Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Jo 5 työhaastattelu, mutta 0 työpaikkaa
03.09.2018 |
Niin. Itkettää. Monennenko jälkeen teillä tärppäs? Miten ootte saanu koottuu itsenne pettymysten jälkeen? Pitäs yrittää esittää itsevarmaa haastatteluissa, vaikka ei tosiaan tunnu siltä.
Kommentit (91)
Olen aina päässyt ekalla yrittämällä kouluun haluamalleni alalla, sekä useisiin työpaikkoihin. Moniin näistä on ollut satoja hakijoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekisi mieli kirjoittaa mielipidekirjoitus miten rekrytoinneissa osataankin kohdella ihmisiä törkeästi. Kannattaisi työnantajien muistaa, että se työhaastateltava ketä piditte pilkkanaan saattaa olla teidän asiakas (tai no menetetty sellainen) tulevaisuudessa.
Viimeeksi kun haastattelun jälkeen sain "emme valinneet sinua"-puhelun, ja kysyin kannattaakohan minun hakea, jos paikka tulee uudestaan auki, niin rekrytoija sanoi: Aina kannattaa hakea, mutta emme me sinua valitse.
Minusta se ei ollut kovinkaan asiallista. Mitä järkeä sanoa, että kannattaa hakea, jos toivoa ei ole?
No just. Tätä just tarkoitin. Olipa kyllä todella epäasiallista. Yrittikö olla jotenkin vitsikäs? -Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen aina päässyt ekalla yrittämällä kouluun haluamalleni alalla, sekä useisiin työpaikkoihin. Moniin näistä on ollut satoja hakijoita.
Miten sä teet tän? Tätä just tarkoitin, että tuskaa ku itse joutuu vaikeimman kautta. Ja joittenki ei tarvi ku kerran koittaa. -Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
äläkä ainakaan anna epätoivoista kuvaa itsestäsi, sellaista ei kukaan palkkaa.
On aika vaikea olla olematta piirunkaan verran epätoivoinen, kun on hakenut töitä yli kaksi vuotta.
Mutta ap:lle tsemppiä. Sanoin jo erääseen toiseen ketjuun, että kannattaa hakea samoja töitä kuin minä. Koska minua ei valita, sinulla on mahdollisuus.
Kiitos! Mitäs töitä olet hakenut? Voisiko sitten laajentaa johonkin muuhun jos hakemasi paikat eivät tärppää? -Ap
Vierailija kirjoitti:
Niin. Itkettää. Monennenko jälkeen teillä tärppäs? Miten ootte saanu koottuu itsenne pettymysten jälkeen? Pitäs yrittää esittää itsevarmaa haastatteluissa, vaikka ei tosiaan tunnu siltä.
Tsemppiä kulta, arvostan sinnikkyyttäsi. Olet kerta kerralta parempi ja rennompi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Itkettää. Monennenko jälkeen teillä tärppäs? Miten ootte saanu koottuu itsenne pettymysten jälkeen? Pitäs yrittää esittää itsevarmaa haastatteluissa, vaikka ei tosiaan tunnu siltä.
Tsemppiä kulta, arvostan sinnikkyyttäsi. Olet kerta kerralta parempi ja rennompi!
Kiitos. :) Toivotaan näin. Tuntuu vain, että itseluottamus laskee vain koko ajan hylkäysten myötä. :/ -Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos on päässyt noin moneen haastatteluun, saat varmasti duuninkin pian!
Valitettavasti ei mene noin. Paljon useammassa haastattelussa olen juossut, ja silti edelleen olen työttömänä.
Rupesin tässä laskemaan, että tämänkertaisen työttömyyteni aikana olen käynyt jo Helsingissä neljässä haastattelussa. Kotipaikkakunnallani Tampereella + naapurikunnissa tietysti vielä paljon useammassa. Tulos: nolla työpaikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen aina päässyt ekalla yrittämällä kouluun haluamalleni alalla, sekä useisiin työpaikkoihin. Moniin näistä on ollut satoja hakijoita.
Millä alalla olet ja miten ihmeessä onnistut? Tai no nuo koulut ei kiinnosta, niihin nyt on helppo päästä, mutta töihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina päässyt ekalla yrittämällä kouluun haluamalleni alalla, sekä useisiin työpaikkoihin. Moniin näistä on ollut satoja hakijoita.
Miten sä teet tän? Tätä just tarkoitin, että tuskaa ku itse joutuu vaikeimman kautta. Ja joittenki ei tarvi ku kerran koittaa. -Ap
En tiedä, näin vain käy. Olen tietysti pätevä, mutta ei se selitä kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on päässyt noin moneen haastatteluun, saat varmasti duuninkin pian!
Valitettavasti ei mene noin. Paljon useammassa haastattelussa olen juossut, ja silti edelleen olen työttömänä.
Rupesin tässä laskemaan, että tämänkertaisen työttömyyteni aikana olen käynyt jo Helsingissä neljässä haastattelussa. Kotipaikkakunnallani Tampereella + naapurikunnissa tietysti vielä paljon useammassa. Tulos: nolla työpaikkaa.
No mutta todennäköisimmin pääsee töihin vielä, jos pääsee haastatteluihin. Eri asia toki onko se 3. vai 30. työhaastattelun jälkeen. Varmasti riippuu niin paljon tuurista ja muistakin tekijöistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina päässyt ekalla yrittämällä kouluun haluamalleni alalla, sekä useisiin työpaikkoihin. Moniin näistä on ollut satoja hakijoita.
Miten sä teet tän? Tätä just tarkoitin, että tuskaa ku itse joutuu vaikeimman kautta. Ja joittenki ei tarvi ku kerran koittaa. -Ap
En tiedä, näin vain käy. Olen tietysti pätevä, mutta ei se selitä kaikkea.
No millainen olet persoonaltasi ja habitukseltasi, miten käyttäydyt haastatteluissa? Siis tottakai nää perus kohteliaisuudet osaan, mutta mikä on se juttu? Avaa vähäsen, kiitos! :) -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on päässyt noin moneen haastatteluun, saat varmasti duuninkin pian!
Valitettavasti ei mene noin. Paljon useammassa haastattelussa olen juossut, ja silti edelleen olen työttömänä.
Rupesin tässä laskemaan, että tämänkertaisen työttömyyteni aikana olen käynyt jo Helsingissä neljässä haastattelussa. Kotipaikkakunnallani Tampereella + naapurikunnissa tietysti vielä paljon useammassa. Tulos: nolla työpaikkaa.
Saako udella millä alalla olet? -Ap
Vierailija kirjoitti:
Miten ootte saanu koottuu itsenne pettymysten jälkeen?
Olen alkanut suhtautua työn hakemiseen välinpitämättömämmin. Huitaisen hakemuksia menemään viilaamatta niitä enää niin huolella kuin ennen. Ihan sama tulos silti, toisinaan pääsen haastatteluun.
Haastattelut otan nykyään siltä kannalta, että kiinnostavaa päästä sen tunnin ajaksi tutustumaan firman toimintaan.
Ja työttömyys muuten niin onneksi minulla on kykyä kiinnostua monista asioita ja löytää elämääni halpaa viihdettä. Olen unohtanut haaveet siitä että voisin matkailla, mutta voinhan kehittää kielitaitoani ja jutella netissä ulkkarien kanssa, lukea muiden maiden lehtiä, perehtyä maantieteeseen ja historiaan, tutustua palloomme tuolla tavoin. Onpahan työttömänä aikaa tuollaiseen hauskanpitoon. Onneksi työkkärikin suhtautuu opiskeluun nykyään myötämielisemmin kuin ennen, aloitin juuri maisteriopinnot työttömyysetuudella. Eli selviän kun koetan keskittyä työttömyyden mukaviin puoliin.
Se vain harmittaa, että pidän kovasti nykyisesta asunnostani, ja tästä varmaan pitää jossakin vaiheessa luopua ja vaihtaa halvempaan. Ei ehkä jatkossa ole varaa hankkia uusia silmälaseja aina kun tuntuu että tarvitsee, korjauttaa hampaitaan parhailla materiaaleilla jos ja kun joskus hajoavat. Syödä kalaa. Työeläkettä minulle ei ole paljon kertynyt, joten toimeentulotukeen joutunen eläkepäivinäkin turvautumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on päässyt noin moneen haastatteluun, saat varmasti duuninkin pian!
Valitettavasti ei mene noin. Paljon useammassa haastattelussa olen juossut, ja silti edelleen olen työttömänä.
Rupesin tässä laskemaan, että tämänkertaisen työttömyyteni aikana olen käynyt jo Helsingissä neljässä haastattelussa. Kotipaikkakunnallani Tampereella + naapurikunnissa tietysti vielä paljon useammassa. Tulos: nolla työpaikkaa.
Saako udella millä alalla olet? -Ap
IT-alalla. Koodari olen. Tosin pystyn tekemään muutakin, vaikka opettamaan (pätevyys siihenkin), mutta softakehityshommia lähinnä olen hakenut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekisi mieli kirjoittaa mielipidekirjoitus miten rekrytoinneissa osataankin kohdella ihmisiä törkeästi. Kannattaisi työnantajien muistaa, että se työhaastateltava ketä piditte pilkkanaan saattaa olla teidän asiakas (tai no menetetty sellainen) tulevaisuudessa.
Viimeeksi kun haastattelun jälkeen sain "emme valinneet sinua"-puhelun, ja kysyin kannattaakohan minun hakea, jos paikka tulee uudestaan auki, niin rekrytoija sanoi: Aina kannattaa hakea, mutta emme me sinua valitse.
Minusta se ei ollut kovinkaan asiallista. Mitä järkeä sanoa, että kannattaa hakea, jos toivoa ei ole?
No just. Tätä just tarkoitin. Olipa kyllä todella epäasiallista. Yrittikö olla jotenkin vitsikäs? -Ap
En tiedä, mitä yritti, mutta suunnittelen tässä tekeväni reklamaation ylemmälle tasolle. En päästäkseni sinne töihin, vaan ihan vain tuon henkilön asenteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ootte saanu koottuu itsenne pettymysten jälkeen?
Olen alkanut suhtautua työn hakemiseen välinpitämättömämmin. Huitaisen hakemuksia menemään viilaamatta niitä enää niin huolella kuin ennen. Ihan sama tulos silti, toisinaan pääsen haastatteluun.
Haastattelut otan nykyään siltä kannalta, että kiinnostavaa päästä sen tunnin ajaksi tutustumaan firman toimintaan.
Ja työttömyys muuten niin onneksi minulla on kykyä kiinnostua monista asioita ja löytää elämääni halpaa viihdettä. Olen unohtanut haaveet siitä että voisin matkailla, mutta voinhan kehittää kielitaitoani ja jutella netissä ulkkarien kanssa, lukea muiden maiden lehtiä, perehtyä maantieteeseen ja historiaan, tutustua palloomme tuolla tavoin. Onpahan työttömänä aikaa tuollaiseen hauskanpitoon. Onneksi työkkärikin suhtautuu opiskeluun nykyään myötämielisemmin kuin ennen, aloitin juuri maisteriopinnot työttömyysetuudella. Eli selviän kun koetan keskittyä työttömyyden mukaviin puoliin.
Se vain harmittaa, että pidän kovasti nykyisesta asunnostani, ja tästä varmaan pitää jossakin vaiheessa luopua ja vaihtaa halvempaan. Ei ehkä jatkossa ole varaa hankkia uusia silmälaseja aina kun tuntuu että tarvitsee, korjauttaa hampaitaan parhailla materiaaleilla jos ja kun joskus hajoavat. Syödä kalaa. Työeläkettä minulle ei ole paljon kertynyt, joten toimeentulotukeen joutunen eläkepäivinäkin turvautumaan.
Saako kysyä minkä alan ihmisiä olet? Ihailtava asenne sinulla. Missä vaiheessa aloit ajatella näin, eikä se työnsaanti enää tuntunut siltä ainoalta päämäärältä? -Ap
Vinkkejä:
Perehdy hyvin työpaikkaan. Panosta siihen loppupään kysymykseen "olisiko sinulla jotain kysyttävää meiltä?". Mieti se etukäteen. Mieti, mitä uutta näkökulmaa voisit kysymyksellä herättää haastattelijoissa. Parempi, jos siinä kysymyksessä kiteytyy jotain sitä edeltäneestä keskustelusta. Hyvä, jos kysymyksellä tai keskustelussa voisit tuoda esiin sen, että olet miettinyt jotain kohtaa työpaikassa siltä kannalta että sinulla olisi jotain uutta annettavaa siihen työpanoksellasi.
Ajattele työhaastattelua niin, että et pelkästään ole kauppaamassa omaa työpanostasi. Olet myös ostamassa itsellesi työpaikkaa. Älä siis keskity vain siihen mitä itse osaat ja teet, vaan myös siihen mitä työ on ja mitä se antaa ja ottaa. Näillä pohdinnoilla osoitat, että ymmärrät työn vaatimuksia.
Paljon tsemppiä! Vielä osuu oma kohdalle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekisi mieli kirjoittaa mielipidekirjoitus miten rekrytoinneissa osataankin kohdella ihmisiä törkeästi. Kannattaisi työnantajien muistaa, että se työhaastateltava ketä piditte pilkkanaan saattaa olla teidän asiakas (tai no menetetty sellainen) tulevaisuudessa.
Viimeeksi kun haastattelun jälkeen sain "emme valinneet sinua"-puhelun, ja kysyin kannattaakohan minun hakea, jos paikka tulee uudestaan auki, niin rekrytoija sanoi: Aina kannattaa hakea, mutta emme me sinua valitse.
Minusta se ei ollut kovinkaan asiallista. Mitä järkeä sanoa, että kannattaa hakea, jos toivoa ei ole?
No just. Tätä just tarkoitin. Olipa kyllä todella epäasiallista. Yrittikö olla jotenkin vitsikäs? -Ap
En tiedä, mitä yritti, mutta suunnittelen tässä tekeväni reklamaation ylemmälle tasolle. En päästäkseni sinne töihin, vaan ihan vain tuon henkilön asenteesta.
Tee ihmeessä reklamaatio! Todellakin! Minäkin suunnittelen mielipidekirjoitusta teemasta...Niin uskomatonta meininkiä välillä. -Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen aina päässyt ekalla yrittämällä kouluun haluamalleni alalla, sekä useisiin työpaikkoihin. Moniin näistä on ollut satoja hakijoita.
Auttaako tämä tieto meitä jotenkin?
Ehkä ne ovat ne kaltaisesi ihmeet, jotka täälläkin käyvät valistamassa, että kyllä töitä löytyy jos vain kelpaa.
Viimeeksi kun haastattelun jälkeen sain "emme valinneet sinua"-puhelun, ja kysyin kannattaakohan minun hakea, jos paikka tulee uudestaan auki, niin rekrytoija sanoi: Aina kannattaa hakea, mutta emme me sinua valitse.
Minusta se ei ollut kovinkaan asiallista. Mitä järkeä sanoa, että kannattaa hakea, jos toivoa ei ole?