Miksi haluatte tehdä töitä? Mulla alkaa pian enkä yhtään haluaisi mennä!

Mä mietin pitkään lasten kanssa kotona ollessani etten halua palata vanhaan työhöni. Nyrpeiden aikuisten kanssa työskentely pitkät päivät en näkisi lapsiani kuin muutaman minuutin hereillä per päivä. Ei kiitos raha ei mene perheeni edelle.

Lopulta tajusin hoitavani omien lasteni kanssa jatkuvasti ystävieni lapsia. Vitsi kun tätä voisi tehdä aina ajattelin!

Sain kunnalta paikan perhepäivähoitajana suoritin tutkinnon samalla työn ohessa ja nykyisin olen edelleen rakastamassani työssä lasten parissa. Palkka ei nyt päätä huimaa kolmisen tonnia jää käteen per kk, mutta olen saanut olla läsnä omille lapsilleni nähdä heidän kasvavan ja saanut myös toteuttaa niitä omia juttuja silti työn puolesta, vaikka kotona aina olenkin on mulla silti se ns oma juttu joka ei ole muulta perheeltä pois. Siksi rakastan työtäni ja teen sitä.

Tpi olis mun painajainen, omat ja vielä muiden lapset! Hyvä kun sitä joku haluaa tehdä.

Rahan takia. Huomenna pitäisi mennä töihin 5vk kesäloman jälkeen ja tekisi mieli saikuttaa vielä muutama päivä mutten kehtaa.

Rahaa olis kiva saada. Usein myös tykkäsin työstäni, silloin kun sitä vielä oli.

Vierailija kirjoitti:

Tpi olis mun painajainen, omat ja vielä muiden lapset! Hyvä kun sitä joku haluaa tehdä.

Ymmärrän! Ei jokaisen juttu todellakaan. Mä taas viihdyn kirjastoissa, puistoissa, metsissä rämpimässä ja meillä on täällä tiivis yhteinen pph porukka tehdään joka viikko yhdessä paljon kaikkea myös yhteistyössä päikkyjen, seurakunnan yms kanssa eli täällä tämä työ ei ole yksin puurtamista neljän seinän sisällä se on ehkä se rikkaus tässä kunnassa.

Yksinomaan työkavereiden ja rahan takia kun työ sinänsä ei ole kutsumusammatti. Tulot ovat toistaiseksi vielä sellaiset, että pärjää ilman tukia.

Rakastan työtäni ja siitä maksettavaa palkkiota. Työni antaa minulle enemmän kuin ottaa. Teen sitä nykyään osa-aikaisena enkä koe että se on perheeltä tai vapaa-ajastakaan pois.

En halua tehdä töitä, mutta rahan takia on pakko.

Töihin on mukava mennä kun on ihastunut työkaveriinsa.

Ja saahan siellä käymisestä rahallisen korvauksen joka helpottaa laskujen maksamisessa.

No, en todellakaan halua! Mutta kun rahan takia on pakko. Ahdistaa kyllä vähintään viikottain. Työ pilaa kaiken muun elämän, kun muuhun ei riitä aika, eikä muuta edes jaksa. Unelmat vain hautautuu...

Rahan takia. Kituuteltiin viime vuosi miehen kanssa milloin mitäkin hakemuksia täytellen ja aktiivimallia tuskastellen, käytettiin kaikki säästöt pelkkään peruselämiseen koska emme halvempaa asuntoa ole saaneet, toimeentulotukea ei saanut kun oli säästöjä kuitenkin (jotka sitten hupenivat) jne. Tuli sitten sellainen sauma että oli mahdollisuus saada töitä, joten otettiin vastaan. Mies tekee osa-aikaista, minä kokoaikaista. Ihan perseestä tämäkin ajankäytön kannalta, mutta vaihteen vuoksi kivaa se, että koko ajan ei mene miinukselle vaan jäädään jopa plussan puolelle. Pitkään en aio tällaista tehdä, työsuhdekin on onneksi määräaikainen. Jos voittaisin ison summan rahaa, irtisanoutuisin takuulla heti.

Ei tää työ herkkua ole. Asiaatvpääasiassa veetuilee, esimiehet pompottaa mielivaltaisesti ja kuussa käteen jää n. 2000€/Kk. Maksa siinä sit asunnon lyhenntksiä, nuorten koulutuksia. Oma elämä jää täysin elämättä. Ja oon täysin loppu.