Onko reilua jos lapsi joutuu omilla rahoillaan ostamaan vaatteensa?

Ei ole, ne lapsilisät on tarkoitettu nimenomaan lasten elatukseen, eli vaatteisiin, ruokiin yms.

Joo ja ei. Mitä vaatteita pitää ostaa ja pitääkö vai onko vaan kiva😀

Ei niitä kymmeniä paitoja tarvitse

Lapsilisät on tietenkin muodikkaasti sijoitettu johonkin rahastoihin ja osakkeisiin?

En nyt usko, että kovinkaan moni lapsi joutuu itse kaikki vaatteensa ostamaan. Mutta joo. Ei ole reilua, että lapsi joutuu hankkimaan itselleen omista rahoistaan omat vaatteensa. Mutta. Hieman ohi aiheen: Vanhempien tehtävä ei ole ostaa ylihintaisia mrkkivaatteita tai kaikkia lapsen mankumia vaatteita.

Muutenkin säälittää lapsen tilanne. On uusperheen vanhin lapsi. Menettänyt toisen vanhempansa. Kotona kauhean kova kuri ja lapsi joutuu tekemään kotona kovasti töitä.

Lapsi ei ostele mitään turhia. On tosi tarkka vähistä rahoistaan. Eikä mangu merkkivaatteita.

Ap

No meillä toivoo vanhin tyttö monesti lahjaksi rahaa, että saa ostaa vaatteita. Kun suoraan vaatteita ei voi ostaa lahjaksi, ei kuitenkaan kelpaa. Joten meillä hän ostaa ite vaatteensa.

Vanhemman velvollisuus on tarjota lapselleen elatus 18-vuotiaaksi asti ja siihen kuuluu myös vaatetuksen hankkiminen. Eri asia sitten jos lapsi haluaa shoppailla, silloin voi käyttää omia rahojaan, mutta kaikki normaalit vaatteet mukaan lukien takit, kengät ym. Ne kuuluu vanhemman hankkia.

Meillä lapsi joutui itse kustantamaan neljännen bändipaitansa.

Vierailija kirjoitti:

En nyt usko, että kovinkaan moni lapsi joutuu itse kaikki vaatteensa ostamaan. Mutta joo. Ei ole reilua, että lapsi joutuu hankkimaan itselleen omista rahoistaan omat vaatteensa. Mutta. Hieman ohi aiheen: Vanhempien tehtävä ei ole ostaa ylihintaisia mrkkivaatteita tai kaikkia lapsen mankumia vaatteita.

Meillä poika halusi välttämättä merkkihupparin, joten hän kustansi omista rahoistaan osan, mikä meni yli arvioidusta "bulkkihupparin" hinnasta. Eipä se tuote kallis olisi ollut vanhemmillekaan kustantaa, mutta saatiin hyvä keskustelu brändistä ja sen vaikutuksesta, hinta-laatu -suhteesta ja muodista.

Mikäli kyse on siitä, ettei vanhemmat osta edes niitä välttämättömiä vaatteita, niin lastensuojeluilmoitus on paikallaan. Huoltovelvollisuuteen kuuluu lapsen vaatetus oikeankokoisiin ja kaudenmukaisiin vaatteisiin. Alaikäisellä se ei vaan voi olla vielä omien tienestien varassa, kuten ei esimerkiksi ruokienkaan osto.

Jos kyse taas ekstravaatteista, joita vaan kiva ostella, niin ihan ok.

Vanhemman tehtäviin kuuluu myös lapsen opettaminen vastuulliseksi kuluttajaksi. Rahankäyttöä ei opi, jos sitä ei harjoittele. Meillä lapset ostavat ison osan vaatteistaan omilla rahoillaan ja hoitavat ostotapahtuman alusta loppuun itse. Myös ulkomailla. Tottakai heille myös ostetaan vaatteita ja muuta tarpeellista. Asenne heillä on kuitenkin sellainen, että jos jotain ei-välttämätöntä halutaan, he ottavat asian esille niin, että mitä töitä sen eteen voisi tehdä. Ja ikää on nyt 12 v ja 15 v, mutta näin on toimittu ihan pienestä pitäen. He todellakin ymmärtävät rahan arvon ja osaavat myös vertailla hintoja ja hinta-laatusuhdetta.

Riippuu millaisia vaatteita.Perustarpeelliset ovat vanhempien velvoite.Muotivillitykset penska saa maksaa itse.

Minä ostin teini-ikäisenä omat vaatteet. Äiti osti ehkä yhden vuodessa. Loput ostin esim. isovanhemmilta lahjaksi saamillani rahoilla. Vaatteet olivat siis syntymäpäivälahjoja tai joululahjoja. 8-luokalla minulla oli yhdet housut. Ne piti pestä viikonloppuna ja odottaa, että kuivuu, sitten taas niillä kouluun. Ehkä jotkut toiset oli siksi aikaa, verkkarit tai vanhat, kuluneet, pieniksi jääneet tmv.

Ostin mm. yöpaidan itse, kun ei niitä ollut. Luulin aina, että oltiin köyhiä. Aikuisena olen tajunnut, että äiti teki ulkomaanmatkoja (useita vuodessa), hänellä oli "omaa rahaa" esim. veronpalautukset, joilla osti joskus turkin, joskus timanttisormuksen. Minulla oli "omaa rahaa" samoin se, mitä sain lahjaksi esim. kummilta tai isovanhemmilta eli mummilta, ei ollut muita. Niillä ostin vaatteeni. Äiti osti kengät sentään yleensä. Sain vähän viikkorahaa, siis todella vähän. Se meni hygieniatuotteisiin, esim. kuukautissuojat piti ostaa itse. Ostin myös esim. pullaa itselleni, koska sitä ei syöty kotona ja rakastan herkkuja.

Muutin kotoa toiseen kaupunkiin heti, kun täytin 18 v. Omalle lapselle ostan kaiken, mitä tarvitsee ja maksan myös usein hänen "omia" ostoksiaan, ihan vain siksi, että voin ja että tuntee, että on kaikkea, mitä tarvitsee. Vaikka olenkin erittäin pienituloinen yh. Tingin omista tarpeistani, tää nyt vaan näyttää menevän näin mun elämässä, että toisten tarpeet ajaa ohi.

Itse olin tyytyväinen kun sain alkaa ostamaan vaatteeni itse.

Äiti kun osti aina jotain oikeasti noloja tätivaatteita, joille koulussa naureskeltiin. Tuumasi sitten jossain vaiheessa, että jos haluan valita itse vaatteeni, niin saan ostaakin ne itse. Olin silloin 12 v.

Tehtiin niin, että aloin saamaan lapsilisän itse mutta en saanut sitten enää mitään muuta rahaa.

Silloin lapsilisät maksettiin 4 kertaa vuodessa. Rahaa tuli kerralla n. 300 mk.

Kyllä siinä sai miettiä, että mitä voi ostaa ja milloin pitää uusia kenkiä tai ulkoiluvaatteita ostaa. Ei se mikään helppo yhtälö ollut. Mutta sain sentään sellaisia vaatteita joista itse pidin.

Luulen, että minulle haluttiin antaa karu opetus siitä ettei raha riittäisi enkä selviäisi itse vaateostoistani. Miksi muuten kukaan noin tekisi 12-vuotiaalle.

Tämä on aika todennäköistä, sillä veljeni ei tarvinnut ostaa vaatteitaan vaikka hänkin sai lapsilisän itselleen.

Omaa lastani en samalla tavalla voisi kohdella. Aika karuahan se oli.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemman tehtäviin kuuluu myös lapsen opettaminen vastuulliseksi kuluttajaksi. Rahankäyttöä ei opi, jos sitä ei harjoittele. Meillä lapset ostavat ison osan vaatteistaan omilla rahoillaan ja hoitavat ostotapahtuman alusta loppuun itse. Myös ulkomailla. Tottakai heille myös ostetaan vaatteita ja muuta tarpeellista. Asenne heillä on kuitenkin sellainen, että jos jotain ei-välttämätöntä halutaan, he ottavat asian esille niin, että mitä töitä sen eteen voisi tehdä. Ja ikää on nyt 12 v ja 15 v, mutta näin on toimittu ihan pienestä pitäen. He todellakin ymmärtävät rahan arvon ja osaavat myös vertailla hintoja ja hinta-laatusuhdetta.

Se on ok, jos annat teinille rahaa, jolla tämä käy itse ostamassa tarvittavat vaatteet. Toki kotona varmistetaan, ettei esim. toppatakkirahoilla ole ostettu biletoppeja ja meikkejä.

Se taas ei ole ok, että alaikäinen joutuu miettimään itse, mistä saa rahat niihin tarvitsemiinsa välttämättömin vaatteisiin. Siinä puhutaan vanhemman huoltovelvollisuuden laiminlyönnistä.

Periaatteessa ei. Paitsi esim. Tämän tytön tapauksessa: ei koskaan ole mitään vaatetta ja mankuu rahaa. Äitinsä antoi 50 e, tyttö kävi ostamassa kassillisen. Kotiin tultuaan ei edes purkanut kassia vaan heitti roskiin. Oli niin tyhmiä vaatteita.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin tyytyväinen kun sain alkaa ostamaan vaatteeni itse.

Äiti kun osti aina jotain oikeasti noloja tätivaatteita, joille koulussa naureskeltiin. Tuumasi sitten jossain vaiheessa, että jos haluan valita itse vaatteeni, niin saan ostaakin ne itse. Olin silloin 12 v.

Tehtiin niin, että aloin saamaan lapsilisän itse mutta en saanut sitten enää mitään muuta rahaa.

Silloin lapsilisät maksettiin 4 kertaa vuodessa. Rahaa tuli kerralla n. 300 mk.

Kyllä siinä sai miettiä, että mitä voi ostaa ja milloin pitää uusia kenkiä tai ulkoiluvaatteita ostaa. Ei se mikään helppo yhtälö ollut. Mutta sain sentään sellaisia vaatteita joista itse pidin.

Luulen, että minulle haluttiin antaa karu opetus siitä ettei raha riittäisi enkä selviäisi itse vaateostoistani. Miksi muuten kukaan noin tekisi 12-vuotiaalle.

Tämä on aika todennäköistä, sillä veljeni ei tarvinnut ostaa vaatteitaan vaikka hänkin sai lapsilisän itselleen.

Omaa lastani en samalla tavalla voisi kohdella. Aika karuahan se oli.

Vaikka kuinka haluaisi "antaa opetuksen", niin tuo vaan ei ole mitenkään hyväksyttävää käytöstä vanhemmilta. Opetuksen sijaan näen tuossa lapsellista kiukuttelua (vanhenmalla siis) siitä, ettei lapsi tykännyt vanhemman ostamista vaatteista, ja se sitten kostettiin laittamalla 12-vuotias lapsi huolehtimaan itse koko vaatetuksestaan pienellä rahalla.

Mielestäni ei. Meillä tällainen tilanne.

Perheesemme kuului kaksi hyvin ansaitsevaa vanhenpaa, sekä kolme lasta. Silloin minä (tyttö) olin 12, pikkuveljeni 10, sekä pikkusiskoni 8. Perheemme tilanne oli se, että me olimme töissä äitimme ja isämme firmoissa. Äitillämme oli hierojafirma, ja siellä meidän piti siivota. Isällämme oli puutyöfirma, ja siellä meidän piti siivota, yms. Tuntipalkkamme oli n. 3€. Jos teki aamulla ennen, kuin lähti kouluun, tai illalla klo 21, jälkeen, tai perjantai-iltana klo 20 jälkeen oli tuntipalkkamme 5€. Viikonloppuna ei tehty firmoissa töitä, mutta kotitöitä senkin edestä, joista vain erikoisista sai muutaman euron. Rahat saimme joka kuun viimeinen päivä tilillemme. Sillä summalla sitten ostimme hygieniatarvikkeet, vaatteet, eväät kouluun, bussikortit, pyörät, puhelinlaskut ja kaikki mitä tarvitsi. Ainoastaan ruoan sai kotona. Ei edes karkkia, yms. Monesti kävi niin, että jos piti jotain uusia, muista tarpeista piti luopua. Meiltä matkaa kaupunkiin oli 11km, ja firmat kaupungissa. Sinnehän piti sitten jollain päästä. Kouluun pääsi ilmaiseksi, mutta sinnekkin eväät, kun pitkä päivä. Bussikortti maksoi kuukautta kohden 50€, eväät veivät kuukaudesta noin 50€-70€, aina piti valita mahdollisimman vähän ja halpaa. Hygieniatarvikkeet, kuten siteet, yms, maksoivat n.10-15€. Lisäksi kaikki muu. Jos oli sairastellut, niinkuin minä usein, palkka oli pieni. Yksikin kuukausi sain rahaa 50€. Olin vääntänyt niskalimassa terveinä päivinä kotona, mutta ei. En saanut niistä rahaa, kuten vaikkapa pikkusiskoni sai. Myös pikkuveljeni sai, koska oli iskän lellikki. Minä en ollut kenenkään. Seuraavasta kuusta tuli hankala, koska säästöön ei juurikaan rahaa jäänyt, miltään kuulta. Sillon säästössä oli 15€, joka meni sille kuulle. Bussikortti oli pakko ostaa, äiti ei uskaltanut minua päästää pyöräilemään. Siihen upposi se palkka. Eväät jätin yleensä ostamatta, mutta pitkinä päivinä se oli hankalaa, koska kärsin pahoinvoinnista. Puhelinta en paljoakaan kuluttanut, jotta lasku olisi mahdollisimman pieni. Siteet ostin, se oli pakko. Eväitä ostin velalle n.30€. Siltikään en syönyt hyvin. Laihduin sen kuun aikana yli 6kg. Opettajani teki lastensuojeluilmoituksen, ja siinä vaiheessa olin jo ihan loppu. Nälästä kärsin. Opettajani toi aina minulle eväät, joka ei ollut oikein, mutta ei kärsinyt katsoa paihoinvointiani. Olen kiitollinen että.hän puuuutui tähän. Sen jälkeen vanhempieni tapa on muuttunut. Nykyään saamme kuukausirahaa 50€. Lisäksi Kotitöistä saamme 0-5€. Nykyään reilummin menee jako. Äiti ja isä ostavat kaiken tarpeellisen ja vähän enemmänkin. Minun kouluarvosanani ovat parantuneet huomattavasti Viime keväästä. (Keväällä ka. 6,7) viime syksynä ka. 9,3. Nykyään kerkeän lukea kokeisiinkin, kun ei tarvitse olla töissä.