Lue keskustelun säännöt.
Kehtaatteko olla hyvän mutta erilaisen tyypin ystävä?
06.09.2018 |
Niin. Oon miettinyt skenaariota itseeni liittyen, että esim. Uudessa koulussa kukaan ei kehtaa olla ystäväni, koska olen hiljaisempi ja ei niin stereotyyppinen ihminen ns. Samanlainen kun muut.
Ajattelettko tai ajatteleeko ihmiset usein niin, että "en kyllä kehtaa lähteä sen kanssa kahville/kaljalle, vaikka hyvä tyyppi hän onkin, koska ihmiset voisivat ajatella jotain"
Hylkäättekö hyvän luonteen sen pohjalta, mitä muut voisivat ajatella siitä, että hengailet "erilaisen" kanssa??
Vai olenko se vain MINÄ, kuka ajattelee ja pohjaa tekonsa muiden mielipiteille?
Ja onko tollanen käytös/pohdinta ees normaalia esim yli 30 vuotiailta?
Onko pelkoni täysin lapsellisia?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat tämän perusteella hieman raskaalta ja ylianalysoivalta tyypiltä. Kaikilla on omat ongelmansa, harva jaksaa pidemmän päälle jos ystävä on aivan käpertynyt itseensä ja miettii vain, mitä muut ajattelevat hänestä ja hänen erikoisuudestaan. Tuotko näitä ajatuksia voimakkaasti esiin muille ihmisille myös reaalimaailmassa?
Siks mä täällä puhunkin, kun vältän kuormittamasta ihmisiä Irl.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos hän tunnisti sinut kuvasta? Tai kuva oli otettu ankeassa hämärässä huoneessa vakavalla naamalla?
Vierailija kirjoitti:
Entä jos hän tunnisti sinut kuvasta? Tai kuva oli otettu ankeassa hämärässä huoneessa vakavalla naamalla?
Ei ollut, vaan hymy kasvoilla keskellä kirkasta päivää.
Mut voihan se olla, että naama ei vaan sit miellytänyt ja ei tullut kivoja mielikuvia siitä.
Mut eikös se oo vähän erihomma livenä, miten se mielikuva toisesta alkaa muuttumaan (hyvään tai huonoon suuntaan) , kun enemmän tutustuu.
Vierailija kirjoitti:
Uniikki lumihiutale.
Sateenkaari Marraskuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uniikki lumihiutale.
Sateenkaari Marraskuussa.
Setämies Pohjanmaalta, 54-vuotias
Kaikki käy paitsi ”maailamankansalainen”, oman elämänsä Sami Yaffa, jonka Meeri Koutaniemi ei koskaan ilmestynyt. Elämäkertaa pukkaa silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo kehtaan. En tunne myötähäpeää.
Silmälasit?
En tiedä, mut sanoi että viestittely ei jatku ennenkö on nähnyt kasvot, niin kuvan näkemisen jälkeen ei enää mitää kuulunut.
Eli mistä muustakaan se sit johtui, kun naamasta.
En tiedä onko ensivaikutelma minusta se, että "no tuon ystävä en varmasti ole*.