Lue keskustelun säännöt.
Kun lapsesi kastetaan, niin mitä ajattelet tästä?
Kommentit (31)
Moni lapsi kastetaan. Se on perinne. Kysyin vain mitä ajatuksia tällainen herättää sinussa, kun lapsesi kastetaan, jos kastetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä? Lapsiani ei muuten kastettu, koska itse koin lapsena vääryydeksi sen, että minut oli liitetty seurakuntaan ilman omaa tahtoani ja vielä ripille pakotettiin. Uskontotunneilla opetettiin tuntemaan syyllisyyttä asioista, joiden suhteen koin olevan viaton. Perisynnin käsite oli vieras. Olin herkkä lapsi, joka ei olisi tarvinnt helvetinsaarnoja.
Pidän sitä tärkeänä traditiona ja samalla meillä on nimi annettu samassa tilaisuudessa.
Jos lapseni kastettaisiin, ei se enää siinä vaiheessa mitään ajatuksia herättäisi, kun lapsi kastetaan. Ne ajatukset olisi ajateltu jo aikaisemmin, kun kastamista tai kastamatta jättämistä olisi mietitty.
Siitä kasteestako?
Jos joskus saan lapsen, häntä ei todellakaan kasteta. Ei ole minun tehtäväni päättää lapsen uskonnollisia näkemyksiä. Liittyköön kirkkoon sitten kun asioista jotain tajuaa, tosin ateismi luultavasti tarttuu lapseenikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni lapsi kastetaan. Se on perinne. Kysyin vain mitä ajatuksia tällainen herättää sinussa, kun lapsesi kastetaan, jos kastetaan.
Et itse asiassa kysynyt. Nyt vasta kysyit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni lapsi kastetaan. Se on perinne. Kysyin vain mitä ajatuksia tällainen herättää sinussa, kun lapsesi kastetaan, jos kastetaan.
Et itse asiassa kysynyt. Nyt vasta kysyit.
En minä pakottanut kastamaan lapsia. Eihän heiltä mitään kysytäkään? Nimi annetaan kyllä sitten.
Siinä onkin pohtimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai lapseni on kastettu. Ei tullut edes mieleen moista miettiä kastetaanko vaiko eikö. Olen itse ev.lut.ja myös lapseni, he ovat nyt jo aikuisia eivätkä koskaan ole kyseen alaistanut kastetta. Ja varmasti tulevat myös kastamaan omat lapsensa jos niitä heille suodaan. Kasteessa lapset otetaan Jumalan lapsiksi ja se on äärettömän kaunis ja ihana tilaisuus.
Kyllä ev.lut käsitys on, että lapsi on jo Jumalan lapsi ennen syntymäänsä. kasteessa otetaan seurakunnan jäseneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me emme nuorinta lastamme kastaneet juuri uskonnottomuuden takia. Mutta emme myöskään pitäneet nimiäisiä. Ilmoitimme vain paperilla lapsen nimen maistraattiin ja se oli siinä. Miksi siitä nimenannosta pitäisi tehdä niin merkillinen tapahtuma?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole minun tehtäväni päättää lapsen uskonnollisia näkemyksiä. Liittyköön kirkkoon sitten kun asioista jotain tajuaa, tosin ateismi luultavasti tarttuu lapseenikin.
Ethän sinä lapsen kastamalla pysty hänen uskonnollisia näkemyksiään päättämään!
Minut on kastettu lapsena, ja olen siitä tyytyväinen. Olin kyllä teini-ikäisenä vakaumuksellinen ateisti (ei ollut tartunta vanhemmilta), mutta sitten aloin ymmärtää asioista enemmän ja halusin takaisin kirkkoon, josta olin eronnut heti kun mahdollista. En olisi ilman kastetta päässyt, ja aikuisena olisi ollut vaikea mennä kasteelle kun olisi pitänyt lausua se uskontunnustus ihan itse. Mikään uskovainen kun en kuitenkaan ole.
Eli en ymmärrä mitä vahinkoa kasteesta siis olisi. Enemmän valinnanvapauttahan kastetulla on kuin kastamatta jätetyllä, näin ainakin omalla kohdallani koin. Jos minulla olisi lapsia niin kyllä heidät kastettaisiin.
Varsinkin jos ei itse usko mihinkään Jumalaan, niin en ymmärrä miten voi uskoa että kaste jotain haittaisi. Se vain saattaa käytännössä helpottaa lapsen asioita myöhemmin, pääsee vähemmällä vaivalla jos haluaa liittyä kirkkoon. Miksi hankaloittaa lapsen elämää tässä suhteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan vi tun turhaa satuolennon palvomista koko touhu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole minun tehtäväni päättää lapsen uskonnollisia näkemyksiä. Liittyköön kirkkoon sitten kun asioista jotain tajuaa, tosin ateismi luultavasti tarttuu lapseenikin.
Ethän sinä lapsen kastamalla pysty hänen uskonnollisia näkemyksiään päättämään!
Minut on kastettu lapsena, ja olen siitä tyytyväinen. Olin kyllä teini-ikäisenä vakaumuksellinen ateisti (ei ollut tartunta vanhemmilta), mutta sitten aloin ymmärtää asioista enemmän ja halusin takaisin kirkkoon, josta olin eronnut heti kun mahdollista. En olisi ilman kastetta päässyt, ja aikuisena olisi ollut vaikea mennä kasteelle kun olisi pitänyt lausua se uskontunnustus ihan itse. Mikään uskovainen kun en kuitenkaan ole.
Eli en ymmärrä mitä vahinkoa kasteesta siis olisi. Enemmän valinnanvapauttahan kastetulla on kuin kastamatta jätetyllä, näin ainakin omalla kohdallani koin. Jos minulla olisi lapsia niin kyllä heidät kastettaisiin.
Varsinkin jos ei itse usko mihinkään Jumalaan, niin en ymmärrä miten voi uskoa että kaste jotain haittaisi. Se vain saattaa käytännössä helpottaa lapsen asioita myöhemmin, pääsee vähemmällä vaivalla jos haluaa liittyä kirkkoon. Miksi hankaloittaa lapsen elämää tässä suhteessa?
Itse näen asian niin, että ihmisen on turha kuulua kirkkoon ellei usko Jumalaan. En voi tietää mihin pieni vauvani uskoo tai ei usko, kun hän ei tiedä näistä asioista vielä itsekään mitään. Kastamalla lapseni tuomitsen hänet olemaan osana uskonnollista yhteisöä vastoin hänen omaa, vapaata tahtoaan.
Vanhempana lapsi saa sitten itse funtsia asioita ja liittyä tai olla liittymättä uskonnolliseen yhteisöön. Se kun on helppoa, oli lapsi kastettu tai ei.
En sitäpaitsi ihan tajunnut, miten kastamatta jättäminen vaikeuttaa lapsen elämää. Itsellesi vaikeuksia tuotti se, että haluat kuulua kirkkoon mutta et voi lausua uskontunnustusta ääneen. Tässä on kummallinen ristiriita.
/6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me emme nuorinta lastamme kastaneet juuri uskonnottomuuden takia. Mutta emme myöskään pitäneet nimiäisiä. Ilmoitimme vain paperilla lapsen nimen maistraattiin ja se oli siinä. Miksi siitä nimenannosta pitäisi tehdä niin merkillinen tapahtuma?
Puhut vaan nuorimmaisesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole minun tehtäväni päättää lapsen uskonnollisia näkemyksiä. Liittyköön kirkkoon sitten kun asioista jotain tajuaa, tosin ateismi luultavasti tarttuu lapseenikin.
Ethän sinä lapsen kastamalla pysty hänen uskonnollisia näkemyksiään päättämään!
Minut on kastettu lapsena, ja olen siitä tyytyväinen. Olin kyllä teini-ikäisenä vakaumuksellinen ateisti (ei ollut tartunta vanhemmilta), mutta sitten aloin ymmärtää asioista enemmän ja halusin takaisin kirkkoon, josta olin eronnut heti kun mahdollista. En olisi ilman kastetta päässyt, ja aikuisena olisi ollut vaikea mennä kasteelle kun olisi pitänyt lausua se uskontunnustus ihan itse. Mikään uskovainen kun en kuitenkaan ole.
Eli en ymmärrä mitä vahinkoa kasteesta siis olisi. Enemmän valinnanvapauttahan kastetulla on kuin kastamatta jätetyllä, näin ainakin omalla kohdallani koin. Jos minulla olisi lapsia niin kyllä heidät kastettaisiin.
Varsinkin jos ei itse usko mihinkään Jumalaan, niin en ymmärrä miten voi uskoa että kaste jotain haittaisi. Se vain saattaa käytännössä helpottaa lapsen asioita myöhemmin, pääsee vähemmällä vaivalla jos haluaa liittyä kirkkoon. Miksi hankaloittaa lapsen elämää tässä suhteessa?
Itse näen asian niin, että ihmisen on turha kuulua kirkkoon ellei usko Jumalaan. En voi tietää mihin pieni vauvani uskoo tai ei usko, kun hän ei tiedä näistä asioista vielä itsekään mitään. Kastamalla lapseni tuomitsen hänet olemaan osana uskonnollista yhteisöä vastoin hänen omaa, vapaata tahtoaan.
Vanhempana lapsi saa sitten itse funtsia asioita ja liittyä tai olla liittymättä uskonnolliseen yhteisöön. Se kun on helppoa, oli lapsi kastettu tai ei.
En sitäpaitsi ihan tajunnut, miten kastamatta jättäminen vaikeuttaa lapsen elämää. Itsellesi vaikeuksia tuotti se, että haluat kuulua kirkkoon mutta et voi lausua uskontunnustusta ääneen. Tässä on kummallinen ristiriita.
/6
Huomattavasti helpompi sieltä kirkosta on erota kuin sinne liittyä myöhemmin. T;ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole minun tehtäväni päättää lapsen uskonnollisia näkemyksiä. Liittyköön kirkkoon sitten kun asioista jotain tajuaa, tosin ateismi luultavasti tarttuu lapseenikin.
Ethän sinä lapsen kastamalla pysty hänen uskonnollisia näkemyksiään päättämään!
Minut on kastettu lapsena, ja olen siitä tyytyväinen. Olin kyllä teini-ikäisenä vakaumuksellinen ateisti (ei ollut tartunta vanhemmilta), mutta sitten aloin ymmärtää asioista enemmän ja halusin takaisin kirkkoon, josta olin eronnut heti kun mahdollista. En olisi ilman kastetta päässyt, ja aikuisena olisi ollut vaikea mennä kasteelle kun olisi pitänyt lausua se uskontunnustus ihan itse. Mikään uskovainen kun en kuitenkaan ole.
Eli en ymmärrä mitä vahinkoa kasteesta siis olisi. Enemmän valinnanvapauttahan kastetulla on kuin kastamatta jätetyllä, näin ainakin omalla kohdallani koin. Jos minulla olisi lapsia niin kyllä heidät kastettaisiin.
Varsinkin jos ei itse usko mihinkään Jumalaan, niin en ymmärrä miten voi uskoa että kaste jotain haittaisi. Se vain saattaa käytännössä helpottaa lapsen asioita myöhemmin, pääsee vähemmällä vaivalla jos haluaa liittyä kirkkoon. Miksi hankaloittaa lapsen elämää tässä suhteessa?
Itse näen asian niin, että ihmisen on turha kuulua kirkkoon ellei usko Jumalaan. En voi tietää mihin pieni vauvani uskoo tai ei usko, kun hän ei tiedä näistä asioista vielä itsekään mitään. Kastamalla lapseni tuomitsen hänet olemaan osana uskonnollista yhteisöä vastoin hänen omaa, vapaata tahtoaan.
Vanhempana lapsi saa sitten itse funtsia asioita ja liittyä tai olla liittymättä uskonnolliseen yhteisöön. Se kun on helppoa, oli lapsi kastettu tai ei.
En sitäpaitsi ihan tajunnut, miten kastamatta jättäminen vaikeuttaa lapsen elämää. Itsellesi vaikeuksia tuotti se, että haluat kuulua kirkkoon mutta et voi lausua uskontunnustusta ääneen. Tässä on kummallinen ristiriita.
/6
Huomattavasti helpompi sieltä kirkosta on erota kuin sinne liittyä myöhemmin. T;ohis
Okei, voi hyvin olla, kirkkoon liittymiseen en ole perehtynyt kun sille ei ole ollut tarvetta. Koen silti vääryydeksi sen, että lapsi kuuluu kirkkoon minun päätökselläni 15 vuotta vaikka hänen maailmankatsomuksensa olisi mikä. Jos hän myöhemmällä iällään löytää itselleen mieluisan uskonnollisen ryhmän niin epäilen että liittymisen hankaluus olisi silloin esteenä.
/6
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole minun tehtäväni päättää lapsen uskonnollisia näkemyksiä. Liittyköön kirkkoon sitten kun asioista jotain tajuaa, tosin ateismi luultavasti tarttuu lapseenikin.
Ethän sinä lapsen kastamalla pysty hänen uskonnollisia näkemyksiään päättämään!
Minut on kastettu lapsena, ja olen siitä tyytyväinen. Olin kyllä teini-ikäisenä vakaumuksellinen ateisti (ei ollut tartunta vanhemmilta), mutta sitten aloin ymmärtää asioista enemmän ja halusin takaisin kirkkoon, josta olin eronnut heti kun mahdollista. En olisi ilman kastetta päässyt, ja aikuisena olisi ollut vaikea mennä kasteelle kun olisi pitänyt lausua se uskontunnustus ihan itse. Mikään uskovainen kun en kuitenkaan ole.
Eli en ymmärrä mitä vahinkoa kasteesta siis olisi. Enemmän valinnanvapauttahan kastetulla on kuin kastamatta jätetyllä, näin ainakin omalla kohdallani koin. Jos minulla olisi lapsia niin kyllä heidät kastettaisiin.
Varsinkin jos ei itse usko mihinkään Jumalaan, niin en ymmärrä miten voi uskoa että kaste jotain haittaisi. Se vain saattaa käytännössä helpottaa lapsen asioita myöhemmin, pääsee vähemmällä vaivalla jos haluaa liittyä kirkkoon. Miksi hankaloittaa lapsen elämää tässä suhteessa?
Itse näen asian niin, että ihmisen on turha kuulua kirkkoon ellei usko Jumalaan. En voi tietää mihin pieni vauvani uskoo tai ei usko, kun hän ei tiedä näistä asioista vielä itsekään mitään. Kastamalla lapseni tuomitsen hänet olemaan osana uskonnollista yhteisöä vastoin hänen omaa, vapaata tahtoaan.
Vanhempana lapsi saa sitten itse funtsia asioita ja liittyä tai olla liittymättä uskonnolliseen yhteisöön. Se kun on helppoa, oli lapsi kastettu tai ei.
En sitäpaitsi ihan tajunnut, miten kastamatta jättäminen vaikeuttaa lapsen elämää. Itsellesi vaikeuksia tuotti se, että haluat kuulua kirkkoon mutta et voi lausua uskontunnustusta ääneen. Tässä on kummallinen ristiriita.
/6
Siinä on ristiriita vain, jos ajattelee sinun tavoin, että on turha kuulua kirkkoon jollei usko Jumalaan.
Minulle riittää kirkkoon kuulumiseen "uskovaisuuden" sijasta "toivovaisuus". Haluaisin uskoa, mutta en vain voi. Armoa (jolla en tarkoita pahojen tekojen anteeksi saamista) saanen silti olla etsimässä?
Muutenkin usko ymmärretään meillä ihan liiaksi jonain oppilauseiden totenapitämisenä. En minä voi oikeastaan edes väittää itsestäni etten usko, kun en itseäni perin juurin ja pohjia myöten tunne. En ole sen viisaampi kuin pieni vauvasi. Näin se on kristillisessä kirkossa perinteisesti ajateltu, ja sen takia pienetkin lapset kastetaan. Sinä taas tunnut kannattavan uudempaa (jenkkiläistyylistä) herätyskristillistä oppia.
Oikeastaanhan sinä tuomitset lapsesi jakamaan käsityksesi, että kirkkoon kannattaa kuulua vain jos uskoo, ja että se uskominen vieläpä on jotain sellaista tietoista toimintaa johon vauvana ei kykene.
Vaikka lapsesi kastettaisiin niin eihän hänen kirkkolaitoksen jäsen tarvitse olla, sillä voithan erottaa hänet heti kasteen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole minun tehtäväni päättää lapsen uskonnollisia näkemyksiä. Liittyköön kirkkoon sitten kun asioista jotain tajuaa, tosin ateismi luultavasti tarttuu lapseenikin.
Ethän sinä lapsen kastamalla pysty hänen uskonnollisia näkemyksiään päättämään!
Minut on kastettu lapsena, ja olen siitä tyytyväinen. Olin kyllä teini-ikäisenä vakaumuksellinen ateisti (ei ollut tartunta vanhemmilta), mutta sitten aloin ymmärtää asioista enemmän ja halusin takaisin kirkkoon, josta olin eronnut heti kun mahdollista. En olisi ilman kastetta päässyt, ja aikuisena olisi ollut vaikea mennä kasteelle kun olisi pitänyt lausua se uskontunnustus ihan itse. Mikään uskovainen kun en kuitenkaan ole.
Eli en ymmärrä mitä vahinkoa kasteesta siis olisi. Enemmän valinnanvapauttahan kastetulla on kuin kastamatta jätetyllä, näin ainakin omalla kohdallani koin. Jos minulla olisi lapsia niin kyllä heidät kastettaisiin.
Varsinkin jos ei itse usko mihinkään Jumalaan, niin en ymmärrä miten voi uskoa että kaste jotain haittaisi. Se vain saattaa käytännössä helpottaa lapsen asioita myöhemmin, pääsee vähemmällä vaivalla jos haluaa liittyä kirkkoon. Miksi hankaloittaa lapsen elämää tässä suhteessa?
Itse näen asian niin, että ihmisen on turha kuulua kirkkoon ellei usko Jumalaan. En voi tietää mihin pieni vauvani uskoo tai ei usko, kun hän ei tiedä näistä asioista vielä itsekään mitään. Kastamalla lapseni tuomitsen hänet olemaan osana uskonnollista yhteisöä vastoin hänen omaa, vapaata tahtoaan.
Vanhempana lapsi saa sitten itse funtsia asioita ja liittyä tai olla liittymättä uskonnolliseen yhteisöön. Se kun on helppoa, oli lapsi kastettu tai ei.
En sitäpaitsi ihan tajunnut, miten kastamatta jättäminen vaikeuttaa lapsen elämää. Itsellesi vaikeuksia tuotti se, että haluat kuulua kirkkoon mutta et voi lausua uskontunnustusta ääneen. Tässä on kummallinen ristiriita.
/6
Huomattavasti helpompi sieltä kirkosta on erota kuin sinne liittyä myöhemmin. T;ohis
Okei, voi hyvin olla, kirkkoon liittymiseen en ole perehtynyt kun sille ei ole ollut tarvetta. Koen silti vääryydeksi sen, että lapsi kuuluu kirkkoon minun päätökselläni 15 vuotta vaikka hänen maailmankatsomuksensa olisi mikä. Jos hän myöhemmällä iällään löytää itselleen mieluisan uskonnollisen ryhmän niin epäilen että liittymisen hankaluus olisi silloin esteenä.
/6
Kuulutko siis itse sittenkin kirkkoon? Jollet, niin eihän lapsesikaan tarvitse kuulua?
Vai tarkoitatko kirkolla ehkä kaikkien kastettujen muodostamaa kirkkokuntien rajat ylittävää yhteisöä, juridisen yhteisön sijaan? Aika erikoista jos ateistina niin tekisit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole minun tehtäväni päättää lapsen uskonnollisia näkemyksiä. Liittyköön kirkkoon sitten kun asioista jotain tajuaa, tosin ateismi luultavasti tarttuu lapseenikin.
Ethän sinä lapsen kastamalla pysty hänen uskonnollisia näkemyksiään päättämään!
Minut on kastettu lapsena, ja olen siitä tyytyväinen. Olin kyllä teini-ikäisenä vakaumuksellinen ateisti (ei ollut tartunta vanhemmilta), mutta sitten aloin ymmärtää asioista enemmän ja halusin takaisin kirkkoon, josta olin eronnut heti kun mahdollista. En olisi ilman kastetta päässyt, ja aikuisena olisi ollut vaikea mennä kasteelle kun olisi pitänyt lausua se uskontunnustus ihan itse. Mikään uskovainen kun en kuitenkaan ole.
Eli en ymmärrä mitä vahinkoa kasteesta siis olisi. Enemmän valinnanvapauttahan kastetulla on kuin kastamatta jätetyllä, näin ainakin omalla kohdallani koin. Jos minulla olisi lapsia niin kyllä heidät kastettaisiin.
Varsinkin jos ei itse usko mihinkään Jumalaan, niin en ymmärrä miten voi uskoa että kaste jotain haittaisi. Se vain saattaa käytännössä helpottaa lapsen asioita myöhemmin, pääsee vähemmällä vaivalla jos haluaa liittyä kirkkoon. Miksi hankaloittaa lapsen elämää tässä suhteessa?
Itse näen asian niin, että ihmisen on turha kuulua kirkkoon ellei usko Jumalaan. En voi tietää mihin pieni vauvani uskoo tai ei usko, kun hän ei tiedä näistä asioista vielä itsekään mitään. Kastamalla lapseni tuomitsen hänet olemaan osana uskonnollista yhteisöä vastoin hänen omaa, vapaata tahtoaan.
Vanhempana lapsi saa sitten itse funtsia asioita ja liittyä tai olla liittymättä uskonnolliseen yhteisöön. Se kun on helppoa, oli lapsi kastettu tai ei.
En sitäpaitsi ihan tajunnut, miten kastamatta jättäminen vaikeuttaa lapsen elämää. Itsellesi vaikeuksia tuotti se, että haluat kuulua kirkkoon mutta et voi lausua uskontunnustusta ääneen. Tässä on kummallinen ristiriita.
/6
Siinä on ristiriita vain, jos ajattelee sinun tavoin, että on turha kuulua kirkkoon jollei usko Jumalaan.
Minulle riittää kirkkoon kuulumiseen "uskovaisuuden" sijasta "toivovaisuus". Haluaisin uskoa, mutta en vain voi. Armoa (jolla en tarkoita pahojen tekojen anteeksi saamista) saanen silti olla etsimässä?
Muutenkin usko ymmärretään meillä ihan liiaksi jonain oppilauseiden totenapitämisenä. En minä voi oikeastaan edes väittää itsestäni etten usko, kun en itseäni perin juurin ja pohjia myöten tunne. En ole sen viisaampi kuin pieni vauvasi. Näin se on kristillisessä kirkossa perinteisesti ajateltu, ja sen takia pienetkin lapset kastetaan. Sinä taas tunnut kannattavan uudempaa (jenkkiläistyylistä) herätyskristillistä oppia.
Oikeastaanhan sinä tuomitset lapsesi jakamaan käsityksesi, että kirkkoon kannattaa kuulua vain jos uskoo, ja että se uskominen vieläpä on jotain sellaista tietoista toimintaa johon vauvana ei kykene.
Vaikka lapsesi kastettaisiin niin eihän hänen kirkkolaitoksen jäsen tarvitse olla, sillä voithan erottaa hänet heti kasteen jälkeen.
En edusta minkäänlaista herätyskristillisyyttä. Edustan ateismia. Sinun henkilökohtaiset näkemyksesi uskosta, armosta ja toivosta eivät mielestäni perustele mitenkään pienen vauvan liittämistä uskonnolliseen yhteisöön.
En itse koe olevani oikeutettu päättämään lapsen elämänkatsomuksesta. Sen hän saa tehdä aivan itse, sitten kun ne asiat alkavat hänen mieltään askarruttaa.
En aivan ymmärtänyt mitä järkeä on kastaa lapsi ja sitten välittömästi erottaa kirkosta. Kuka siitä hyötyy, että lapsi on seurakunnan jäsen esim. viikon ajan?
/6
Niin mistä?