Lue keskustelun säännöt.
Jo 5 työhaastattelu, mutta 0 työpaikkaa
03.09.2018 |
Niin. Itkettää. Monennenko jälkeen teillä tärppäs? Miten ootte saanu koottuu itsenne pettymysten jälkeen? Pitäs yrittää esittää itsevarmaa haastatteluissa, vaikka ei tosiaan tunnu siltä.
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Minä olen haastattelun jälkeen saanut yhtä keissiä lukuun ottamatta joka kerta työpaikan. Sen sijaan toisille treffeille pääsy on kiven alla :D
Sama juttu täällä, paitsi etten treffaile.
Zinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen haastattelun jälkeen saanut yhtä keissiä lukuun ottamatta joka kerta työpaikan. Sen sijaan toisille treffeille pääsy on kiven alla :D
Siis mäkin sain aina ennen kaikki hakemani kesätyö- ja harjoittelupaikat ja osa-aikaduunit opiskelujen ohella. Nyt valmistumisen jälkeen ei vaa tärppää. Toki hakijoita on nyt joka ikäluokasta ja paljon enemmän. Onneksi oon aika avarakatseinen työn suhteen. Kerrohan miten olet saanut työpaikat? Höhh et vaan ole törmännyt sitten vielä sopivaan kumppaniehdokkaaseen. Tsemppiä sille! -Ap
Mietin etukäteen millaista työntekijää (osaajaa) rekrytoija hakee ja yritän näyttää olevani sellainen. Perustelen väitteeni eli en sano vain "osaan asian x" vaan mieluummin "osaan asian x, josta osoituksena on suorittamani opintokokonaisuus y sekä projekti z." Näistä tietysti todistukset, joissa erinomaiset arviot
Lisäksi mietin etukäteen mitä rekrytoija aikoo kysyä sekä mitä itse haluan kysyä. Käytän omina kysymyksinä sellaisia, että olen selkeästi perehtynyt alaan ja toimijaan ja kysyn lisätietoa jostain oleellisesta asiasta
Vaihtokauppana saat kertoa miten pääsee toisille treffeille :D
Kolmen vuoden aikana noin 20 hakemusta ja 12-15 haastattelua. Tärpännyt: nolla kertaa. Tarkkaan valitut kohteet, ajan kanssa tehdyt hakemukset. Ylempi korkeakoulututkinto, menestyksekäs työura, näyttöjä löytyy. Olen töissä arvostetussa organisaatiossa, ylempi toimihenkilö, mutta haluaisin vaihtaa työpaikkaa ja kehittyä. Ongelmani on ikä joka kohta 50. Tämän ikäistä naista ei haluta mihinkään. Kaikkiin hakemiini duuneihin valittu 34-42 vuotias henkilö. On jotenkin ihan absurdia, että Suomessa verkostoja, kokemusta ja osaamista ei arvosteta. Ei ole lapsia huollettavana, työmoraali on kova, paikka ei vaihdu heti kun vähän väsyttää. Mutta eipä tunnu kiinnostavan ketään. Esim. kaupunkien virkoihin valittaessa toitotetaan, että olemme tasa-arvoa kannattava syrjimätön yhteisö. Paskanmarjat. Ei koske keski-ikäisiä naisia tämä syrjimättömyys. Voisiko joku nostaa asian yhdeksi yhteiskuntamme todelliseksi ongelmaksi. 20-v pitäisi olla töissä, mutta kehittyminen mahdotonta.
Mä hain kerran opettajan sijaisuutta, 3kk. Haastateltiin kymmenen pätevää ja kaikilla oli työkokemusta opetustyöstä. Kolme haastattelijaa (rehtori ja kaksi opea) ja kaiken huipuksi meidän piti pitää näytetunnit. Ymmärtäisin, että oltaisiin jotain edellisen kevään ylioppilaita ja haluttaisiin vähän nähdä, osaako siellä luokan edessä seistä. Mutta ei, meillä oli koulutus ja kokemusta, soitettu kaikkien entisiin työpaikkoihin. Mitä tuo edusti? Joskus 30 vuotta sitten opettajaksi valittiin pelkillä papereilla.... virkoihin!
Harmittaa, että alistuin tuohon. Olisi pitänyt sanoa, että en tule antamaan mitään näytteitä lyhyen sijaisuuden takia. Luulen, että meillä kaikilla nöyryytettävillä oli samat tuntemukset. Miksei löydy joukkoasennetta todeta, ettei kiinnosta ja pitäköön tunkkinsa. Ymmärtäisin johonkin Norssiin, mutta sijaisuuteen pienehkölle koululle???
Eräs tuttu haki rutiinityöhön tehtaaseen. On aiemmin tehnyt vaativampaa työtä, mutta työttömänä sitten haki jopa sinne. Työ oli aivan palikkaa, siihen voitaisiin palkata kuka vaan 18-vuotias kadulta. Haastattelun vielä ymmärsi, mutta siellä oli kyselty kaikkea syväluotaavaa. Paras oli, kun olivat pyytäneet kertomaan lapsuuden kokemuksista. Tämä tuttu on yllättäin mies ja sai suunsa auki todeten: "Siis mä haen teille rutiinihommaan lyhyelle pätkälle ja pitäisi alkaa keskustella jostain lapsuudesta... ei helvetti". Ei valittu. Hienoa, että sai suunsa auki.
Ikäsyrjintä on muuten totta. Kaveri sanoi, että joskus jopa 35 on yläraja. Harmittaa tuo sama, ettei kannata edes lähettää rekrypalvelusta vanhempaa työntekijää, vaikka olisi kuinka loistava.
Olen käynyt useissa haastatteluissa. Pätevyys ja osaaminen on huippua mutta ulkonäkö ja ensivaikutelma ei kai vakuuta. Ehkä parempi näin sillä ei ne työtkään vaikuttaneet kovin merkityksellisiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleisenä huomiona, että työnhaussa kannattaa panostaa laatuun, ei määrään. 200 hakemusta paikkoihin, joihin varmasti tiedät riittävän sinua pätevämpiä/parempia hakijoita jonoksi asti, on ajan hukkaa ja henkisten voimavarojen tuhlausta. Todennäköisesti altistaa ennen pitkää myös masennukselle ja uhriutumiselle.
Vierailija kirjoitti:
Yleisenä huomiona, että työnhaussa kannattaa panostaa laatuun, ei määrään. 200 hakemusta paikkoihin, joihin varmasti tiedät riittävän sinua pätevämpiä/parempia hakijoita jonoksi asti, on ajan hukkaa ja henkisten voimavarojen tuhlausta. Todennäköisesti altistaa ennen pitkää myös masennukselle ja uhriutumiselle.
Kommentissasi on ihan asiaakin, mutta ongelma on se, että nykyään palkataan yksinkertaisiinkin töihin korkeasti koulutettuja. Tarkoitan nyt esim. sitä, kuinka tradenomit kilpailevat samoista paikoista merkonomien kanssa. Eli vaikka kuinka hakisi vain niihin paikkoihin, joihin on täsmäkoulutus ja ehkä jopa täsmätyökokemusta, niin hakijoissa on aina pätevämpiä. Ainoastaan hakemalla jotain ihan pilipalihommia, saattaa itse olla se pätevin. Sitten taas työnantaja voikin katsoa sinut liian koulutetuksi ja paikka jää silti saamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen haastattelun jälkeen saanut yhtä keissiä lukuun ottamatta joka kerta työpaikan. Sen sijaan toisille treffeille pääsy on kiven alla :D
Siis mäkin sain aina ennen kaikki hakemani kesätyö- ja harjoittelupaikat ja osa-aikaduunit opiskelujen ohella. Nyt valmistumisen jälkeen ei vaa tärppää. Toki hakijoita on nyt joka ikäluokasta ja paljon enemmän. Onneksi oon aika avarakatseinen työn suhteen. Kerrohan miten olet saanut työpaikat? Höhh et vaan ole törmännyt sitten vielä sopivaan kumppaniehdokkaaseen. Tsemppiä sille! -Ap
Mietin etukäteen millaista työntekijää (osaajaa) rekrytoija hakee ja yritän näyttää olevani sellainen. Perustelen väitteeni eli en sano vain "osaan asian x" vaan mieluummin "osaan asian x, josta osoituksena on suorittamani opintokokonaisuus y sekä projekti z." Näistä tietysti todistukset, joissa erinomaiset arviot
Lisäksi mietin etukäteen mitä rekrytoija aikoo kysyä sekä mitä itse haluan kysyä. Käytän omina kysymyksinä sellaisia, että olen selkeästi perehtynyt alaan ja toimijaan ja kysyn lisätietoa jostain oleellisesta asiasta
Vaihtokauppana saat kertoa miten pääsee toisille treffeille :D
Just noin oon kyllä tehnykin joka kerta, mutta en oo saanu paikkaa. :D
No ekat treffit tietenkin ratkaisee pääseekö toisille treffeille. Kysele toisesta ja ole kiinnostunut. Mutta älä kysele liian henkilökohtaisia, perusjutut ekoilla treffeillä. Älä hölötä vaan kuuntele enemmän. Kaikki tykkää puhua itsestään, joten anna deitin olla enemmän äänessä. Koita pitää tunnelma kevyenä ja hauskana. Mut ei kai siihen oikeasti muu auta, ku löytää samalla aaltopituudella oleva ihminen, jonka kanssa on kemiaa. Sitte pääset toisille, kolmansille ja siitäkin eteen päin. Tsemppiä sinnekin! -Ap
Mä olen laittanut helmikuusta lähtien 44 hakemusta. Kaksi haastattelua ja nolla työpaikkaa.
Kyllä tää yhtä helvettiä on.
Mutta sulla on vielä hyvä tilanne, älä lannistu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleisenä huomiona, että työnhaussa kannattaa panostaa laatuun, ei määrään. 200 hakemusta paikkoihin, joihin varmasti tiedät riittävän sinua pätevämpiä/parempia hakijoita jonoksi asti, on ajan hukkaa ja henkisten voimavarojen tuhlausta. Todennäköisesti altistaa ennen pitkää myös masennukselle ja uhriutumiselle.
Kommentissasi on ihan asiaakin, mutta ongelma on se, että nykyään palkataan yksinkertaisiinkin töihin korkeasti koulutettuja. Tarkoitan nyt esim. sitä, kuinka tradenomit kilpailevat samoista paikoista merkonomien kanssa. Eli vaikka kuinka hakisi vain niihin paikkoihin, joihin on täsmäkoulutus ja ehkä jopa täsmätyökokemusta, niin hakijoissa on aina pätevämpiä. Ainoastaan hakemalla jotain ihan pilipalihommia, saattaa itse olla se pätevin. Sitten taas työnantaja voikin katsoa sinut liian koulutetuksi ja paikka jää silti saamatta.
Kyllä, ja työpaikkailmoituksetkin on ihan utopiaa nykyään.
Johonkin toimistoassistentin paikkaan on vaatimuksena pitkä rivi sellaisia vaatimuksia, että ei edes tajua mitä ne kaikki tarkoittaa ja palkka 1700e.
Ihan hulluksi on mennyt koko touhu.
Kysyt vääriä kysymyksiä.
Zinkkumies