Lue keskustelun säännöt.
Oletko kaveriporukassasi se "rumin"?
02.09.2018 |
Olen omasta mielestäni ihan normaalin näköinen nainen. Läheisimmät ystäväni ovat kuitenkin selkeästi keskimääräistä kauniimpia ihmisiä. Käymme ulkona yleensä viiden hengen tyttöporukassa ja monesti tuntuu, ettei kukaaan miehistä edes vilkaise minuun päin. Turhauttaa vaan kun aina jää muiden varjoon. Onko kohtalotovereita?
Kommentit (10)
Olen rumin ihan selvästi. Vastapainoksi olen hyvä flirttailija, joten saan kyllä halutessani seuraa. Kauniimmat ovat passiivisempia mutta minulla ei ole mitään estoja aloittaa keskustelu tuntemattoman miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä taas olen se joka ei osaa tanssia yhtään. Muut on käyneet ties mitä kursseja ja lähtevät luontevasti lattialle oli musiikki mitä tahansa. Mä näytän idiootilta kun en pysy rytmissä enkä osaa liikkua sulavasti.
Meillä on kaikilla vahvuutemme.
En edes mieti tuollaisia. Mutta nyt kun kysyit, niin ehkä olenkin. Mitä väliä?
Älä katkeroidu, vaan tuo itseäsi esille persoonasi kautta (etenkin, jos olet hauska ja positiivinen). Ei miehet vain ulkokuorta halua, paitsi yhdenillanjuttuihin.
Minulla oli (huom. oli) ystävä, joka maalasi mielensä synkäksi, kun ulkona ollessamme meistä vain minä oli se, joka sai huomiota. Lopulta tämä ystävä väitti minun olevan hänen kanssaan vain siksi, että hän on rumempi. :D Siinä vaiheessa tajusin hänen mielensä synkkyyden, ja viilensin välit. On uskomatonta, miten joidenkin ihmisten ajatuksenkulku voi olla niin pinnallisella tasolla.
Et ap ole ainoa, toi oli rankkaa aikaa, muistan kyllä hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sinä olet sentään "ihan normaalin näköinen". Vaihtaisin osia kanssasi heti.
Olen. Ja vaikka ulkona tyttöjen kanssa ollessa vaikutan hauskalta ja iloiselta niin ohitetaan katseella kyllä hyvin nopeasti. Pahoilla mielin ja itsetunto entisestään laskeneena sitten useimmiten kotiudun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En edes mieti tuollaisia. Mutta nyt kun kysyit, niin ehkä olenkin. Mitä väliä?
Ajattelin juuri yhtenä päivänä samaa asiaa kun surin sitä, että ihmiset tuijottavat minua. Sitten keksin, että voinkin vapaasti alkaa pukeutua persoonallisemmin koska töllöttäjät töllöttävät joka tapauksessa. Pukeudun nykyään siististi enkä aio alkaa pukeutua mitenkään rivosti tai mauttomasti.
Olin nuorena rumin, kun en osannut laittaa itseäni, korostaa parhaita puoliani tai pukeutua. Sitten opin meikkaamaan, laittamaan hiukseni kivasti ja muutenkin ottamaan kaiken irti siitä, mitä oli otettavissa. Yhtäkkiä en ollutkaan enää rumin, vaan sain kehuja ulkonäöstäni ja positiivista huomiota. Ja kyllä siitä itsetunto nousi kummasti!
Etsi parhaat puolesi ja korosta niitä. Paljon on oikeasti tehtävissä jokaiselle. Etkä varmasti ole rumin!
En tiedä. Minä olen aina se, joka ymmärtää kaikki kysymykset ja etenkin vitsit vasta viimeisenä. Viittaako se rumuuteen?