Miehet, onko ulkonäkö oikeasti luonnetta tärkeämpää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tällä palstalla monesti etenkin miehet sanovat, että parisuhdekumppania etsiessä naisen ulkonäkö on tärkeämpi kuin luonne? Ja lisäksi vielä jos naiset sanovat luonteen olevan tärkeämpää, miehet syyttävät tekopyhyydestä, kaksinsismoralismista, paremman ihmisen esittämisestä, valehtelusta yms.

Miksi näin? Kuinka moni teistä miehistä ja miksei naisistakin aidosti pitää kumppanin ulkonäköä tärkeämpänä asiana parisuhteessa kuin luonteiden yhteensopivuutta ym? Miksi se on niin mahdotonta uskoa, että vaikka itse arvostaisitkin pinnallisia asioita eniten, läheskään kaikki muut ihmiset eivät ajattele samoin?

Toivoisin asiallista keskustelua ja monenlaisia näkökulmia asiaan. Ja kerro vastauksessasi oletko mies vai nainen. Tarkoitukseni ei myöskään ole syyttää kaikkia miehiä. Tunnen enimmäkseen vain sellaisia miehiä, joille naisen luonne on ulkonäköä tärkeämpää, ja siksi olenkin tällä palstalla niin monta kertaa vilpittömästi hämmästynyt, kun moni mies täällä väittää aivan päinvastaista, ja itse olen monesti saanut käytännössä haukut niskaani kun olen erehtynyt väittämään, että minulle ihmisen luonne on tärkeintä parisuhteessa.

N43v

Sanoisin, että yli 90% valitsee naisen ulkonäön perusteella, jos se vain on mahdollista eli miehellä on saumaa nuoriin jankauniisin naisiin.

Ap, jos luonne merkkaisi ulkonäköä enemmän, vanhemmatkin miehet ottaisivat mkeluusti omanikäisenä naisen. Käytännössä näin tapahtuu harvemmin - jos miehellä siis saumaa nuorempaan ja kauniimpaan.

Kohtuullisen harvoilla miehillä kuitenkaan on sitä huomattavasti nuorempaa kumppania. Ei nuoret naiset vanhempia äijiä halua, mikäli tämä ei ole varakas.

Ei olekaan, mutta kyse ei ole siitä, etteivätkö miehet sitä haluaisi. Sukupuolijakauman ollessa 50/50 nuoria naisia ei yksinkertaisesti riitä kaikille halukkaille.

Mies iästä riippumatta haluaa silti kaikista mieluiten parikymppisen naisen.

Ihminen lajina on kehittynyt satojen tuhansien vuosien ajan siten että miehet lisääntyvät nuorten naisten kanssa, joilla on suurin todennäköisyys synnyttää ja kasvattaa jälkikasvua onnistuneesti. Emme me pääse tästä perimästä eroon sormia napsauttamalla.

Olen huomannut tämän etenkin netissä kun vanhemmat miehet yrittää lähestyä.. ällöttävää kun yrittävät oikein taivuttaa tekemään heidän kanssa jotain. Tosin tätä kyllä tekevät kaiken ikäiset.. ärsyttää tommonen pakottaminen.

On oltava balanssissa ulkonäkö ja luonne.

Mutta se onkin vain minun päökoppani ihanne; moni mies viehättyy sellaisista naisista, joista itse en ja päinvastoin.

Eli periaatteessa jokaisen ihmisen ulkonäkö ja luonne ovat loppupeleissä objektiivisesti katsottuna neutraaleja. Riippuu vaan siitä, kohtaako elämässään tietynlaisen ihmisen.

Miksi täytyy laittaa nämä asiat edes tärkeysjärjestykseen? Kyllä yleensä se seksuaalinen mielenkiinto vahvasti syttyy siitä ulkonäöstä ja olemuksesta ja tietenkin jonkinlaisia viitteitä pitää olla siitä, että on myös hyvänluontoinen ihminen. Sitten tutustutaan ja mahdollisesti rakastutaan. Olen itse nainen ja pakko myöntää, että kaikki miehet, joihin olen koskaan ihastunut ovat olleet aika pirun hyvännäköisiä ja tikissä kunnossa. Ja miten olisin voinut oikeasti ihastua vain luonteeseen kun itsekin olen kaunis ja pidän itsestäni huolta, urheilu tukee melkein kaikkia elämänosa-alueita ja varsinkaan läski mies ei vaan ole yhtä mies silmissäni, asia on varmasti ihan biologisesti selitettävissä. Kuitenkin olen rakastunut vain kahdesti ja nämä miehet, joista jälkimmäisen kanssa olen naimisissa, ovat olleet super ihania, sosiaalisia, ulospäinsuuntautuneita, positiivisia ja luoteeltaan todella viehättäviä (ensimmäinen tosin petti humalassa, oltiin kyllä teini-ikäisiä ja epäkypsiä, mutta sitä ei teini-ikäisenä alkanut tuhlaamaan aikaa sen suhteen ja haavan hoitamiseen vaikka olin luullut elämäni rakkaudeksi) ja nyt oma mieheni siis on juuri kaikkea mitä tarvitsen. Miksi pitää valita ykköseksi ulkonäkö vai luonne? Tietenkin molemmat pitää olla kohdallaan, että ihmiseen rakastuu (ellei sitten ole jotain lapsuuden traumoja käsittelemättä ja aina ajautuu yhteen väkivalaisen ja huonon kumppanin kanssa, silloin kannattaa laittaa ensin oma pää kuntoon, jos ei tunnista tervettä ihmissuhdetta, ei kannata silloin vain arpomalla kokeilla kaikkia rikollisia läpi, kun jokin itsessä hakeutuu vain hullujen seuraan ja se tosiaan voi olla itselle tiedostamatonta). Jos olet itse pikkasen rupsahtanut, mutta ihana ihminen, niin sitten seurustelet pikkaisen rupsahtaneiden ja ihanien ihmisten kanssa. Mikä siinä niin ottaa päähän, että ihmiset ovat erilaisia ja useat rehellisiä siitä, että ulkonäkö ja luonne yhdessä ratkaisee parisuhdemarkkinoilla? Ei tarvitse kenenkään laittaa prioriteettejään uusiksi ja katsoa kaikkia pintaa syvemmälle. Siihen on ihan luonnolliset perusteet miksi kauneus viehättää eikä rumasta halua kaveria enempää. Kuitenkaan epätasapainoisimmat ja ilkeimmätkään ihmiset eivät kelpaa kuin korkeintaa panoiksi, ei heidän kanssaan naimisiin mennä ja perhettä perusteta. Ehkä olet itse vain niin ruma, että siksi ulkonäöllä ei ole sinulle merkitystä kun viehätyt vähemmästäkin tai sitten se on joku panseksuaalijuttu tai jotain...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luonne ja kemiat. Itse olen 53v.ja mitä vanhempi niin sitä tärkeämpää on luonne ja yhteiset tekemiset.

Nuorille merkitsee paljon ulkonäkö ja vasta sitten pääsee jatkoon..,

Eikä tavallisen näköinen yleensä saa kaunotarta tai komistusta. No nuoruuteen kuuluu ulkonäkö asiat, olen minäkin ollut nuori.

Oltiin vielä 20v. sitten ok näköisiä, ei olla enää.

Pitkä liitto yhdessä tarpottu.

Ja ap sanoisin sulle että ne yhteiset tekemiset myös tärkeitä koska lapset lähtee pois kotoota niin jää se puoliso.

Mutta tuohan on ulkoapäin pakotettu arvomuutos. Kun ei enää pysty saamaan näyttävää kumppania, eikä itse näytä miltään, niin muuta ei enää jää jäljelle, kuin luonne. Niin ja raha & status.

Ei ole. Aikuinen ihminen tajuaa, että kumppanin näyttävyydellä ei ole mitään väliä. Kotiin voi hankkia vaikka kauniin taulun ihailtavaksi, mutta kumppanin kanssa on tarkoitus, että yhdessä viihdytään monta vuosikymmentä. Siksi tärkeintä on, että toinen on paras ystävä. Ja toki omiin silmiin kivan näköinen.

No tää on just sitä itselleen valehtelemista, mitä ihmiset harrastavat, etenkin naiset. Se on sinun mielestä siis vain sattumaa, että aikuinen tajuaa tämän silloin, kun oma ulkonäkö on mennyt/menemässä, eikä enää saa näyttävää kumppania. Pelkkä sattuma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska toisen ulkonäkö pitää ylittää tietyn, henkilökohtaisen kynnyksen, ennen kuin luonnetta edes alkaa arvioimaan, ennen kuin edes mietitään kinnostuisiko, ulkonäkö on tärkeämpi. Jotka tämän kieltävät, valehtelevat. Itselleen, ja muille.

Se on sitten eri asia, että rakastetun kumppanin ulkonäkö on kaukana ihanteista, tai että koetaan hänet viehättävänä kun tunteita on pelissä. Se ei muuta alkuasetelmaa miksikään. 

Tiedät jo sukupuoleni, se joka puhuu suoraan eikä kaunistele.

Mutta eihän tämä tarkoita sitä että ulkonäkö olisi välttämättä tärkeämpi vaan että se nähdään ekana toisinkuin luonne niin se ikäänkuin tarkastetaan ekana koska ainoa mitä ihmisestä näkee ensimmäisenä, mutta ei se tarkoita että se olisi kaikille tärkeämpi tai edes yhtä tärkeä.

Tottakai tarkoittaa, ei Quasimodon luonteella ole mitään merkitystä tosielämässä. Sinä ajattelet vain kalsarimallia, että eihän mieheni ole kalsarimalli, siksi luonne on muka tärkein.

OKC teki tästäkin kiinnostavan testin. Poistivat deittipalvelun kuvat tietyksi ajaksi, jolloin yhteyttä otettiin vain tekstin ja viestien perusteella. Aktiviteetti suuntautuikin eri ihmisiin, kuin aiemmin oli kuvien takia, ja viestit olivat pidempiä yms. Kun kuvat palautettiin, valtaosa chateistä loppui kuin seinään, koska ulkonäkö ei riittänyt.

Online ulkonäkö toki korostuu, ja swipe-apit ovat vielä entisestään pinnallisetaneet parinhakuprosessia. Mutta ei offline niin paljon eroa siitä. Erot tulee lähinnä siitä että hetkellistä valinnanvaraa on vähemmän, ja joku on jonkun tuttu, tai ympäristö on tuttu, työpaikka, harrastus jne.

Aiemmin mainittu OKC oli aikoinaan palvelu, jossa pystyi vastaamaan tuhansiin kysymyksiin luonteesta, perustelemaan ne, ja kirjoittamaan niin paljon tekstiä kuin halusi. Ainoa laatuaan, syvällisin deittipalvelu koskaan, tietääkseni. Silti, siinäkin lopputulos oli, että kuvat olivat 90% painoarvolla, ja teksti 10%. Testasivat siten, että vaihtoivat ihmisten kuvat ja tekstit.

Jos oiekasti haluaa oppia jotain parinmuodostuksesta, eikä vaan väitellä, niin suosittelen lämpimästi Christian Rudderin kirjaa Dataclysm, sekä Azis Ansarin kirjaa Modern Romance. Jos sietää Ansarin huumoria, kirjassa on paljon mielenkiintoista tietoakin.

Hohhoijaa, en ole sanonut etteikö ulkonäöllä olisi mitään väliä? Tottakai joku quasimodo on niin epätavallisen ruma niin miksi otat sellaista edes esimerkiksi? Tottakai ulkonäön pitää olla vähintään siedettävä mutta se ei tarkoita että se olisi tärkeämpi kuin luonne, ainakaan kaikille ihmisille.

Henkilökohtaisesti minulle molemmat ovat tärkeitä, yritin vaan sanoa että se että katsotaan ihmisen ulkonäkö ekana ei tarkoita että kaikille se olisi tärkeämpi vaikka se ensimmäiseksi katsastetaankin.

Koska kuvitteellinen Quasimodokin on ihminen, ja paljon komeimpia, mutta silti rumia ihmisiä jää ulkonäön takia pelistä pois. Sinä, kuten naiset yleensä, eivät laske näitä miehiä ihmisiksi, et edes tiedosta heidän olemassaoloa. Ainoastaan siten voit väittää, etteikö ulkonäkö olisi tärkein, kieltämällä rumien olemassaolo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luonne ja kemiat. Itse olen 53v.ja mitä vanhempi niin sitä tärkeämpää on luonne ja yhteiset tekemiset.

Nuorille merkitsee paljon ulkonäkö ja vasta sitten pääsee jatkoon..,

Eikä tavallisen näköinen yleensä saa kaunotarta tai komistusta. No nuoruuteen kuuluu ulkonäkö asiat, olen minäkin ollut nuori.

Oltiin vielä 20v. sitten ok näköisiä, ei olla enää.

Pitkä liitto yhdessä tarpottu.

Ja ap sanoisin sulle että ne yhteiset tekemiset myös tärkeitä koska lapset lähtee pois kotoota niin jää se puoliso.

Mutta tuohan on ulkoapäin pakotettu arvomuutos. Kun ei enää pysty saamaan näyttävää kumppania, eikä itse näytä miltään, niin muuta ei enää jää jäljelle, kuin luonne. Niin ja raha & status.

Ei ole. Aikuinen ihminen tajuaa, että kumppanin näyttävyydellä ei ole mitään väliä. Kotiin voi hankkia vaikka kauniin taulun ihailtavaksi, mutta kumppanin kanssa on tarkoitus, että yhdessä viihdytään monta vuosikymmentä. Siksi tärkeintä on, että toinen on paras ystävä. Ja toki omiin silmiin kivan näköinen.

No tää on just sitä itselleen valehtelemista, mitä ihmiset harrastavat, etenkin naiset. Se on sinun mielestä siis vain sattumaa, että aikuinen tajuaa tämän silloin, kun oma ulkonäkö on mennyt/menemässä, eikä enää saa näyttävää kumppania. Pelkkä sattuma.

Valehtelemista todeta, että on tärkeintä, että toinen on paras ystävä ja omiin silmiin kivan näköinen? Voi luoja että te lassukat olette ulalla, te olette niin ulalla, että te ette edes tajua kuinka ulalla olette. Mutta jos tuo ajatusmaailma tekee sinut onnelliseksi, niin ilman muuta siitä kannattaa pitää kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Kun tuntemattomasta ihmisestä kiinnostuu, on kyse ulkoisista piirteistä tietysti. Ei siis pelkästä ulkonäöstä, mutta myös siitä miten itseään kantaa, miten pukeutuu, hymyileekö, vaikuttaako lähestyttävältä jne. Toisille ihmiselle toiset asiat kiinnittävät enemmän huomiota kuin toiset, niin hyvässä kuin pahassa. Monet kokevat, jotkin suuret ulkonäköhaitat niin suuriksi esteiksi, ettei kiinnostuminen ole mahdollista. Toisille vaikuttavat ihmisen nauravaisuus ja toisille pukeutuminen enemmän. Mutta kun päästään tapailuun, kyllä kemiat ovat paljon tärkeämpiä kuin ulkonäkö aivan varmasti monelle, jos kunnon parisuhdetta hakee. 

Ja kemiaa tulee yllätys yllätys komeiden kanssa helpommin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tuntemattomasta ihmisestä kiinnostuu, on kyse ulkoisista piirteistä tietysti. Ei siis pelkästä ulkonäöstä, mutta myös siitä miten itseään kantaa, miten pukeutuu, hymyileekö, vaikuttaako lähestyttävältä jne. Toisille ihmiselle toiset asiat kiinnittävät enemmän huomiota kuin toiset, niin hyvässä kuin pahassa. Monet kokevat, jotkin suuret ulkonäköhaitat niin suuriksi esteiksi, ettei kiinnostuminen ole mahdollista. Toisille vaikuttavat ihmisen nauravaisuus ja toisille pukeutuminen enemmän. Mutta kun päästään tapailuun, kyllä kemiat ovat paljon tärkeämpiä kuin ulkonäkö aivan varmasti monelle, jos kunnon parisuhdetta hakee. 

Ja kemiaa tulee yllätys yllätys komeiden kanssa helpommin.

Oletko koskaan kokenut sitä, kun jonkun ihmisen kanssa kemiat kohtaavat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska toisen ulkonäkö pitää ylittää tietyn, henkilökohtaisen kynnyksen, ennen kuin luonnetta edes alkaa arvioimaan, ennen kuin edes mietitään kinnostuisiko, ulkonäkö on tärkeämpi. Jotka tämän kieltävät, valehtelevat. Itselleen, ja muille.

Se on sitten eri asia, että rakastetun kumppanin ulkonäkö on kaukana ihanteista, tai että koetaan hänet viehättävänä kun tunteita on pelissä. Se ei muuta alkuasetelmaa miksikään. 

Tiedät jo sukupuoleni, se joka puhuu suoraan eikä kaunistele.

Mutta eihän tämä tarkoita sitä että ulkonäkö olisi välttämättä tärkeämpi vaan että se nähdään ekana toisinkuin luonne niin se ikäänkuin tarkastetaan ekana koska ainoa mitä ihmisestä näkee ensimmäisenä, mutta ei se tarkoita että se olisi kaikille tärkeämpi tai edes yhtä tärkeä.

Tottakai tarkoittaa, ei Quasimodon luonteella ole mitään merkitystä tosielämässä. Sinä ajattelet vain kalsarimallia, että eihän mieheni ole kalsarimalli, siksi luonne on muka tärkein.

OKC teki tästäkin kiinnostavan testin. Poistivat deittipalvelun kuvat tietyksi ajaksi, jolloin yhteyttä otettiin vain tekstin ja viestien perusteella. Aktiviteetti suuntautuikin eri ihmisiin, kuin aiemmin oli kuvien takia, ja viestit olivat pidempiä yms. Kun kuvat palautettiin, valtaosa chateistä loppui kuin seinään, koska ulkonäkö ei riittänyt.

Online ulkonäkö toki korostuu, ja swipe-apit ovat vielä entisestään pinnallisetaneet parinhakuprosessia. Mutta ei offline niin paljon eroa siitä. Erot tulee lähinnä siitä että hetkellistä valinnanvaraa on vähemmän, ja joku on jonkun tuttu, tai ympäristö on tuttu, työpaikka, harrastus jne.

Aiemmin mainittu OKC oli aikoinaan palvelu, jossa pystyi vastaamaan tuhansiin kysymyksiin luonteesta, perustelemaan ne, ja kirjoittamaan niin paljon tekstiä kuin halusi. Ainoa laatuaan, syvällisin deittipalvelu koskaan, tietääkseni. Silti, siinäkin lopputulos oli, että kuvat olivat 90% painoarvolla, ja teksti 10%. Testasivat siten, että vaihtoivat ihmisten kuvat ja tekstit.

Jos oiekasti haluaa oppia jotain parinmuodostuksesta, eikä vaan väitellä, niin suosittelen lämpimästi Christian Rudderin kirjaa Dataclysm, sekä Azis Ansarin kirjaa Modern Romance. Jos sietää Ansarin huumoria, kirjassa on paljon mielenkiintoista tietoakin.

Hohhoijaa, en ole sanonut etteikö ulkonäöllä olisi mitään väliä? Tottakai joku quasimodo on niin epätavallisen ruma niin miksi otat sellaista edes esimerkiksi? Tottakai ulkonäön pitää olla vähintään siedettävä mutta se ei tarkoita että se olisi tärkeämpi kuin luonne, ainakaan kaikille ihmisille.

Henkilökohtaisesti minulle molemmat ovat tärkeitä, yritin vaan sanoa että se että katsotaan ihmisen ulkonäkö ekana ei tarkoita että kaikille se olisi tärkeämpi vaikka se ensimmäiseksi katsastetaankin.

Koska kuvitteellinen Quasimodokin on ihminen, ja paljon komeimpia, mutta silti rumia ihmisiä jää ulkonäön takia pelistä pois. Sinä, kuten naiset yleensä, eivät laske näitä miehiä ihmisiksi, et edes tiedosta heidän olemassaoloa. Ainoastaan siten voit väittää, etteikö ulkonäkö olisi tärkein, kieltämällä rumien olemassaolo.

Jos tämä olisi totta niin kenelläkään rumalla ihmisellä ei olisi ikinä parisuhdetta.

Rumia ihmisiä näkyy ja on parisuhteissa todella runsaasti, että ei toi sinun kirjotus nyt mitään faktaa kyllä ole. Jos joku joutuu olemaan yksin niin ei se pelkästä ulkonäöstä johdu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska toisen ulkonäkö pitää ylittää tietyn, henkilökohtaisen kynnyksen, ennen kuin luonnetta edes alkaa arvioimaan, ennen kuin edes mietitään kinnostuisiko, ulkonäkö on tärkeämpi. Jotka tämän kieltävät, valehtelevat. Itselleen, ja muille.

Se on sitten eri asia, että rakastetun kumppanin ulkonäkö on kaukana ihanteista, tai että koetaan hänet viehättävänä kun tunteita on pelissä. Se ei muuta alkuasetelmaa miksikään. 

Tiedät jo sukupuoleni, se joka puhuu suoraan eikä kaunistele.

Mutta eihän tämä tarkoita sitä että ulkonäkö olisi välttämättä tärkeämpi vaan että se nähdään ekana toisinkuin luonne niin se ikäänkuin tarkastetaan ekana koska ainoa mitä ihmisestä näkee ensimmäisenä, mutta ei se tarkoita että se olisi kaikille tärkeämpi tai edes yhtä tärkeä.

Tottakai tarkoittaa, ei Quasimodon luonteella ole mitään merkitystä tosielämässä. Sinä ajattelet vain kalsarimallia, että eihän mieheni ole kalsarimalli, siksi luonne on muka tärkein.

OKC teki tästäkin kiinnostavan testin. Poistivat deittipalvelun kuvat tietyksi ajaksi, jolloin yhteyttä otettiin vain tekstin ja viestien perusteella. Aktiviteetti suuntautuikin eri ihmisiin, kuin aiemmin oli kuvien takia, ja viestit olivat pidempiä yms. Kun kuvat palautettiin, valtaosa chateistä loppui kuin seinään, koska ulkonäkö ei riittänyt.

Online ulkonäkö toki korostuu, ja swipe-apit ovat vielä entisestään pinnallisetaneet parinhakuprosessia. Mutta ei offline niin paljon eroa siitä. Erot tulee lähinnä siitä että hetkellistä valinnanvaraa on vähemmän, ja joku on jonkun tuttu, tai ympäristö on tuttu, työpaikka, harrastus jne.

Aiemmin mainittu OKC oli aikoinaan palvelu, jossa pystyi vastaamaan tuhansiin kysymyksiin luonteesta, perustelemaan ne, ja kirjoittamaan niin paljon tekstiä kuin halusi. Ainoa laatuaan, syvällisin deittipalvelu koskaan, tietääkseni. Silti, siinäkin lopputulos oli, että kuvat olivat 90% painoarvolla, ja teksti 10%. Testasivat siten, että vaihtoivat ihmisten kuvat ja tekstit.

Jos oiekasti haluaa oppia jotain parinmuodostuksesta, eikä vaan väitellä, niin suosittelen lämpimästi Christian Rudderin kirjaa Dataclysm, sekä Azis Ansarin kirjaa Modern Romance. Jos sietää Ansarin huumoria, kirjassa on paljon mielenkiintoista tietoakin.

Deittipalvelut ovat sikäli oma juttunsa, että niissä ihmiset ovat nimenomaan etsimässä kumppania, eivätkä vain elämässä tavallista elämäänsä, jossa tutustutaan monenlaisiin ihmisiin monenlaisissa tilanteissa ja tarkoituksissa. Lisäksi deittipalvelut perustuvat tietoisesti hyvin pitkälti ulkonäön antaman ensivaikutelman varaan. En tiedä kuinka vertailukelpoisia tällaisen palvelun testit sitten ovat suhteessa ns. tavalliseen elämään, jossa jokaista ihmistä jonka tapaa ja johon tutustuu, ei arvioi ekaksi sillä perusteella että haluaisinko tuon kanssa parisuhteeseen. Ja monet ihmisethän tutustuvat toisiinsa ihan tavallisessa elämässä eikä deittipalvelun kautta.

- ap

Asia toimii juuri samalla tavalla "oikeassa" elämässäkin, sitä ei vaan tiedosteta, eikä sitä voi mitata yhtä hyvin. Seksuaalinen vetovoima, johon sisältyy ulkonäkö, vaikuttaa kaikkeen. Jopa oikeuden tuomioihin ja palkkaneuvvotteluihin, jossa asiaa voi mitata. Lihavat naiset ja lyhyet miehet (ei toisinpäin = suora yhteys seksuaaliseen vetovoimaan) saavat vähemmän palkkaa, eikä heitä yllenetä yhtä usein. Ulkonäkö vaikuttaa kaikkeen, tietenkin kaikista eniten parinmuodostusprosessiin, mutta sinunlainen ei edes halua tiedostaa sitä. Koska keskustelu on arvolatautunut, pinnallisuus on huonoa, agendasi on todistella miten sinä et ole pinnallinen.

Googlaa Halo-effect jos haluat tutkimuksia aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska toisen ulkonäkö pitää ylittää tietyn, henkilökohtaisen kynnyksen, ennen kuin luonnetta edes alkaa arvioimaan, ennen kuin edes mietitään kinnostuisiko, ulkonäkö on tärkeämpi. Jotka tämän kieltävät, valehtelevat. Itselleen, ja muille.

Se on sitten eri asia, että rakastetun kumppanin ulkonäkö on kaukana ihanteista, tai että koetaan hänet viehättävänä kun tunteita on pelissä. Se ei muuta alkuasetelmaa miksikään. 

Tiedät jo sukupuoleni, se joka puhuu suoraan eikä kaunistele.

Mutta eihän tämä tarkoita sitä että ulkonäkö olisi välttämättä tärkeämpi vaan että se nähdään ekana toisinkuin luonne niin se ikäänkuin tarkastetaan ekana koska ainoa mitä ihmisestä näkee ensimmäisenä, mutta ei se tarkoita että se olisi kaikille tärkeämpi tai edes yhtä tärkeä.

Tottakai tarkoittaa, ei Quasimodon luonteella ole mitään merkitystä tosielämässä. Sinä ajattelet vain kalsarimallia, että eihän mieheni ole kalsarimalli, siksi luonne on muka tärkein.

OKC teki tästäkin kiinnostavan testin. Poistivat deittipalvelun kuvat tietyksi ajaksi, jolloin yhteyttä otettiin vain tekstin ja viestien perusteella. Aktiviteetti suuntautuikin eri ihmisiin, kuin aiemmin oli kuvien takia, ja viestit olivat pidempiä yms. Kun kuvat palautettiin, valtaosa chateistä loppui kuin seinään, koska ulkonäkö ei riittänyt.

Online ulkonäkö toki korostuu, ja swipe-apit ovat vielä entisestään pinnallisetaneet parinhakuprosessia. Mutta ei offline niin paljon eroa siitä. Erot tulee lähinnä siitä että hetkellistä valinnanvaraa on vähemmän, ja joku on jonkun tuttu, tai ympäristö on tuttu, työpaikka, harrastus jne.

Aiemmin mainittu OKC oli aikoinaan palvelu, jossa pystyi vastaamaan tuhansiin kysymyksiin luonteesta, perustelemaan ne, ja kirjoittamaan niin paljon tekstiä kuin halusi. Ainoa laatuaan, syvällisin deittipalvelu koskaan, tietääkseni. Silti, siinäkin lopputulos oli, että kuvat olivat 90% painoarvolla, ja teksti 10%. Testasivat siten, että vaihtoivat ihmisten kuvat ja tekstit.

Jos oiekasti haluaa oppia jotain parinmuodostuksesta, eikä vaan väitellä, niin suosittelen lämpimästi Christian Rudderin kirjaa Dataclysm, sekä Azis Ansarin kirjaa Modern Romance. Jos sietää Ansarin huumoria, kirjassa on paljon mielenkiintoista tietoakin.

Deittipalvelut ovat sikäli oma juttunsa, että niissä ihmiset ovat nimenomaan etsimässä kumppania, eivätkä vain elämässä tavallista elämäänsä, jossa tutustutaan monenlaisiin ihmisiin monenlaisissa tilanteissa ja tarkoituksissa. Lisäksi deittipalvelut perustuvat tietoisesti hyvin pitkälti ulkonäön antaman ensivaikutelman varaan. En tiedä kuinka vertailukelpoisia tällaisen palvelun testit sitten ovat suhteessa ns. tavalliseen elämään, jossa jokaista ihmistä jonka tapaa ja johon tutustuu, ei arvioi ekaksi sillä perusteella että haluaisinko tuon kanssa parisuhteeseen. Ja monet ihmisethän tutustuvat toisiinsa ihan tavallisessa elämässä eikä deittipalvelun kautta.

- ap

Asia toimii juuri samalla tavalla "oikeassa" elämässäkin, sitä ei vaan tiedosteta, eikä sitä voi mitata yhtä hyvin. Seksuaalinen vetovoima, johon sisältyy ulkonäkö, vaikuttaa kaikkeen. Jopa oikeuden tuomioihin ja palkkaneuvvotteluihin, jossa asiaa voi mitata. Lihavat naiset ja lyhyet miehet (ei toisinpäin = suora yhteys seksuaaliseen vetovoimaan) saavat vähemmän palkkaa, eikä heitä yllenetä yhtä usein. Ulkonäkö vaikuttaa kaikkeen, tietenkin kaikista eniten parinmuodostusprosessiin, mutta sinunlainen ei edes halua tiedostaa sitä. Koska keskustelu on arvolatautunut, pinnallisuus on huonoa, agendasi on todistella miten sinä et ole pinnallinen.

Googlaa Halo-effect jos haluat tutkimuksia aiheesta.

Ok, sovitaan että noin on, eikä yksikään nainen maailmassa pariudu ikinä sellaisen miehen kanssa, joka on yleisten "standardien" mukaan ruma. Happy now?

Kuvankauniin narsistin jälkeen luonne on painanut kummasti enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tuntemattomasta ihmisestä kiinnostuu, on kyse ulkoisista piirteistä tietysti. Ei siis pelkästä ulkonäöstä, mutta myös siitä miten itseään kantaa, miten pukeutuu, hymyileekö, vaikuttaako lähestyttävältä jne. Toisille ihmiselle toiset asiat kiinnittävät enemmän huomiota kuin toiset, niin hyvässä kuin pahassa. Monet kokevat, jotkin suuret ulkonäköhaitat niin suuriksi esteiksi, ettei kiinnostuminen ole mahdollista. Toisille vaikuttavat ihmisen nauravaisuus ja toisille pukeutuminen enemmän. Mutta kun päästään tapailuun, kyllä kemiat ovat paljon tärkeämpiä kuin ulkonäkö aivan varmasti monelle, jos kunnon parisuhdetta hakee. 

Ja kemiaa tulee yllätys yllätys komeiden kanssa helpommin.

Oletko koskaan kokenut sitä, kun jonkun ihmisen kanssa kemiat kohtaavat?

Olen. Ja jos olen rehellinen, ulkonäöllä on aina ollut paljon tekemistä asian kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ulkonäkö tärkeämpi, jos pakko valita.

On muutenkin harhakuvitelma, että kauniit +hoikat naiset olisivat tyhmiä ja ilkeitä ja lihavat+rumat mukavia ja fiksuja..

Olen huomannut, että se on useimmiten toisinpäin.

Olen huomannut, ettei ulkonäkö vaikuta juurilaisinkaan luonteeseen.

No jaa. Itse olen nyt ylipainoisena kuin eri ihminen verrattuna siihen kuinka iloinen, mukava ja normaali olin hoikkana ja normipainoisena. Nykyisin olen kuin persuuksiin ammuttu karhu ja ihan kaikki v*tuttaa ja tympii 24/7. 

Vierailija kirjoitti:

Luonne voi pilata kaiken

Ainakin siinä mielessä, että se voi yllättää toisin kuin ulkonäkö jonka näkee jo ensivilkaisulla. Ja useinhan se yllättääkin, kaunista pidetään automaattisesti kivana ja ihanana ihmisenä kun taas ei-niin-kaunis mielletään ikäväksi ja inhottavaksi ihmiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luonne ja kemiat. Itse olen 53v.ja mitä vanhempi niin sitä tärkeämpää on luonne ja yhteiset tekemiset.

Nuorille merkitsee paljon ulkonäkö ja vasta sitten pääsee jatkoon..,

Eikä tavallisen näköinen yleensä saa kaunotarta tai komistusta. No nuoruuteen kuuluu ulkonäkö asiat, olen minäkin ollut nuori.

Oltiin vielä 20v. sitten ok näköisiä, ei olla enää.

Pitkä liitto yhdessä tarpottu.

Ja ap sanoisin sulle että ne yhteiset tekemiset myös tärkeitä koska lapset lähtee pois kotoota niin jää se puoliso.

Mutta tuohan on ulkoapäin pakotettu arvomuutos. Kun ei enää pysty saamaan näyttävää kumppania, eikä itse näytä miltään, niin muuta ei enää jää jäljelle, kuin luonne. Niin ja raha & status.

Ei ole. Aikuinen ihminen tajuaa, että kumppanin näyttävyydellä ei ole mitään väliä. Kotiin voi hankkia vaikka kauniin taulun ihailtavaksi, mutta kumppanin kanssa on tarkoitus, että yhdessä viihdytään monta vuosikymmentä. Siksi tärkeintä on, että toinen on paras ystävä. Ja toki omiin silmiin kivan näköinen.

No tää on just sitä itselleen valehtelemista, mitä ihmiset harrastavat, etenkin naiset. Se on sinun mielestä siis vain sattumaa, että aikuinen tajuaa tämän silloin, kun oma ulkonäkö on mennyt/menemässä, eikä enää saa näyttävää kumppania. Pelkkä sattuma.

Valehtelemista todeta, että on tärkeintä, että toinen on paras ystävä ja omiin silmiin kivan näköinen? Voi luoja että te lassukat olette ulalla, te olette niin ulalla, että te ette edes tajua kuinka ulalla olette. Mutta jos tuo ajatusmaailma tekee sinut onnelliseksi, niin ilman muuta siitä kannattaa pitää kiinni.

"It is better to be a human being dissatisfied than a pig satisfied; better to be Socrates dissatisfied than a fool satisfied. And if the fool, or the pig, are of a different opinions, it is because they only know their side of the question."

-J.S.Mill

Vierailija kirjoitti:

Miksi täytyy laittaa nämä asiat edes tärkeysjärjestykseen? Kyllä yleensä se seksuaalinen mielenkiinto vahvasti syttyy siitä ulkonäöstä ja olemuksesta ja tietenkin jonkinlaisia viitteitä pitää olla siitä, että on myös hyvänluontoinen ihminen. Sitten tutustutaan ja mahdollisesti rakastutaan. Olen itse nainen ja pakko myöntää, että kaikki miehet, joihin olen koskaan ihastunut ovat olleet aika pirun hyvännäköisiä ja tikissä kunnossa. Ja miten olisin voinut oikeasti ihastua vain luonteeseen kun itsekin olen kaunis ja pidän itsestäni huolta, urheilu tukee melkein kaikkia elämänosa-alueita ja varsinkaan läski mies ei vaan ole yhtä mies silmissäni, asia on varmasti ihan biologisesti selitettävissä. Kuitenkin olen rakastunut vain kahdesti ja nämä miehet, joista jälkimmäisen kanssa olen naimisissa, ovat olleet super ihania, sosiaalisia, ulospäinsuuntautuneita, positiivisia ja luoteeltaan todella viehättäviä (ensimmäinen tosin petti humalassa, oltiin kyllä teini-ikäisiä ja epäkypsiä, mutta sitä ei teini-ikäisenä alkanut tuhlaamaan aikaa sen suhteen ja haavan hoitamiseen vaikka olin luullut elämäni rakkaudeksi) ja nyt oma mieheni siis on juuri kaikkea mitä tarvitsen. Miksi pitää valita ykköseksi ulkonäkö vai luonne? Tietenkin molemmat pitää olla kohdallaan, että ihmiseen rakastuu (ellei sitten ole jotain lapsuuden traumoja käsittelemättä ja aina ajautuu yhteen väkivalaisen ja huonon kumppanin kanssa, silloin kannattaa laittaa ensin oma pää kuntoon, jos ei tunnista tervettä ihmissuhdetta, ei kannata silloin vain arpomalla kokeilla kaikkia rikollisia läpi, kun jokin itsessä hakeutuu vain hullujen seuraan ja se tosiaan voi olla itselle tiedostamatonta). Jos olet itse pikkasen rupsahtanut, mutta ihana ihminen, niin sitten seurustelet pikkaisen rupsahtaneiden ja ihanien ihmisten kanssa. Mikä siinä niin ottaa päähän, että ihmiset ovat erilaisia ja useat rehellisiä siitä, että ulkonäkö ja luonne yhdessä ratkaisee parisuhdemarkkinoilla? Ei tarvitse kenenkään laittaa prioriteettejään uusiksi ja katsoa kaikkia pintaa syvemmälle. Siihen on ihan luonnolliset perusteet miksi kauneus viehättää eikä rumasta halua kaveria enempää. Kuitenkaan epätasapainoisimmat ja ilkeimmätkään ihmiset eivät kelpaa kuin korkeintaa panoiksi, ei heidän kanssaan naimisiin mennä ja perhettä perusteta. Ehkä olet itse vain niin ruma, että siksi ulkonäöllä ei ole sinulle merkitystä kun viehätyt vähemmästäkin tai sitten se on joku panseksuaalijuttu tai jotain...

Vain täydellisen rehellisyyden nimissä. Jos täydellisellä rehellisyydellä ei ole arvoa, niin sitten ei tarvitse. Hyvä teksti muuten, paitsi tuo ettei ilkeiden kanssa mennä naimisiin. Kyllä toiset menee. Mennään, ja joskus pysytään jopa vaimonhakkaajaan kanssa suhteessa. Henkinen ilkeily nyt on arkipäivää monessa suhteessa. Inhorealismi, on vain kaunistelematonta realismia.

Ukko35 kirjoitti:

Kärjistäen sanottuna, on.

Kauniilta treenatulta naiselta siedän pientä oikutteluakin.

Rumalta ja lihavalta en, koska jos hänen luonteensa on oikukas, ei hänellä ole enää mitään millä oikkuja kompensoida.

Tämän luulisi olevan itsestäänselvyys kaikille, paitsi valehtelijoille, ja pätee yhtä lailla naisten sietokykyyn. Sillä erolla, että miehen varakkuudella ja statuksella on isompi painoarvo, ulkonäön lisäksi.

SaaTehdäPerässä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä luulen, että ne ihmiset, jotka väittävät ulkonäön olevan luonnetta tärkeämpää, ovat nuoria ja parisuhteissa hyvin kokemattomia. Koska oikeastihan, jos ulkonäkö olisi tärkeintä, se merkitsisi sitä, että parisuhteeseen kelpaa ihminen josta ei itseasiassa edes pidä, kunhan se vain on hyvännäköinen. Ja tuollainen parisuhde tuskin pitkäikäiseksi ehtii, koska parisuhde on niin paljon muutakin kuin edes pelkkää seksuaalista vetovoimaa. Kyllä sen kumppanin kanssa pitää viihtyä myös sängyn ulkopuolella, jos pitkäaikaista suhdetta haaveilee. Mutta kaiketi jollei ihmisellä ole kokemusta oikeasta parisuhteesta, hän ei tule edes ajatelleeksi mitä kaikkea sellainen pitää sisällään.

Hienosti kirjoitettu. Jos on kokemusta parisuhteista/elämästä, niin ymmärtää, että niin monet muutkin asiat vaikuttavat menestyvään parisuhteeseen kuin ulkonäkö.

Totta kai vaikuttaa, mutta ei se toisen ulkonäkökään (vai pitäisikö sanoa ulkoinen olemus) ole yhdentekevää. Se on se kokonaisuus mikä merkitsee ja ulkoinen olemus on osa sitä kokonaisuutta mikä viehättää tai ei viehätä. Ja nyt en siis meinaa mitä hiusten/silmien väriä tai hymykuoppien syvyyttä vaan sitä, että ihmisen ulkoisesta olemuksesta saa paljonkin infoa ihmisen elämäntavoista. 

Deittiohjelmissa näkee, että mies valitsee yleensä aina ulkonäön perusteella. Ehkä mies toivoo, että nainen on hyvä ja kaunis, kuten saduissa.