Avioero, lapset ja työmatkat

Jospa isä järjestää enemmän työmatkoja niille viikoille kun apset ovat äidillä ja tekee vähemmän töitä ns. omalla lapsiviikollaan? Tunnen monta erovanhempaa jotka toimivat tällä tyylillä, sekä miehiä että naisia.

Vierailija kirjoitti:

Jospa isä järjestää enemmän työmatkoja niille viikoille kun apset ovat äidillä ja tekee vähemmän töitä ns. omalla lapsiviikollaan? Tunnen monta erovanhempaa jotka toimivat tällä tyylillä, sekä miehiä että naisia.

Tämä juuri. Vaikka nyt työmatkoja olisi tasaisen varmasti, moni työnantaja joustaa näissä asioissa, varsinkin jos on hyvä työntekijä, ja monessa työssä (esim. IT-ala) näitä voi järjestellä itsenäisestikin. Ei kannata pelätä tulevaa nykypäivän oletusten perusteella. 

Riitaa kannattaa joka tapauksessa välttää. Jos puoliso on ns. tolkun ihminen, niin katsoisin 50-50 ehdotuksen ensin läpi ja nostaisin asioita tapetille vasta kun on todisteita, ettei homma toimi. On myös mielestäni aika itsekästä vaatia toiselta 20-80 tms. sopimusta pelkästään oletusten perusteella. Tuskin hän joka päivä on menossa 5-19 vaikka annat sellaisen kuvan. Ja lasten on joka tapauksessa hyvä oppia itsenäisyyteenkin, mutta tietysti järkevällä tavalla.

Puhevälit ovat huonot = vuoroasuminen ei toimi käytännössä

Aikoinaan, kun erosin oli selvää että työkuvioni ei voi jatkua samalla tavalla kuin ennen eroa. Vuoroasuminen on ihan itsestään selvää ja nyt teen pidennettyä päivää + matkatöitä vapaaviikolla, että voin olla lasten kanssa vapaalla heidän viikot. Laita ne omat pettymysten tunteesi taustalle ja yritä nähdä asiat lasten silmin. He ovat ne jotka kokee sen eron järkyttävimmän seurauksen. He menettää yhteisasumisen ja arjen jakamisen toisen vanhemman kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Puhevälit ovat huonot = vuoroasuminen ei toimi käytännössä

Naulan kantaan juuri näin. Ei kannata edes miettiä viikko-viikko asumista jollei ole puhevälejä tai yhteistyö ei toimi.

Meillä toimi viikko-viikko työreissuista huolimatta. Joustoa puolin ja toisin, työmatkojen ja -menojen suhteen. Muidenkin menojen, vaikka pääsääntöisesti järkkäsimme omat menomme vapaaviikoillemme. Jos tuli kohtuuttoman paljon oloa toisen luona, niin lasten mukana saattoi kulkea ruokakassi jossa muroja, maitoa, leipää ja hedelmiä. Lähinnä symbolinen ele, ei ne kumpaakaan konkurssiin olisi syöneet.

Nyt jo isoja, mutta saattavat edelleen yöpyä "vanhoilla" viikoillaan jomman kumman luona, vaikka ovat vapaita valitsemaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuten aloitukseen jo laitoin, en saa puolisosta irti mitään järkevää selitystä siitä, miten ne työmatkapöivät hoidetaan. Ei ole hänellä vanhempia käytettävissä tähän.

Mielestäni ei ole reilua vaatia 50/50-sopimusta ilman elatusmaksuja, jos käytäntö on kuitenkin, että hänen viikoillaan minun pitää hoitaa aina 2-3 arkipäivääkin. Sillon sopimuksen pitäisi olla jotain muuta kuin 50/50.

Jos ollaan erimielisiä, eikä lastenvalvojakaan tästä asiasta voi päättää, niin täytyykö tässä nyt lähteä käräjille? En millään haluaisi...

50/50 sopimus ei auttamatta tarkoita etteikö elatusmaksuja maksettaisi. On juridisesti säädetty, että muualla asuvan ainoa velvollisuus on maksaa niitä elatusmaksuja, eikä juriikka tunne vuoroasumista. Elatusmaksut lasketaan ihan strandardin mukaan ja siihen lisätään luonapitovähennys.

En millään haluasi...nyt ei ole kyse mitä SINÄ haluat. Nyt on kyse sinun lastesi edusta ja on vanhemman loputon tehtävä olla lasten puolella vaikka kaikki ei mene tismallen niin kuin he haluavat. Äitiys ei anna sinulle mitään diktatuurimaista rajatonta valtaa omia lapsia automaattisesti itsellesi. Heillä on oikeus molempiin vanhempiinsa ja  oivon todella, että isä lähtee taistelemaan omista ja ennen kaikkia lastensa oikeuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se on kai miehen ongelma. Anna hänen hoitaa omat asiansa. Tuntuu, että et vain halua viikko/viikkosysteemia ja hakemalla haet syitä millä estää se.

Et kai sen takia koita estää, koska et saa sitten elatustukea?? Tunsin yhden kauhean äidin, joka koitti juuri sen takia estää!

Koitan estää viikko-viikko-järjestelyn, koska mielestäni on kovin outo ajatus, että toisessa talossa pienet koululaiset heräilevät yksinään ja lämmittelevät neljältä mikroruokaa yksinään, kun toisessa talossa on paikalla aikuinen, joka mielellään ottaisi lapset luokseen.

Eli toiselle vanhemmalle lapset on oman tärkeyden tunteen välikappaleita? Kai ymmärrät, että lapsuus tähtää myös itsenäisyyteen ja aikuisuuteen? Kotityöt, itsenäisyys, yms ovat myös tärkeä osa sitä kasvusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se on kai miehen ongelma. Anna hänen hoitaa omat asiansa. Tuntuu, että et vain halua viikko/viikkosysteemia ja hakemalla haet syitä millä estää se.

Et kai sen takia koita estää, koska et saa sitten elatustukea?? Tunsin yhden kauhean äidin, joka koitti juuri sen takia estää!

Koitan estää viikko-viikko-järjestelyn, koska mielestäni on kovin outo ajatus, että toisessa talossa pienet koululaiset heräilevät yksinään ja lämmittelevät neljältä mikroruokaa yksinään, kun toisessa talossa on paikalla aikuinen, joka mielellään ottaisi lapset luokseen.

Siellä taas kasvatetaan niitä uusavuttomia <3

Vierailija kirjoitti:

Koitan estää viikko-viikko-järjestelyn, koska mielestäni on kovin outo ajatus, että toisessa talossa pienet koululaiset heräilevät yksinään ja lämmittelevät neljältä mikroruokaa yksinään, kun toisessa talossa on paikalla aikuinen, joka mielellään ottaisi lapset luokseen.

Sinunko taloudessasi tällaista ei ikinä voisi tapahtua? 

Jos ei, niin miten lapset oppivat itsenäisyyttä? Jos taas tapahtuu, miksi sitä ei saa toisen vanhemman kotona tapahtua?

Tulehtuneen kuuloinen tilanne sinänsä yksinkertaisesta asiasta. Ei kai takana ole pettämistä? Silloin helpotkin asiat käyvät monesti todella vaikeiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien tekemä sopimushan vahvistetaan lastenvalvojalla. Lasten elatus maksetaan siinä suhteessa, missä rahaa tienataankin, joten viikko-viikko vuorottelu ei tarkoita etteikö toisen pitäisi maksaa elareita. Miten muuten kustantaisitte esim. Päivähoidon, iltapäiväkerhomaksut, harrastusmaksut, lapsen vakuutukset ym. isot kulut, joita tulee vain lähivanhemmalle?

Meillä oli yhteinen tili, jonne lapsilisät menivät. Jos ne eivät riittäneet, niin laitoimme tilille ylimääräisiä maksuja. Ja tililtä maksettiin ne, joita oli vain yksi kpl: talvitakki, talvikengät, koulureppu.... ja tietty mainitsemasi asiat.

Meillä sama systeemi, tosin harrastusten vuoksi aloimme molemmat laittaa tietyn summan tilille joka kuukausi. Sieltä maksettiin käytännössä kaikki lasten kulut ja hankinnat (päivähoitomaksut, harrastusmaksut, vaatteet, harrastusvälineet, bussiliput, kännykät jne).

Meillä oli myös vuoroviikot käytössä alusta asti, silloin sovimme että jos on esim. työmatkoja, niin aina ensin kysytään toiselta vanhemmalta hoitoapua ja vasta sen jälkeen selvitetään muita vaihtoehtoja (isovanhemmat jne). Mahdollisuuksien mukaan kumpikin sitten järjesteli työkalenteria niin, että pitkät päivät ja työmatkat ajoittuivat lapsivapaille viikoille. Tämä vaati kyllä hyvän keskusteluyhteyden eksän kanssa, sekä yhteisen päätöksen siitä, että kaikki mahdollinen tehdään lasten hyväksi ja että aikuiset joustavat tarvittaessa. Hyvin pärjättiin ja kasvatettiin yhdessä kaksi tasapainoista ja ihanaa nuorta naista!

Lastenvalvojalle voi mennä myös yksin, jos toinen vanhempi kieltäytyy tulemasta. Hän neuvoo miten huoltajuus- ja elatusasioissa edetään, vaikka toinen vanhempi ei halua tehdä sopimuksia. Hankalan eroprosessin läpikäyneenä suosittelen ehdottomasti tekemään tapaamisista ja elatuksesta viralliset sopimukset, joko lastenvalvojalla tai käräjäoikeudessa. Jos välit huonontuisivat entisestään, on tärkeää että sopimukset on olemassa.

Vaikka sopisitte että kumpikaan ei maksa elatusapua, täytyy sopia miten lasten vaatteet, varusteet jne kustannetaan. Oman kokemuksen mukaan lähivanhemmalle tulee taloudellisesti paljon kannattavammaksi viikko-viikko- järjestely kuin elarit ja lapset tapaa etävanhempaa vain joka toinen viikonloppu. Elarit ei useinkaan kata puolia lasten menoista, vaan lähivanhempi kustantaa menoista reilusti enemmän kuin etävanhempi. Suosittelen siksi lasten menoihin yhteistä tiliä, johon kumpikin laittaa elatuskyvyn mukaan rahaa. Tällöin myös sille etävanhemmalle avautuu miten paljon lasten elättämiseen kuluu rahaa.

Lasten kannalta pidän parempana viikko-viikko-systeemiä. Se on myös molempien vanhempien jaksamisen kannalta parempi vaihtoehto. Minun lasteni isä ei ole halunnut vuoroviikkosysteemiä ja se on heikentänyt lasten kiintymystä isäänsä. He eivät tunne olevansa isän luona kuin kotonaan vaan vieraisilla ja minun jaksaminen on mennyt äärirajoilla jo pitkään.