Lue keskustelun säännöt.
Kun lapsesi kastetaan, niin mitä ajattelet tästä?
Kommentit (31)
Ihan sama se minulle on.
Oma lapseni kastettiin, koska se oli tärkeää suvun vanhimmille ja itse kun en usko, niin eihän se minulle merkinnyt muuta kuin traditionaalista larppihetkeä läheisten kanssa.
Suvun vanhimmat olivat tyytyväisiä, juhlat mukavat ja paljon hyvää ruokaa = kiva juttu, ei valittamista.
Lapsellehan tuosta ei ollut mitään haittaa, eli senkin puoleen ihan sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lapseni saavat itse päättää kasteesta ja uskontokunnasta. En siis päätä maailmankatsomukseen vahvasti liittyvästä asiasta heidän puolestaan.
Kaksi vanhinta kastettiin heidän omasta halustaan 15-vuotiaana. Kunnioitin heidän päätöstään, vaikka itse olen ateisti. Pidettiin kauniit juhlat heille ja kaste oli koskettava tilaisuus myös minulle äitinä. Saa nähdä, kuinka kuopus haluaa.
En nyt kovin mielissäni olisi että lapseni raahattaisiin minnekkään selkäni takana. Ei minulla mitään kristinuskoa tai kastetta vastaan ole, en koe että lastani olisi jotenkin häväisty, mutta ei se myöskään menisi minulle läpi minään "no voihan sitten varmuuden vuoksi kun ei siitä haittaakaan ole"-juttuna, koska kristinusko on minulle tismalleen samalla lähtöviivalla kuin kaikki muutkin uskonnot enkä ala varmuuden vuoksi liittämään lastani jokaiseen niistä, enkä usko yhdenkään niistä olevan totta.
Nimi oli valittu etukäteen, sitä käytettiin ihan alusta asti kaikkien kuullen eikä pidetty nimiäisjuhlia.
Kun vanhemmat sanoo, etteivät halua päättää vauvan puolesta hänen seurakuntaansa ja kuulumista kirkkoon, niin miten tämä käy yksiin sen kasvatuksen kanssa,mikä vanhemmille kuuluu?
Tottakai vanhemmat päättää,niiku senki,mitä syötät vauvalle aamupalalla,millon meette ulos jne...
Vanhempien tehtävä on kasvattaa vauvansa parhaansa mukaan ja sitä ei voi perustella "lapsi/vauva saa päättää" asenteella.
Jos ei kirkkoon, niin sitten ateismiin joka tapauksessa. Eihän sitäkään vauva saa itse päättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole minun tehtäväni päättää lapsen uskonnollisia näkemyksiä. Liittyköön kirkkoon sitten kun asioista jotain tajuaa, tosin ateismi luultavasti tarttuu lapseenikin.
Ethän sinä lapsen kastamalla pysty hänen uskonnollisia näkemyksiään päättämään!
Minut on kastettu lapsena, ja olen siitä tyytyväinen. Olin kyllä teini-ikäisenä vakaumuksellinen ateisti (ei ollut tartunta vanhemmilta), mutta sitten aloin ymmärtää asioista enemmän ja halusin takaisin kirkkoon, josta olin eronnut heti kun mahdollista. En olisi ilman kastetta päässyt, ja aikuisena olisi ollut vaikea mennä kasteelle kun olisi pitänyt lausua se uskontunnustus ihan itse. Mikään uskovainen kun en kuitenkaan ole.
Eli en ymmärrä mitä vahinkoa kasteesta siis olisi. Enemmän valinnanvapauttahan kastetulla on kuin kastamatta jätetyllä, näin ainakin omalla kohdallani koin. Jos minulla olisi lapsia niin kyllä heidät kastettaisiin.
Varsinkin jos ei itse usko mihinkään Jumalaan, niin en ymmärrä miten voi uskoa että kaste jotain haittaisi. Se vain saattaa käytännössä helpottaa lapsen asioita myöhemmin, pääsee vähemmällä vaivalla jos haluaa liittyä kirkkoon. Miksi hankaloittaa lapsen elämää tässä suhteessa?
Itse näen asian niin, että ihmisen on turha kuulua kirkkoon ellei usko Jumalaan. En voi tietää mihin pieni vauvani uskoo tai ei usko, kun hän ei tiedä näistä asioista vielä itsekään mitään. Kastamalla lapseni tuomitsen hänet olemaan osana uskonnollista yhteisöä vastoin hänen omaa, vapaata tahtoaan.
Vanhempana lapsi saa sitten itse funtsia asioita ja liittyä tai olla liittymättä uskonnolliseen yhteisöön. Se kun on helppoa, oli lapsi kastettu tai ei.
En sitäpaitsi ihan tajunnut, miten kastamatta jättäminen vaikeuttaa lapsen elämää. Itsellesi vaikeuksia tuotti se, että haluat kuulua kirkkoon mutta et voi lausua uskontunnustusta ääneen. Tässä on kummallinen ristiriita.
/6
Siinä on ristiriita vain, jos ajattelee sinun tavoin, että on turha kuulua kirkkoon jollei usko Jumalaan.
Minulle riittää kirkkoon kuulumiseen "uskovaisuuden" sijasta "toivovaisuus". Haluaisin uskoa, mutta en vain voi. Armoa (jolla en tarkoita pahojen tekojen anteeksi saamista) saanen silti olla etsimässä?
Muutenkin usko ymmärretään meillä ihan liiaksi jonain oppilauseiden totenapitämisenä. En minä voi oikeastaan edes väittää itsestäni etten usko, kun en itseäni perin juurin ja pohjia myöten tunne. En ole sen viisaampi kuin pieni vauvasi. Näin se on kristillisessä kirkossa perinteisesti ajateltu, ja sen takia pienetkin lapset kastetaan. Sinä taas tunnut kannattavan uudempaa (jenkkiläistyylistä) herätyskristillistä oppia.
Oikeastaanhan sinä tuomitset lapsesi jakamaan käsityksesi, että kirkkoon kannattaa kuulua vain jos uskoo, ja että se uskominen vieläpä on jotain sellaista tietoista toimintaa johon vauvana ei kykene.
Vaikka lapsesi kastettaisiin niin eihän hänen kirkkolaitoksen jäsen tarvitse olla, sillä voithan erottaa hänet heti kasteen jälkeen.
En edusta minkäänlaista herätyskristillisyyttä. Edustan ateismia. Sinun henkilökohtaiset näkemyksesi uskosta, armosta ja toivosta eivät mielestäni perustele mitenkään pienen vauvan liittämistä uskonnolliseen yhteisöön.
En itse koe olevani oikeutettu päättämään lapsen elämänkatsomuksesta. Sen hän saa tehdä aivan itse, sitten kun ne asiat alkavat hänen mieltään askarruttaa.
En aivan ymmärtänyt mitä järkeä on kastaa lapsi ja sitten välittömästi erottaa kirkosta. Kuka siitä hyötyy, että lapsi on seurakunnan jäsen esim. viikon ajan?
/6
Se lapsii hyötyy siinä tapauksessa, että haluaa myöhemmin liittyä kirkkoon. Sen sijaan haittaa hänelle missään tapauksessa ei ole. Sitä järkeä. Kuten joku muu sanoi, kirkosta eroaminen on paljon helpompi toimitus kuin siihen liittyminen, joten kastamalla lapsesi teet hänelle myöhemmin elämän todennäköisesti helpommaksi. (Tietysti jos olisit kristitty niin voisit nähdä siinä muutakin järkeä, mutta se on nyt sivuseikka.)
Minun näkemykseni eivät ole henkilökohtaisia. Enkä tarkoittanut, että olisit minkään sortin kristitty (uskon kun sanon ettet ole), vaan sitä, että käsityksesi kristinuskon sisällöstä edustaa sellaisia herätyskristillisiä oppeja, jotka ovat kristikunnassa vähemmistönä. Niiden näkemysten mukaan ei olisikaan oikein sinun kastaa lastasi. Minusta on omituista että ateistina toimit kasteasiassa samoin kuin nämä herätyskristityt, vaikka sinulle on perusteltu, että lapsesi elämää ihan käytännössä voisi helpottaa se että hänet kastetaan.
ja sitäkään en ymmärrä, miten mielestäsi muka voit päättää lapsesi elämänkatsomuksesta. Eihän kaste ketään loppuiäksi tuomitse kristityksi. Luulisi, että tunnet itsekin esim. ateisteja, jotka on joskus kastettu.
Voit erottaa lapsesi kirkon jäsenyydestä kasteen jälkeen, ei tarvitse odottaa 15 vuotta. Hän omaksuu sitten omat näkemyksensä, mitä ne sitten ikinä ovatkaan. Jos hän päätyy siihen että haluaakin kuulua kirkkoon, hänen on paljon helpompi liittyä, kun hänet on jo kastettu.
Mutta olisiko niin, että sinulla silti on jotain sitä vastaan että lapsesi ehkä haluaakin liittyä kirkkoon, ja haluat tehdä liittymisestä mahdollisimman vaikeaa? Vaikka väität että hän saa itse valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun vanhemmat sanoo, etteivät halua päättää vauvan puolesta hänen seurakuntaansa ja kuulumista kirkkoon, niin miten tämä käy yksiin sen kasvatuksen kanssa,mikä vanhemmille kuuluu?
Tottakai vanhemmat päättää,niiku senki,mitä syötät vauvalle aamupalalla,millon meette ulos jne...Vanhempien tehtävä on kasvattaa vauvansa parhaansa mukaan ja sitä ei voi perustella "lapsi/vauva saa päättää" asenteella.
Jos ei kirkkoon, niin sitten ateismiin joka tapauksessa. Eihän sitäkään vauva saa itse päättää.
Oikeastiko vertaat uskonnolliseen yhteisöön liittämistä lapsen ruokintaan? Perushuolenpito ei liity elämänkatsomukseen mitenkään.
Omasta mielestäni kirkkoon kuulumattomuus on hyvä kompromissi silloin, kun vauva ei itsekään vielä tiedä mihin uskoo tai haluaa kuulua. Eli vauva on ateisti siihen asti kunnes päättää itse kokeeko tarpeelliseksi kuulua johonkin maailman kymmenistä uskontokunnista. Ja jos, niin mihin niistä. Minä en voi sellaista vauvan puolesta tietää.
Sen kuitenkin tiedän, mitä ja milloin vauvan on hyvä ruokailla, ja miten arki rullaa kaikkien kannalta mahdollisimman sujuvasti.
/6
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun vanhemmat sanoo, etteivät halua päättää vauvan puolesta hänen seurakuntaansa ja kuulumista kirkkoon, niin miten tämä käy yksiin sen kasvatuksen kanssa,mikä vanhemmille kuuluu?
Tottakai vanhemmat päättää,niiku senki,mitä syötät vauvalle aamupalalla,millon meette ulos jne...Vanhempien tehtävä on kasvattaa vauvansa parhaansa mukaan ja sitä ei voi perustella "lapsi/vauva saa päättää" asenteella.
Jos ei kirkkoon, niin sitten ateismiin joka tapauksessa. Eihän sitäkään vauva saa itse päättää.Oikeastiko vertaat uskonnolliseen yhteisöön liittämistä lapsen ruokintaan? Perushuolenpito ei liity elämänkatsomukseen mitenkään.
Omasta mielestäni kirkkoon kuulumattomuus on hyvä kompromissi silloin, kun vauva ei itsekään vielä tiedä mihin uskoo tai haluaa kuulua.
/6
Tässä on ollut puhetta kasteesta, ei kirkkoon kuulumisesta. Et vieläkään ole kertonut, miksi haluat vaikeuttaa lapsen mahdollista myöhempää kirkkoon liittymistä. Miksi kastamatta jättäminen olisi niin hyvä asia?
Kristinuskon kannalta kastaminen on tietysti sitä perushuolenpitoa, eikä kirkkoon kuuluminen mikään elämänkatsomus, mutta sitä näkemystä sinun ei tarvitse jakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole minun tehtäväni päättää lapsen uskonnollisia näkemyksiä. Liittyköön kirkkoon sitten kun asioista jotain tajuaa, tosin ateismi luultavasti tarttuu lapseenikin.
Ethän sinä lapsen kastamalla pysty hänen uskonnollisia näkemyksiään päättämään!
Minut on kastettu lapsena, ja olen siitä tyytyväinen. Olin kyllä teini-ikäisenä vakaumuksellinen ateisti (ei ollut tartunta vanhemmilta), mutta sitten aloin ymmärtää asioista enemmän ja halusin takaisin kirkkoon, josta olin eronnut heti kun mahdollista. En olisi ilman kastetta päässyt, ja aikuisena olisi ollut vaikea mennä kasteelle kun olisi pitänyt lausua se uskontunnustus ihan itse. Mikään uskovainen kun en kuitenkaan ole.
Eli en ymmärrä mitä vahinkoa kasteesta siis olisi. Enemmän valinnanvapauttahan kastetulla on kuin kastamatta jätetyllä, näin ainakin omalla kohdallani koin. Jos minulla olisi lapsia niin kyllä heidät kastettaisiin.
Varsinkin jos ei itse usko mihinkään Jumalaan, niin en ymmärrä miten voi uskoa että kaste jotain haittaisi. Se vain saattaa käytännössä helpottaa lapsen asioita myöhemmin, pääsee vähemmällä vaivalla jos haluaa liittyä kirkkoon. Miksi hankaloittaa lapsen elämää tässä suhteessa?
Itse näen asian niin, että ihmisen on turha kuulua kirkkoon ellei usko Jumalaan. En voi tietää mihin pieni vauvani uskoo tai ei usko, kun hän ei tiedä näistä asioista vielä itsekään mitään. Kastamalla lapseni tuomitsen hänet olemaan osana uskonnollista yhteisöä vastoin hänen omaa, vapaata tahtoaan.
Vanhempana lapsi saa sitten itse funtsia asioita ja liittyä tai olla liittymättä uskonnolliseen yhteisöön. Se kun on helppoa, oli lapsi kastettu tai ei.
En sitäpaitsi ihan tajunnut, miten kastamatta jättäminen vaikeuttaa lapsen elämää. Itsellesi vaikeuksia tuotti se, että haluat kuulua kirkkoon mutta et voi lausua uskontunnustusta ääneen. Tässä on kummallinen ristiriita.
/6
Huomattavasti helpompi sieltä kirkosta on erota kuin sinne liittyä myöhemmin. T;ohis
Okei, voi hyvin olla, kirkkoon liittymiseen en ole perehtynyt kun sille ei ole ollut tarvetta. Koen silti vääryydeksi sen, että lapsi kuuluu kirkkoon minun päätökselläni 15 vuotta vaikka hänen maailmankatsomuksensa olisi mikä. Jos hän myöhemmällä iällään löytää itselleen mieluisan uskonnollisen ryhmän niin epäilen että liittymisen hankaluus olisi silloin esteenä.
/6
Kuulutko siis itse sittenkin kirkkoon? Jollet, niin eihän lapsesikaan tarvitse kuulua?
Vai tarkoitatko kirkolla ehkä kaikkien kastettujen muodostamaa kirkkokuntien rajat ylittävää yhteisöä, juridisen yhteisön sijaan? Aika erikoista jos ateistina niin tekisit.
En kuulu, eikä lapsenikaan tarvitse kuulua. Siitähän olen tässä puhunut että en kasta mahdollista tulevaa lastani.
/6
Äh. Eihän lapsesi tarvitse kuulua kirkkoon, vaikka hänet kastettaisiin. Miksi ihmeessä tämä ei mene sinulle perille?
Jos olet ateisti, uskot varmaan ettei kasteesta ole lapselle ainakaan mitään haittaa.
Sen sijaan siitä voi olla hänelle myöhemmin hyötyä.
Rationaalista olisi siis varmuuden vuoksi kastaa. Mutta oma vakaumuksesi näköjään ajaa järjen edelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole minun tehtäväni päättää lapsen uskonnollisia näkemyksiä. Liittyköön kirkkoon sitten kun asioista jotain tajuaa, tosin ateismi luultavasti tarttuu lapseenikin.
Ethän sinä lapsen kastamalla pysty hänen uskonnollisia näkemyksiään päättämään!
Minut on kastettu lapsena, ja olen siitä tyytyväinen. Olin kyllä teini-ikäisenä vakaumuksellinen ateisti (ei ollut tartunta vanhemmilta), mutta sitten aloin ymmärtää asioista enemmän ja halusin takaisin kirkkoon, josta olin eronnut heti kun mahdollista. En olisi ilman kastetta päässyt, ja aikuisena olisi ollut vaikea mennä kasteelle kun olisi pitänyt lausua se uskontunnustus ihan itse. Mikään uskovainen kun en kuitenkaan ole.
Eli en ymmärrä mitä vahinkoa kasteesta siis olisi. Enemmän valinnanvapauttahan kastetulla on kuin kastamatta jätetyllä, näin ainakin omalla kohdallani koin. Jos minulla olisi lapsia niin kyllä heidät kastettaisiin.
Varsinkin jos ei itse usko mihinkään Jumalaan, niin en ymmärrä miten voi uskoa että kaste jotain haittaisi. Se vain saattaa käytännössä helpottaa lapsen asioita myöhemmin, pääsee vähemmällä vaivalla jos haluaa liittyä kirkkoon. Miksi hankaloittaa lapsen elämää tässä suhteessa?
Itse näen asian niin, että ihmisen on turha kuulua kirkkoon ellei usko Jumalaan. En voi tietää mihin pieni vauvani uskoo tai ei usko, kun hän ei tiedä näistä asioista vielä itsekään mitään. Kastamalla lapseni tuomitsen hänet olemaan osana uskonnollista yhteisöä vastoin hänen omaa, vapaata tahtoaan.
Vanhempana lapsi saa sitten itse funtsia asioita ja liittyä tai olla liittymättä uskonnolliseen yhteisöön. Se kun on helppoa, oli lapsi kastettu tai ei.
En sitäpaitsi ihan tajunnut, miten kastamatta jättäminen vaikeuttaa lapsen elämää. Itsellesi vaikeuksia tuotti se, että haluat kuulua kirkkoon mutta et voi lausua uskontunnustusta ääneen. Tässä on kummallinen ristiriita.
/6
Siinä on ristiriita vain, jos ajattelee sinun tavoin, että on turha kuulua kirkkoon jollei usko Jumalaan.
Minulle riittää kirkkoon kuulumiseen "uskovaisuuden" sijasta "toivovaisuus". Haluaisin uskoa, mutta en vain voi. Armoa (jolla en tarkoita pahojen tekojen anteeksi saamista) saanen silti olla etsimässä?
Muutenkin usko ymmärretään meillä ihan liiaksi jonain oppilauseiden totenapitämisenä. En minä voi oikeastaan edes väittää itsestäni etten usko, kun en itseäni perin juurin ja pohjia myöten tunne. En ole sen viisaampi kuin pieni vauvasi. Näin se on kristillisessä kirkossa perinteisesti ajateltu, ja sen takia pienetkin lapset kastetaan. Sinä taas tunnut kannattavan uudempaa (jenkkiläistyylistä) herätyskristillistä oppia.
Oikeastaanhan sinä tuomitset lapsesi jakamaan käsityksesi, että kirkkoon kannattaa kuulua vain jos uskoo, ja että se uskominen vieläpä on jotain sellaista tietoista toimintaa johon vauvana ei kykene.
Vaikka lapsesi kastettaisiin niin eihän hänen kirkkolaitoksen jäsen tarvitse olla, sillä voithan erottaa hänet heti kasteen jälkeen.
En edusta minkäänlaista herätyskristillisyyttä. Edustan ateismia. Sinun henkilökohtaiset näkemyksesi uskosta, armosta ja toivosta eivät mielestäni perustele mitenkään pienen vauvan liittämistä uskonnolliseen yhteisöön.
En itse koe olevani oikeutettu päättämään lapsen elämänkatsomuksesta. Sen hän saa tehdä aivan itse, sitten kun ne asiat alkavat hänen mieltään askarruttaa.
En aivan ymmärtänyt mitä järkeä on kastaa lapsi ja sitten välittömästi erottaa kirkosta. Kuka siitä hyötyy, että lapsi on seurakunnan jäsen esim. viikon ajan?
/6
Se lapsii hyötyy siinä tapauksessa, että haluaa myöhemmin liittyä kirkkoon. Sen sijaan haittaa hänelle missään tapauksessa ei ole. Sitä järkeä. Kuten joku muu sanoi, kirkosta eroaminen on paljon helpompi toimitus kuin siihen liittyminen, joten kastamalla lapsesi teet hänelle myöhemmin elämän todennäköisesti helpommaksi. (Tietysti jos olisit kristitty niin voisit nähdä siinä muutakin järkeä, mutta se on nyt sivuseikka.)
Minun näkemykseni eivät ole henkilökohtaisia. Enkä tarkoittanut, että olisit minkään sortin kristitty (uskon kun sanon ettet ole), vaan sitä, että käsityksesi kristinuskon sisällöstä edustaa sellaisia herätyskristillisiä oppeja, jotka ovat kristikunnassa vähemmistönä. Niiden näkemysten mukaan ei olisikaan oikein sinun kastaa lastasi. Minusta on omituista että ateistina toimit kasteasiassa samoin kuin nämä herätyskristityt, vaikka sinulle on perusteltu, että lapsesi elämää ihan käytännössä voisi helpottaa se että hänet kastetaan.
ja sitäkään en ymmärrä, miten mielestäsi muka voit päättää lapsesi elämänkatsomuksesta. Eihän kaste ketään loppuiäksi tuomitse kristityksi. Luulisi, että tunnet itsekin esim. ateisteja, jotka on joskus kastettu.
Voit erottaa lapsesi kirkon jäsenyydestä kasteen jälkeen, ei tarvitse odottaa 15 vuotta. Hän omaksuu sitten omat näkemyksensä, mitä ne sitten ikinä ovatkaan. Jos hän päätyy siihen että haluaakin kuulua kirkkoon, hänen on paljon helpompi liittyä, kun hänet on jo kastettu.
Mutta olisiko niin, että sinulla silti on jotain sitä vastaan että lapsesi ehkä haluaakin liittyä kirkkoon, ja haluat tehdä liittymisestä mahdollisimman vaikeaa? Vaikka väität että hän saa itse valita.
Olen itsekin lapsena kastettu nykyinen ateisti. En ymmärrä, miksi minut lapsena liitettiin vasten tahtoani järjestäytyneeseen yhteisöön jota vastustan. Vanhempanikin ovat sittemmin kyseenalaistaneet valintansa.
Minulla ei ole mitään tarvetta rajoittaa lapseni elämänkatsomuksellisia valintoja. Kuten olen jo tehnyt selväksi, kannatan näissä asioissa yksilönvapautta. Se ei toteudu pienen vauvan kasteessa.
Kauhea vaiva liittää syntynyt vauva kaikkiin maailman uskontokuntiin vain siksi, että jos hän myöhemmin haluaa niihin kuulua niin liittyminen on helpompaa. Käytännöllisempää jättää päätös lapsen itsensä tehtäväksi.
Ps. Aikuisrippikouluun kuuluu verkkokurssi ja 2 tapaamista papin kanssa. Ei ole ylitsepääsemättömän hankalaa.
/6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisarukseni lasten kastamistilaisuudet olivat elämäni ensimmäiset joissa olin mukana muuten kuin itse kastettavana. On pakko sanoa että oli vaikea pitää pokkaa kun oli pitkästä aikaa seuraamassa sitä liturgiaa ja vauvan "siunaaminen" toi mieleen lähinnä jonkun kreisikomedian.
En kuulu, eikä lapsenikaan tarvitse kuulua. Siitähän olen tässä puhunut että en kasta mahdollista tulevaa lastani.
/6