Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi minä saan aina kaiken kultalusikalla nenän eteen?
06.09.2018 |
Onko täällä muita oman elämänsä Hannu Hanhia?
Hyvä tuurini tuntuu välillä olevan ihan käsittämätöntä. Koko elämäni on mennyt ihan täysin lusmuilemalla ja näkemättä vaivaa minkään eteen, mutta silti kaikki on mennyt aivan kuin oppikirjassa.
Yläasteella en koskaan lukenut kokeisiin vaan vietin aikaa lähinnä kavereideni kanssa, mutta sain silti todella hyvät arvosanat ja pääsin lukioon. Sama linja jatkui lukiossa, en muista koska olisin lukiossa oikeasti kuunnellut tunnilla erityisemmin tai tehnyt läksyjä, mutta silti onnistuin aina saamaan kaikista aineista vähintään kiitettävän arvosanan ja lukion loputtua todistukseni olivat koulumme parhaat. Minulla oli ja on edelleen myös erittäin laaja kaveri- ja ystäväpiiri.
Lukion loputtua hain yliopistoon ja sain paikan koulusta, johon on kuulemma todella vaikea päästä sisään, käytännössä vain selailemalla kirjoja. Lykkäsin opiskelua vuodella koska halusin asua hetken ulkomailla. Tuohon aikaan se oli vielä mahdollista.
Hain yhteen ainoaan työpaikkaan, joka sopi välivuoteeni ja suunnitelmiini täydellisesti ja sain sen. Lukiossa olin myös kesätöissä ja sain aina valita mihin halusin mennä, koska minut haluttiin melkein jokaiseen hakemaani työpaikkaan. Välivuoteni oli upea ja palasin takaisin Suomeen koulun penkille ja tapasin nykyisen aviomieheni.
Päästyäni yliopistosta sain jälleen ensimmäisen työpaikan jota hain. Voitin pienen summan lotossa, jonka avulla ostimme mieheni kanssa talon. Nyt on suunnitelmissa lisääntyminen.
Kaikki muut ystäväni ovat taistelleet koulupaikoista, työpaikoista, rahan riittävyydestä ja jopa parisuhteen löytämisestä, mutta minulle tulee kaikki aina lusikalla nenän eteen ilman mitään vaivaa. Osa kavereistani on vuosien varrella jopa katkaissut välit minun kanssani tuon takia. Onko täällä muita, joilla on sama "ongelma"? Kaikki ihmiset, jotka minut tuntevat, ovat ihmetelleet että miten voin aina saada vain tyhjästä kaiken mitä haluan pikkuasioista isoihin.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut että ihmiset jotka pitävät elämäänsä helppona ja uskovat, että heillä käy aina tuuri, oikeasti vain omaavat positiivisen elämänasenteen ja kiinnittävät huomiota niihin positiivisiin puoliin. Tiedättekö, on näitä ihmisiä ”miksi taas sataa kun lähden pyöräilemään töihin!! Aina sataa juuri kun minä lähden pyöräilemään!!!” Sitten on niitä ”kas, sade taisi tauota hetkeksi, kävipä tuuri, ehkä ehdin kastumatta töihin! No mutta, pyörän kumi on tyhjä.. hei mutta minullahan on juuri ostettu uusi pumppu autotallissa, mikä onni että ostin sen juuri eilen! Alkoipa päivä hyvin!”
Mistä se positiivisuus sitten tulee? Geeneistä, äidinmaidosta, kasvatuksesta vai siitä, että on helppo olla positiivinen kun hyvin kulkee (positiivinen oravanpyörä). Vai onko taito jotenki opeteltavissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hahah kivat sulle! Itsekin päässyt suht helposti aina kouluista läpi, tosin lukion jälkeen on ollut hieman vaikeampaa.
Naurettavaa ja typerää että joku laittaa välejä poikki tommosen takia, näköjään ovat mielummin kavereita sellasten kanssa keiltä ei mikään onnistu.
Suomessa kyllä valitettavan moni on tuollainen. Jos ei rahan takii mee välit poikki niin viimeistään silloin kun sitä ilmestyy joku hyvännäköinen muija kainalossa.
Enpä usko että moni av mamma voisi olla keski-ikäisen miehen kanssa missään tekemisissä jos sillä olisi nuori ja kaunis tyttöystävä. Ja sitten jos se mies olisi rikas komea ja tyttö ulkomaalainen niin voi sitä raivon määrää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut että ihmiset jotka pitävät elämäänsä helppona ja uskovat, että heillä käy aina tuuri, oikeasti vain omaavat positiivisen elämänasenteen ja kiinnittävät huomiota niihin positiivisiin puoliin. Tiedättekö, on näitä ihmisiä ”miksi taas sataa kun lähden pyöräilemään töihin!! Aina sataa juuri kun minä lähden pyöräilemään!!!” Sitten on niitä ”kas, sade taisi tauota hetkeksi, kävipä tuuri, ehkä ehdin kastumatta töihin! No mutta, pyörän kumi on tyhjä.. hei mutta minullahan on juuri ostettu uusi pumppu autotallissa, mikä onni että ostin sen juuri eilen! Alkoipa päivä hyvin!”
Mistä se positiivisuus sitten tulee? Geeneistä, äidinmaidosta, kasvatuksesta vai siitä, että on helppo olla positiivinen kun hyvin kulkee (positiivinen oravanpyörä). Vai onko taito jotenki opeteltavissa?
Joku on voinut tehdä tietoisen päätöksen että ajattelee positiivisesti tai sitten on lapsesta asti ollut sellainen ajatusmalli joka jatkuu aikuisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mulla olisi noun hyvä tuuri, niin pelkäisin kyllä koko ajan, että jossain vaiheessa tilit tasaantuvat. Että loppuelämä olis sitten pelkkää onnettomuutta. Mulla on taipumusta taikauskoon...
Kyllä minä sitä pelkäänkin. En jotenkin voi uskoa, että tämmöinen jatkuisi koko elämäni. Olen melkein varma että sairastun johonkin kamalaan pitkäaikaissairauteen jo nuorena ja ettemme onnistu saamaan lapsia. Olen itsekin aika taikauskoinen, pakkohän tälle on joku syy olla. En tiedä ketään, jonka elämä olisi mennyt näin kevyesti.
Ap
Itse kanssa olen elänyt onnellisen lapsuuden saanut kaikki opiskelu ja työpaikat mitkä olen halunnut. Myös sain täydellisen miehen ja saatiin lapsi ja silloin mietin että kaikki on täydellistä ja ei ole mitään huolia ja nyt voin vaan elää ja vanheta ja PUM tuli MS-tauti.
Minä oon joskus miettinyt samoja asioita kuin ap. Tuota lottovoittoa ei vielä ole osunut kohdalle ( tosin en kyllä lottoakaan).
Koulumenestys keskiarvolla mitattuna on ollut 8.5 - 9 luokkaa. Yliopistoon pääsin ekalla hakukerralla ja useita tenttejä suoritin pienellä lukemisella. Ruotsin kieli on aina ollut kompastuskiveni, ja ruotsinkieliset tenttikirjat "luin" siten, että sisällysluettelon perusteella hankin vastaavista asioista kertovat englannin tai suomenkieliset opukset ja lukaisin ne.
Koulumenstykseni olisi varmasti ollut parempi, jos olisin edes vähän enemmän panostanut opiskeluun.
Lukioaikoina ja välivuonna pääsin lähes aina sinne minne olen halunnut ja usein olen jopa saanut valita työpaikkani. Usein minulle on soitettu, että meillä olisi tälläinen työ tarjolla, olisinko kiinnostunut?
En kuitenkaan ole missään huipputehtävissä enkä sellaisiin halua, sillä minulta puuttuu kunnianhimoa.
Olen myös melko vähään tyytyväinen, enkä jaksa stressata turhasta vaan asiat menevät eteenpäin omalla painollaan. Pari kertaa, kun elämässä on ollut esim. taloudellisesti tiukka tilanne, olen niistäkin selvinnyt kuin onnen kaupalla. Kerran opiskeluaikoina ollessani kovassa rahapulassa sain läheiseltä sukulaiselta lahjoituksen, jonka avulla selvisin tilanteesta. Lahjoittaja ei tiennyt ahdingostani, vaan hän oli päättänyt lahjoittaa kaikille suvun lapsille / nuorille tietyn rahasumman.
Monien mielestä elämäni on ankeaa, sillä en omista televisiota (ylevero närästää suunnattomasti, ennen tämäkin toi säästöä kun ei tarvinnut maksaa tv-lupaa), ostan tavarat ja vaatteet yleensä käytettynä, enkä juurikaan kuluta rahoja merkkituotteisiin. Marjat, sienet ja kalat hankitaan yleensä itse vaikka kaupungissa asutaankin ja perheessämme on vain yksi auto. Minä kuljen mieluummin pyörällä paikasta toiseen vaikka ajokortin olenkin aikoinaan hankkinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hahah kivat sulle! Itsekin päässyt suht helposti aina kouluista läpi, tosin lukion jälkeen on ollut hieman vaikeampaa.
Naurettavaa ja typerää että joku laittaa välejä poikki tommosen takia, näköjään ovat mielummin kavereita sellasten kanssa keiltä ei mikään onnistu.Suomessa kyllä valitettavan moni on tuollainen. Jos ei rahan takii mee välit poikki niin viimeistään silloin kun sitä ilmestyy joku hyvännäköinen muija kainalossa.
Enpä usko että moni av mamma voisi olla keski-ikäisen miehen kanssa missään tekemisissä jos sillä olisi nuori ja kaunis tyttöystävä. Ja sitten jos se mies olisi rikas komea ja tyttö ulkomaalainen niin voi sitä raivon määrää.
Öö nyt menit vähän eri aiheeseen.. miksi ylipäänsä joku mamma olisi tekemisissä keski-ikäisen miehen kanssa etenkin jos mies on parisuhteessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut että ihmiset jotka pitävät elämäänsä helppona ja uskovat, että heillä käy aina tuuri, oikeasti vain omaavat positiivisen elämänasenteen ja kiinnittävät huomiota niihin positiivisiin puoliin. Tiedättekö, on näitä ihmisiä ”miksi taas sataa kun lähden pyöräilemään töihin!! Aina sataa juuri kun minä lähden pyöräilemään!!!” Sitten on niitä ”kas, sade taisi tauota hetkeksi, kävipä tuuri, ehkä ehdin kastumatta töihin! No mutta, pyörän kumi on tyhjä.. hei mutta minullahan on juuri ostettu uusi pumppu autotallissa, mikä onni että ostin sen juuri eilen! Alkoipa päivä hyvin!”
Mistä se positiivisuus sitten tulee? Geeneistä, äidinmaidosta, kasvatuksesta vai siitä, että on helppo olla positiivinen kun hyvin kulkee (positiivinen oravanpyörä). Vai onko taito jotenki opeteltavissa?
Joku on voinut tehdä tietoisen päätöksen että ajattelee positiivisesti tai sitten on lapsesta asti ollut sellainen ajatusmalli joka jatkuu aikuisuudessa.
Sehän tässä kiinnostaa miten hyvin tuo taito on tietoisesti hankittavissa, muuten asialle on vaikea itse tehdä mitään.
Pelkkä positiivisuus ei musta myöskään riitä vaan pitää myös uskaltaa toimia ja uskoa itseensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Helpossa elämässä" ei mitään väärää, jos ymmärtää tämän erityisasemansa eikä huutele kaikille heikommin pärjääville, "miksette te pyri samaan, kaikilla on samat lähtökohdat."
Pakko vielä kommentoida, että mulle opiskelu oli peruskoulussa ja ammattikoulussa helppoa. Yläasteella keskiarvo melkein 9 silloin kun jaksoin käydä koulussa. Amiksessa 4.9. Sitten sairastuin vakavaan masennukseen, ahdistuneisuushäiriöön jne ja söin lääkkeitä 9 vuotta. Nykypäivänä en muista enää mitään joten opiskelu on hyvin haastavaa. Luulen, että lääkitys ja mt-ongelmat ovat muuttaneet aivojen kemiaa merkittävästi. Pärjäsin aiemmin loistavan muistin ansiosta, enää en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Helpossa elämässä" ei mitään väärää, jos ymmärtää tämän erityisasemansa eikä huutele kaikille heikommin pärjääville, "miksette te pyri samaan, kaikilla on samat lähtökohdat."
En nyt sano, että kaikilla on samat lähtökohdat ja itse tiedän omasta elämästäni, että lähtökohdat ovat olleet todella hyvöt ja on ollut helppo pärjätä, mutta sitten on myös sellaisia ihmisiä kuin mieheni. Hänellä elämä ei todellakaan ole ollut sieltä ruusuisimmasta päästä, (alkoholismia, mt-ongelmia, köyhyyttä jne.) mutta hän on silti saavuttanut elämässään paljon enemmän kuin minä ja pärjännyt elämässä todella hyvin. Ts. Kaikilla ei toki ole samoja lähtökohtia, mutta ne lähtökohdat eivät silti aina määritä sitä etteikö elämässä voisi myös menestyä.
Mä tunsin tollasen Hannu hanhen. Kaikki meni aina täydellisesti kunnes yhtäkkiä sairastui ja kuoli. Ihan uskomatonta, että sen ihmisen elämä loppui niin vaan. Tämä kuitenkin todisti mulle, että ei kenenkään elämä ole täydellistä ja ei kannata kadehtia. Jossain vaiheessa se hyvä tuuri loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä tunsin tollasen Hannu hanhen. Kaikki meni aina täydellisesti kunnes yhtäkkiä sairastui ja kuoli. Ihan uskomatonta, että sen ihmisen elämä loppui niin vaan. Tämä kuitenkin todisti mulle, että ei kenenkään elämä ole täydellistä ja ei kannata kadehtia. Jossain vaiheessa se hyvä tuuri loppuu.
Niinpä. Kyllä ne rikkaatkin vanhenee, rupsahtaa, sairastuu ja kuolevat siinä missä muutkin jollei ne nyt panosta ihan täysillä kuntoonsa. Personal trainer, joka päivä 1-2h treeniä ja 1h meditaatiota/qigong/yoogaa, anti-aging lääkärit joka mittaavat hormoonit telomeerit veren arvot yms, personal chef joka on ravitsemusasiantuntija ja kokkaa terveelliset gluteenittomat vegaaniluomuruoat.
Noilla jutuilla siis menen. Olen se rikas suomenruotsalainen piilaaksossa.
Alue: Aihe vapaa
En nyt ymmärrä miksi tuosta pitäisi olla pahoillaan. Vaikka elämä olisi lottovoitosta toiseen menemistä, niin ei se ole toisilta pois. Toiset ovat vain lahjakkaampia kuin toiset eikä heidän tarvitse työskennellä niin paljon saavutusten eteen, mutta niinhän se pakostakin ihmisapinoiden keskuudessa on. Eri asia jos riistäisi toisia vaikka omien rikkauksien eteen, mutta jos vain on luonnostaan niin lahjakas, että pärjää helpommalla, niin mitä väärää siinä on?