Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi minä saan aina kaiken kultalusikalla nenän eteen?
06.09.2018 |
Onko täällä muita oman elämänsä Hannu Hanhia?
Hyvä tuurini tuntuu välillä olevan ihan käsittämätöntä. Koko elämäni on mennyt ihan täysin lusmuilemalla ja näkemättä vaivaa minkään eteen, mutta silti kaikki on mennyt aivan kuin oppikirjassa.
Yläasteella en koskaan lukenut kokeisiin vaan vietin aikaa lähinnä kavereideni kanssa, mutta sain silti todella hyvät arvosanat ja pääsin lukioon. Sama linja jatkui lukiossa, en muista koska olisin lukiossa oikeasti kuunnellut tunnilla erityisemmin tai tehnyt läksyjä, mutta silti onnistuin aina saamaan kaikista aineista vähintään kiitettävän arvosanan ja lukion loputtua todistukseni olivat koulumme parhaat. Minulla oli ja on edelleen myös erittäin laaja kaveri- ja ystäväpiiri.
Lukion loputtua hain yliopistoon ja sain paikan koulusta, johon on kuulemma todella vaikea päästä sisään, käytännössä vain selailemalla kirjoja. Lykkäsin opiskelua vuodella koska halusin asua hetken ulkomailla. Tuohon aikaan se oli vielä mahdollista.
Hain yhteen ainoaan työpaikkaan, joka sopi välivuoteeni ja suunnitelmiini täydellisesti ja sain sen. Lukiossa olin myös kesätöissä ja sain aina valita mihin halusin mennä, koska minut haluttiin melkein jokaiseen hakemaani työpaikkaan. Välivuoteni oli upea ja palasin takaisin Suomeen koulun penkille ja tapasin nykyisen aviomieheni.
Päästyäni yliopistosta sain jälleen ensimmäisen työpaikan jota hain. Voitin pienen summan lotossa, jonka avulla ostimme mieheni kanssa talon. Nyt on suunnitelmissa lisääntyminen.
Kaikki muut ystäväni ovat taistelleet koulupaikoista, työpaikoista, rahan riittävyydestä ja jopa parisuhteen löytämisestä, mutta minulle tulee kaikki aina lusikalla nenän eteen ilman mitään vaivaa. Osa kavereistani on vuosien varrella jopa katkaissut välit minun kanssani tuon takia. Onko täällä muita, joilla on sama "ongelma"? Kaikki ihmiset, jotka minut tuntevat, ovat ihmetelleet että miten voin aina saada vain tyhjästä kaiken mitä haluan pikkuasioista isoihin.
Kommentit (73)
Taidat olla optimistenen luonne. Uskot itseesi ja elämään. Samalla uskot myös muihin. Ei elämäsi mitenkään kultalusikkaelämältä kuulosta. Osaat vaan arvostaa saamiasi asioita. Jotkut eivät arvosta saamiaan asioita eivätkä usko itseensä. Mikään ei riitä
Sinulla on hyvä mielenterveys ja se takaa hyvän elämän. Voi tulla vastoinkäymisiä, mutta sinä käännät ne voitoksi. Tämä on hyvän elämän salaisuus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on suunnilleen vastaava tarina.
Sellaista se on kun syntyy suomenruotsalaiseen perheeseen jossa isä on tj/yrittäjä ja oli nuoruudessaan koulun parhaimpia. Geenit takasivat komeuden ja koulumenestyksen minulle.
Sitten kun vielä pääsin jenkkeihin hyvään yliopistoon niin oli kaikki ovet auki. Helppoahan se oli vanhempien rahoilla maksaa. Myös tytöt olivat siellä paremman näköisiä kuin suomessa ja nykyinen vaimo on sellainen että ihan turha minkään perus suomalaisen janterin on sellaisesta uneksia.
Ei mitään tuuria kyllä ollut tuon mun alkuasetelman lisäksi.
Anteeksi vaan mutta jos olisit oikeasti mitä ylläolevassa tarinassasi kirjoitat niin 100% varmuudella et viettäisi aikaa vauva palstalla.
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla optimistenen luonne. Uskot itseesi ja elämään. Samalla uskot myös muihin. Ei elämäsi mitenkään kultalusikkaelämältä kuulosta. Osaat vaan arvostaa saamiasi asioita. Jotkut eivät arvosta saamiaan asioita eivätkä usko itseensä. Mikään ei riitä
Sinulla on hyvä mielenterveys ja se takaa hyvän elämän. Voi tulla vastoinkäymisiä, mutta sinä käännät ne voitoksi. Tämä on hyvän elämän salaisuus
Lisään vielä että olen 50v ja minullekin on käynyt hyvin. Joskus oikein ihmettelen miten näin hyvin on käynytkin. On kyllä ollut vastoinkäymisiä ja vaikea lapsuus. Minä selvisin ja sain paljon enemmän kuin olisin uskaltanut toivoa. Arvostan kyllä eniten tasapainoa ja sitä kohti pyrin aina. En ole vielä ihan tavoitteessa
Vähänhän tuo on vaikeaa lukea, kun itse on suht saman ikäisenä alisuoriutunut monin paikoin elämässä lukion jälkeen. Tuurikaan ei ole potkinut, mutta en toki väitä, että kaikki huono olisi manattukaan minulle ja itsessäni ei olisi vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein suurin vaikutus on lapsuuden kotioloilla.
Ja se pitkittäistutkimus, jossa oli seurattu henkilöitä aikuisuuteen ja todettiin, että köyhyys 0-2v oli ratkaiseva tekijä epäonnistumiselle. Se oli aika pysäyttävä.
Vaikka nykyään tiedetään, että ihon kosketus on vauvan "ensimmäinen kieli" ja siksi pitää lasta pitää mahdollisimman paljon iholla. Se vaikuttaa ratkaisevasti myös puheen kehitykseen. Ahdistuneet ja huolten täyttämät vanhemmat eivät pysty huolehtimaan tarpeeksi vauvoistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on suunnilleen vastaava tarina.
Sellaista se on kun syntyy suomenruotsalaiseen perheeseen jossa isä on tj/yrittäjä ja oli nuoruudessaan koulun parhaimpia. Geenit takasivat komeuden ja koulumenestyksen minulle.
Sitten kun vielä pääsin jenkkeihin hyvään yliopistoon niin oli kaikki ovet auki. Helppoahan se oli vanhempien rahoilla maksaa. Myös tytöt olivat siellä paremman näköisiä kuin suomessa ja nykyinen vaimo on sellainen että ihan turha minkään perus suomalaisen janterin on sellaisesta uneksia.
Ei mitään tuuria kyllä ollut tuon mun alkuasetelman lisäksi.
Tätä ei jaksa arvostaa. Tässä on jotenkin väärät arvot ja tasapainoisuus puuttuu. Aloittajaa voi arvostaa. Hänen arvonsa ovat hyvät
No on kai se tavallaan tuuria, jos saa niin hyvät geenit, että oppii vaivatta (asiat tajuaa/jää päähän kerrasta) ja on vielä sosiaalinen mukava luonne. Toki kasvatuksellakin merkityksensä. Lottovoitto jo on sitten oikeasti hyvää tuuria. Mutta turha kai muiden on tässä katkeroitua, suurin osa kun ei kuitenkaan saa asioita elämässä ihan helpolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en koe olevani Hannu Hanhi, mutta helpolla koen itsekkin selvinneeni ainakin kouluissa. Peruskoulun klaarasin pahemmin panostamatta läpi, päättötodistuksen arvosana oli yli 9 ja sain 3 stipendiä. Pääsin haluamaani lukioon (oli pääsykokeet) ja myös lusmuillen suoritin senkin. Luin myös pitkän matikan sekä fysiikan ja kemian kaikki kurssit. Kirjoitukset eivät menneet ihan niin loistavasti, mutta psykologiasta kiejoitin L:n mikä oli tärkein tavoitteeni. Syy miksi koen pärjänneeni on se, että olen aina ollut hyvä loogista päättelykykyä vaativissa asioissa sekä minulla on hyvä kuulomuisti. Asiat jäävät helposti mieleeni vain kuuntelemalla ja jos asioita ohjaa jokin logiikka ymmärrän myös sen melko nopeasti. Niin ja itse myös pääsin ekalla yrittämällä yliopistoon opiskelemaan haluamaani alaa. Hetkeäkään en myöskään ole elämässäni joutunut olemaan työtön vaan olen joko opiskellut tai niinkuin nyt, ollut äitiyslomalla. Ystävä ja tuttavapiiriä löytyy myös sekä hyvät välit perheeseen ja sukulaisiin. Minulla ei kuitenkaan kaikki ole todellakaan mennyt mitenkään oppikirjan mukaan, mutta jotenkin sitä on elämä aina kantanut ja asiat on lopulta järjestynyt aina parhain päin.
Veikkaanpa siis, että sinullakin tuo onnekkuus on vain hyvien ominaisuuksien summa. Ainoa oikeasti "onnenkantamoinen" on tuo pieni lottovoitto.
Nauti onnesta ja elämästäsi äläkä ajattele, että jossain vaiheessa onni "kostautuu"! Mulla taas elämä on mennyt niin, että ensin tapahtuu jotain kurjaa, joka kuitenkin lopulta osoittautuu onnenpotkuksi. Siksi suhtaudun takaiskuihin aika huolettomasti nykyään :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttäreni paras kaveri on juuri tuollainen ap:n kaltainen. Onneksi on luonteeltaan myös hieno tyttö, joten on helppo iloita hänen puolestaan. Surettaa vain ne 3 muuta tuosta kaveripiiristä, koska he joutuvat yleensä taistelemaan aina kaikesta - koulupaikoista, työpaikoista, toimeentulosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein suurin vaikutus on lapsuuden kotioloilla.
Hyvin mahdollista. Vanhempanikin ovat aina olleet todella rentoja, elämästä nauttivia ja onnellisia. Ei heillä samanlainen merkillinen tuuri ole kuin minulla, mutta hyvin ovat pärjänneet.
Ap
Onnea helposta elämästä :) Tää kommentti kertoo hyvin, että sulla ei tosiaan ole kokemusta laitapuolen elämästä. Tässä varmaan kotioloilla haettiin ihan jotain muuta kuin rentoja vanhempia. Osa meistä ponnistaa elämään alkoholin, väkivallan ja muun kaltoinkohtelun siivittämänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tämä on ihana asenne. Kiitollisuutta suorastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se on että k-päillä menee jatkuvasti hyvin ja ne ahkerat ketkä yrittää ja tekee töitä asioiden eteen saavat paskaa palkaksi.
Millähän vuostuhannella muuten oot koulusi käynyt. Nykyään ei ole mahdollista lusmuilla lukiossa.
Eikä myöskään työpaikan saaminen muuten kuin suhteilla ole mahdollista. Tai sitten käytät naisena muita
keinoja.
En minä ole k-pää, ihan mukava ja tavallinen ihminen mielestäni. Eikä ole kyllä muutkaan minun luonteestani koskaan valittaneet. Olen nyt 27-vuotias, joten ei siitä kovin kauaa ole.
Ihan helposti meni lukio läpi lusmuilemalla. Monesti koulussa tuntui, että tiesin jo asiat mitä tunnilla käytiin, minkä vuoksi koulu oli niin helppoa (etenkin esim. historiassa, yhteiskuntaopissa, uskonnossa, terveystiedossa..)
Aika vaikeaksi menisi elämä jos vain ja ainoastaan suhteilla pystyisi saamaan työpaikan.
Mulla on hyvinkin pitkälti sama homma. On tosin sattunut elämän varrelle paskaakin, menetyksiä ja raskaita ajajnjaksoja, mutta niistäkin olen selvinnyt. Mutta opiskelu mulle on aina ollut vaivatonta. Lukio meni bilettäessä, jopa niin että poissaolot uhkasivat koulussa pysymistä. Sain kuitenkin pihuttua itseni siitäkin ulos ja valmistuin mainioin paperein. Ammattikorkeakoulu etenee helposti ja vaivattomasti. En ole koskaan ollut työttömänä ja olen päässyt aina hakemaani työpaikkaan. Olen onnistunut myös neuvottelemaan aina itselleni paremman palkan. Onnistuin myös löytämään ihanan miehen ja talon. Meillä on myös terve, kaunis lapsi. Ollaan keskituloisia ja elämä on helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on suunnilleen vastaava tarina.
Sellaista se on kun syntyy suomenruotsalaiseen perheeseen jossa isä on tj/yrittäjä ja oli nuoruudessaan koulun parhaimpia. Geenit takasivat komeuden ja koulumenestyksen minulle.
Sitten kun vielä pääsin jenkkeihin hyvään yliopistoon niin oli kaikki ovet auki. Helppoahan se oli vanhempien rahoilla maksaa. Myös tytöt olivat siellä paremman näköisiä kuin suomessa ja nykyinen vaimo on sellainen että ihan turha minkään perus suomalaisen janterin on sellaisesta uneksia.
Ei mitään tuuria kyllä ollut tuon mun alkuasetelman lisäksi.
Anteeksi vaan mutta jos olisit oikeasti mitä ylläolevassa tarinassasi kirjoitat niin 100% varmuudella et viettäisi aikaa vauva palstalla.
Se piilaakson firma johon menin töihin ostettiin pois ja uusi omistaja teki ipot. Sen jälkeen siirryinkin vapaaherraksi kun oli pikkasen noita työsuhdeoptioita salkussa. Erittäin tunnettu firma jonka palveluita sinäkin varmasti käytät.
Kyllä tässä on ihan hyvin aikaa surffailla vauva palstalla ja muuta kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mulla olisi noun hyvä tuuri, niin pelkäisin kyllä koko ajan, että jossain vaiheessa tilit tasaantuvat. Että loppuelämä olis sitten pelkkää onnettomuutta. Mulla on taipumusta taikauskoon...
Kyllä minä sitä pelkäänkin. En jotenkin voi uskoa, että tämmöinen jatkuisi koko elämäni. Olen melkein varma että sairastun johonkin kamalaan pitkäaikaissairauteen jo nuorena ja ettemme onnistu saamaan lapsia. Olen itsekin aika taikauskoinen, pakkohän tälle on joku syy olla. En tiedä ketään, jonka elämä olisi mennyt näin kevyesti.
Ap
Täällä! Minä tosin sairastuin jo siihen pitkäaikaissairauteen, mutta senkin kannalta kaikki meni jotenkin tuurilla nappiin. Tuon sairauden pitäis vaikuttaa raskaaksi tuloa ja saattaa aiheuttaa lapsille sydänongelmia, tulin kuitenkin raskaaksi heti eikä lapsilla ole mitään ongelmia 🤷🏼♀️
Ei muuten mitään toisten onnea vastaan, mutta onko mitään inhottavampaa kuin joutua oman perheen tai suvun kesken arvosteltavaksi tälläistä vastaava superpärjääjää vasten.
T: kokemusta on
Olen huomannut että ihmiset jotka pitävät elämäänsä helppona ja uskovat, että heillä käy aina tuuri, oikeasti vain omaavat positiivisen elämänasenteen ja kiinnittävät huomiota niihin positiivisiin puoliin. Tiedättekö, on näitä ihmisiä ”miksi taas sataa kun lähden pyöräilemään töihin!! Aina sataa juuri kun minä lähden pyöräilemään!!!” Sitten on niitä ”kas, sade taisi tauota hetkeksi, kävipä tuuri, ehkä ehdin kastumatta töihin! No mutta, pyörän kumi on tyhjä.. hei mutta minullahan on juuri ostettu uusi pumppu autotallissa, mikä onni että ostin sen juuri eilen! Alkoipa päivä hyvin!”
Hahah kivat sulle! Itsekin päässyt suht helposti aina kouluista läpi, tosin lukion jälkeen on ollut hieman vaikeampaa.
Naurettavaa ja typerää että joku laittaa välejä poikki tommosen takia, näköjään ovat mielummin kavereita sellasten kanssa keiltä ei mikään onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut että ihmiset jotka pitävät elämäänsä helppona ja uskovat, että heillä käy aina tuuri, oikeasti vain omaavat positiivisen elämänasenteen ja kiinnittävät huomiota niihin positiivisiin puoliin. Tiedättekö, on näitä ihmisiä ”miksi taas sataa kun lähden pyöräilemään töihin!! Aina sataa juuri kun minä lähden pyöräilemään!!!” Sitten on niitä ”kas, sade taisi tauota hetkeksi, kävipä tuuri, ehkä ehdin kastumatta töihin! No mutta, pyörän kumi on tyhjä.. hei mutta minullahan on juuri ostettu uusi pumppu autotallissa, mikä onni että ostin sen juuri eilen! Alkoipa päivä hyvin!”
Mietin just tuota samaa! Mutta tuo ei toisaalta selitä esim. sitä, että saa heti hakemansa työt tai voittaa lotossa 🤔
Olen kyllä kateellinen, pakko myöntää. Mutta jokaisella on oma tiensä kuljettavana.
Alue: Aihe vapaa
Mene muualle ylpeilemään onnellasi