Kysely: Millainen oli kouluaikojesi leuhkin tyttö tai poika? Kuvaile vähän tyyliä ja muita piirteitä.

Vuosien 1986-1992 välillä oli ainakin merkkibuumi eli muotia oli Lacosteen tai Benetton pikeepaidat, Benettonin salmiakkikuvioneuleet tai yksiväriset neuleet, MicMacin mustat tai valkoiset farkut, Leviksen siniset farkut, Jack&Tracy tekonahkatakit ja -housut, Paul&Shark-hupparit, eri kokoiset Swatch-kellot, Emanuele:n vaatteet (merkistä tuli myöhemmin edullisempi Mexx).

Nuo olivat aika kalliita siihen aikaan, ja niitä suosi ehkä se ylempi keskiluokka.

Porukka haki myös Ruotsista H&M:n vaatteita koska muoti oli siellä Suomea n. 1-2 vuotta edellä, ja täällä oli vain Seppälä.

t. vaate- ja muotialalla nuorempana ollut :)

Ysärin puoliväliä. Pari vähän rikkaamman perheen poikaa olivat kaveruksia. Molemmille suotu myös ulkonäköä. Mulla on lähinnä mielikuva RayBan -peililaseista, joita välitunneilla pidettiin vaikkei aurinkokaan paistanut :D. Farkut, ne oli Levikset.  Maailmanomistajan elkein tämä parivaljakko kulki koulussa, toinen oli muuten kyllä ihan ystävällinen ja mukavakin, mutta toinen katsoi oikeudekseen kohdella omasta mielestä vähäisempiään ylimielisesti ja töykeästi. Itse vältyin tältä, vaikken hänen "tasolleen" ihan yltänytkään. Olin hänelle näkymätön. Mutta muistan, miten pahaa teki kun hän elein ja ilmein pilkkasi heitä, jotka oli pulleampia, huonompia liikunnassa, köyhempiä, rillipäitä, hikuja, nörttejä ja mitä niitä nyt olikaan.

Kerran vapaa-ajalla tapahtui nolo juttu. Kun alkoi tulla ensimmäiset kännykät, toinen näistä totta kai sai Nokian "Halko"-mallin ensimmäisenä. Muistan kävelleeni kouluun tämän takana, puhui isoon ääneen puhelimeensa tyypilliseen tapaansa, mitä lienee brassaillut. Kunnes puhelin alkoi soimaan Mäkitorppaa ti-di-diii-dii ti-di-dii-dii-dii... Poju hämmentyi aika lailla. Vastasi kuitenkin ja sit jossain vaiheessa sanoi "Äiti hei, mä oon nyt koulussa, pitää lopettaa". Siinä vaiheessa e itse pystynyt, tai oikeastaan edes halunnut, pidätellä ilmeitäni ja eleitäni ohi mennessäni. Ihana oli nähdä se ihminen kasvot punaisena.

2000- luvulla. Kyseinen tyttö oli luokallani ala- ja yläasteen, oli vähän varakkaammasta perheestä. Hänellä oli pitkät hiukset sekä vaatteet, meikit ja kynnetkin aina viimeisen päälle. Hän oli vähän pyöreä, mutta siitä kukaan ei uskaltanut hänelle kettuilla. Perheellä oli upea talo, jossa tyttö sitten järkkäsi kotibileitä, joihin pääsivät vain harvat ja valitut.

Näin jälkeenpäin ajatellen tuo tyttö hengasi vain sellaisten tyyppien kanssa, jotka jotenkin pönkittivät häntä tai joista oli hänelle hyötyä. Kaikille muille oli aika karmea; saattoi mm. kävellä päin käytävällä ja tiuskia "väisty luuseri". Kuin suoraan jostain jenkkien high school -leffasta :D

Ylipainoinen, kohtalaisen varakkaan perheen adoptiopoika, joka leuhki hienoilla sukulaisillaan.

90-luku, yläaste, Tämä tyttö kävi usein perheineen etelässä ja käveli polleana kun oli taas ruskea kuin papu,  levikset ja pinkit korkkarit jaloissa, puhkiblondatut hiukset huiskien pitkin selkää. Omisti puhelinkortin ja soitteli välillä läheisestä puhelinkopista  TAKSIA, kun ei jaksanut raahautua rahvaan kanssa bussipysäkille metsän läpi. Koetti saada kouluun oppilaille kahviautomaattia, mikä oli kyllä hyvä idea mutta ei ottanut tuulta alleen  joten karkasi välillä viereiselle huoltoasemalle kahville "mun päätä särkee!" ja  opettajat katsoivat tätä läpi sormien mikä oli epäreilua sillä jos joku muu olisi mennyt sinne niin jälkkää olisi tullut ropinalla. En tosin tiedä, oliko kyse suosimisesta vai siitä, että opettajat vain antoivat periksi.

Lukiossa sitten pimahti ja ryhtyi uusnatsiksi, kulki kaljuna ja oli kännissä keskellä päivää.

Ma olin esiteini/teini varhaisella 2000-luvulla.  Siirryin ylakouluun vuonna 2003.   Suosituimmat oli niita jotka kavivat laheisen matkahuollon edustalla tupakoimassa.  Pojat lahinna mitaansanomattoman nakoisia ruipeloita loppahousuineen.  Tytoilla vaihteleva tyyli.  Usein liian tummaksi/punaiseksi varjatty littana tukka juurikasvuineen,  suttuista kajalia,  levealahkeiset farkut jossa lahkeet raahasivat maata ja olivat rikki/likaiset,  huppari tai t-paitoja Jamaica-teksteilla tms muuta sellaista.   Useimmilla suosituilla oli ylipainoa ja nayttivat huomattavasti ikaistaan vanhemmilta.  Lantiofarkuista tursusivat jenkkakahvat.

Vierailija kirjoitti:

90-luku, yläaste, Tämä tyttö kävi usein perheineen etelässä ja käveli polleana kun oli taas ruskea kuin papu,  levikset ja pinkit korkkarit jaloissa, puhkiblondatut hiukset huiskien pitkin selkää. Omisti puhelinkortin ja soitteli välillä läheisestä puhelinkopista  TAKSIA, kun ei jaksanut raahautua rahvaan kanssa bussipysäkille metsän läpi. Koetti saada kouluun oppilaille kahviautomaattia, mikä oli kyllä hyvä idea mutta ei ottanut tuulta alleen  joten karkasi välillä viereiselle huoltoasemalle kahville "mun päätä särkee!" ja  opettajat katsoivat tätä läpi sormien mikä oli epäreilua sillä jos joku muu olisi mennyt sinne niin jälkkää olisi tullut ropinalla. En tosin tiedä, oliko kyse suosimisesta vai siitä, että opettajat vain antoivat periksi.

Lukiossa sitten pimahti ja ryhtyi uusnatsiksi, kulki kaljuna ja oli kännissä keskellä päivää.

Kaksiosainen nimi ja isä tk:n hammaslääkäri? Taidan tietää tämän tapauksen!

Kertokaa lisää tästä uusnatsitytöstä! Kuulostaa aika hurjalta...

90-l alussa yläasteella ja lukiossa meininki oli kuin suoraan amerikkalaisista nuortensarjoista. Porukat olivat jakautuneet voimakkaasti. Arvoasteikon huipulla oli suosittujen ( lue: leuhkojen) tyttöjen porukka. Blondatut hiukset, korkea etuhiuksitötterö, meikkiä, Levikset ja Ball-paita. Ihan samanlaisia vaatteita oli meillä taviksillakin, mutta vähemmän. Esim. mä vedin koko vuoden yksillä Leviksillä. Paidat ostettiin alesta. Sitä nämä jupit kauhistelivat. Ei voinut kuulemma enää käyttää vaatetta jonka olivat itse ostaneet täyteen hintaan kun köyhät ostivat niitä alesta puoleen hintaan. Olivat todella törkeitä. Haukkuivat, että me maalaiset (=pari kilsaa keskustasta oleva omakotitaloalue) haistaan lehmiltä he kun asuivat keskustan kerrostaloissa. Tytöt viettivät kaikki välkät vessassa, me emme sinne saaneet tulla. Liikuntatunnin jälkeen lukitsivat pukuhuoneen ja päästivät meidät sisään vasta kun olivat rauhassa meikanneet yms. Jatkuvaa haukkumista ja alistamista.

80- ja 90-luvun molemmin puolin ala-/ylästeella. Tosi kaunis, urheilullinen, muotivaatteet, älyttömän hyvä tanssimaan, hyvä itsetunto. Leuhka ihan syystä, ja minä olin korviani myöten rakastunut. Nykyään hän on urallaan menestynyt.

Palstamiehen elkein en silloinkaan uskaltanut edetä mitenkään ihastukseni kanssa.

Taiisiiin olla leuuhka. Kehuuskeliin että michael schumacher asuii kuummitätiini naaapurissa, muutta see oli kyllä ihann totta.

Vierailija kirjoitti:

Taiisiiin olla leuuhka. Kehuuskeliin että michael schumacher asuii kuummitätiini naaapurissa, muutta see oli kyllä ihann totta.

Nytt boisiin kehuaa etttä esi isääni taiisi olla suomessa ensimmäisiiä joka kekksi lentokoneeen. Näiin myöhemmällä iällä selvinnytt sekin asia.

Olen ollut autuaan hölmö kouluaikoina, koska en peruskoulun enkä vielä oikein lukionkaan aikana erottanut, tunnistanut tai oppinut ns. merkkejä. Pidin mielestäni hyvän näköisistä vaatteista ja luin ulkomaisia muotilehtiä jne, mutta mulle oli ihan se ja sama oliko ne kalliita ja mitä merkkiä, kunhan olivat näyttäviä ja upeita. Muistelen lukiosta kuinka joku kertoi ostaneensa "käsin värjätyt silkkiballerinat" 80-luvulla, ja ajattelin vaan että ne ovat tosi kauniin väriset. Tämä nainen on nykyisin jonkin tason julkkis ja hänellä on yhä kauniita vaatteita ;)

Meidän yläasteella 90-luvun puolivälissä yksi tyttö muuttui kesäloman aikana (8.-9. luokka) "nössöstä" "cooliksi", ainakin omasta mielestään. Hän oli kesälomalla saanut poikaystävän, alkanut meikata ja tupakoida (joka oli siis 90-luvulla hieno juttu). Hän lesoili kokemuksistaan meille entisille nössökavereilleen.

En koe puhuvani pahaa hänestä, koska olen ihan varma, että hän itsekin nauraisi tuolle nyt. Hän oli samassa lukiossakin kanssani, ja olimme kavereita.

Faith kirjoitti:

Meidän yläasteella 90-luvun puolivälissä yksi tyttö muuttui kesäloman aikana (8.-9. luokka) "nössöstä" "cooliksi", ainakin omasta mielestään. Hän oli kesälomalla saanut poikaystävän, alkanut meikata ja tupakoida (joka oli siis 90-luvulla hieno juttu). Hän lesoili kokemuksistaan meille entisille nössökavereilleen.

En koe puhuvani pahaa hänestä, koska olen ihan varma, että hän itsekin nauraisi tuolle nyt. Hän oli samassa lukiossakin kanssani, ja olimme kavereita.

Apua, kuulostaa ihan minulta! ;)

Onkohan tällainen elintasolla lesoilu lisääntynyt sitten paljonkin, kun mä en muista, että mun nuoruudessa 80-luvulla tällaista olisi ollut. Tottakai oli tietoisuus siitä, että "nuo asuvat kaupungin vuokra-asunnossa" ja  "nuo on varakkaita", mutta ei silloin kehdattu puhua ääneen sellaisista asioista. Ne oli vähän hys hys.

Ainoa meidän luokan diiva oli tosiaan se uskovainen tyttö, ja hänelläkin se ylpeily liittyi enemmän siihen, että kuvitteli olevansa jotenkin "parempi ihminen". Tyyliin hänen seurassaan ei voinut kiroilla, koska tuhahteli loukkaantuneena, jos joltakulta lipsahti v-alkuinen sana. 

Mietin monta kertaa lukion jälkeen, mitähän hänestä tuli isona. Tyttö oli kuvankaunis ja hänestä olisi ollut vaikka mihin, mutta veikkaan että päätyi lastentekokoneeksi jollekin uskonveljelle... :/

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut autuaan hölmö kouluaikoina, koska en peruskoulun enkä vielä oikein lukionkaan aikana erottanut, tunnistanut tai oppinut ns. merkkejä. Pidin mielestäni hyvän näköisistä vaatteista ja luin ulkomaisia muotilehtiä jne, mutta mulle oli ihan se ja sama oliko ne kalliita ja mitä merkkiä, kunhan olivat näyttäviä ja upeita. Muistelen lukiosta kuinka joku kertoi ostaneensa "käsin värjätyt silkkiballerinat" 80-luvulla, ja ajattelin vaan että ne ovat tosi kauniin väriset. Tämä nainen on nykyisin jonkin tason julkkis ja hänellä on yhä kauniita vaatteita ;)

Siis.... Oletko muuten vaan tyhmä vai yksinkertainen kun et näyttänyt sisäistävän edes ketjun otsikkoa!?!?

Vierailija kirjoitti:

90-luku, yläaste, Tämä tyttö kävi usein perheineen etelässä ja käveli polleana kun oli taas ruskea kuin papu,  levikset ja pinkit korkkarit jaloissa, puhkiblondatut hiukset huiskien pitkin selkää. Omisti puhelinkortin ja soitteli välillä läheisestä puhelinkopista  TAKSIA, kun ei jaksanut raahautua rahvaan kanssa bussipysäkille metsän läpi. Koetti saada kouluun oppilaille kahviautomaattia, mikä oli kyllä hyvä idea mutta ei ottanut tuulta alleen  joten karkasi välillä viereiselle huoltoasemalle kahville "mun päätä särkee!" ja  opettajat katsoivat tätä läpi sormien mikä oli epäreilua sillä jos joku muu olisi mennyt sinne niin jälkkää olisi tullut ropinalla. En tosin tiedä, oliko kyse suosimisesta vai siitä, että opettajat vain antoivat periksi.

Lukiossa sitten pimahti ja ryhtyi uusnatsiksi, kulki kaljuna ja oli kännissä keskellä päivää.

Nää jutut olleet tosi hauskoja tässä ketjussa mutta tämä uusnatsiksi ruvennuthan on suorastaan hilpeä tapaus! Olisi kiva kuulla lisää :D

Kaffepulla kirjoitti:

Sovitaanko niin, että en ole junttipersunatsi, vaikka en pidä sosiaalipummeista ja varsinkaan näistä geelitukkamiehistä?

... en ole rasisti mutta kuitenkin.  Eli ei ehkä junttipersunatsi vaan tolkun rasisti...

Kaffepulla kirjoitti:

Onkohan tällainen elintasolla lesoilu lisääntynyt sitten paljonkin, kun mä en muista, että mun nuoruudessa 80-luvulla tällaista olisi ollut. Tottakai oli tietoisuus siitä, että "nuo asuvat kaupungin vuokra-asunnossa" ja  "nuo on varakkaita", mutta ei silloin kehdattu puhua ääneen sellaisista asioista. Ne oli vähän hys hys.

Johtunee siitä kun silloin oli jo huomattavasti tasa-arvoisempi ja kaikin puolin yhteisöllisempi yhteiskunta, nykyään luokkaerot ovat räikeämpiä ja jokainen vallannälkäinen ja ahne tapaus kiipeää suurin piirtein toisen selkänahkoja pitkin ylemmäs ja yhä korkeammalle, koska "minäminä". Kiitos nykyhallituksen niin tuo räikeä ero on vaan tullut entistä räikeämmäksi :(

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa nyt kun mietin, niin ne rikkaiden perheiden lapset oli ihan normaaleja. Niiden vanhemmat ei vaan välttämättä olleet. Niillä vanhemmilla oli kaikenlaisia ongelmia kenen kanssa niiden lasten pitäisi viettää aikaa ja vanhemmat ostelivat niitä autoja yms. joita heidän lapsensa sitten vähän nolostellen käyttivät ja yrittivät selittää että ei sillä ole mitään väliä millä ajaa, mutta isä halusi tällaisen ostaa hänelle.

Sama kokemus.