Ärsyttää mies joka rupeaa huutamaan yöllä, jos pyydän apua

Ihmeen monella naisella täällä on näitä miehiä, joilta puuttuu alkeellisimmatkin kyvyt käsitellä omia tunteitaan. Epävakaa persoonallisuus, itsekkyys, välinpitämättömyys..? Mutta teidän äitien tehtävä on suojella lapsianne! Jos olette sen virheen tehnyt, että lisäännyitte vihanhallintaongelmaisen kanssa, niin nyt on aika TOIMIA. Mies terapiaan tai lähdet suhteesta.

Tällaiset äkäiset tai impulsiiviset ihmiset aiheuttavat aina ongelmia jokaiselle perheessä olevalle. Lapsikin oppii tunnustelemaan ilmapiiriä ja varomaan. Ja kenenkään ei pitäisi joutua aina omassa kodissaan varomaan, millä tuulella se vanhempi/puoliso nyt onkaan.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen poika kun ei osaa itse niistää? Ostakaa nenäsuihke millä räkä valuu ulos? Inhottavaa pyykkiä mut jos se niistäminen on vaikeeta?

Miksei pojalle laiteta vähän juotavaa sängyn viereen?

No hän on kolme.

Mielestäni miehen reagointi on ihan normaalia, mutta ei välttämättä "hyväksyttävää". En minäkään raivokohtauksen saadessani järkevästi pysty ajattelemaan, puhumattakaan jos on keskellä yötä revitty sängystä. Ikävää tietysti lapsille sellaista kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Miksi et itse tehnyt sitä?

Miksi se yksin äidin työ olisi?

Vierailija kirjoitti:

Eli mies huonoimmassa mahdollisessa tilanteessa,ei ihme jos ei naurata.

Meinaatko, että siinä on taas tahdoton vässykkämies pakotettu parisuhteeseen ja lapsia hankkimaan? Kannattaako joskus ajatella yläpäällä eikä aina alapäällä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eroa suosittelen minäkin, mies on hullu ja ehkä vaarallinenkin. Ei kukaan normaali ihminen reagoi tuolla tavalla. Menköön vihanhallintakurssille jos haluaa jatkaa osana perhettä.

Mistä sinä tiedät, minkälainen idiootti ap on, että josko miehellä olikin oikeus jo täysin vitttuuntua häneen?

Sellaista oikeutta ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni miehen reagointi on ihan normaalia, mutta ei välttämättä "hyväksyttävää". En minäkään raivokohtauksen saadessani järkevästi pysty ajattelemaan, puhumattakaan jos on keskellä yötä revitty sängystä. Ikävää tietysti lapsille sellaista kuunnella.

Jos on tapana raivostua niin, ettei sitä pysty kontrolloimaan, on avun tarpeessa. Se ei ole normaalia! Varmasti jokainen tietää, ettei se tee lapselle tai puolisolle hyvää kärsiä omista raivokohtauksista. Ei se "vihanhallintaongelma" aina tarkoita tavaroiden rikkomista tai fyysistä väkivaltaa ollakseen iso ongelma. Huutaminenkin luokitellaan henkiseksi väkivallaksi, jonka tarkoituksena on toisen osapuolen saaminen varuilleen, jottei hän enää "ärsyttäisi".

Enemmän pitäisi puhua tunteiden käsittelemisestä vihanhallinnan suhteen, jotta ihmiset osaisivat hakea paremmin apua itselleen ja läheisilleen. Harvoin kun on oikeasti olemassa mitään "vihanhallintakursseja", vaan apu löytyy sieltä, mistä löytyy apu muihinkin mielen ongelmiin. Depressiohoitaja, psykoterapeutti, psykologi, mielenterveystoimisto jne...

Tällainen raivoaja tekee isoa vahinkoa läheisilleen, mutta kärsii taatusti itsekin. Varsinkin jatkuva hermostuneisuus johtaa jopa fyysisiin ongelmiin, kuten kohonneeseen verenpaineeseen.

Vähän ristiriitaista, ensin vauva nukkui, heräsi miehesi huutoon. Et voinut kummiskaan nousta niistämään poikasi nenää, kun oli vauva imemässä tissiä. tyhmä provo koko tarina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti, kauhea raivo.. Ei löytänyt paperia ja huusi siitä, sanoin että ota nyt joku paita vaikka ja niistä, poika säikähti jo tätä ja rupesi itkemään ja yski. Niistäminen ei enää onnistunut ja juomaan ei suostunut. Mies huutaa, poika itkee, väkisin koitti niistää ja juottaa ja retuutti poikaa. Vit mikä idiootti.

Mä olen myös huomannut että omalta mieheltä ei löydy minkäännäköistä empatiaa esim sairasta lasta kohtaan. Ärsyyntyy jos lapsi oksentaa sänkyyn / matolle tai itkee kun häntä sattuu. Oma äitini oli tuollainen ja aina piti esittää ettei sattunut jos kaatui, koska siitä tuli huudot. En voi sietää. Itse lohdutan vaikka pään sisällä ärsyttäisikin pyykki keskellä yötä.. ei se lapsi tahallaan ole kipeä.

Miksi sinä kasvatat tuollaisen ihmisen kanssa lapsia? Tuostahan voi jäädä heille elinikäiset traumat. Ihan kauheaa altistaa lapsi tuollaiselle.

Hän on heidän isänsä? Ei hän täydellinen ole. Ei nyt huuda ja raivoa lapsille, mutta selvästi ärsyyntyy tyyliin ”aha noniin kiva, oksensit sitten siihen. Nyt täytyy pestä se matto keskellä yötä , ikinä täällä ei saa nukkua, noniin tässä menee nyt sitten koko yö kiva kiva...”

Syyllistämisestä jää traumat yhtälailla. Puhu miehesi kanssa tuosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et itse tehnyt sitä?

Olen koko viikon taas heräillyt pojan kanssa, nyt viikonloppu eikä miehelläkään aikaista herätystä ja mulla sattui olemaan vauva tissillä, kun poika heräsi yskimään.

Niin varmaan. Kyllä tässä on taas kuultu vain se kuuluisa "mitalin toinen puoli"!

Totuus ei läheskään aina ole yhtä mustavalkoinen, aivan kuten "mee too" kampanjassa, jossa alullepaneva johtohahmo on itse lääppinyt jopa alaikäistä poikaa ja maksanut ison summan pojan vaitiolosta, siis tämä edesmenneen Bourdain vaimo.

Näissä saduissa vain tuppaa liki aina olemaan se lähtöolettama, että mies on automaattisesti kaiken pahan alku ja nainen viaton kärsijä.

Olen samaa mieltä. Omassa lähipiirissäni on nainen, joka möllöttää ja valittaa, huutaa ja raivoaa, eikä ymmärrä niin lasten kuin miehenkään rajoja. Kaiken hän verhoaa "lapsen parhaaseen". Tyypillistä käytöstä on esim. lapsen ruokkiminen, vaikka tällä ei ole nälkä ja nukuttaminen, vaikka ei ole väsynyt. Ympärillä olevat, mies etunenässä, saavat kuulla kunniansa, kun eivät auta. No, hankalaahan se on kun lapsia tarkkailemalla omat johtopäätökset heidän tarpeistaan poikkeavat niin radikaalisti äidin näkemyksistä.

Aloittaja on siis herättänyt miehen syvästä unesta NIISTÄMÄÄN nenää?!? Ei tsiisus, mikä taukki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti, kauhea raivo.. Ei löytänyt paperia ja huusi siitä, sanoin että ota nyt joku paita vaikka ja niistä, poika säikähti jo tätä ja rupesi itkemään ja yski. Niistäminen ei enää onnistunut ja juomaan ei suostunut. Mies huutaa, poika itkee, väkisin koitti niistää ja juottaa ja retuutti poikaa. Vit mikä idiootti.

Mä olen myös huomannut että omalta mieheltä ei löydy minkäännäköistä empatiaa esim sairasta lasta kohtaan. Ärsyyntyy jos lapsi oksentaa sänkyyn / matolle tai itkee kun häntä sattuu. Oma äitini oli tuollainen ja aina piti esittää ettei sattunut jos kaatui, koska siitä tuli huudot. En voi sietää. Itse lohdutan vaikka pään sisällä ärsyttäisikin pyykki keskellä yötä.. ei se lapsi tahallaan ole kipeä.

Miksi sinä kasvatat tuollaisen ihmisen kanssa lapsia? Tuostahan voi jäädä heille elinikäiset traumat. Ihan kauheaa altistaa lapsi tuollaiselle.

Hän on heidän isänsä? Ei hän täydellinen ole. Ei nyt huuda ja raivoa lapsille, mutta selvästi ärsyyntyy tyyliin ”aha noniin kiva, oksensit sitten siihen. Nyt täytyy pestä se matto keskellä yötä , ikinä täällä ei saa nukkua, noniin tässä menee nyt sitten koko yö kiva kiva...”

Syyllistämisestä jää traumat yhtälailla. Puhu miehesi kanssa tuosta.

Juu niinkuin sanoin, äitini oli tuollainen omassa lapsuudessani, paitsi että oikein suuttui tyyliin ”katso nyt mitä teit! Uudet housut menivät vereen kun kaaduit!!!” Mies ei sentään noin paha ole, mutta itseäni se ärsyttää silti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eroa suosittelen minäkin, mies on hullu ja ehkä vaarallinenkin. Ei kukaan normaali ihminen reagoi tuolla tavalla. Menköön vihanhallintakurssille jos haluaa jatkaa osana perhettä.

Mistä sinä tiedät, minkälainen idiootti ap on, että josko miehellä olikin oikeus jo täysin vitttuuntua häneen?

Kenelläkään ei ole oikeutta huutaa ja raivota toiselle vastaukseksi avunpyyntöön. Ei, vaikka se toinen oliskin idiootti.

Eli jos ei halua auttaa, pitäisi vain kuunnella sitä, kun se pyytäjä suuttuu ja alkaa itse nalkuttaa ja ehkä huutaa tai raivota? Parempi itse olla se, joka siinä suuttuu.

Jos ei halua auttaa, niin sitä paremmalla syyllä mokomasta mulkkuäijästä kannattaa erota, eihän sellaisella puolisolla ja isällä mitään. Ja sen ukon joka mieluummin raivoaa kuin auttaa ei kannata jatkossa hakeutua parisuhteisiin lainkaan.

Miksi hänen pitäisi auttaa? Eiköhän lapsi voi hädässä kävellä vaikka itse pyytämään apua. Mutta jos ei ala auttaa, vaimo alkaa sättiä ja nalkuttaa. Joten parepi suuttua itse ekana.

Sinun on parempi olla hankkimatta perhettä lainkaan. Ei kukaan useamman lapsen äiti tarvitse tuollaista kiukuttelevaa aikuislasta riesakseen. Meillä näytettäisiin ovea tuollaisesta käytöksestä.

Mulla on kaksi lasta, enkä kohtele puolisoani tuollalailla kuin ap. Meillä aikuisila on molemmilla oikeus hoitaa lapsia parhaaksi katsomallaan tavalla, kukaan ei sanele toiselle, miten pitää hoitaa.

Pakkohan se on sanoa jos muuten jää hoitamatta!!! Tässä tapauksessa äiti imetti vauvaa joten jos isä on niin pahvi ettei itse tajua mennä isompaa lasta auttamaan niin mitä muuta voi tehdä kuin sanoa sille? Ja sitten tulos on tuollainen! Kaikenlaisia vanhempia sitä löytyy...

Tämä kiukustuminen on pahentunut vuosien myötä, en minä eikä lapset pyydä Isältä enää oikeastaan mitään, koska hermostuu aina.

Silti valittaa siitä, ettei häneltä pyydetä mitään..

Ajattelin taas koittaa pitkästä aikaa, rohkaistuin, mutta tulos oli taas tämä.

Ota asia esiin miehen kanssa rauhallisella hetkellä kun ei ole mikään "tilanne päällä". Kerro miltä tuntuu ja kysy miltä mies ajattelee lapsista tuntuvan kun käyttäytyy noin. Kysy onko huomannut ettei lapsenne enää halua pyytää mitään/ näyttää hänelle mitään koska pelkää häntä. Ehkä hän ei ole tajunnut miten on alkanut omalla käytöksellään etäännyttää itseään sinusta ja lapsista. Selitä että tuollainen käytös saa sinut välttämään avunpyytämistä ja vähitellen katkeroittaa ja etäännyttää. Rakastaminen muuttuu aina vaan vaikeammaksi ja loppuu lopulta kokonaan. Kerro ettet aijo loputtomiin altistaa lapsia ja itseäsi epäasialliselle kohtelulle ja lapsia jopa oman isän pelkäämiselle. Sano että jos ei mies ole valmis muuttumaan ja tarvittaessa hakemaan vihanhallinta ongelmiinsa ulkopuolista apua ero on ainoa ratkaisu. Mutta käykää keskustelu silloin kun ei ole valmiiksi mitään riitaa ja niin että lapset eivät ole paikalla.

Niinpä. Olen koittanut. Täytyy koittaa taas.

Mies yleensä menee vaan näissä keskusteluissa ihan puolustautumismoodiin ja kieltää kaiken. Vähättelee.

Siksi on ollut helpompaa vaan hoitaa kaikki itse ja jättää mies ulkopuolelle.

Mikä tilanteessa saa miehen puollustuskannalle? Miten itse suhtautuisit jos mies puhuisi sinulle vastaavalla tavalla? Jos mies joutuisi sinulle puhumasn asiasta, miten toivoisit hänen sen tekevän?

En tiä. Minusta minulla on täysi oikeus hermostua, huutaa, olla vihainen jos hän raivoaa keskellä yötä lapselle ja minulle, kun pyydän häntä niistämään ja antamaan juotavaa.

En mä edes jaksa miettiä miten lässyttää tuolle, vaan sanoin taas ihan suorat sanat.

Suorien sanojen sanominen ja huutaminen saa lähes kenet tahansa puollustuskanmalle. Reaktio siihen on se että huudan vähän kovempaa takaisin. Yhtälailla toki myös läsyttäminen saa puolustautumaan, sillä osoitat se että yhtään arvosta toista.

Paras keskustelu on suhteellisen neutraalia. Siinä keskustellaan asioista, ei syyllistetä toista jne.

Mä en kyllä tossa ap:n tilanteessa todellakaan lähtis mukaan tohon huuto-konserttiin. Lapset vaan pelkäisi vielä enemmän kun molemmat vanhemmat huuhtais ja riehuis. Lapset ensin. Hullun miehen voi hoidella myöhemmin. Luultavasti ero olis edessä jos oma mies kehtais noin ala-arvoisesti käyttäytyä.

Ap:n tilannetta ei kauheasti auta että sinä et lähtisi huutamaan. Hän on kuitenkin noin lähtenyt tuon viestin mukaan niin tekemään. Ihan ymmärretävää että hän puollustautuu huutamalla, tilanteen selvityämiseksi ei toki järkevää, varsinkin kun vastapuoli jo valmiiksi on puollustuskannalla. Sillä ei oikeastaan ole merkitystä kumpi tuon puollustuskannalla olemisen lopettaa kunhan se lopetetaan. Silloin kannattaa myös miettiä sitä mikä siinä omassa viestinnässä toisen saa puolustautumaan, eikä oikea viesti siitä että lapsen on saatava helpotusta siihen että hän yskii ja mitä ilmeisemmin hänen nenässään on jotakin joka pitäisi saada sieltä niistettyä pois.

Eikö teillä ole vessassakaan paperia, kun sitä ei mistään löytynyt? Pyyhittekö sormella vai? Ja onnittelut hullusta miehestä, itse hankkiuduin eroon tuollaisesta. Niin sinäkin, kunhan alat vihaamaan tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja on siis herättänyt miehen syvästä unesta NIISTÄMÄÄN nenää?!? Ei tsiisus, mikä taukki.

Jos lapsella on pahan olla, niin tietenkin silloin vanhemman pitää helpottaa lapsen oloa mahdollisimman pian. Aloittajalla oli vauva sylissä, joten miehen tehtävä oli tehdä tuo pieni homma.

Kolmasosa vastauksista on selkeästi kivikissan kirjoittamia. Siinä se on paraskin parisuhdeneuvoja. Piti muuttaa yksiöön, kun ei kestänyt miestä ja lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja on siis herättänyt miehen syvästä unesta NIISTÄMÄÄN nenää?!? Ei tsiisus, mikä taukki.

Jos on lapsia mennyt tekemään, niin joskus niitä pitää hoitaa yölläkin. Vaikka olisi miten syvässä unessa ollut. Ja ei, se ei oikeuta raivokohtaukseen.

Ja oikein kaksi lasta olet hänen kanssa tehnyt. Onnea valitsemallasi tiellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti, kauhea raivo.. Ei löytänyt paperia ja huusi siitä, sanoin että ota nyt joku paita vaikka ja niistä, poika säikähti jo tätä ja rupesi itkemään ja yski. Niistäminen ei enää onnistunut ja juomaan ei suostunut. Mies huutaa, poika itkee, väkisin koitti niistää ja juottaa ja retuutti poikaa. Vit mikä idiootti.

Mä olen myös huomannut että omalta mieheltä ei löydy minkäännäköistä empatiaa esim sairasta lasta kohtaan. Ärsyyntyy jos lapsi oksentaa sänkyyn / matolle tai itkee kun häntä sattuu. Oma äitini oli tuollainen ja aina piti esittää ettei sattunut jos kaatui, koska siitä tuli huudot. En voi sietää. Itse lohdutan vaikka pään sisällä ärsyttäisikin pyykki keskellä yötä.. ei se lapsi tahallaan ole kipeä.

Miksi sinä kasvatat tuollaisen ihmisen kanssa lapsia? Tuostahan voi jäädä heille elinikäiset traumat. Ihan kauheaa altistaa lapsi tuollaiselle.

Hän on heidän isänsä? Ei hän täydellinen ole. Ei nyt huuda ja raivoa lapsille, mutta selvästi ärsyyntyy tyyliin ”aha noniin kiva, oksensit sitten siihen. Nyt täytyy pestä se matto keskellä yötä , ikinä täällä ei saa nukkua, noniin tässä menee nyt sitten koko yö kiva kiva...”

Kaikenlaisia helmiä tekin puolisoiksenne löydätte.

Niin, harva meistä täydellinen on.

Huoh, täydellisen ja sadistin väliin mahtuu aika paljon epätäydellisyyden eri asteita. Tuollainen on oikeasti lapselle todella vahingollista eikä verrattavissa mihinkään pikkuvikaan. Mutta jos sinä et välitä niin ei voi mitään, sääliksi käy lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni miehen reagointi on ihan normaalia, mutta ei välttämättä "hyväksyttävää". En minäkään raivokohtauksen saadessani järkevästi pysty ajattelemaan, puhumattakaan jos on keskellä yötä revitty sängystä. Ikävää tietysti lapsille sellaista kuunnella.

Jos tuo on sinusta normaalia niin ole hyvä ja hae apua. Äläkä ainakaan tee lapsia. Ne herättävät joskus yöllä eikä niille saa siitä huolimatta huutaa.