Lue keskustelun säännöt.
Miten saada mies tekemään kotitöitä?
05.09.2018 |
Alussa mies teki paljonkin kotitöitä, käytännössä suunnilleen puolet, eikä asiasta tarvinnut koskaan edes keskustella, vaan oma-aloitteisesti hoiti ja hyvin hoitikin (hänellä on korkeammat standardit kuin minulla, minä olen vähemmän vaativa sen suhteen että mikä taso on riittävä). Tämän vuoksi tietenkin kuvittelin, että olen valinnut miehen, joka tulee aina tekemään osan kotitöistä, ehdittiin naimisiinkin ennen kuin toinen totuus paljastui. Nyt mies ei tee enää yhtään mitään kotitöitä, ei suostu edes ruokakaupassa käyntejä hoitamaan tai laittamaan ruokaa (vaikka osaa hyvin). Miten saan hänet tekemään kotitöitä?
Olen kokeillut jo nämä:
-pyytänyt
-antanut tehdä omaan tahtiinsa ilman että olisin edes pyytänyt
-käskenyt
-nalkuttanut
-riidellyt
-itkenyt
-kehunut että on tietyissä kotitöissä minua parempi
-laittanut jääkaapin oveen listan siitä mitä minä olen tehnyt ja mitä hän on tehnyt (ja hänen nimen alla oli sitten vain tyhjää, minun nimen alla pitkä luettelo tekemistäni kotitöistä)
-jättänyt osan kotitöistä kokonaan tekemättä ja odottanut että koska asia alkaa häntä häiritsemään
-avannut keskustelun siitä, että miksi ei tee kotitöitä ja mitä kotitöitä haluaisi tehdä
Mikään näistä ei ole toiminut. Hän ei suostu tekemään.
Kommentit (446)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika järkyttävää, että iso osa naisista näkee nalkuttamisen oikeutetuksi, jos mies ei tee niin kuin nainen sanoo.
Mutku mä väsyneenä ... kakarat sitä kakarat tätä ... paikat on siivottava silloin kun minä sanon ...
Mitä sinä ajattelisit, jos työpäiväsi jälkeen tekisit kaikki pakolliset kotityöt ja hoitaisit lapset?
Vaimosi makaisi sohvalla, katsoisi tv:tä ja joisi kaljaa. Joka päivä. Lupaisi "auttaa" sinua (yhteisissä) kotitöissä, mutta ei koskaan tekisi mitään ja jäisi siivouspäivinä ylitöihin.
ohis, uteliaana
No, jos tuossa kuvitteellisessa tapauksessa rakastaisin vaimoani, niin varmaan katselisin menoa ainakin siihen asti, paitsi jos vaimolla olisi huomautettavaa siisteystasosta tai ruuan laadusta. Silloin olisi kyllä viisi hirttä poikki.
Tosin tuo ylitöihin jääminen kuulostaa siltä, että vaimo ainakin kävisi töissä ja toisi (myös) rahaa perheeseen. Ehkä se toisi vielä hetken "armonaikaa" tuolle nalkuttamiselle, eli saisi ensimmäiset naputukset anteeksi, mutta seuraavasta lentäisi pihalle.
Ainahan sitä voi kuvitella vaikka mitä, kun ei oikeasti ole kokemusta. Mutta jos sulla oikeasti olisi tilanne näin vaikka pari vuotta. Veikkaan, että olisit kireä kuin viulunkieli.
No, on kyllä kokemusta. Tosin vaimo ei ole juonut kaljaa, ei ole myöskään luvannut auttaa, eikä ole ollut yli- (tai ylipäätään) töissä. Ja ei nämä jaksot nyt yhtä perää pari vuotta ole kestäneet, mutta ehkä useamman kuukauden kylläkin. Sitä vaan yritin tässä muuallakin ketjussa sanoa, etteivät kotityöt ketään tai kenenkään suhdetta tapa. Ap:lla ja muillakin tämän ketjun miehistään ulisijoilla on muitakin ongelmia parisuhteessaan kuin ne kotityöt.
Ai niinkuin mitä ongelmia?? Meillä ei ainakaan ole mitään muota ongelmia kuin se, että mä olen ihan ylityöllistetty tämän arjen pyörittämisestä (oman palkkatyön lisäksi). Kesäloma oli ihanaa aikaa. Kyllä mä silloin jaksoin, enkä viitsinyt pilata lomaa riitelemällä vaikka tein silloinkin kaiken arkeen ja lapsiin liittyvän (ja lomareussujen järjestelyt + matkatavaroiden pakkaamiset jne) yksin. Mutta kun työt taas alkoivat niin meni noin kuukausi kun olen taas ihan hirveän väsynyt. Nyt istun tässä sotkuisessa keittiössä. Lapset söivät juuri päivällisen ja menivät tuonne leikkimään. Kohta siellä ehkä tarvitaan sovittelijaa. Pitäisi käydä pyykkivuoren kimppuun, raivata sekainen olkkari, suunnitella loppuviikon ruoat ja tehdä ostoslista, katsoa vaatteet huomista varten. Mies on kai jossain, en tiedä missä. Kävi syömässä toki ja lähti taas omiin menoihin.
Suomessa on kymmeniä tuhansia yh:ita jotka selviävät mukisematta kaikista noista luettelemistasi hommista. Ylityöllistymisesi on vain omassa päässäsi. Toinen asia tietenkin on, jos sinulla on erilaiset (sinänsä ymmärrettävät) olettamukset siitä, mitä puolisosi pitäisi tehdä perheen eteen, eikä hän keskusteluista huolimatta näin tee. Mutta tällöinkään ei ongelmana ole liialliset kotityöt vaan parisuhteenne.
Tätä yh-argumenttia käytän vaimolleni, jos hän harmittelee, kun (taas) jouduin tekemään kotitöitä työpäivän päälle. Joutuisinhan yh:nakin tekemään ainakin välttämättömimmät. Ja hoidin myös kesälomamatkan alusta loppuun itse, vaimo ei jaksanut lähteä, mutta lapset halusivat ulkomaille. En kuitenkaan kokenut, että "jouduin" tekemään kaiken itse, vaan olin ihan tyytyväinen, että pääsin lasten kanssa lähtemään.
Mun mies kanssa aina silloin tällöin jaksaa muistuttaa, että no olisko yh:na helpompaa. No ei varmaan olisi. Mutta miksi miettiä sitä miten voisi olla vielä vaikeampaa? Miksei voi miettiä sitä, miten molemmilla voisi olla helpompaa? Kyllä koko perhe voi paremmin, jos äiti ei pala loppuun.
Joo ja sitäkin kyllä olen miettinyt, että yksinhuoltajana saisi silloin tällöin edes kokonaisen viikonlopun ihan itselle. Rauhallista omaa aikaa.
Ilman miestä sä et vois tehdä mitään, ja onhan se kiva et saa rahaa mieheltä. Ja myös seksiä kun sitä kuitenki tarviit.
Mulla on kyllä ihan oma palkka. En saa rahaa mieheltä. Ja seksiä en oikein enää huoli kun ketuttaa niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika järkyttävää, että iso osa naisista näkee nalkuttamisen oikeutetuksi, jos mies ei tee niin kuin nainen sanoo.
Mutku mä väsyneenä ... kakarat sitä kakarat tätä ... paikat on siivottava silloin kun minä sanon ...
Mitä sinä ajattelisit, jos työpäiväsi jälkeen tekisit kaikki pakolliset kotityöt ja hoitaisit lapset?
Vaimosi makaisi sohvalla, katsoisi tv:tä ja joisi kaljaa. Joka päivä. Lupaisi "auttaa" sinua (yhteisissä) kotitöissä, mutta ei koskaan tekisi mitään ja jäisi siivouspäivinä ylitöihin.
ohis, uteliaana
No, jos tuossa kuvitteellisessa tapauksessa rakastaisin vaimoani, niin varmaan katselisin menoa ainakin siihen asti, paitsi jos vaimolla olisi huomautettavaa siisteystasosta tai ruuan laadusta. Silloin olisi kyllä viisi hirttä poikki.
Tosin tuo ylitöihin jääminen kuulostaa siltä, että vaimo ainakin kävisi töissä ja toisi (myös) rahaa perheeseen. Ehkä se toisi vielä hetken "armonaikaa" tuolle nalkuttamiselle, eli saisi ensimmäiset naputukset anteeksi, mutta seuraavasta lentäisi pihalle.
Ainahan sitä voi kuvitella vaikka mitä, kun ei oikeasti ole kokemusta. Mutta jos sulla oikeasti olisi tilanne näin vaikka pari vuotta. Veikkaan, että olisit kireä kuin viulunkieli.
No, on kyllä kokemusta. Tosin vaimo ei ole juonut kaljaa, ei ole myöskään luvannut auttaa, eikä ole ollut yli- (tai ylipäätään) töissä. Ja ei nämä jaksot nyt yhtä perää pari vuotta ole kestäneet, mutta ehkä useamman kuukauden kylläkin. Sitä vaan yritin tässä muuallakin ketjussa sanoa, etteivät kotityöt ketään tai kenenkään suhdetta tapa. Ap:lla ja muillakin tämän ketjun miehistään ulisijoilla on muitakin ongelmia parisuhteessaan kuin ne kotityöt.
Ai niinkuin mitä ongelmia?? Meillä ei ainakaan ole mitään muota ongelmia kuin se, että mä olen ihan ylityöllistetty tämän arjen pyörittämisestä (oman palkkatyön lisäksi). Kesäloma oli ihanaa aikaa. Kyllä mä silloin jaksoin, enkä viitsinyt pilata lomaa riitelemällä vaikka tein silloinkin kaiken arkeen ja lapsiin liittyvän (ja lomareussujen järjestelyt + matkatavaroiden pakkaamiset jne) yksin. Mutta kun työt taas alkoivat niin meni noin kuukausi kun olen taas ihan hirveän väsynyt. Nyt istun tässä sotkuisessa keittiössä. Lapset söivät juuri päivällisen ja menivät tuonne leikkimään. Kohta siellä ehkä tarvitaan sovittelijaa. Pitäisi käydä pyykkivuoren kimppuun, raivata sekainen olkkari, suunnitella loppuviikon ruoat ja tehdä ostoslista, katsoa vaatteet huomista varten. Mies on kai jossain, en tiedä missä. Kävi syömässä toki ja lähti taas omiin menoihin.
Suomessa on kymmeniä tuhansia yh:ita jotka selviävät mukisematta kaikista noista luettelemistasi hommista. Ylityöllistymisesi on vain omassa päässäsi. Toinen asia tietenkin on, jos sinulla on erilaiset (sinänsä ymmärrettävät) olettamukset siitä, mitä puolisosi pitäisi tehdä perheen eteen, eikä hän keskusteluista huolimatta näin tee. Mutta tällöinkään ei ongelmana ole liialliset kotityöt vaan parisuhteenne.
Tätä yh-argumenttia käytän vaimolleni, jos hän harmittelee, kun (taas) jouduin tekemään kotitöitä työpäivän päälle. Joutuisinhan yh:nakin tekemään ainakin välttämättömimmät. Ja hoidin myös kesälomamatkan alusta loppuun itse, vaimo ei jaksanut lähteä, mutta lapset halusivat ulkomaille. En kuitenkaan kokenut, että "jouduin" tekemään kaiken itse, vaan olin ihan tyytyväinen, että pääsin lasten kanssa lähtemään.
Mun mies kanssa aina silloin tällöin jaksaa muistuttaa, että no olisko yh:na helpompaa. No ei varmaan olisi. Mutta miksi miettiä sitä miten voisi olla vielä vaikeampaa? Miksei voi miettiä sitä, miten molemmilla voisi olla helpompaa? Kyllä koko perhe voi paremmin, jos äiti ei pala loppuun.
Joo ja sitäkin kyllä olen miettinyt, että yksinhuoltajana saisi silloin tällöin edes kokonaisen viikonlopun ihan itselle. Rauhallista omaa aikaa.
Ilman miestä sä et vois tehdä mitään, ja onhan se kiva et saa rahaa mieheltä. Ja myös seksiä kun sitä kuitenki tarviit.
Saatko sinä rahaa mieheltäsi? Miksi? Maksaako mies sinulle, kun teet jotain hänen puolestaan? Aika erikoinen järjestely.
Vierailija kirjoitti:
Minä jätin tuollaisen naisen, koska vaikka teinkin kotityöt tein ne väärin. Ja sitten kun tein ne prikulleen ohjeiden mukaan siinä meni liian kauan. Nyt pääsen noin puolet vähemmällä ja lapsetkin tykkää kun jää aikaa heille.
Teillä oli sitten erilainen tilanne kuin meillä. Itse en ole koskaan vaatinut miestä tekemään kotitöitä tietyllä tavalla, vaan miehen oma tapa on aina kelvannut minulle hyvin. En myöskään ole kulkenut perässä korjaamassa työn jälkeä tai antamassa ohjeita. Jos luit aloitukseni, niin ihan siinäkin mainitsin, että mies hoiti kotityöt hyvin kun tapasimme ja suhteen alkuaikoina, olen ollut hänen tapaan tehdä aina tyytyväinen ja kehunutkin hänelle hänen tapaa. Ap
405, kun nyt tarvii kääntää juuri toisinpäin.
Nyt mikään ei li7kahda mihinkään.
Kun saisitte ne muut ongelmat selvitettyä ja puhuttua, niin uskoisin, että ne kotityötkin alkavat mieheltä sujua.
Nyt on jumituttu niihin kotihommiin, koska usein ne konkreettiset asiat ovat helpompia nostaa pöydälle.
Jos kyseessä on niinsanottu lumipalloefekti, jossa jäävuoren huippuna on nyt kotityöt, mutta piilossa onkin se isoin osa jäävuorta.
Kaivakaa esiin se piilossa oleva jäämassa ja pilkkokaa palasiksi asia kerrallaan.
Lähtekää selvittämään asiaa pohjalta päin ettekä vain lohkaise yhtä palaa ylhäältä.
Koska usein pohjalla muhivat ne vaikeimmat asiat, joita ei uskalla puhua, jotka on piilotettu jo ehkä pitkäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jätin tuollaisen naisen, koska vaikka teinkin kotityöt tein ne väärin. Ja sitten kun tein ne prikulleen ohjeiden mukaan siinä meni liian kauan. Nyt pääsen noin puolet vähemmällä ja lapsetkin tykkää kun jää aikaa heille.
Teillä oli sitten erilainen tilanne kuin meillä. Itse en ole koskaan vaatinut miestä tekemään kotitöitä tietyllä tavalla, vaan miehen oma tapa on aina kelvannut minulle hyvin. En myöskään ole kulkenut perässä korjaamassa työn jälkeä tai antamassa ohjeita. Jos luit aloitukseni, niin ihan siinäkin mainitsin, että mies hoiti kotityöt hyvin kun tapasimme ja suhteen alkuaikoina, olen ollut hänen tapaan tehdä aina tyytyväinen ja kehunutkin hänelle hänen tapaa. Ap
Minustakaan kyse ei ole kotitöistä, vaan miestäsi painaa jokin. Itselläni oli hankala tilanne kun tulin isäksi ja siinä meni hetki että sain ajatukset jäsenneltyä. Osaako miehesi pitää itsestään ja omasta jaksamisestaan huolta? Kuulostaa siltä että ei. Jos elämässä on mukavia ja mieleisiä asioita jaksaa myös niitä ei niin mieleisiä. Kuten sanoin itsellä tuo kaikki otti aikansa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tapahtuisi jos joutuisit vaikka kuukaudeksi sairaalaan? Jäisikö kaikki kotityöt tekemättä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jätin tuollaisen naisen, koska vaikka teinkin kotityöt tein ne väärin. Ja sitten kun tein ne prikulleen ohjeiden mukaan siinä meni liian kauan. Nyt pääsen noin puolet vähemmällä ja lapsetkin tykkää kun jää aikaa heille.
Teillä oli sitten erilainen tilanne kuin meillä. Itse en ole koskaan vaatinut miestä tekemään kotitöitä tietyllä tavalla, vaan miehen oma tapa on aina kelvannut minulle hyvin. En myöskään ole kulkenut perässä korjaamassa työn jälkeä tai antamassa ohjeita. Jos luit aloitukseni, niin ihan siinäkin mainitsin, että mies hoiti kotityöt hyvin kun tapasimme ja suhteen alkuaikoina, olen ollut hänen tapaan tehdä aina tyytyväinen ja kehunutkin hänelle hänen tapaa. Ap
Minustakaan kyse ei ole kotitöistä, vaan miestäsi painaa jokin. Itselläni oli hankala tilanne kun tulin isäksi ja siinä meni hetki että sain ajatukset jäsenneltyä. Osaako miehesi pitää itsestään ja omasta jaksamisestaan huolta? Kuulostaa siltä että ei. Jos elämässä on mukavia ja mieleisiä asioita jaksaa myös niitä ei niin mieleisiä. Kuten sanoin itsellä tuo kaikki otti aikansa..
Arvatenkin siis jätit lapsesi vastasynnyttäneen naisen oman onnensa nojaan ja vedit lonkkaa tai lähdit kaljoittelemaan. Kun oli vaikeaa. Ja vastasynnyttänyt nainenhan toki pystyy ilman tukea hoitamaan kaiken, jos lapsen isällä on "hankala tilanne".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jätin tuollaisen naisen, koska vaikka teinkin kotityöt tein ne väärin. Ja sitten kun tein ne prikulleen ohjeiden mukaan siinä meni liian kauan. Nyt pääsen noin puolet vähemmällä ja lapsetkin tykkää kun jää aikaa heille.
Teillä oli sitten erilainen tilanne kuin meillä. Itse en ole koskaan vaatinut miestä tekemään kotitöitä tietyllä tavalla, vaan miehen oma tapa on aina kelvannut minulle hyvin. En myöskään ole kulkenut perässä korjaamassa työn jälkeä tai antamassa ohjeita. Jos luit aloitukseni, niin ihan siinäkin mainitsin, että mies hoiti kotityöt hyvin kun tapasimme ja suhteen alkuaikoina, olen ollut hänen tapaan tehdä aina tyytyväinen ja kehunutkin hänelle hänen tapaa. Ap
Minustakaan kyse ei ole kotitöistä, vaan miestäsi painaa jokin. Itselläni oli hankala tilanne kun tulin isäksi ja siinä meni hetki että sain ajatukset jäsenneltyä. Osaako miehesi pitää itsestään ja omasta jaksamisestaan huolta? Kuulostaa siltä että ei. Jos elämässä on mukavia ja mieleisiä asioita jaksaa myös niitä ei niin mieleisiä. Kuten sanoin itsellä tuo kaikki otti aikansa..
Arvatenkin siis jätit lapsesi vastasynnyttäneen naisen oman onnensa nojaan ja vedit lonkkaa tai lähdit kaljoittelemaan. Kun oli vaikeaa. Ja vastasynnyttänyt nainenhan toki pystyy ilman tukea hoitamaan kaiken, jos lapsen isällä on "hankala tilanne".
En jättänyt. Tämä vastasynnyttänyt nainen käyttäytyi kuin vastasynnyttänyt seuraavat viisi vuotta. Silloin katsoin että on soveliasta jättää tämä nainen. En kuitenkaan kokenut tilannetta mitenkään että olisin isä ja että tekisin kotityöt perheeni vuoksi, vaan koin että olin alati raivoavan imettäjän juoksupoika.
Ap, teillä on käynnissä valtataistelu. Se kuuluu parisuhteen luonnolliseen kehityskulkuun, mutta teillä on osunut harvinaisen kuormittavaan vaiheeseen pikkulapsi- ja työarjen keskelle. Miehelläsi on mahdollisesti myös identiteetti/ikäkriisi päällä. Olette niin pahassa pattitilanteessa, että teidän/sinun kannattaa hakea ulkopuolista apua. Parasta olisi jos menisitte yhdessä vaikka Perheasiain neuvottelukeskuksen vastaanotolle tai parisuhdeterapeutille, mutta jos miehesi ei lähde, mene yksin. Kannattaa yrittää pelastaa suhteenne jossa on paljon hyvää! Tsemppiä, rohkeasti hakemaan apua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha täti neuvoo kirjoitti:
Ap, teillä on käynnissä valtataistelu. Se kuuluu parisuhteen luonnolliseen kehityskulkuun, mutta teillä on osunut harvinaisen kuormittavaan vaiheeseen pikkulapsi- ja työarjen keskelle. Miehelläsi on mahdollisesti myös identiteetti/ikäkriisi päällä. Olette niin pahassa pattitilanteessa, että teidän/sinun kannattaa hakea ulkopuolista apua. Parasta olisi jos menisitte yhdessä vaikka Perheasiain neuvottelukeskuksen vastaanotolle tai parisuhdeterapeutille, mutta jos miehesi ei lähde, mene yksin. Kannattaa yrittää pelastaa suhteenne jossa on paljon hyvää! Tsemppiä, rohkeasti hakemaan apua!
Samaa mieltä. En vain ymmärrä miksi joku alapeukuttaa tätäkin. Tuntuu että monet saavat nautintoa siitä että jollain suhteessa on vaikea kausi. Onko kyse katkeruudesta vai mistä, mutta on sairaus toivoa muille pahaa, varsinkin kun asiaan liittyy lapsia.
Miesvihaajat tulivat jakamaan viisautta, millä tavoin perhe-elämä saadaan raiteilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanha täti neuvoo kirjoitti:
Ap, teillä on käynnissä valtataistelu. Se kuuluu parisuhteen luonnolliseen kehityskulkuun, mutta teillä on osunut harvinaisen kuormittavaan vaiheeseen pikkulapsi- ja työarjen keskelle. Miehelläsi on mahdollisesti myös identiteetti/ikäkriisi päällä. Olette niin pahassa pattitilanteessa, että teidän/sinun kannattaa hakea ulkopuolista apua. Parasta olisi jos menisitte yhdessä vaikka Perheasiain neuvottelukeskuksen vastaanotolle tai parisuhdeterapeutille, mutta jos miehesi ei lähde, mene yksin. Kannattaa yrittää pelastaa suhteenne jossa on paljon hyvää! Tsemppiä, rohkeasti hakemaan apua!
Samaa mieltä. En vain ymmärrä miksi joku alapeukuttaa tätäkin. Tuntuu että monet saavat nautintoa siitä että jollain suhteessa on vaikea kausi. Onko kyse katkeruudesta vai mistä, mutta on sairaus toivoa muille pahaa, varsinkin kun asiaan liittyy lapsia.
Minä alapeukutin, koska aloittajalla ei ole lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha täti neuvoo kirjoitti:
Ap, teillä on käynnissä valtataistelu. Se kuuluu parisuhteen luonnolliseen kehityskulkuun, mutta teillä on osunut harvinaisen kuormittavaan vaiheeseen pikkulapsi- ja työarjen keskelle. Miehelläsi on mahdollisesti myös identiteetti/ikäkriisi päällä. Olette niin pahassa pattitilanteessa, että teidän/sinun kannattaa hakea ulkopuolista apua. Parasta olisi jos menisitte yhdessä vaikka Perheasiain neuvottelukeskuksen vastaanotolle tai parisuhdeterapeutille, mutta jos miehesi ei lähde, mene yksin. Kannattaa yrittää pelastaa suhteenne jossa on paljon hyvää! Tsemppiä, rohkeasti hakemaan apua!
Samaa mieltä. En vain ymmärrä miksi joku alapeukuttaa tätäkin. Tuntuu että monet saavat nautintoa siitä että jollain suhteessa on vaikea kausi. Onko kyse katkeruudesta vai mistä, mutta on sairaus toivoa muille pahaa, varsinkin kun asiaan liittyy lapsia.
Minä alapeukutin, koska aloittajalla ei ole lapsia.
Lue ketju uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies ei tee kotitöitä niin lopeta pimpin antaminen. Jos sen takia menee vieraisiin, ero on selvä. Nykytilanne johtaa eroon jokatapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha täti neuvoo kirjoitti:
Ap, teillä on käynnissä valtataistelu. Se kuuluu parisuhteen luonnolliseen kehityskulkuun, mutta teillä on osunut harvinaisen kuormittavaan vaiheeseen pikkulapsi- ja työarjen keskelle. Miehelläsi on mahdollisesti myös identiteetti/ikäkriisi päällä. Olette niin pahassa pattitilanteessa, että teidän/sinun kannattaa hakea ulkopuolista apua. Parasta olisi jos menisitte yhdessä vaikka Perheasiain neuvottelukeskuksen vastaanotolle tai parisuhdeterapeutille, mutta jos miehesi ei lähde, mene yksin. Kannattaa yrittää pelastaa suhteenne jossa on paljon hyvää! Tsemppiä, rohkeasti hakemaan apua!
Samaa mieltä. En vain ymmärrä miksi joku alapeukuttaa tätäkin. Tuntuu että monet saavat nautintoa siitä että jollain suhteessa on vaikea kausi. Onko kyse katkeruudesta vai mistä, mutta on sairaus toivoa muille pahaa, varsinkin kun asiaan liittyy lapsia.
Minä alapeukutin, koska aloittajalla ei ole lapsia.
Lue ketju uudestaan.
Ei minulla ole lapsia. En tiedä mistä on tullut kuva, että olisi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha täti neuvoo kirjoitti:
Ap, teillä on käynnissä valtataistelu. Se kuuluu parisuhteen luonnolliseen kehityskulkuun, mutta teillä on osunut harvinaisen kuormittavaan vaiheeseen pikkulapsi- ja työarjen keskelle. Miehelläsi on mahdollisesti myös identiteetti/ikäkriisi päällä. Olette niin pahassa pattitilanteessa, että teidän/sinun kannattaa hakea ulkopuolista apua. Parasta olisi jos menisitte yhdessä vaikka Perheasiain neuvottelukeskuksen vastaanotolle tai parisuhdeterapeutille, mutta jos miehesi ei lähde, mene yksin. Kannattaa yrittää pelastaa suhteenne jossa on paljon hyvää! Tsemppiä, rohkeasti hakemaan apua!
Samaa mieltä. En vain ymmärrä miksi joku alapeukuttaa tätäkin. Tuntuu että monet saavat nautintoa siitä että jollain suhteessa on vaikea kausi. Onko kyse katkeruudesta vai mistä, mutta on sairaus toivoa muille pahaa, varsinkin kun asiaan liittyy lapsia.
Minä alapeukutin, koska aloittajalla ei ole lapsia.
Lue ketju uudestaan.
Ei minulla ole lapsia. En tiedä mistä on tullut kuva, että olisi. Ap
Eihän kahden aikuisen kotityöt ole mitään. En tarkoita että miehesi ei tarvitsisi osallistua, mutta nehän hoitaa kädenkäänteessä. Älkää herranjumala tehkökkään niitä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika järkyttävää, että iso osa naisista näkee nalkuttamisen oikeutetuksi, jos mies ei tee niin kuin nainen sanoo.
Mutku mä väsyneenä ... kakarat sitä kakarat tätä ... paikat on siivottava silloin kun minä sanon ...
Mitä sinä ajattelisit, jos työpäiväsi jälkeen tekisit kaikki pakolliset kotityöt ja hoitaisit lapset?
Vaimosi makaisi sohvalla, katsoisi tv:tä ja joisi kaljaa. Joka päivä. Lupaisi "auttaa" sinua (yhteisissä) kotitöissä, mutta ei koskaan tekisi mitään ja jäisi siivouspäivinä ylitöihin.
ohis, uteliaana
No, jos tuossa kuvitteellisessa tapauksessa rakastaisin vaimoani, niin varmaan katselisin menoa ainakin siihen asti, paitsi jos vaimolla olisi huomautettavaa siisteystasosta tai ruuan laadusta. Silloin olisi kyllä viisi hirttä poikki.
Tosin tuo ylitöihin jääminen kuulostaa siltä, että vaimo ainakin kävisi töissä ja toisi (myös) rahaa perheeseen. Ehkä se toisi vielä hetken "armonaikaa" tuolle nalkuttamiselle, eli saisi ensimmäiset naputukset anteeksi, mutta seuraavasta lentäisi pihalle.
Ainahan sitä voi kuvitella vaikka mitä, kun ei oikeasti ole kokemusta. Mutta jos sulla oikeasti olisi tilanne näin vaikka pari vuotta. Veikkaan, että olisit kireä kuin viulunkieli.
No, on kyllä kokemusta. Tosin vaimo ei ole juonut kaljaa, ei ole myöskään luvannut auttaa, eikä ole ollut yli- (tai ylipäätään) töissä. Ja ei nämä jaksot nyt yhtä perää pari vuotta ole kestäneet, mutta ehkä useamman kuukauden kylläkin. Sitä vaan yritin tässä muuallakin ketjussa sanoa, etteivät kotityöt ketään tai kenenkään suhdetta tapa. Ap:lla ja muillakin tämän ketjun miehistään ulisijoilla on muitakin ongelmia parisuhteessaan kuin ne kotityöt.
Ai niinkuin mitä ongelmia?? Meillä ei ainakaan ole mitään muota ongelmia kuin se, että mä olen ihan ylityöllistetty tämän arjen pyörittämisestä (oman palkkatyön lisäksi). Kesäloma oli ihanaa aikaa. Kyllä mä silloin jaksoin, enkä viitsinyt pilata lomaa riitelemällä vaikka tein silloinkin kaiken arkeen ja lapsiin liittyvän (ja lomareussujen järjestelyt + matkatavaroiden pakkaamiset jne) yksin. Mutta kun työt taas alkoivat niin meni noin kuukausi kun olen taas ihan hirveän väsynyt. Nyt istun tässä sotkuisessa keittiössä. Lapset söivät juuri päivällisen ja menivät tuonne leikkimään. Kohta siellä ehkä tarvitaan sovittelijaa. Pitäisi käydä pyykkivuoren kimppuun, raivata sekainen olkkari, suunnitella loppuviikon ruoat ja tehdä ostoslista, katsoa vaatteet huomista varten. Mies on kai jossain, en tiedä missä. Kävi syömässä toki ja lähti taas omiin menoihin.
Suomessa on kymmeniä tuhansia yh:ita jotka selviävät mukisematta kaikista noista luettelemistasi hommista. Ylityöllistymisesi on vain omassa päässäsi. Toinen asia tietenkin on, jos sinulla on erilaiset (sinänsä ymmärrettävät) olettamukset siitä, mitä puolisosi pitäisi tehdä perheen eteen, eikä hän keskusteluista huolimatta näin tee. Mutta tällöinkään ei ongelmana ole liialliset kotityöt vaan parisuhteenne.
Tätä yh-argumenttia käytän vaimolleni, jos hän harmittelee, kun (taas) jouduin tekemään kotitöitä työpäivän päälle. Joutuisinhan yh:nakin tekemään ainakin välttämättömimmät. Ja hoidin myös kesälomamatkan alusta loppuun itse, vaimo ei jaksanut lähteä, mutta lapset halusivat ulkomaille. En kuitenkaan kokenut, että "jouduin" tekemään kaiken itse, vaan olin ihan tyytyväinen, että pääsin lasten kanssa lähtemään.
Jopas on tuubaa.
Kun vaimosi vihdoin löhtee, hän huomaa, että yh:na ON helpompaa.
Minä olen ollut sekä naimisissa miehen kanssa, joka ei tehnyt kotitöitä ja totaali-yh:na pienen vauvan syntymästä lähtien. Minulla oli huomattavasti helpompaa yh:na. Ihan samat kotityöt kuin ennenkin, mutta ilman sitä katkeroittavaa ja arjen myrkyttävää epäreiluuden tunnetta, joka tuli vapaamatkustajamiehestä. Ero on siis henkisellä puolella ja se on ihan huima ero.
Mies teki alkuhuumassa kotitöitä. Sitten tuli arki ja mies tajusi ettei paneminen olekaan niin hohdokasta, että sen takia kannattaisi kotitöitä tehdä. Lopulta kotityöt jäi naisen hoidettavaksi.
Ilman miestä sä et vois tehdä mitään, ja onhan se kiva et saa rahaa mieheltä. Ja myös seksiä kun sitä kuitenki tarviit.