Lue keskustelun säännöt.
Miten saada mies tekemään kotitöitä?
05.09.2018 |
Alussa mies teki paljonkin kotitöitä, käytännössä suunnilleen puolet, eikä asiasta tarvinnut koskaan edes keskustella, vaan oma-aloitteisesti hoiti ja hyvin hoitikin (hänellä on korkeammat standardit kuin minulla, minä olen vähemmän vaativa sen suhteen että mikä taso on riittävä). Tämän vuoksi tietenkin kuvittelin, että olen valinnut miehen, joka tulee aina tekemään osan kotitöistä, ehdittiin naimisiinkin ennen kuin toinen totuus paljastui. Nyt mies ei tee enää yhtään mitään kotitöitä, ei suostu edes ruokakaupassa käyntejä hoitamaan tai laittamaan ruokaa (vaikka osaa hyvin). Miten saan hänet tekemään kotitöitä?
Olen kokeillut jo nämä:
-pyytänyt
-antanut tehdä omaan tahtiinsa ilman että olisin edes pyytänyt
-käskenyt
-nalkuttanut
-riidellyt
-itkenyt
-kehunut että on tietyissä kotitöissä minua parempi
-laittanut jääkaapin oveen listan siitä mitä minä olen tehnyt ja mitä hän on tehnyt (ja hänen nimen alla oli sitten vain tyhjää, minun nimen alla pitkä luettelo tekemistäni kotitöistä)
-jättänyt osan kotitöistä kokonaan tekemättä ja odottanut että koska asia alkaa häntä häiritsemään
-avannut keskustelun siitä, että miksi ei tee kotitöitä ja mitä kotitöitä haluaisi tehdä
Mikään näistä ei ole toiminut. Hän ei suostu tekemään.
Kommentit (446)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika järkyttävää, että iso osa naisista näkee nalkuttamisen oikeutetuksi, jos mies ei tee niin kuin nainen sanoo.
Mutku mä väsyneenä ... kakarat sitä kakarat tätä ... paikat on siivottava silloin kun minä sanon ...
Mitä sinä ajattelisit, jos työpäiväsi jälkeen tekisit kaikki pakolliset kotityöt ja hoitaisit lapset?
Vaimosi makaisi sohvalla, katsoisi tv:tä ja joisi kaljaa. Joka päivä. Lupaisi "auttaa" sinua (yhteisissä) kotitöissä, mutta ei koskaan tekisi mitään ja jäisi siivouspäivinä ylitöihin.
ohis, uteliaana
No, jos tuossa kuvitteellisessa tapauksessa rakastaisin vaimoani, niin varmaan katselisin menoa ainakin siihen asti, paitsi jos vaimolla olisi huomautettavaa siisteystasosta tai ruuan laadusta. Silloin olisi kyllä viisi hirttä poikki.
Tosin tuo ylitöihin jääminen kuulostaa siltä, että vaimo ainakin kävisi töissä ja toisi (myös) rahaa perheeseen. Ehkä se toisi vielä hetken "armonaikaa" tuolle nalkuttamiselle, eli saisi ensimmäiset naputukset anteeksi, mutta seuraavasta lentäisi pihalle.
Ainahan sitä voi kuvitella vaikka mitä, kun ei oikeasti ole kokemusta. Mutta jos sulla oikeasti olisi tilanne näin vaikka pari vuotta. Veikkaan, että olisit kireä kuin viulunkieli.
No, on kyllä kokemusta. Tosin vaimo ei ole juonut kaljaa, ei ole myöskään luvannut auttaa, eikä ole ollut yli- (tai ylipäätään) töissä. Ja ei nämä jaksot nyt yhtä perää pari vuotta ole kestäneet, mutta ehkä useamman kuukauden kylläkin. Sitä vaan yritin tässä muuallakin ketjussa sanoa, etteivät kotityöt ketään tai kenenkään suhdetta tapa. Ap:lla ja muillakin tämän ketjun miehistään ulisijoilla on muitakin ongelmia parisuhteessaan kuin ne kotityöt.
Ai niinkuin mitä ongelmia?? Meillä ei ainakaan ole mitään muota ongelmia kuin se, että mä olen ihan ylityöllistetty tämän arjen pyörittämisestä (oman palkkatyön lisäksi). Kesäloma oli ihanaa aikaa. Kyllä mä silloin jaksoin, enkä viitsinyt pilata lomaa riitelemällä vaikka tein silloinkin kaiken arkeen ja lapsiin liittyvän (ja lomareussujen järjestelyt + matkatavaroiden pakkaamiset jne) yksin. Mutta kun työt taas alkoivat niin meni noin kuukausi kun olen taas ihan hirveän väsynyt. Nyt istun tässä sotkuisessa keittiössä. Lapset söivät juuri päivällisen ja menivät tuonne leikkimään. Kohta siellä ehkä tarvitaan sovittelijaa. Pitäisi käydä pyykkivuoren kimppuun, raivata sekainen olkkari, suunnitella loppuviikon ruoat ja tehdä ostoslista, katsoa vaatteet huomista varten. Mies on kai jossain, en tiedä missä. Kävi syömässä toki ja lähti taas omiin menoihin.
Suomessa on kymmeniä tuhansia yh:ita jotka selviävät mukisematta kaikista noista luettelemistasi hommista. Ylityöllistymisesi on vain omassa päässäsi. Toinen asia tietenkin on, jos sinulla on erilaiset (sinänsä ymmärrettävät) olettamukset siitä, mitä puolisosi pitäisi tehdä perheen eteen, eikä hän keskusteluista huolimatta näin tee. Mutta tällöinkään ei ongelmana ole liialliset kotityöt vaan parisuhteenne.
Tätä yh-argumenttia käytän vaimolleni, jos hän harmittelee, kun (taas) jouduin tekemään kotitöitä työpäivän päälle. Joutuisinhan yh:nakin tekemään ainakin välttämättömimmät. Ja hoidin myös kesälomamatkan alusta loppuun itse, vaimo ei jaksanut lähteä, mutta lapset halusivat ulkomaille. En kuitenkaan kokenut, että "jouduin" tekemään kaiken itse, vaan olin ihan tyytyväinen, että pääsin lasten kanssa lähtemään.
Jopas on tuubaa.
Kun vaimosi vihdoin löhtee, hän huomaa, että yh:na ON helpompaa.
Minä olen ollut sekä naimisissa miehen kanssa, joka ei tehnyt kotitöitä ja totaali-yh:na pienen vauvan syntymästä lähtien. Minulla oli huomattavasti helpompaa yh:na. Ihan samat kotityöt kuin ennenkin, mutta ilman sitä katkeroittavaa ja arjen myrkyttävää epäreiluuden tunnetta, joka tuli vapaamatkustajamiehestä. Ero on siis henkisellä puolella ja se on ihan huima ero.
Jotkut tosiaan ovat herkästi katkeria ja syyttävät epäreiluudesta, joku toinen ei edes huomaa mitään. Minä teen mielelläni enemmän kotitöitä. Mieheni pitää kaikenlaisesta rakentelusta ja rakentelikin juuri pihasaunan. Jokainen tavallaan, minä koen että meillä minä hoidan kodin paremmin sisältä ja mies ulkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies teki alkuhuumassa kotitöitä. Sitten tuli arki ja mies tajusi ettei paneminen olekaan niin hohdokasta, että sen takia kannattaisi kotitöitä tehdä. Lopulta kotityöt jäi naisen hoidettavaksi.
Nainenkin on tainnut huomata sen, että ei se paneminen niin hohdokasta ole, että sen vuoksi pitäisi kaikki kotityöt tehdä yksin. Seksi loppuu kiinnostamasta siinä vaiheessa, kun huomaa olevansa miehelle äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika järkyttävää, että iso osa naisista näkee nalkuttamisen oikeutetuksi, jos mies ei tee niin kuin nainen sanoo.
Mutku mä väsyneenä ... kakarat sitä kakarat tätä ... paikat on siivottava silloin kun minä sanon ...
Mitä sinä ajattelisit, jos työpäiväsi jälkeen tekisit kaikki pakolliset kotityöt ja hoitaisit lapset?
Vaimosi makaisi sohvalla, katsoisi tv:tä ja joisi kaljaa. Joka päivä. Lupaisi "auttaa" sinua (yhteisissä) kotitöissä, mutta ei koskaan tekisi mitään ja jäisi siivouspäivinä ylitöihin.
ohis, uteliaana
No, jos tuossa kuvitteellisessa tapauksessa rakastaisin vaimoani, niin varmaan katselisin menoa ainakin siihen asti, paitsi jos vaimolla olisi huomautettavaa siisteystasosta tai ruuan laadusta. Silloin olisi kyllä viisi hirttä poikki.
Tosin tuo ylitöihin jääminen kuulostaa siltä, että vaimo ainakin kävisi töissä ja toisi (myös) rahaa perheeseen. Ehkä se toisi vielä hetken "armonaikaa" tuolle nalkuttamiselle, eli saisi ensimmäiset naputukset anteeksi, mutta seuraavasta lentäisi pihalle.
Ainahan sitä voi kuvitella vaikka mitä, kun ei oikeasti ole kokemusta. Mutta jos sulla oikeasti olisi tilanne näin vaikka pari vuotta. Veikkaan, että olisit kireä kuin viulunkieli.
No, on kyllä kokemusta. Tosin vaimo ei ole juonut kaljaa, ei ole myöskään luvannut auttaa, eikä ole ollut yli- (tai ylipäätään) töissä. Ja ei nämä jaksot nyt yhtä perää pari vuotta ole kestäneet, mutta ehkä useamman kuukauden kylläkin. Sitä vaan yritin tässä muuallakin ketjussa sanoa, etteivät kotityöt ketään tai kenenkään suhdetta tapa. Ap:lla ja muillakin tämän ketjun miehistään ulisijoilla on muitakin ongelmia parisuhteessaan kuin ne kotityöt.
Ai niinkuin mitä ongelmia?? Meillä ei ainakaan ole mitään muota ongelmia kuin se, että mä olen ihan ylityöllistetty tämän arjen pyörittämisestä (oman palkkatyön lisäksi). Kesäloma oli ihanaa aikaa. Kyllä mä silloin jaksoin, enkä viitsinyt pilata lomaa riitelemällä vaikka tein silloinkin kaiken arkeen ja lapsiin liittyvän (ja lomareussujen järjestelyt + matkatavaroiden pakkaamiset jne) yksin. Mutta kun työt taas alkoivat niin meni noin kuukausi kun olen taas ihan hirveän väsynyt. Nyt istun tässä sotkuisessa keittiössä. Lapset söivät juuri päivällisen ja menivät tuonne leikkimään. Kohta siellä ehkä tarvitaan sovittelijaa. Pitäisi käydä pyykkivuoren kimppuun, raivata sekainen olkkari, suunnitella loppuviikon ruoat ja tehdä ostoslista, katsoa vaatteet huomista varten. Mies on kai jossain, en tiedä missä. Kävi syömässä toki ja lähti taas omiin menoihin.
Suomessa on kymmeniä tuhansia yh:ita jotka selviävät mukisematta kaikista noista luettelemistasi hommista. Ylityöllistymisesi on vain omassa päässäsi. Toinen asia tietenkin on, jos sinulla on erilaiset (sinänsä ymmärrettävät) olettamukset siitä, mitä puolisosi pitäisi tehdä perheen eteen, eikä hän keskusteluista huolimatta näin tee. Mutta tällöinkään ei ongelmana ole liialliset kotityöt vaan parisuhteenne.
Tätä yh-argumenttia käytän vaimolleni, jos hän harmittelee, kun (taas) jouduin tekemään kotitöitä työpäivän päälle. Joutuisinhan yh:nakin tekemään ainakin välttämättömimmät. Ja hoidin myös kesälomamatkan alusta loppuun itse, vaimo ei jaksanut lähteä, mutta lapset halusivat ulkomaille. En kuitenkaan kokenut, että "jouduin" tekemään kaiken itse, vaan olin ihan tyytyväinen, että pääsin lasten kanssa lähtemään.
Jopas on tuubaa.
Kun vaimosi vihdoin löhtee, hän huomaa, että yh:na ON helpompaa.
Minä olen ollut sekä naimisissa miehen kanssa, joka ei tehnyt kotitöitä ja totaali-yh:na pienen vauvan syntymästä lähtien. Minulla oli huomattavasti helpompaa yh:na. Ihan samat kotityöt kuin ennenkin, mutta ilman sitä katkeroittavaa ja arjen myrkyttävää epäreiluuden tunnetta, joka tuli vapaamatkustajamiehestä. Ero on siis henkisellä puolella ja se on ihan huima ero.Jotkut tosiaan ovat herkästi katkeria ja syyttävät epäreiluudesta, joku toinen ei edes huomaa mitään. Minä teen mielelläni enemmän kotitöitä. Mieheni pitää kaikenlaisesta rakentelusta ja rakentelikin juuri pihasaunan. Jokainen tavallaan, minä koen että meillä minä hoidan kodin paremmin sisältä ja mies ulkoa.
Mitä ulkotöitä on kerrostalossa asuvalla? Minne aloittajan mies rakentaisi pihasaunan, parvekkeelleko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesvihaajat tulivat jakamaan viisautta, millä tavoin perhe-elämä saadaan raiteilleen.
Kerro toki omat neuvosi ap:lle. Miten sinä saisit tilanteen ratkaistua, että mieskin tekisi oman osuutensa kotitöistä? Minuakin kiinnostaa.
Olen sen jo tehnytkin, kiitos kysymästä. Ihmistä ei voi auttaa jos hän itse ei sitä halua. Sinua tuntuu kiinnostavan vain keskustelun myrkyttäminen, enkä näe että tämä lapsellisuus johtaa mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesvihaajat tulivat jakamaan viisautta, millä tavoin perhe-elämä saadaan raiteilleen.
Kerro toki omat neuvosi ap:lle. Miten sinä saisit tilanteen ratkaistua, että mieskin tekisi oman osuutensa kotitöistä? Minuakin kiinnostaa.
Olen sen jo tehnytkin, kiitos kysymästä. Ihmistä ei voi auttaa jos hän itse ei sitä halua. Sinua tuntuu kiinnostavan vain keskustelun myrkyttäminen, enkä näe että tämä lapsellisuus johtaa mihinkään.
Ei, minua kiinnostaa se, miten miehen saa tekemään kotitöitä. En jaksa enää hoitaa kaikkea yksin. Teen enää vain minimin, meillä on oikeasti sotkuista ja likaista enkä haluaisi asua näin. Kerro nyt, miten sinä onnistuit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soita miehen kaverille ja pyydä auttamaan korvausta vastaan.
Mikä olisi miehelle nolompaa, että kaveri joutuu tulla siivoamaan, kun itse ei vaan kykene?
Ja siellä sitten juttelette mukavia siivouksen lomassa ja mies joutuu sohvalta kuikuilemaan, että mitä oikein tapahtuu.
Taitaa yli 40v. miehet olla jäämässä kehityksen kulusta.
About 5 vuotta sitten olin Circuksessa gansta-räp keikalla. Siellä nuoret miehet roudasivat lavalle silityslaudan rautoineen ja silittivät kauluspaitansa.
Jos nuoret räppärit pystyvät tähän ilman katu-uskottavuuden menetystä, niin ihan eri maailmassa ovat nämä miehet, jotka edelleen vetoavat johonkin naisellisiin töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika järkyttävää, että iso osa naisista näkee nalkuttamisen oikeutetuksi, jos mies ei tee niin kuin nainen sanoo.
Mutku mä väsyneenä ... kakarat sitä kakarat tätä ... paikat on siivottava silloin kun minä sanon ...
Mitä sinä ajattelisit, jos työpäiväsi jälkeen tekisit kaikki pakolliset kotityöt ja hoitaisit lapset?
Vaimosi makaisi sohvalla, katsoisi tv:tä ja joisi kaljaa. Joka päivä. Lupaisi "auttaa" sinua (yhteisissä) kotitöissä, mutta ei koskaan tekisi mitään ja jäisi siivouspäivinä ylitöihin.
ohis, uteliaana
No, jos tuossa kuvitteellisessa tapauksessa rakastaisin vaimoani, niin varmaan katselisin menoa ainakin siihen asti, paitsi jos vaimolla olisi huomautettavaa siisteystasosta tai ruuan laadusta. Silloin olisi kyllä viisi hirttä poikki.
Tosin tuo ylitöihin jääminen kuulostaa siltä, että vaimo ainakin kävisi töissä ja toisi (myös) rahaa perheeseen. Ehkä se toisi vielä hetken "armonaikaa" tuolle nalkuttamiselle, eli saisi ensimmäiset naputukset anteeksi, mutta seuraavasta lentäisi pihalle.
Ainahan sitä voi kuvitella vaikka mitä, kun ei oikeasti ole kokemusta. Mutta jos sulla oikeasti olisi tilanne näin vaikka pari vuotta. Veikkaan, että olisit kireä kuin viulunkieli.
No, on kyllä kokemusta. Tosin vaimo ei ole juonut kaljaa, ei ole myöskään luvannut auttaa, eikä ole ollut yli- (tai ylipäätään) töissä. Ja ei nämä jaksot nyt yhtä perää pari vuotta ole kestäneet, mutta ehkä useamman kuukauden kylläkin. Sitä vaan yritin tässä muuallakin ketjussa sanoa, etteivät kotityöt ketään tai kenenkään suhdetta tapa. Ap:lla ja muillakin tämän ketjun miehistään ulisijoilla on muitakin ongelmia parisuhteessaan kuin ne kotityöt.
Ai niinkuin mitä ongelmia?? Meillä ei ainakaan ole mitään muota ongelmia kuin se, että mä olen ihan ylityöllistetty tämän arjen pyörittämisestä (oman palkkatyön lisäksi). Kesäloma oli ihanaa aikaa. Kyllä mä silloin jaksoin, enkä viitsinyt pilata lomaa riitelemällä vaikka tein silloinkin kaiken arkeen ja lapsiin liittyvän (ja lomareussujen järjestelyt + matkatavaroiden pakkaamiset jne) yksin. Mutta kun työt taas alkoivat niin meni noin kuukausi kun olen taas ihan hirveän väsynyt. Nyt istun tässä sotkuisessa keittiössä. Lapset söivät juuri päivällisen ja menivät tuonne leikkimään. Kohta siellä ehkä tarvitaan sovittelijaa. Pitäisi käydä pyykkivuoren kimppuun, raivata sekainen olkkari, suunnitella loppuviikon ruoat ja tehdä ostoslista, katsoa vaatteet huomista varten. Mies on kai jossain, en tiedä missä. Kävi syömässä toki ja lähti taas omiin menoihin.
Suomessa on kymmeniä tuhansia yh:ita jotka selviävät mukisematta kaikista noista luettelemistasi hommista. Ylityöllistymisesi on vain omassa päässäsi. Toinen asia tietenkin on, jos sinulla on erilaiset (sinänsä ymmärrettävät) olettamukset siitä, mitä puolisosi pitäisi tehdä perheen eteen, eikä hän keskusteluista huolimatta näin tee. Mutta tällöinkään ei ongelmana ole liialliset kotityöt vaan parisuhteenne.
Tätä yh-argumenttia käytän vaimolleni, jos hän harmittelee, kun (taas) jouduin tekemään kotitöitä työpäivän päälle. Joutuisinhan yh:nakin tekemään ainakin välttämättömimmät. Ja hoidin myös kesälomamatkan alusta loppuun itse, vaimo ei jaksanut lähteä, mutta lapset halusivat ulkomaille. En kuitenkaan kokenut, että "jouduin" tekemään kaiken itse, vaan olin ihan tyytyväinen, että pääsin lasten kanssa lähtemään.
Jopas on tuubaa.
Kun vaimosi vihdoin löhtee, hän huomaa, että yh:na ON helpompaa.
Minä olen ollut sekä naimisissa miehen kanssa, joka ei tehnyt kotitöitä ja totaali-yh:na pienen vauvan syntymästä lähtien. Minulla oli huomattavasti helpompaa yh:na. Ihan samat kotityöt kuin ennenkin, mutta ilman sitä katkeroittavaa ja arjen myrkyttävää epäreiluuden tunnetta, joka tuli vapaamatkustajamiehestä. Ero on siis henkisellä puolella ja se on ihan huima ero.Jotkut tosiaan ovat herkästi katkeria ja syyttävät epäreiluudesta, joku toinen ei edes huomaa mitään. Minä teen mielelläni enemmän kotitöitä. Mieheni pitää kaikenlaisesta rakentelusta ja rakentelikin juuri pihasaunan. Jokainen tavallaan, minä koen että meillä minä hoidan kodin paremmin sisältä ja mies ulkoa.
Mitä ulkotöitä on kerrostalossa asuvalla? Minne aloittajan mies rakentaisi pihasaunan, parvekkeelleko?
Aa, et ymmärtänyt että kyse ei ollut pihasaunasta. Voisiko tässä on molempien kommunikaatiossa samnanlaista ongelmaa. Syyttely ei auta ketään, ap:n mies voi olla hyvinkin masentunut. Harmillista että emme voi kuulla hänen näkökantaansa. Pariterapia on hyvä vaihtoehto. Siellä olisi mahdollisuus päästä kipeiden kothtien juurille, sillä ongelmat ovat todella harvoin vain toisesta johtuvia. Minulle kalskahtaa korvaan ap:n vannominen että muita ongelmia ei todellakaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika järkyttävää, että iso osa naisista näkee nalkuttamisen oikeutetuksi, jos mies ei tee niin kuin nainen sanoo.
Mutku mä väsyneenä ... kakarat sitä kakarat tätä ... paikat on siivottava silloin kun minä sanon ...
Mitä sinä ajattelisit, jos työpäiväsi jälkeen tekisit kaikki pakolliset kotityöt ja hoitaisit lapset?
Vaimosi makaisi sohvalla, katsoisi tv:tä ja joisi kaljaa. Joka päivä. Lupaisi "auttaa" sinua (yhteisissä) kotitöissä, mutta ei koskaan tekisi mitään ja jäisi siivouspäivinä ylitöihin.
ohis, uteliaana
No, jos tuossa kuvitteellisessa tapauksessa rakastaisin vaimoani, niin varmaan katselisin menoa ainakin siihen asti, paitsi jos vaimolla olisi huomautettavaa siisteystasosta tai ruuan laadusta. Silloin olisi kyllä viisi hirttä poikki.
Tosin tuo ylitöihin jääminen kuulostaa siltä, että vaimo ainakin kävisi töissä ja toisi (myös) rahaa perheeseen. Ehkä se toisi vielä hetken "armonaikaa" tuolle nalkuttamiselle, eli saisi ensimmäiset naputukset anteeksi, mutta seuraavasta lentäisi pihalle.
Ainahan sitä voi kuvitella vaikka mitä, kun ei oikeasti ole kokemusta. Mutta jos sulla oikeasti olisi tilanne näin vaikka pari vuotta. Veikkaan, että olisit kireä kuin viulunkieli.
No, on kyllä kokemusta. Tosin vaimo ei ole juonut kaljaa, ei ole myöskään luvannut auttaa, eikä ole ollut yli- (tai ylipäätään) töissä. Ja ei nämä jaksot nyt yhtä perää pari vuotta ole kestäneet, mutta ehkä useamman kuukauden kylläkin. Sitä vaan yritin tässä muuallakin ketjussa sanoa, etteivät kotityöt ketään tai kenenkään suhdetta tapa. Ap:lla ja muillakin tämän ketjun miehistään ulisijoilla on muitakin ongelmia parisuhteessaan kuin ne kotityöt.
Ai niinkuin mitä ongelmia?? Meillä ei ainakaan ole mitään muota ongelmia kuin se, että mä olen ihan ylityöllistetty tämän arjen pyörittämisestä (oman palkkatyön lisäksi). Kesäloma oli ihanaa aikaa. Kyllä mä silloin jaksoin, enkä viitsinyt pilata lomaa riitelemällä vaikka tein silloinkin kaiken arkeen ja lapsiin liittyvän (ja lomareussujen järjestelyt + matkatavaroiden pakkaamiset jne) yksin. Mutta kun työt taas alkoivat niin meni noin kuukausi kun olen taas ihan hirveän väsynyt. Nyt istun tässä sotkuisessa keittiössä. Lapset söivät juuri päivällisen ja menivät tuonne leikkimään. Kohta siellä ehkä tarvitaan sovittelijaa. Pitäisi käydä pyykkivuoren kimppuun, raivata sekainen olkkari, suunnitella loppuviikon ruoat ja tehdä ostoslista, katsoa vaatteet huomista varten. Mies on kai jossain, en tiedä missä. Kävi syömässä toki ja lähti taas omiin menoihin.
Suomessa on kymmeniä tuhansia yh:ita jotka selviävät mukisematta kaikista noista luettelemistasi hommista. Ylityöllistymisesi on vain omassa päässäsi. Toinen asia tietenkin on, jos sinulla on erilaiset (sinänsä ymmärrettävät) olettamukset siitä, mitä puolisosi pitäisi tehdä perheen eteen, eikä hän keskusteluista huolimatta näin tee. Mutta tällöinkään ei ongelmana ole liialliset kotityöt vaan parisuhteenne.
Tätä yh-argumenttia käytän vaimolleni, jos hän harmittelee, kun (taas) jouduin tekemään kotitöitä työpäivän päälle. Joutuisinhan yh:nakin tekemään ainakin välttämättömimmät. Ja hoidin myös kesälomamatkan alusta loppuun itse, vaimo ei jaksanut lähteä, mutta lapset halusivat ulkomaille. En kuitenkaan kokenut, että "jouduin" tekemään kaiken itse, vaan olin ihan tyytyväinen, että pääsin lasten kanssa lähtemään.
Jopas on tuubaa.
Kun vaimosi vihdoin löhtee, hän huomaa, että yh:na ON helpompaa.
Minä olen ollut sekä naimisissa miehen kanssa, joka ei tehnyt kotitöitä ja totaali-yh:na pienen vauvan syntymästä lähtien. Minulla oli huomattavasti helpompaa yh:na. Ihan samat kotityöt kuin ennenkin, mutta ilman sitä katkeroittavaa ja arjen myrkyttävää epäreiluuden tunnetta, joka tuli vapaamatkustajamiehestä. Ero on siis henkisellä puolella ja se on ihan huima ero.Jotkut tosiaan ovat herkästi katkeria ja syyttävät epäreiluudesta, joku toinen ei edes huomaa mitään. Minä teen mielelläni enemmän kotitöitä. Mieheni pitää kaikenlaisesta rakentelusta ja rakentelikin juuri pihasaunan. Jokainen tavallaan, minä koen että meillä minä hoidan kodin paremmin sisältä ja mies ulkoa.
Mitä ulkotöitä on kerrostalossa asuvalla? Minne aloittajan mies rakentaisi pihasaunan, parvekkeelleko?
Aa, et ymmärtänyt että kyse ei ollut pihasaunasta. Voisiko tässä on molempien kommunikaatiossa samnanlaista ongelmaa. Syyttely ei auta ketään, ap:n mies voi olla hyvinkin masentunut. Harmillista että emme voi kuulla hänen näkökantaansa. Pariterapia on hyvä vaihtoehto. Siellä olisi mahdollisuus päästä kipeiden kothtien juurille, sillä ongelmat ovat todella harvoin vain toisesta johtuvia. Minulle kalskahtaa korvaan ap:n vannominen että muita ongelmia ei todellakaan ole.
Merkillinen masennus, estää kotitöiden teon ja kommunikoinnin vaimon kanssa, muttei töitä tai harrastuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika järkyttävää, että iso osa naisista näkee nalkuttamisen oikeutetuksi, jos mies ei tee niin kuin nainen sanoo.
Mutku mä väsyneenä ... kakarat sitä kakarat tätä ... paikat on siivottava silloin kun minä sanon ...
Mitä sinä ajattelisit, jos työpäiväsi jälkeen tekisit kaikki pakolliset kotityöt ja hoitaisit lapset?
Vaimosi makaisi sohvalla, katsoisi tv:tä ja joisi kaljaa. Joka päivä. Lupaisi "auttaa" sinua (yhteisissä) kotitöissä, mutta ei koskaan tekisi mitään ja jäisi siivouspäivinä ylitöihin.
ohis, uteliaana
No, jos tuossa kuvitteellisessa tapauksessa rakastaisin vaimoani, niin varmaan katselisin menoa ainakin siihen asti, paitsi jos vaimolla olisi huomautettavaa siisteystasosta tai ruuan laadusta. Silloin olisi kyllä viisi hirttä poikki.
Tosin tuo ylitöihin jääminen kuulostaa siltä, että vaimo ainakin kävisi töissä ja toisi (myös) rahaa perheeseen. Ehkä se toisi vielä hetken "armonaikaa" tuolle nalkuttamiselle, eli saisi ensimmäiset naputukset anteeksi, mutta seuraavasta lentäisi pihalle.
Ainahan sitä voi kuvitella vaikka mitä, kun ei oikeasti ole kokemusta. Mutta jos sulla oikeasti olisi tilanne näin vaikka pari vuotta. Veikkaan, että olisit kireä kuin viulunkieli.
No, on kyllä kokemusta. Tosin vaimo ei ole juonut kaljaa, ei ole myöskään luvannut auttaa, eikä ole ollut yli- (tai ylipäätään) töissä. Ja ei nämä jaksot nyt yhtä perää pari vuotta ole kestäneet, mutta ehkä useamman kuukauden kylläkin. Sitä vaan yritin tässä muuallakin ketjussa sanoa, etteivät kotityöt ketään tai kenenkään suhdetta tapa. Ap:lla ja muillakin tämän ketjun miehistään ulisijoilla on muitakin ongelmia parisuhteessaan kuin ne kotityöt.
Ai niinkuin mitä ongelmia?? Meillä ei ainakaan ole mitään muota ongelmia kuin se, että mä olen ihan ylityöllistetty tämän arjen pyörittämisestä (oman palkkatyön lisäksi). Kesäloma oli ihanaa aikaa. Kyllä mä silloin jaksoin, enkä viitsinyt pilata lomaa riitelemällä vaikka tein silloinkin kaiken arkeen ja lapsiin liittyvän (ja lomareussujen järjestelyt + matkatavaroiden pakkaamiset jne) yksin. Mutta kun työt taas alkoivat niin meni noin kuukausi kun olen taas ihan hirveän väsynyt. Nyt istun tässä sotkuisessa keittiössä. Lapset söivät juuri päivällisen ja menivät tuonne leikkimään. Kohta siellä ehkä tarvitaan sovittelijaa. Pitäisi käydä pyykkivuoren kimppuun, raivata sekainen olkkari, suunnitella loppuviikon ruoat ja tehdä ostoslista, katsoa vaatteet huomista varten. Mies on kai jossain, en tiedä missä. Kävi syömässä toki ja lähti taas omiin menoihin.
Suomessa on kymmeniä tuhansia yh:ita jotka selviävät mukisematta kaikista noista luettelemistasi hommista. Ylityöllistymisesi on vain omassa päässäsi. Toinen asia tietenkin on, jos sinulla on erilaiset (sinänsä ymmärrettävät) olettamukset siitä, mitä puolisosi pitäisi tehdä perheen eteen, eikä hän keskusteluista huolimatta näin tee. Mutta tällöinkään ei ongelmana ole liialliset kotityöt vaan parisuhteenne.
Tätä yh-argumenttia käytän vaimolleni, jos hän harmittelee, kun (taas) jouduin tekemään kotitöitä työpäivän päälle. Joutuisinhan yh:nakin tekemään ainakin välttämättömimmät. Ja hoidin myös kesälomamatkan alusta loppuun itse, vaimo ei jaksanut lähteä, mutta lapset halusivat ulkomaille. En kuitenkaan kokenut, että "jouduin" tekemään kaiken itse, vaan olin ihan tyytyväinen, että pääsin lasten kanssa lähtemään.
Jopas on tuubaa.
Kun vaimosi vihdoin löhtee, hän huomaa, että yh:na ON helpompaa.
Minä olen ollut sekä naimisissa miehen kanssa, joka ei tehnyt kotitöitä ja totaali-yh:na pienen vauvan syntymästä lähtien. Minulla oli huomattavasti helpompaa yh:na. Ihan samat kotityöt kuin ennenkin, mutta ilman sitä katkeroittavaa ja arjen myrkyttävää epäreiluuden tunnetta, joka tuli vapaamatkustajamiehestä. Ero on siis henkisellä puolella ja se on ihan huima ero.Jotkut tosiaan ovat herkästi katkeria ja syyttävät epäreiluudesta, joku toinen ei edes huomaa mitään. Minä teen mielelläni enemmän kotitöitä. Mieheni pitää kaikenlaisesta rakentelusta ja rakentelikin juuri pihasaunan. Jokainen tavallaan, minä koen että meillä minä hoidan kodin paremmin sisältä ja mies ulkoa.
Sinun on ilmeisesti hyvin vaikea ymmärtää, että kaikki eivät pidä kotitöistä. Minä en halua tehdä niitä yhtään enempää kuinnon pakko. Minulla on kiinnostavia harradtuksia, joihin käytän aikaani mieluummin.
Ps. Minäkin asun kerrostalossa, meillä ei ole mitään "miesten töitä". Auton huollan läheisessä huoltoliikkeessä. Remontit tekee remonttimies. Meillä on ainoastaan sisäkotitöitä ja ne kuuluvat molemmille puolisoille, jotka kotona asuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen että ap:n on parempi olla yksin muutama vuosi ja yrittää sen jälkeen parisuhdetta uudestaan. Miehen motivaatio on loppu ja mistä se johtuu, siitä minulla on melkoisen hyvä arvaus. Muistinko oikein että asuitte porvoossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika järkyttävää, että iso osa naisista näkee nalkuttamisen oikeutetuksi, jos mies ei tee niin kuin nainen sanoo.
Mutku mä väsyneenä ... kakarat sitä kakarat tätä ... paikat on siivottava silloin kun minä sanon ...
Mitä sinä ajattelisit, jos työpäiväsi jälkeen tekisit kaikki pakolliset kotityöt ja hoitaisit lapset?
Vaimosi makaisi sohvalla, katsoisi tv:tä ja joisi kaljaa. Joka päivä. Lupaisi "auttaa" sinua (yhteisissä) kotitöissä, mutta ei koskaan tekisi mitään ja jäisi siivouspäivinä ylitöihin.
ohis, uteliaana
No, jos tuossa kuvitteellisessa tapauksessa rakastaisin vaimoani, niin varmaan katselisin menoa ainakin siihen asti, paitsi jos vaimolla olisi huomautettavaa siisteystasosta tai ruuan laadusta. Silloin olisi kyllä viisi hirttä poikki.
Tosin tuo ylitöihin jääminen kuulostaa siltä, että vaimo ainakin kävisi töissä ja toisi (myös) rahaa perheeseen. Ehkä se toisi vielä hetken "armonaikaa" tuolle nalkuttamiselle, eli saisi ensimmäiset naputukset anteeksi, mutta seuraavasta lentäisi pihalle.
Ainahan sitä voi kuvitella vaikka mitä, kun ei oikeasti ole kokemusta. Mutta jos sulla oikeasti olisi tilanne näin vaikka pari vuotta. Veikkaan, että olisit kireä kuin viulunkieli.
No, on kyllä kokemusta. Tosin vaimo ei ole juonut kaljaa, ei ole myöskään luvannut auttaa, eikä ole ollut yli- (tai ylipäätään) töissä. Ja ei nämä jaksot nyt yhtä perää pari vuotta ole kestäneet, mutta ehkä useamman kuukauden kylläkin. Sitä vaan yritin tässä muuallakin ketjussa sanoa, etteivät kotityöt ketään tai kenenkään suhdetta tapa. Ap:lla ja muillakin tämän ketjun miehistään ulisijoilla on muitakin ongelmia parisuhteessaan kuin ne kotityöt.
Ai niinkuin mitä ongelmia?? Meillä ei ainakaan ole mitään muota ongelmia kuin se, että mä olen ihan ylityöllistetty tämän arjen pyörittämisestä (oman palkkatyön lisäksi). Kesäloma oli ihanaa aikaa. Kyllä mä silloin jaksoin, enkä viitsinyt pilata lomaa riitelemällä vaikka tein silloinkin kaiken arkeen ja lapsiin liittyvän (ja lomareussujen järjestelyt + matkatavaroiden pakkaamiset jne) yksin. Mutta kun työt taas alkoivat niin meni noin kuukausi kun olen taas ihan hirveän väsynyt. Nyt istun tässä sotkuisessa keittiössä. Lapset söivät juuri päivällisen ja menivät tuonne leikkimään. Kohta siellä ehkä tarvitaan sovittelijaa. Pitäisi käydä pyykkivuoren kimppuun, raivata sekainen olkkari, suunnitella loppuviikon ruoat ja tehdä ostoslista, katsoa vaatteet huomista varten. Mies on kai jossain, en tiedä missä. Kävi syömässä toki ja lähti taas omiin menoihin.
Suomessa on kymmeniä tuhansia yh:ita jotka selviävät mukisematta kaikista noista luettelemistasi hommista. Ylityöllistymisesi on vain omassa päässäsi. Toinen asia tietenkin on, jos sinulla on erilaiset (sinänsä ymmärrettävät) olettamukset siitä, mitä puolisosi pitäisi tehdä perheen eteen, eikä hän keskusteluista huolimatta näin tee. Mutta tällöinkään ei ongelmana ole liialliset kotityöt vaan parisuhteenne.
Tätä yh-argumenttia käytän vaimolleni, jos hän harmittelee, kun (taas) jouduin tekemään kotitöitä työpäivän päälle. Joutuisinhan yh:nakin tekemään ainakin välttämättömimmät. Ja hoidin myös kesälomamatkan alusta loppuun itse, vaimo ei jaksanut lähteä, mutta lapset halusivat ulkomaille. En kuitenkaan kokenut, että "jouduin" tekemään kaiken itse, vaan olin ihan tyytyväinen, että pääsin lasten kanssa lähtemään.
Jopas on tuubaa.
Kun vaimosi vihdoin löhtee, hän huomaa, että yh:na ON helpompaa.
Minä olen ollut sekä naimisissa miehen kanssa, joka ei tehnyt kotitöitä ja totaali-yh:na pienen vauvan syntymästä lähtien. Minulla oli huomattavasti helpompaa yh:na. Ihan samat kotityöt kuin ennenkin, mutta ilman sitä katkeroittavaa ja arjen myrkyttävää epäreiluuden tunnetta, joka tuli vapaamatkustajamiehestä. Ero on siis henkisellä puolella ja se on ihan huima ero.Jotkut tosiaan ovat herkästi katkeria ja syyttävät epäreiluudesta, joku toinen ei edes huomaa mitään. Minä teen mielelläni enemmän kotitöitä. Mieheni pitää kaikenlaisesta rakentelusta ja rakentelikin juuri pihasaunan. Jokainen tavallaan, minä koen että meillä minä hoidan kodin paremmin sisältä ja mies ulkoa.
Mitä ulkotöitä on kerrostalossa asuvalla? Minne aloittajan mies rakentaisi pihasaunan, parvekkeelleko?
Aa, et ymmärtänyt että kyse ei ollut pihasaunasta. Voisiko tässä on molempien kommunikaatiossa samnanlaista ongelmaa. Syyttely ei auta ketään, ap:n mies voi olla hyvinkin masentunut. Harmillista että emme voi kuulla hänen näkökantaansa. Pariterapia on hyvä vaihtoehto. Siellä olisi mahdollisuus päästä kipeiden kothtien juurille, sillä ongelmat ovat todella harvoin vain toisesta johtuvia. Minulle kalskahtaa korvaan ap:n vannominen että muita ongelmia ei todellakaan ole.
Onhan heillä muitakin hyvin vakavia ongelmia ja ap on kertonut niistä, kuten miehen harjoittama vaimon epäkunnioitus ja halveksunta ja ap:n kohtelu palvelijana, ja mykkäkoulu/keskustelusta kieltäytyminen ja ap:n vaientaminen nimittelemällä nalkuttajaksi henkisenä väkivaltana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostakaa siivooja ja 50-50 maksatte laskun. Kun miestä alkaa ottaa aivoon, että silläkin rahalla olisi käyttöä niin eiköhän tajua sitä, että itse pitää jotain tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Ostakaa siivooja ja 50-50 maksatte laskun. Kun miestä alkaa ottaa aivoon, että silläkin rahalla olisi käyttöä niin eiköhän tajua sitä, että itse pitää jotain tehdä.
Ei aplle käy tämä koska on päättänyt mollata miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama kokemus. Kodin kylppäriä ei ole siivonnut enää vuorollaan, lima kasvaa siellä kun väsyn enkä viitsi enää yksin.
Sanoisin että mies antamut periksi, parisuhde lakannut kiinnostamasta. Meillä tämä alkoi kun mies sai ison perinnön. Tämän jälkeen muuttunut välinpitämättömäksi. Koen ettei arvosta mua enää ja tämä yksi tapa osoittaa asia.
Ja taas jatkat :) saisiko tarina vaikka olohuoneesta?
blaablaablaa. kotityöt. blaablaablaa. palstamammat ei edes elä jos eivät jaksa mainita pesukoneen napin painamisesta tai tuikkukuppien kiillottamisesta
Onko tuo sama mamma, joka kehui kuinka lopetti miehensä äitinä olemisen?
Siivoushullulla on samanlaista tekstiä. Kukaan ei ole niin täydellinen siivooja.
Paha sanoa kun näitä on niin moneen junaan. Luovia penteleitä
Vierailija kirjoitti:
Mahdotonta, ne ovat sinun hommiasi. Mikäs vaimo se sellainen on joka ei kotia hoida?
Mikä mies se on joka ei vaimoaansa auta? Äitiä vaillako?
Kerro toki omat neuvosi ap:lle. Miten sinä saisit tilanteen ratkaistua, että mieskin tekisi oman osuutensa kotitöistä? Minuakin kiinnostaa.