Osaako joku täällä lukea supernopeasti?
Tarkoitan siis sitä sellaista tapaa, jossa vain silmällään tekstiä ja silti omaksutaan siinä lukeva asia. Lukiessa siis ei katsota jokaista kirjainta, sanaa tai edes lausetta, vaan vaikkapa kappaletta tai jopa sivua.
Olen kuullut että tämän voisi opetella, siirtymällä kirjainten katsomisesta sanojen katsomiseen, siitä siirtyä vaikka joka toisen sanan katsomiseen, siitä muutamaan silmäykseen lauseen aikana jne. Kuinka hidasta tämän opettelu on? Mihin pisteeseen asti voi jokainen edetä? Osaatteko tämän ja harjoittelitteko sitä erikseen?
Kommentit (16)
Vanha viisaus on että nopeuden kasvaessa ymmärrys heikkenee välttämättä. Jos sen hyväksyy niin mikäs siinä.
Joku joka "lukee" normaalin sivun muutamassa sekunnissa... no joo, ehkä muutama lause saattaa jäädä tajuntaan, mutta kokonaisuuksien ymmärrys ei nouse kovin korkeaksi.
Osaan kyllä, tämä sopii hyvin siihen, jos haluaa nopeasti etsiä jotain tietoa. Mutta kuten 2/2 sanoo, nopeuden myötä kyllä kadottaakin paljon, niinpä en silmäile, jos haluan todella omaksua jonkin asian. Isoista tekstimassoista jonkin yksityiskohdan etsimiseen siis kyllä sopii.
Vierailija kirjoitti:
Vanha viisaus on että nopeuden kasvaessa ymmärrys heikkenee välttämättä. Jos sen hyväksyy niin mikäs siinä.
Joku joka "lukee" normaalin sivun muutamassa sekunnissa... no joo, ehkä muutama lause saattaa jäädä tajuntaan, mutta kokonaisuuksien ymmärrys ei nouse kovin korkeaksi.
Toisessa ääripäässä eli liian hitaasti lukemisessa taitaa olla sama juttu, ei varmaan kaikilla, mutta itselläni on välillä niin huono työmuisti ja keskittymiskyky, että jos en lue tarpeeksi nopeasti, niin virkkeen lopussa olen jo unohtanut sen alun. Kun taas silloin kun lukeminen "juoksee", tajuan kokonaisuuden paremmin.
En toki edes haaveile mistään sekunti sivussa -tahdista (vaikka se voikin olla hyödyllinen taito silloin, kun tarkoitus ei ole syvällinen ymmärtäminen vaan esim yleiskuvan saaminen tai kertaus), mutta olisi kyllä kiva saada nopeutettua tahtia nykyiseen verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha viisaus on että nopeuden kasvaessa ymmärrys heikkenee välttämättä. Jos sen hyväksyy niin mikäs siinä.
Joku joka "lukee" normaalin sivun muutamassa sekunnissa... no joo, ehkä muutama lause saattaa jäädä tajuntaan, mutta kokonaisuuksien ymmärrys ei nouse kovin korkeaksi.
Toisessa ääripäässä eli liian hitaasti lukemisessa taitaa olla sama juttu, ei varmaan kaikilla, mutta itselläni on välillä niin huono työmuisti ja keskittymiskyky, että jos en lue tarpeeksi nopeasti, niin virkkeen lopussa olen jo unohtanut sen alun. Kun taas silloin kun lukeminen "juoksee", tajuan kokonaisuuden paremmin.
En toki edes haaveile mistään sekunti sivussa -tahdista (vaikka se voikin olla hyödyllinen taito silloin, kun tarkoitus ei ole syvällinen ymmärtäminen vaan esim yleiskuvan saaminen tai kertaus), mutta olisi kyllä kiva saada nopeutettua tahtia nykyiseen verrattuna.
Ajatushärö. Tarkoitin sivu sekunnissa... tai oikeastaan siinä pitäisi lukea sivu muutamassa sekunnissa. Ei kai kukaan lue sivua yhdessä sekunnissa. :D
Mä luen sivu kerralla. En tiedä miten.
Voin mä lukea nopeasti mutta koen sen stressaavaksi. Lukemisen nautinto häviää silloin.
Kävin 70-luvulla sellaisen kurssin, missä opeteltiin pikalukua. Koneen avulla opeteltiin kohdistamaan silmä vain kahteen kohtaan per rivi.
Osaan edelleen lukea nopeasti niin, että löydän etsimäni asian jostain asiakirjasta tai voin nopeasti silmäillä mitä asioita jossain kirjassa on. Tähän se sopii.
Sen sijaan huviksi lukeminen on hitaampaa, ja sopimus- tai lakitekstiä pitää oikein tankata.
Minä luen aika nopeasti, ja löydän tarvitsemani tiedon nopeasti tekstistä. Päässäni on siis sana jota haen, ja silmäilemällä esim kirjan aukeamaa löydän sen sanan nopeasti, ja alan siltä alueelta lukemaan. Tai en edes mieti sinänsä itse sanaa, vaan koko asiaa. En ole tätä erikseen opetellut, se vain menee aina niin. Selaan hyvin nopeasti tekstin läpi siis, ja asia jää mieleeni. Jos alan lukeamaan tekstiä alusta asti, unohdan jo mitä alussa kerrottiin. Silmäni ikään kuin pomppivat pitkin tekstiä :D
Maapallosta löytyy kaiken näköisiä ihmisiä mutta ehkä ensimmäiseksi meidän pitää keskittyä pedofiliaan ja varastamiseen jotta ne saataisiin kuriin.
Opin ihan itsekseni lukemaan 4-vuotiaana. Nopeaa lukemista en ole opetellut, se vaan on.
Vieraskielinen tai muuten raskaampi teksti kyllä vaatii paneutumista, mutta normaalit kirjat huiskahtavat nopeasti. Takavuosina saatoin lukea 3-4 kirjaa illassa.
Duunissa muinoin oli tuo kone, josta joku mainitsi. Tein testin kuten alussa vaadittiin ja kone ilmoitti minun olevan nopeampi kuin kone itse.
Paavo Väyrynen taisi lukaista muistaakseni Dostojevskin koko tuotannon viikonlopun aikana. Itse en samaan pysty.
Olen jo pitkään käyttänyt aikaa sisällysluetteloon perehtymiseen ja tullut siihen tulokseen, että kaikkea ei tarvitse lukea tai sitten voi vain silmäillä ne sivut, joilla ei ole sitä tietoa mitä etsii. Lisäksi laittelen post it -lappuja mielestäni tärkeille sivuille, että voin palata niihin myöhemmin uudelleen.
Jonkun fiktion lukeminen käykin sitten nopeammin.
Vierailija kirjoitti:
Opin ihan itsekseni lukemaan 4-vuotiaana. Nopeaa lukemista en ole opetellut, se vaan on.
Vieraskielinen tai muuten raskaampi teksti kyllä vaatii paneutumista, mutta normaalit kirjat huiskahtavat nopeasti. Takavuosina saatoin lukea 3-4 kirjaa illassa.
Duunissa muinoin oli tuo kone, josta joku mainitsi. Tein testin kuten alussa vaadittiin ja kone ilmoitti minun olevan nopeampi kuin kone itse.
Minä luin kolme kirjaa illassa ennen kuin menin naimisiin.
Alakoulussa opettaja väitti minun valehtelevan siitä, että pystyn lukemaan kirjoja nopeasti. Minä olin sellainen kirjaston vakiovieras lapsena. Mihinkään testiin minua ei ole ikinä laitettu.
Minä luen nykyään lähinnä ammattikirjallisuutta ja tietenkin tabletilla lehtiä jne. Perheellisenä elämä on sellaista, että minua keskeytetään koko ajan kun luen jotain. Toisaalta pohdin lukemaani samalla kun laitan ruokaa, siivoan keittiö tai teen perheen pyykkihuoltoa. Vaikea sanoa onko lukunopeuteni hidastunut vaikka joudun lukemaan paljon työni vuoksi.
Mä pystyn ns. ahmimaan tekstiä. Toki menee aika kursoriseksi, mutta esimerkiksi kirjojen referoiminen, opinnäytetyön tekeminen tms oli äärimmäisen helppoa. Muisti toimii valokuvamaisesti, tiedän esimerkiksi usein mistä kohtaa sivua tietty asia löytyy, tai jos olen unohtanut vaikka jonkun nimen, tiedän aina montako tavua siinä on. Hirveän paljon hyötyä ei moisesta taidosta ei ole myöhemmässä elämässä ollut, toimin duunarialan pikkupäällikkönä
Missä tollasen koneen kanssa opetteluun voisi päästä? Mä luen melko nopeasti ja näen n. 4-6 sanaa kerralla, mutta haluaisin lukea nopeammin. Mulla menee päässä ääni joka pälättää tekstiä, katoaako se sitten pois kun oppii oikeasti pikalukemaan? Nykyisellään ärsyttää lukea nopeasti, kun äänen tahti alkaa kuulostaa tyhmältä :D
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitan siis sitä sellaista tapaa, jossa vain silmällään tekstiä ja silti omaksutaan siinä lukeva asia. Lukiessa siis ei katsota jokaista kirjainta, sanaa tai edes lausetta, vaan vaikkapa kappaletta tai jopa sivua.
Olen kuullut että tämän voisi opetella, siirtymällä kirjainten katsomisesta sanojen katsomiseen, siitä siirtyä vaikka joka toisen sanan katsomiseen, siitä muutamaan silmäykseen lauseen aikana jne. Kuinka hidasta tämän opettelu on? Mihin pisteeseen asti voi jokainen edetä? Osaatteko tämän ja harjoittelitteko sitä erikseen?
Kysy vinkkejä Väyrysen Paavolta.
Muakin kiinnostais kuulla kokemuksia! Oon jonkin verran harjoitellut, mutta tuo lukutekniikka tuntuu vaativan paljon enemmän keskittymistä kuin tavallinen lukeminen.