisiin mies/nainen -analogioihin. Jos haluaa hoitaa lasta kotona, niin maksaa ko. aikana omat kulunsa ja puolet lapsen kuluista, siinä ei ole mitään ihmeellistä. Miksi aikuinen ei osaa hallita omaa talouttaan sen vertaa, että laskisi, paljonko rahaa kuukaudessa tarvitaan?

No sinähän nyt puhut itsesi ihan pussiin. Jos kumpikaan vanhempi ei halua lasta hoitoon, niin toisen on jäätävä kotiin. Molemmat eivät voi jäädä samaan aikaan, mutta vuorotella voi. Silloin voi myös vuorotellen elättää toinen toistaan. Jos toinen taas ei halua jäädä itse kotiin, mutta on silti sitä mieltä, että lapsi tulee hoitaa kotona, niin sitten hän myös elättää sen kotiin jäävän vanhemman. Piste.

Ja lisäys vielä tähän, että se joka ei halua antaa omalle lapselleen mahdollisuutta kotihoitoon edes sen ensimmäisen vuoden loppuun, voi miettiä kannattako hankkia lapsia lainkaan? Ihan alan ammattilaisena voin sanoa, että päivähoito ei ole alle 2-vuotiaan (jos edes 3-vuotiaan) paikka.