Kotihoidon tuki ja reilu kustannusten jakaminen, tuleva pelottaa :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös hoitovapaalla. Maksan puolet menoista, kuten töissä käydessä. Kun tulot ei tähän nyt riitä, niin jään velkaa ja maksan takaisin, kun palaan töihin. Säästöihin ei kosketa. Minusta tämä on ihan ok, kotona oleilu ilman aikatauluja on ihan lomailua, nautin suuresti lapsen kasvun seuraamisesta ja saan pitää pienen kotona laitoshoidon sijaan. Kun palaan töihin niin tällaisiahan lomat sitten jatkossa ovat (vapaa-aikaa lapsen kanssa/ehdoilla). Miksi miehen pitäisi tämä kustantaa?

No kysytään näin, että miksi miehen pitäisi kustantaa mitään lapsen päivähoitomaksuistakaan. Tai lapsen tarvikkeista. Kuulostaako enää niin järkevältä?

Tapansa tietty kullakin, mutta aika sairasta, että perheessä jäädään velkaa toiselle. Kämppiksiähän te olette, ettekä puolisoja.

Lapsen kulut on yhteisiä kuluja, naisen kulut naisen omia. Lapsen hoitaminen kotona on valinta, ei pakko. Jos valitsee kotihoidon ja tulottomuuden, ei siitä pidä rangaista lapsen toista vanhempaa.

Ok. Mutta toinen vanhempi osallistuu sitten tasan puoliksi myös laspen kaikkiin kuluihin, huolehtii puoleksi neuvola, lääkäri  yms käynnit, ja toki hoitaa puolet päivähoitoon viemisestä/tuomisesta.  Ja koska puoliso on töissä, niin molemmat puolisot osallistut tasan tarkkaan lapsen hoitoon kotona, yöheräämisiin, ruuanlaittoon, siivoukseen, pyykinpesuun ynnä jmuiden asioiden hoitoon. Maksa puolet , tee puolet!

Eikö tuo muka ole täysin luonnollista? Tosin yleensähän se menee niin, että miehen tulee maksaa enemmän kuin naisen, mutta nainen vaatii kotitöiden tasajakoa. Turhan moni nainen heittäytyy marttyyriksi ja kuvittelee, että saa kaivella rusinoita pullasta vain siksi, että meni saamaan lapsen.

Se maksaa enemmän kumpi tienaa enemmän. Ja tienaamalla enemmän ei voi luistaa kotitöistä. Hoidan lasta kotona  ja saan siitä palkkaa 300e kuukaudessa, työpäiväni päättyy kun mies tulee töistä kotiin, ja sen jälkeen hommat kotona jaetaan suht puoliksi.

enemmän omasta halustani... silloin sinulla on myös enemmän sitä vastuuta. Jokin kotoa tehtävä työ tai osa-aikatyö isän hoitaessa lasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös hoitovapaalla. Maksan puolet menoista, kuten töissä käydessä. Kun tulot ei tähän nyt riitä, niin jään velkaa ja maksan takaisin, kun palaan töihin. Säästöihin ei kosketa. Minusta tämä on ihan ok, kotona oleilu ilman aikatauluja on ihan lomailua, nautin suuresti lapsen kasvun seuraamisesta ja saan pitää pienen kotona laitoshoidon sijaan. Kun palaan töihin niin tällaisiahan lomat sitten jatkossa ovat (vapaa-aikaa lapsen kanssa/ehdoilla). Miksi miehen pitäisi tämä kustantaa?

No kysytään näin, että miksi miehen pitäisi kustantaa mitään lapsen päivähoitomaksuistakaan. Tai lapsen tarvikkeista. Kuulostaako enää niin järkevältä?

Tapansa tietty kullakin, mutta aika sairasta, että perheessä jäädään velkaa toiselle. Kämppiksiähän te olette, ettekä puolisoja.

Lapsen kulut on yhteisiä kuluja, naisen kulut naisen omia. Lapsen hoitaminen kotona on valinta, ei pakko. Jos valitsee kotihoidon ja tulottomuuden, ei siitä pidä rangaista lapsen toista vanhempaa.

9-10kk ikäisen päiväkotiin laittaminen ei ole niin realistinen ajatus, että kotihoito olisi mukavuusvalinta.

Perheessä itse ajattelen PERHEEN kuluja, en yksittäisten perheenjäsenten. Perheen kun tulisi olla yhteisö, jossa toisistaan huolehditaan. Eli myös puolin ja toisin voi ottaa vetovastuun taloudellisista kuluista.

Jos miehesi jää työttömäksi, niin tuleeko hänenkin maksaa puolet silti? Ja puhutaan etenkin ansiosidonnaisen jälkeisistä tuista.

Miksi työssäkäyvän miehen pitää huolehtia terveestä työssäkäyvästä naisesta vain siksi, että nainen ei suostu menemään töihin vedoten siihen, että ei halua sietää päivähoidon aiheuttamaa epämukavuutta perheelle eli käytännössä itselleen?

En ole ikinä ymmärtänyt, miksi uudet sohvatyynyt ovat perheen kuluja tai naisen kuntosalimaksut. Vetovastuu yhteisistä kuluista on vetovastuuta yhteisistä kuluista, ei yksilön omista. Ja niitä yhteisiä ei ole jommallekummalle erikseen otettu asuntolaina, kyllä se on ihan omia kuluja!

Kyse ei ole "päivähoidon epämukavuudesta perheelle", vaan siitä, ettei vauvan paikka ole päiväkodissa. Perhepäivähoitoa ajetaan alas urakalla, eikä sitä enää saa kaikkialla. Eikä sekään ole välttämättä paikka vauvalle, jos ei ole kypsä kodin ulkopuoliseen hoitoon.

Ja en tiedä mistä kuntosaleista puhut, meillä ainakin jätetty kaikki ylimääräinen pois hoitovapaan ajaksi. Eikä sohvatyynyjäkään osteltu tänä aikana. Näitä ostellaan sitten kun taas on paremmat tulot.

Tosissasiko väität, että kunnat tahallaan ja tarkoituksella vahingoittavat lapsia tarjoamalla lähes ilmaisen päivähoitopaikan? On pelkästään sinun päässäsi, että vauvan paikka ei ole päiväkodissa ja juuri siksi on ihan OK, että kustannat itse itsellesi tämän ylimääräisen loman.

Lähes ilmainen hoitopaikka? Noh se maksaa vuodessa 3190e. Ehkä tuo summa on jollekin lähes ilmainen.

Vierailija kirjoitti:

Hei!

Onko täällä muita kotihoidon tuella olevia? Meillä on avopuolisoni kanssa puolivuotias vauva ja olemme reilu kolmekymppisiä. Tienaamme työssämme suunnilleen yhtä paljon. Tähän mennessä olemme aina maksaneet kaiken TASAN puoliksi (myös nyt äitiys- ja vanhempainvapan ajalta). Puoliso on myös tarkka rahoistaan, ei esim. tarjoa ravintolassa, tms.

Olen kuitenkin jäämässä, enemmän omasta halustani n. puoleksi vuodeksi hoitovapaalle. Tarkoitus olisi laittaa lapsi 1,5 vuotiaana hoitoon. Pidemäänkin haluaisin olla, mutta säästöt eivät siihen riitä :( Mietin, millaista taloudellista tukea olisi kohtuullista edellyttää tuolta ajalta? Ehdotuksia? Puolet hoitomaksusta ainakin? Meillä on myös yhteinen asuntolaina. Lapsilisät menevät tällä hetkellä puoliksi yhteiselle tilille. Tarkoitus on käyttää tähän asti keräämäni säästöt hoitovapaaseen, mutta todennäköisesti ne eivät riitä ihan puoleen kaikesta...:(

Mitä ihmettä mä oikein luen. Käytät säästösi, rahoittaaksesi hoitovapaan. Onko lapsi hankittu yhteisellä päätöksellä?

Mihin kaikkeen te nykyajan naiset suostuttu?

Tietysti mies maksaa puolet ansiomenetyksestä äitiysloman ajalta ja nyt kun jäät hoitamaan lasta kotihoidontuella, mies maksaa oman osuutensa lapsensa hoidosta sinulle eli puolet siitä, mitä saisit palkkaa jos olisit työssä, miinus kotihoidontuki. Lisäksi vielä eläkekertymä ja lomaraha. Tai sitten rahat ovat yhteiset ja omaisuus karttuu puoliksi.

Olen todella järkyttynyt, kuinka tämän päivän nuoret naiset polkevat naisten- ja perheen tasa-arvoa ja sahaavat omaa oksaansa ja näyttävät esimerkkiä nuorille, kuinka naisen vastuulla on lastenhoito ja perhe-elämä ja mies/isä on vapaamatkustaja, kun esiäitimme on tehnyt kovan työn parantaakseen naisen ja äitien asemaan ja nyt se ollaan valmiita polkemaan maanrakoon ja nainen itse ehdottaa käyttävänsä säästönsä, jotta voi hoitaa miehen kanssa hankittua lasta.

Nyt järki käteen, hyvä nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös hoitovapaalla. Maksan puolet menoista, kuten töissä käydessä. Kun tulot ei tähän nyt riitä, niin jään velkaa ja maksan takaisin, kun palaan töihin. Säästöihin ei kosketa. Minusta tämä on ihan ok, kotona oleilu ilman aikatauluja on ihan lomailua, nautin suuresti lapsen kasvun seuraamisesta ja saan pitää pienen kotona laitoshoidon sijaan. Kun palaan töihin niin tällaisiahan lomat sitten jatkossa ovat (vapaa-aikaa lapsen kanssa/ehdoilla). Miksi miehen pitäisi tämä kustantaa?

No kysytään näin, että miksi miehen pitäisi kustantaa mitään lapsen päivähoitomaksuistakaan. Tai lapsen tarvikkeista. Kuulostaako enää niin järkevältä?

Tapansa tietty kullakin, mutta aika sairasta, että perheessä jäädään velkaa toiselle. Kämppiksiähän te olette, ettekä puolisoja.

Lapsen kulut on yhteisiä kuluja, naisen kulut naisen omia. Lapsen hoitaminen kotona on valinta, ei pakko. Jos valitsee kotihoidon ja tulottomuuden, ei siitä pidä rangaista lapsen toista vanhempaa.

Ok. Mutta toinen vanhempi osallistuu sitten tasan puoliksi myös laspen kaikkiin kuluihin, huolehtii puoleksi neuvola, lääkäri  yms käynnit, ja toki hoitaa puolet päivähoitoon viemisestä/tuomisesta.  Ja koska puoliso on töissä, niin molemmat puolisot osallistut tasan tarkkaan lapsen hoitoon kotona, yöheräämisiin, ruuanlaittoon, siivoukseen, pyykinpesuun ynnä jmuiden asioiden hoitoon. Maksa puolet , tee puolet!

Eikö tuo muka ole täysin luonnollista? Tosin yleensähän se menee niin, että miehen tulee maksaa enemmän kuin naisen, mutta nainen vaatii kotitöiden tasajakoa. Turhan moni nainen heittäytyy marttyyriksi ja kuvittelee, että saa kaivella rusinoita pullasta vain siksi, että meni saamaan lapsen.

Se maksaa enemmän kumpi tienaa enemmän. Ja tienaamalla enemmän ei voi luistaa kotitöistä. Hoidan lasta kotona  ja saan siitä palkkaa 300e kuukaudessa, työpäiväni päättyy kun mies tulee töistä kotiin, ja sen jälkeen hommat kotona jaetaan suht puoliksi.

Niin, että sen isän pitäisi siellä kotona tarttua rättiin, eikä ottaa sitä aikaa lapsen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan suoraan istut alas miehen kanssa ja teette laskelmat, joilla osoitat ettei kotihoidontuella yksinkertaisesti maksets puolia. Tähän lisäät myös, ettei kotihoito ole mitään kotona oleskelua, vaan hoidat TEIDÄN lastanne.

Ei voi vaan purematta niellä sitä, että lapsi joutuu 9-10kk ikäisenä päivähoitoon vain koska isä ei halua maksaa enempää kuin puolet. Miettisin tuossa jo vähän tulevaisuuttakin, että meneekö jatkossakin ne iskän periaatteet lapsen hyvinvoinnin edelle.

Ja joo, meillä mies tienaa bruttona 2200-2500€/kk. Itse kotihoidan lapsen kolmevuotiaaksi.

Meillä ollut jo aikoinaan yhteenmuuttaessa selvää, että enemmän tienaava maksaa enemmän, mikäli toisen tulot merkittävästi pienemmän. Itse olen maksanut enemmän silloin kun mies opiskeli ja itse olin töissä.

Nyt sitten mies maksaa enemmän.

Toki itsekin pyrin pienillä tuloilla saamaan pientä lisätienestiä vähän väliä, kotihoidon ohellahan voi tehdä keikkatyötä, kunhan ilmoittaa tulot Kelaan. Itse teen siis satunnaisia työkeikkoja silloin kun miehellä on vapaapäivä.

Kirppispöydän myös olen ottanut kerran vuodessa, kun pieneksi jääneitä varusteita myy pois, niin tuotolla saa rahoitettua uutta.

Juuri itseasiassa lapsen talvihaalari kustannettiin kirppistuotolla 👌

Miksi miehen pitää kustantaa se, että nainen on omasta halusta kotona tilanteessa, jossa yhteiskunta tarjoaa edullisen päivähoidon? Eli miehen pitäisi maksaa siitä, että nainen aiheuttaa yhteiselle lapselle ongelmia, koska tutkimukset osoittavat, että kotihoidetuilla lapsilla on edessään huono tulevaisuus. Kuka järkevä mies sanoo, että ilman muuta maksan sinulle siitä, että pilaat lapsen loppuelämän itsekkäistä syistä?

Ja jos on ihan pakko sitä lasta hoitaa, niin ottaa siihen muutama hoitolapsi seuraksi, sellaisia lapsia, joiden vanhemmilla on tarvetta lastenhoitajalle esim. satunnaisina viikonloppuina tms.

Kyllä surettaa, että todella moni mies ajattelee oikeasti näin. Ei ole käsitystä miten pieniä riepuja ne 9-10kk ikäiset vauvat vielä on. 1,5v on jo ihan eri asia ja jo valmiinpi hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei!

Onko täällä muita kotihoidon tuella olevia? Meillä on avopuolisoni kanssa puolivuotias vauva ja olemme reilu kolmekymppisiä. Tienaamme työssämme suunnilleen yhtä paljon. Tähän mennessä olemme aina maksaneet kaiken TASAN puoliksi (myös nyt äitiys- ja vanhempainvapan ajalta). Puoliso on myös tarkka rahoistaan, ei esim. tarjoa ravintolassa, tms.

Olen kuitenkin jäämässä, enemmän omasta halustani n. puoleksi vuodeksi hoitovapaalle. Tarkoitus olisi laittaa lapsi 1,5 vuotiaana hoitoon. Pidemäänkin haluaisin olla, mutta säästöt eivät siihen riitä :( Mietin, millaista taloudellista tukea olisi kohtuullista edellyttää tuolta ajalta? Ehdotuksia? Puolet hoitomaksusta ainakin? Meillä on myös yhteinen asuntolaina. Lapsilisät menevät tällä hetkellä puoliksi yhteiselle tilille. Tarkoitus on käyttää tähän asti keräämäni säästöt hoitovapaaseen, mutta todennäköisesti ne eivät riitä ihan puoleen kaikesta...:(

Mitä ihmettä mä oikein luen. Käytät säästösi, rahoittaaksesi hoitovapaan. Onko lapsi hankittu yhteisellä päätöksellä?

Mihin kaikkeen te nykyajan naiset suostuttu?

Tietysti mies maksaa puolet ansiomenetyksestä äitiysloman ajalta ja nyt kun jäät hoitamaan lasta kotihoidontuella, mies maksaa oman osuutensa lapsensa hoidosta sinulle eli puolet siitä, mitä saisit palkkaa jos olisit työssä, miinus kotihoidontuki. Lisäksi vielä eläkekertymä ja lomaraha. Tai sitten rahat ovat yhteiset ja omaisuus karttuu puoliksi.

Olen todella järkyttynyt, kuinka tämän päivän nuoret naiset polkevat naisten- ja perheen tasa-arvoa ja sahaavat omaa oksaansa ja näyttävät esimerkkiä nuorille, kuinka naisen vastuulla on lastenhoito ja perhe-elämä ja mies/isä on vapaamatkustaja, kun esiäitimme on tehnyt kovan työn parantaakseen naisen ja äitien asemaan ja nyt se ollaan valmiita polkemaan maanrakoon ja nainen itse ehdottaa käyttävänsä säästönsä, jotta voi hoitaa miehen kanssa hankittua lasta.

Nyt järki käteen, hyvä nainen.

Ja isät myös. Älkää antako naisen omia sitä hoitovapaata kokonaan itselleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös hoitovapaalla. Maksan puolet menoista, kuten töissä käydessä. Kun tulot ei tähän nyt riitä, niin jään velkaa ja maksan takaisin, kun palaan töihin. Säästöihin ei kosketa. Minusta tämä on ihan ok, kotona oleilu ilman aikatauluja on ihan lomailua, nautin suuresti lapsen kasvun seuraamisesta ja saan pitää pienen kotona laitoshoidon sijaan. Kun palaan töihin niin tällaisiahan lomat sitten jatkossa ovat (vapaa-aikaa lapsen kanssa/ehdoilla). Miksi miehen pitäisi tämä kustantaa?

No kysytään näin, että miksi miehen pitäisi kustantaa mitään lapsen päivähoitomaksuistakaan. Tai lapsen tarvikkeista. Kuulostaako enää niin järkevältä?

Tapansa tietty kullakin, mutta aika sairasta, että perheessä jäädään velkaa toiselle. Kämppiksiähän te olette, ettekä puolisoja.

Lapsen kulut on yhteisiä kuluja, naisen kulut naisen omia. Lapsen hoitaminen kotona on valinta, ei pakko. Jos valitsee kotihoidon ja tulottomuuden, ei siitä pidä rangaista lapsen toista vanhempaa.

Ok. Mutta toinen vanhempi osallistuu sitten tasan puoliksi myös laspen kaikkiin kuluihin, huolehtii puoleksi neuvola, lääkäri  yms käynnit, ja toki hoitaa puolet päivähoitoon viemisestä/tuomisesta.  Ja koska puoliso on töissä, niin molemmat puolisot osallistut tasan tarkkaan lapsen hoitoon kotona, yöheräämisiin, ruuanlaittoon, siivoukseen, pyykinpesuun ynnä jmuiden asioiden hoitoon. Maksa puolet , tee puolet!

Eikö tuo muka ole täysin luonnollista? Tosin yleensähän se menee niin, että miehen tulee maksaa enemmän kuin naisen, mutta nainen vaatii kotitöiden tasajakoa. Turhan moni nainen heittäytyy marttyyriksi ja kuvittelee, että saa kaivella rusinoita pullasta vain siksi, että meni saamaan lapsen.

Se maksaa enemmän kumpi tienaa enemmän. Ja tienaamalla enemmän ei voi luistaa kotitöistä. Hoidan lasta kotona  ja saan siitä palkkaa 300e kuukaudessa, työpäiväni päättyy kun mies tulee töistä kotiin, ja sen jälkeen hommat kotona jaetaan suht puoliksi.

Niin, että sen isän pitäisi siellä kotona tarttua rättiin, eikä ottaa sitä aikaa lapsen kanssa?

Kyllä, miehen pitää siivota omat sotkunsa joka tapauksessa olipa hän sinkku tai perheellinen mies. Sen lisäksi mies ehtii olla lapsenkin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös hoitovapaalla. Maksan puolet menoista, kuten töissä käydessä. Kun tulot ei tähän nyt riitä, niin jään velkaa ja maksan takaisin, kun palaan töihin. Säästöihin ei kosketa. Minusta tämä on ihan ok, kotona oleilu ilman aikatauluja on ihan lomailua, nautin suuresti lapsen kasvun seuraamisesta ja saan pitää pienen kotona laitoshoidon sijaan. Kun palaan töihin niin tällaisiahan lomat sitten jatkossa ovat (vapaa-aikaa lapsen kanssa/ehdoilla). Miksi miehen pitäisi tämä kustantaa?

No kysytään näin, että miksi miehen pitäisi kustantaa mitään lapsen päivähoitomaksuistakaan. Tai lapsen tarvikkeista. Kuulostaako enää niin järkevältä?

Tapansa tietty kullakin, mutta aika sairasta, että perheessä jäädään velkaa toiselle. Kämppiksiähän te olette, ettekä puolisoja.

Lapsen kulut on yhteisiä kuluja, naisen kulut naisen omia. Lapsen hoitaminen kotona on valinta, ei pakko. Jos valitsee kotihoidon ja tulottomuuden, ei siitä pidä rangaista lapsen toista vanhempaa.

9-10kk ikäisen päiväkotiin laittaminen ei ole niin realistinen ajatus, että kotihoito olisi mukavuusvalinta.

Perheessä itse ajattelen PERHEEN kuluja, en yksittäisten perheenjäsenten. Perheen kun tulisi olla yhteisö, jossa toisistaan huolehditaan. Eli myös puolin ja toisin voi ottaa vetovastuun taloudellisista kuluista.

Jos miehesi jää työttömäksi, niin tuleeko hänenkin maksaa puolet silti? Ja puhutaan etenkin ansiosidonnaisen jälkeisistä tuista.

Miksi työssäkäyvän miehen pitää huolehtia terveestä työssäkäyvästä naisesta vain siksi, että nainen ei suostu menemään töihin vedoten siihen, että ei halua sietää päivähoidon aiheuttamaa epämukavuutta perheelle eli käytännössä itselleen?

En ole ikinä ymmärtänyt, miksi uudet sohvatyynyt ovat perheen kuluja tai naisen kuntosalimaksut. Vetovastuu yhteisistä kuluista on vetovastuuta yhteisistä kuluista, ei yksilön omista. Ja niitä yhteisiä ei ole jommallekummalle erikseen otettu asuntolaina, kyllä se on ihan omia kuluja!

Kyse ei ole "päivähoidon epämukavuudesta perheelle", vaan siitä, ettei vauvan paikka ole päiväkodissa. Perhepäivähoitoa ajetaan alas urakalla, eikä sitä enää saa kaikkialla. Eikä sekään ole välttämättä paikka vauvalle, jos ei ole kypsä kodin ulkopuoliseen hoitoon.

Ja en tiedä mistä kuntosaleista puhut, meillä ainakin jätetty kaikki ylimääräinen pois hoitovapaan ajaksi. Eikä sohvatyynyjäkään osteltu tänä aikana. Näitä ostellaan sitten kun taas on paremmat tulot.

Tosissasiko väität, että kunnat tahallaan ja tarkoituksella vahingoittavat lapsia tarjoamalla lähes ilmaisen päivähoitopaikan? On pelkästään sinun päässäsi, että vauvan paikka ei ole päiväkodissa ja juuri siksi on ihan OK, että kustannat itse itsellesi tämän ylimääräisen loman.

Miten oma lapsesi jaksoi päivähoidossa pitkät päivät silloin, kun hän ei vielä osannut kävellä eikä puhua?

Saisinko tähän vastauksen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös hoitovapaalla. Maksan puolet menoista, kuten töissä käydessä. Kun tulot ei tähän nyt riitä, niin jään velkaa ja maksan takaisin, kun palaan töihin. Säästöihin ei kosketa. Minusta tämä on ihan ok, kotona oleilu ilman aikatauluja on ihan lomailua, nautin suuresti lapsen kasvun seuraamisesta ja saan pitää pienen kotona laitoshoidon sijaan. Kun palaan töihin niin tällaisiahan lomat sitten jatkossa ovat (vapaa-aikaa lapsen kanssa/ehdoilla). Miksi miehen pitäisi tämä kustantaa?

No kysytään näin, että miksi miehen pitäisi kustantaa mitään lapsen päivähoitomaksuistakaan. Tai lapsen tarvikkeista. Kuulostaako enää niin järkevältä?

Tapansa tietty kullakin, mutta aika sairasta, että perheessä jäädään velkaa toiselle. Kämppiksiähän te olette, ettekä puolisoja.

Lapsen kulut on yhteisiä kuluja, naisen kulut naisen omia. Lapsen hoitaminen kotona on valinta, ei pakko. Jos valitsee kotihoidon ja tulottomuuden, ei siitä pidä rangaista lapsen toista vanhempaa.

Ok. Mutta toinen vanhempi osallistuu sitten tasan puoliksi myös laspen kaikkiin kuluihin, huolehtii puoleksi neuvola, lääkäri  yms käynnit, ja toki hoitaa puolet päivähoitoon viemisestä/tuomisesta.  Ja koska puoliso on töissä, niin molemmat puolisot osallistut tasan tarkkaan lapsen hoitoon kotona, yöheräämisiin, ruuanlaittoon, siivoukseen, pyykinpesuun ynnä jmuiden asioiden hoitoon. Maksa puolet , tee puolet!

Eikö tuo muka ole täysin luonnollista? Tosin yleensähän se menee niin, että miehen tulee maksaa enemmän kuin naisen, mutta nainen vaatii kotitöiden tasajakoa. Turhan moni nainen heittäytyy marttyyriksi ja kuvittelee, että saa kaivella rusinoita pullasta vain siksi, että meni saamaan lapsen.

Se maksaa enemmän kumpi tienaa enemmän. Ja tienaamalla enemmän ei voi luistaa kotitöistä. Hoidan lasta kotona  ja saan siitä palkkaa 300e kuukaudessa, työpäiväni päättyy kun mies tulee töistä kotiin, ja sen jälkeen hommat kotona jaetaan suht puoliksi.

Niin, että sen isän pitäisi siellä kotona tarttua rättiin, eikä ottaa sitä aikaa lapsen kanssa?

No sen rätin parissa ei tarvi koko iltaa viettää. Kyllä hyvin ehtii sekä levätä, olla lasten kanssa plus tehdä kotitöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei!

Onko täällä muita kotihoidon tuella olevia? Meillä on avopuolisoni kanssa puolivuotias vauva ja olemme reilu kolmekymppisiä. Tienaamme työssämme suunnilleen yhtä paljon. Tähän mennessä olemme aina maksaneet kaiken TASAN puoliksi (myös nyt äitiys- ja vanhempainvapan ajalta). Puoliso on myös tarkka rahoistaan, ei esim. tarjoa ravintolassa, tms.

Olen kuitenkin jäämässä, enemmän omasta halustani n. puoleksi vuodeksi hoitovapaalle. Tarkoitus olisi laittaa lapsi 1,5 vuotiaana hoitoon. Pidemäänkin haluaisin olla, mutta säästöt eivät siihen riitä :( Mietin, millaista taloudellista tukea olisi kohtuullista edellyttää tuolta ajalta? Ehdotuksia? Puolet hoitomaksusta ainakin? Meillä on myös yhteinen asuntolaina. Lapsilisät menevät tällä hetkellä puoliksi yhteiselle tilille. Tarkoitus on käyttää tähän asti keräämäni säästöt hoitovapaaseen, mutta todennäköisesti ne eivät riitä ihan puoleen kaikesta...:(

Mitä ihmettä mä oikein luen. Käytät säästösi, rahoittaaksesi hoitovapaan. Onko lapsi hankittu yhteisellä päätöksellä?

Mihin kaikkeen te nykyajan naiset suostuttu?

Tietysti mies maksaa puolet ansiomenetyksestä äitiysloman ajalta ja nyt kun jäät hoitamaan lasta kotihoidontuella, mies maksaa oman osuutensa lapsensa hoidosta sinulle eli puolet siitä, mitä saisit palkkaa jos olisit työssä, miinus kotihoidontuki. Lisäksi vielä eläkekertymä ja lomaraha. Tai sitten rahat ovat yhteiset ja omaisuus karttuu puoliksi.

Olen todella järkyttynyt, kuinka tämän päivän nuoret naiset polkevat naisten- ja perheen tasa-arvoa ja sahaavat omaa oksaansa ja näyttävät esimerkkiä nuorille, kuinka naisen vastuulla on lastenhoito ja perhe-elämä ja mies/isä on vapaamatkustaja, kun esiäitimme on tehnyt kovan työn parantaakseen naisen ja äitien asemaan ja nyt se ollaan valmiita polkemaan maanrakoon ja nainen itse ehdottaa käyttävänsä säästönsä, jotta voi hoitaa miehen kanssa hankittua lasta.

Nyt järki käteen, hyvä nainen.

Ja isät myös. Älkää antako naisen omia sitä hoitovapaata kokonaan itselleen. 

Se vaan taitaa olla niin, että perheiden talous ei tätä kestä. Ne naiset, jotka sinne kotiin haluaa jäädä on näitä matalapalkka-aloille kouluttautuneita.

Eikö ne laskelmat sitten olisi kannattanuti tehdä ennen kuin ryhdytään lisääntymään?

Meillä on yhteiset rahat vaikka minäkin aion kotihointuelle jäädä kun se aika koittaa. Ja omasta mielestäni jos äiti on kotona hoitamassa lasta ja varsinkin vanhempien yhteisestä halusta niin mies panostaa rahallisesti siihen enemmän ja lopettaa naurettavien prosenttien laskemisen ja heittää sen velkakirjan pois 🙄

Sen ajan kun olette kotona laskette kaikki tulot yhteen ja puolet kuuluu sinulle.

Kyllä se lapsen hoitaminen on ihan yhtä tärkeä työ kuin se miehenkin työ. Mutta yleensä päätös siitä miten lapsi hoidetaan tehdään yhdessä yhteisten arvojen mukaan eikä siksi kun mä haluun olla kotona. Surullista että lapsi on jo tehty eikä tämmöisiä asioita ole käsitelty läpi. Jos mies vaatisi että kodinhoidontuki on minun tulo ja hänen tulot on hänen niinkuin ennenkin niin ajattelisin kyllä että lapsikin on hänen silmissään arvoton.

Itse en olisi voinut kuvitella hankkivani lasta mieheni kanssa ellen olisi sitä ennen keskustellut tarkkaan miten samalla aaltopituudella ollaan kasvatuksen, käytäntöjen j tärkeysjärjestysten kanssa. Onneksi molemmille oli selvää ettei 9 kuista lasta laiteta hoitoon. Itse mnin töihin kun lapsi oli 2 vuotta. Toisen lapsen kohdalla mieskin halusi olla vuoden kotona. Kaikki nämä ajat laitettiin kyllä tulot puoliksi. 

Minä olen ollut kotona lasten kanssa neljä vuotta ja olen vielä vuoden. Maksan yhteisten lasten kulut ja veden ja sähkön. Mies lyhentää asuntolainaa, maksaa ruuan, autojen kulut, vakuutukset ym. Lapsilisät menee miehen tilille koska hänellä ennestään yksi huolettavat lapsi niin laskimme että saamme paremmat korotukset. Vaikka minulla onkin pienemmät tulot haluan silti osallistua kustannuksiin. Miehellä on kuitenkin aika pieni palkka ja minulla on aina ollut enemmän rahaa tilillä kuin hänellä koska minulla oli isot säästöt ennen kotiin jäämistä. Itse tykkään siitä että on omat tilit niin kumpikin saa tuhlata mihin haluaa kunhan talous pysyy kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan suoraan istut alas miehen kanssa ja teette laskelmat, joilla osoitat ettei kotihoidontuella yksinkertaisesti maksets puolia. Tähän lisäät myös, ettei kotihoito ole mitään kotona oleskelua, vaan hoidat TEIDÄN lastanne.

Ei voi vaan purematta niellä sitä, että lapsi joutuu 9-10kk ikäisenä päivähoitoon vain koska isä ei halua maksaa enempää kuin puolet. Miettisin tuossa jo vähän tulevaisuuttakin, että meneekö jatkossakin ne iskän periaatteet lapsen hyvinvoinnin edelle.

Ja joo, meillä mies tienaa bruttona 2200-2500€/kk. Itse kotihoidan lapsen kolmevuotiaaksi.

Meillä ollut jo aikoinaan yhteenmuuttaessa selvää, että enemmän tienaava maksaa enemmän, mikäli toisen tulot merkittävästi pienemmän. Itse olen maksanut enemmän silloin kun mies opiskeli ja itse olin töissä.

Nyt sitten mies maksaa enemmän.

Toki itsekin pyrin pienillä tuloilla saamaan pientä lisätienestiä vähän väliä, kotihoidon ohellahan voi tehdä keikkatyötä, kunhan ilmoittaa tulot Kelaan. Itse teen siis satunnaisia työkeikkoja silloin kun miehellä on vapaapäivä.

Kirppispöydän myös olen ottanut kerran vuodessa, kun pieneksi jääneitä varusteita myy pois, niin tuotolla saa rahoitettua uutta.

Juuri itseasiassa lapsen talvihaalari kustannettiin kirppistuotolla 👌

Miksi miehen pitää kustantaa se, että nainen on omasta halusta kotona tilanteessa, jossa yhteiskunta tarjoaa edullisen päivähoidon? Eli miehen pitäisi maksaa siitä, että nainen aiheuttaa yhteiselle lapselle ongelmia, koska tutkimukset osoittavat, että kotihoidetuilla lapsilla on edessään huono tulevaisuus. Kuka järkevä mies sanoo, että ilman muuta maksan sinulle siitä, että pilaat lapsen loppuelämän itsekkäistä syistä?

Ja jos on ihan pakko sitä lasta hoitaa, niin ottaa siihen muutama hoitolapsi seuraksi, sellaisia lapsia, joiden vanhemmilla on tarvetta lastenhoitajalle esim. satunnaisina viikonloppuina tms.

Kyllä surettaa, että todella moni mies ajattelee oikeasti näin. Ei ole käsitystä miten pieniä riepuja ne 9-10kk ikäiset vauvat vielä on. 1,5v on jo ihan eri asia ja jo valmiinpi hoitoon.

Miten tämä on sukupuolisidonnainen asia? Tuolla on tavaton määrä perheitä, joissa laitetaan 9kk päivähoitoon. 

Käyttäkää ihmiset joustavaa hoitovapaata!!! Kumpikin vanhemmista voi käydä töissä ja hoitaa lasta kotona. On tasapuolista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös hoitovapaalla. Maksan puolet menoista, kuten töissä käydessä. Kun tulot ei tähän nyt riitä, niin jään velkaa ja maksan takaisin, kun palaan töihin. Säästöihin ei kosketa. Minusta tämä on ihan ok, kotona oleilu ilman aikatauluja on ihan lomailua, nautin suuresti lapsen kasvun seuraamisesta ja saan pitää pienen kotona laitoshoidon sijaan. Kun palaan töihin niin tällaisiahan lomat sitten jatkossa ovat (vapaa-aikaa lapsen kanssa/ehdoilla). Miksi miehen pitäisi tämä kustantaa?

No kysytään näin, että miksi miehen pitäisi kustantaa mitään lapsen päivähoitomaksuistakaan. Tai lapsen tarvikkeista. Kuulostaako enää niin järkevältä?

Tapansa tietty kullakin, mutta aika sairasta, että perheessä jäädään velkaa toiselle. Kämppiksiähän te olette, ettekä puolisoja.

Lapsen kulut on yhteisiä kuluja, naisen kulut naisen omia. Lapsen hoitaminen kotona on valinta, ei pakko. Jos valitsee kotihoidon ja tulottomuuden, ei siitä pidä rangaista lapsen toista vanhempaa.

9-10kk ikäisen päiväkotiin laittaminen ei ole niin realistinen ajatus, että kotihoito olisi mukavuusvalinta.

Perheessä itse ajattelen PERHEEN kuluja, en yksittäisten perheenjäsenten. Perheen kun tulisi olla yhteisö, jossa toisistaan huolehditaan. Eli myös puolin ja toisin voi ottaa vetovastuun taloudellisista kuluista.

Jos miehesi jää työttömäksi, niin tuleeko hänenkin maksaa puolet silti? Ja puhutaan etenkin ansiosidonnaisen jälkeisistä tuista.

Miksi työssäkäyvän miehen pitää huolehtia terveestä työssäkäyvästä naisesta vain siksi, että nainen ei suostu menemään töihin vedoten siihen, että ei halua sietää päivähoidon aiheuttamaa epämukavuutta perheelle eli käytännössä itselleen?

En ole ikinä ymmärtänyt, miksi uudet sohvatyynyt ovat perheen kuluja tai naisen kuntosalimaksut. Vetovastuu yhteisistä kuluista on vetovastuuta yhteisistä kuluista, ei yksilön omista. Ja niitä yhteisiä ei ole jommallekummalle erikseen otettu asuntolaina, kyllä se on ihan omia kuluja!

Kaikki ovat perheen yhteisiä kuluja. Niin naisen kuntosalimaksut, asunto- ja autolainat kuin miehen uusi harrastusvälinekin. Näin meillä.

Mutta vähintään luulisi kaikissa lapsiperheissä kaikki lapsiin liittyvät kulut olevan yhteisiä. Niihin kuuluu raskausajan ja äitiysloman mahdolliset tulonmenetykset, kaikki lapsen tarvikkeet, jatkossa ruuat, hoitomaksut ym, sekä vanhempainvapaan tulonmenetykset ja kotihoidontuella oloajan tulojenmenetykset.

En ikinä tekisi lapsia miehelle joka vinkuisi että äitiyslomalla maksetaan kaikki puoliksi. Siinä vaiheessa sanoisin moimoi ja löisin lähtiessäni pöytään laskun kohdunvuokrasta 9kk ajalta, kipu- ja särkykorvaukset synnytyksestä sekä jälkivuotoajasta, plus vähintään lisämaksua sen mitä rintojen kiristys tmv korjausleikkaus maksaisi. Laskuun lisättäisiin myös rintamaidon hinta siltä ajalta kun lapsi sitä on syönyt. Ja se ei muuten ole ihan halpaa tavaraa sekään. Lopuksi olisi tarkkaan laskettu se kuinka paljon minulta jää tuloja saamatta äitiys- ja vanhempainvapaan ajalta, ja omassa tapauksessani myös alkuraskauden 2kk sairausloman ajalta, kun rajun oksentelun takia en pystynyt menemään töihin. Tältä ajalta tulee tietysti myös epämukavuuskorvaus erikseen. Näistä laskelmista mies olisi sitten velvollinen korvaamaan puolet, ja veikkaan että se summa voisi hyvin olla kuusinumeroinen.

Koska mies saa arvokkaimman asian maailmassa, oman lapsen, ilman että hänen täytyy tehdä ja kärsiä mitään noista yllämainituista asioista, vähin mitä hän voi tehdä on pitää huoli että sillä naisella on kaikki mitä se tarvitsee ja että se ei todellakaan tarvitse huolehtia rahojensa riittävyydestä sinä aikana kun sitä lasta "hautoo" ja vauvaa hoitaa, niin kauan kun miehellä itselläänkin siis rahaa on.

Näitä keskusteluja lukiessa sitä huomaa eläneensä kuplana ja pitäneensä sitä omaa / perheensä tapaa normaalina. Meille on vaimoni kanssa ollut aina itsestäänselvää, että olemme yhteisvastuussa. Lapsistamme, taloudesta ja elämästä laajemminkin. Olemme olleet yhdessä toistakymmentä vuotta ja siihen sisältyy eriliasia elämänvaiheita. Opiskelua, pätkätöitä, lisäopintoja, lapsia (myös minä vanhempainvapaalla ja khh:lla), orastavaa urakehitystä yms.

Kaikissa tilanteissa on kuitenkin ollut selvää, että rahat ovat yhteisiä. Kokisin äärettömän rankkana syynätä kuitteja ja tasata rahoja hiuslakan tai partahöylien takia. Tai uhriutua siitä, että kaverin kanssa ulkona käydessä toinen ottikin pääruoan lisäksi myös alkuruoan vaikka itse join pubissa vain yhden oluen tms.

Eri elämänvaiheissa on taloudellinen ansaintavastuu ollut enemmän toisen harteilla, mutta kumpikaan ei ole koskaan vinkunut asiasta. Sama malli on ollut lapsuudenperheissämme sekä vanhempien sisarustemme perheissä.

Isot talodelliset hankinnat (asunto, auto, lomamatkat, kodinkoneet tms) päätämme yhdessä. Pienten omien hankintojemme kohdalla (vaattet yms.) saatamme kysäistä näkeekö toinen tarpeellisena jonkun hankinnan, mutta se on tosiaan se yksi kysymys. Eli kenkien ostoon ei tarvitse täyttää hankinta-anomusta.

Ainoa tilanne, jossa tuolla "sun rahat, mun rahat" -ajattelun ymmärtäisin, on tilanne jossa puolisoilla on aiempaa varallisuutta tai omaisuutta reilusti. Mutta perusurpojen, joihin itsekin kuulumme, kohdalla en tajua, en niin yhtään.

Meillä ollut aina niin että se maksaa kenellä sillä hetkellä on rahaa. Miehellä paremmat tulot joten hän maksanut enemmän yhteisistä menoista eikä olla koskaan jaettu mitään maksuja tasan keskenämme. Yhteinen tili on jonne molemmat siirtää rahaa niin että lainat ja toistuvat laskut saa maksettua ja muuten menot sitten tilanteen mukaan.

En ymmärrä sellaista ajatusta että kaikki pitäisi jakaa viivoittmella jos yhteistä taloutta eletään jossa lapset, asuntolainat ja muut. Menot maksetaan yhdessä ja kun tilanne muuttuu silloin myös maksutavat elää sen mukaan.

Nyt olen ollut vuoden hoitovapaalla ja laitettiin laina maksuvapaalle sille ajalle. Eli maksetaan vaan korkoja. Tällä systeemillä ja säästöillä on pärjätty.