Lue keskustelun säännöt.
Olen vakavasti sairaana
04.09.2018 |
Surettaa hirvittävästi kun en näe lasten koulujen päättymistä, lapsenlapsia js sitä kaikkea.
Olen turvautunut uskoon, se tuo ainoaa lohtua. Puoliso on usein sangen ilkeä, ymmärrän kyllä koska hänkin on tiukassa paikassa.
Hän huutaa minulle, jumalaa ei ole, et tule lapsia enää taivaassa näkemään. Maadut maaksi ja sillä selvä
Kommentit (8)
Nykyhetki on sietämätöntä kipua ja oloa Siksi toivo antaa jaksamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usko, toivo ja sellanen kokonaan Herran huolehdittavaksi jättäytyminen rauhoittaa. Toivottavasti saisit myös jonku muuan tukea kuin miehensä.
Jos Jumala pakottaa valitsemaan tuollaisen puolison en ehkä turvautuisi siihe... siis sellaiseen Jumalaan.
Kamala mies sulla. Voimia tulevaan.
Mikä sairaus sinulla on? Useimmat sairaudet pystytään nykyään parantamaan tai ainakin jatkamaan elinaikaa. Itse olen sairastanut syövän. Helppo on tietysti sanoa, että elä vain tätä hetkeä, äläkä ajattele pitkälle eteenpäin. Ajatuksiaan kun ei voi kovinkaan säädellä.
Ei nekään. jotka ovat tänään terveitä ja hyvinvoivia, tiedä tulevasta. Onnettomuuksia taoahtuu, sairauksia tulee eikä kenenkään tulevaisuus ole varma.
Oletko käynyt juttelemassa kenenkään asiantuntijan kanssa? Psykologi tai sairaalapastori, jos sinulle on usko tärkeä, voisivat auttaa. Miehesi vaikuttaa aika hermostuneelta tilanteeseen. Hänestä ei varmaankaan ole nyt apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Usko, toivo ja sellanen kokonaan Herran huolehdittavaksi jättäytyminen rauhoittaa. Toivottavasti saisit myös jonku muuan tukea kuin miehensä.
Saisi nyt edes mieheltään tukea!
Laajasti levinnyt syöpä on. Olen liikuntakyvytön jo.
Kannattaa nauttia nykyhetkestä