Lue keskustelun säännöt.
Oikeasti: kenellä on varaa yli 500 000 euroa maksaviin asuntoihin?
01.09.2018 |
Ja mistä niihin riittää ostajia esim. Helsingissä tai Tampereella, joissa kummassakin uudisrakentaminen näyttää painottuvan kalliimpaan asumiseen? Ja ihan tavallisetkin omakotitalot maksavat sen 300 000 e.
Ymmärrän, että Suomessakin on paljon hyvätuloisia ihmisiä, mutta eihän niitä nyt voi niin paljoa olla?
Kommentit (503)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskipalkka suomessa on 3300€.
Keskipalkka on tuo, mutta pienituloiset ovat pääasiassa ikääntyviä matalasti kouluttautuneita tehdastyöläisiä. Nuorilla on lähes poikkeuksetta akateeminen koulutus ja palkka sen mukanen. Eikä tarvitse olla mikään lääkäripariskunta, vaan jo tavallisen akateemisen urapariskunnan kummankin palkka on helposti luokkaa 6000--10000 euroa /kk. Noilla tuloilla ei tee tiukkaakaan ostella puolen miljoonan asuntoja.
Ei muuten ole helposti. Meitä yli 6000 €/kk tienaavia on alle 10%. Onhan meitä kyllä tuhansia mutta ei HELPOSTI ja KUMPIKIN. Ehkä työssäkäyvistä pariskunnista noin 5-8% on sellaisia joista molemmat pääsevät yli 6000 euron kuukausituloihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pankkilainaa ja taloyhtiölainaa ja perintörahoja.
Vierailija kirjoitti:
Voisimme ostaa vaikka heti huomenna puolen millin asunnon mutta siihen menisi sitten kaikki varallisuus.
Meillä on ihan kiva velaton koti keskisuuren kaupungin keskustassa joka oli todella edullinen löytö 15 vuotta sitten.
Ja tuo puolen millin varallisuus antaa meille vapauden elää oman elämää niinkuin haluamme ja vapaus on tärkeämpää kuin uusi kallis asunto.
Toki joskus tämä sama koti ja samat nurkat kyllästyttää mutta sitten tehdään taas pientä remonttia niin taas on hyvä.
Miksi menisi koko varallisuus? Etkö ole kuullut sellaisesta kuin laina. Voin antaa vinkin että sellainen on olemassa. Pankit ovat erikoistuneita sellaisten antamiseen niin ei tarvitse varallisuutta asuntoon laittaa kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisimme ostaa vaikka heti huomenna puolen millin asunnon mutta siihen menisi sitten kaikki varallisuus.
Meillä on ihan kiva velaton koti keskisuuren kaupungin keskustassa joka oli todella edullinen löytö 15 vuotta sitten.
Ja tuo puolen millin varallisuus antaa meille vapauden elää oman elämää niinkuin haluamme ja vapaus on tärkeämpää kuin uusi kallis asunto.
Toki joskus tämä sama koti ja samat nurkat kyllästyttää mutta sitten tehdään taas pientä remonttia niin taas on hyvä.
Miksi menisi koko varallisuus? Etkö ole kuullut sellaisesta kuin laina. Voin antaa vinkin että sellainen on olemassa. Pankit ovat erikoistuneita sellaisten antamiseen niin ei tarvitse varallisuutta asuntoon laittaa kiinni.
Eli luovutaan etukäteen myös tulevaisuuden varallisuudesta?
Meillä. Ollaan ihan keskivertoduunareita molemmat, minä 42v ja mies 43v. Ostettiin eka yhteinen asunto suhteen alussa kun olin 21v, molemmat oltiin teineistä asti säästetty rahaa ekoihin asuntoihin. Asunto oli pieni 36m2 yksiö alkovilla Itä-Helsingistä. Siitä sitten ollaan myyty ja ostettu asuntoja, onkohan tämä meidän nykyinen jo yhdeksäs oma asunto, ostettiin Länsi-Pakilasta omakotitalo toissavuonna ja hinta 850000. Sijoitusasuntoja on 3. Aika hyvin ollaan menty aina edellisen asunnon myyntivoitoilla eteenpäin, varsinkin kun ollaan itse tehty remppoja (ollaan molemmat miehen kanssa alalla joten omaa osaamista löytyy). Eli oma talous pysyy kunnossa eikä ole lainoja.
Pitää aloittaa pienestä, näin sitä tekee moni. Ja asunnonsäästäminen on hyvä aloittaa heti kun nuorelle tulee kesätyörahoja yms, näin ollaan omille lapsille opetettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on miehen kanssa 3 asuntoa pk-seudulla, kallein on nyt arvoltaan n. 2.000.000 euroa, halvin n. 600.000 euroa.
Ei tämä ole vaatinut mitään muuta, kuin jo kohtuu nuoresta lähtien julmetonta työntekoa (molemmat olemme maksaneet näitä ihania veroja lähes puolet palkastamme) ja asuntojen ostoa juuri oikeilla hetkillä & oikeilla hinnoilla, pyyntihinnoista tinkien ja tarkkaan suunnitellen.
Enää meistä vain mies tekee töitä, hänkin valikoiden. Itse yritän nyt vain nauttia elämästä, ei tätä loputtomasti kestä kuitenkaan.
Ja juu, ollaan korkeakoulutettuja & varmaan juuri niissä halutuimmissa opinahjoissa & ammateissa yksityisellä puolella oltu molemmat.
Mutta mikään siitä ei tule ilmaiseksi. Täytyy omata suunnaton määrä halua osata, yrittää, tehdä, raataa, viimeistellä, jaksaa univelkojen kera, kestää stressiä, tajuta, älytä ja vaikka ties mitä vielä. Eli ihan turha kenenkään on kadehtia meitä.
Minun tutuista yksi lääkäri-hoitaja-pariskunta rakentaa just taloa, budjetti kuulemma n. 600 000te. Ovat liki nelikymppisiä eli työuraa on ehtinyt kertyä jo taustalle ja nykyistä asuntoa on maksettu jo ainakin vuosikymmenen verran (tosin lääkäri valmistui vasta joskus n 30v iässä ja hoitajakin on vaihtanut alaa ja siirtynyt vasta myöhemmin nykyisiin paremmin palkattuihin tehtäviin). Ei yhteisiä lapsia, toisella on yksi lapsi joka asuu pääosin muualla. Uskoisin että hyvät ammatit osiltaan auttaa ison lainan saannissa, hoitajilta ja lääkäreiltä kun ei työttömyyden riskiä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Köyhä ei tajua ettei se ekaa lukaali tavallisilla palkansaajilla (kuten minä, brutto siinä 6 000) ole mikään miljoonatalo, ensin ostetaan pieni asunto (tai kaksi, kumpikin omansa), ja vasta kun laitetaan rahat yhteen on ihan mahdollista ostaa kallis asunto ja ottaa aika vähän velkaa. Aika harvalle edes myännetään mitään 600 000 velkaa ilman omaa osuutta.
Minä ostin ekaksi kämpäksi kaksion Munkkiniemestä, hintaan 135 000. Viisi vuotta myöhemmin myin saman kämpän hintaan 214 000. Tuosta voi laskea, pystyykö säästämään 1300 e vuokran lisäksi, kovin harvalta onnistuu.
Mutta käyhä ei tajua, kun köyhä aina miettii miten tuet menee, jos jotakin tekee. Sitten keski-iässä herätään, että miten ne työkaverit ja tutut asuu omissa velattomissa taloissaan, kun köyhä yhä maksaa vuokraa, kuolemaansa saakka.
500 000 saa lainaa, jos on pääomaa 100 000. Muulla ei juuri ole merkitystä. Eli kun on esim. maksanut tarpeeksi edellistä asuntoa ja myy sen pois saaden itselleen myynnissä 100 000, voi saada pariskuntana normaalituloisenakin lainaa 500 000.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Köyhä ei tajua ettei se ekaa lukaali tavallisilla palkansaajilla (kuten minä, brutto siinä 6 000) ole mikään miljoonatalo, ensin ostetaan pieni asunto (tai kaksi, kumpikin omansa), ja vasta kun laitetaan rahat yhteen on ihan mahdollista ostaa kallis asunto ja ottaa aika vähän velkaa. Aika harvalle edes myännetään mitään 600 000 velkaa ilman omaa osuutta.
Minä ostin ekaksi kämpäksi kaksion Munkkiniemestä, hintaan 135 000. Viisi vuotta myöhemmin myin saman kämpän hintaan 214 000. Tuosta voi laskea, pystyykö säästämään 1300 e vuokran lisäksi, kovin harvalta onnistuu.
Mutta käyhä ei tajua, kun köyhä aina miettii miten tuet menee, jos jotakin tekee. Sitten keski-iässä herätään, että miten ne työkaverit ja tutut asuu omissa velattomissa taloissaan, kun köyhä yhä maksaa vuokraa, kuolemaansa saakka.
Tai sitten se köyhä menee ja ostaa sen sadantonnin mörskän jostain maalta ja haukkuu Helsingin hinnat. Kymmen vuoden päästä sillä stadilaisella on se reilu satatonnia voittoa vaihtaessaan suurempaan, mutta köyhällä on arvoton mörskä siellä maalla ja julmettu Helsinki -viha.
Asun paljon edullisemmassa asunnossa, mutta sijoitusasuntojen vuoksi lainaa on aika paljon kuitenkin kertynyt. Niitä tietysti maksavat vuokralaiset ja mitä enemmän aikaa kuluu sitä suurempi omaisuus itselle kertyy. Onhan tässä toki riskejä mitä tulee ottaa huomioon, mutta näiden valintojen seurauksena joskus viisikymppisenä, miksei jo aiemminkin, voisin hyvinkin kuvitella ostavani yli puolen miljoonan asunnon, mistä lainanmaksu olisi edelleen kohtuullinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskipalkka suomessa on 3300€.
Jaa. Minä tienaan 1400€ kuussa verojen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asunnoissa on se hyvä puoli, että ne pitää arvonsa (siis pääkaupunkiseudulla). Makselet lainaa sen minkä pystyt, ja sitten kun myyt asunnon pois, niin voila, sinulla on tililläsi rahaa.
Ennemmin ihmettelen, kenellä on varaa ostaa yli 50 000€ auto. Ei ehdi edes maksaa autolainaa pois sitä tahtia kun auton arvo tippuu. Ihan törkeän kallista touhua. Ilmeisesti ne jotak saa kilometrikorvauksia (eli valtio maksaa nuo autot) ostaa noin kalliita autoja.
Mulle maksaa kilometrikorvauksen kyllä työantaja. Onhan se toki verovapaa korvaus eli punaisen taloustieteilijän mielestä sekin on valtiontuki.
No punaisten taloustieteilijöiden mukaan kaikki verot jotka ovat alle 100% ovat valtiontukea. Jaetut tuet vain luovat heidän mielestään vaurautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esimerkiksi tällaisella pariskunnalla: nuori tapaa toisensa, muuttavat yhteen toisen nuoren isän omistusasuntoon, joka ollut pitkään vuokralla. Isällä menestynyt pieni yritys. Isä itse asuu ok-talossa toisaalla. Nuoripari työskentelee ja kouluttautuu. Toisesta nuoresta tulee perheyritykseen jatkaja. Asumisesta ei ole tarvinnut maksaa mitään, säästöjä kertyy ja palkkakin on isän kanssa määritelty mukavaksi. Perheen lisäystä tulee, toinen hoitaa pitkälti lapsia, mikäs siinä kun on toisella on messevähkö palkka.
Tilaa tarvitaan pian lisää, säästöjä on kertynyt ja tulevaisuuden näkyvät taloudellisesti pariskunnalla hyvät. Saavat myös pienen perinnön ennakkoon ja näin pystyvät ostamaan lähes miljoonan euron arvoisen asunnon erittäin suositusta kaupungista.
Tällaisia pariskuntia, ihmisiä on paljon.
Vierailija kirjoitti:
Köyhä ei tajua ettei se ekaa lukaali tavallisilla palkansaajilla (kuten minä, brutto siinä 6 000) ole mikään miljoonatalo, ensin ostetaan pieni asunto (tai kaksi, kumpikin omansa), ja vasta kun laitetaan rahat yhteen on ihan mahdollista ostaa kallis asunto ja ottaa aika vähän velkaa. Aika harvalle edes myännetään mitään 600 000 velkaa ilman omaa osuutta.
Minä ostin ekaksi kämpäksi kaksion Munkkiniemestä, hintaan 135 000. Viisi vuotta myöhemmin myin saman kämpän hintaan 214 000. Tuosta voi laskea, pystyykö säästämään 1300 e vuokran lisäksi, kovin harvalta onnistuu.
Mutta käyhä ei tajua, kun köyhä aina miettii miten tuet menee, jos jotakin tekee. Sitten keski-iässä herätään, että miten ne työkaverit ja tutut asuu omissa velattomissa taloissaan, kun köyhä yhä maksaa vuokraa, kuolemaansa saakka.
Jäi pois: kk. Eli päästäkseen samaan minkä hintojen nousu on tehnyt, pitäisi säästää vuokran lisäksi joka kk se 1300. Aika harvalta keskituloiselta onnistuu, ellei sitten köyhäillä ja jätetä elämää elämättä kun aina pitää säästää joka sentti.
Aina sanotaan, että sijoituksilla tienaa paremmin. Vaan kun jossakin pitää asuakin, ellei ole huippumeklari asunto on helppo tapa vaurastua. Ja vaikka hinnat laskisi, niin jäähän se asunto yhä asuttavaksi. Toisin kun osakemarkkinoilla, jos romahdus tulee, voi jäädä luu käteen. Ja elämä on mennyt jossakin vuokramurjussa kartuttamassa jonkun muun varallisuutta.
Vaikka kuinka monella työssäkäyvällä taloudella. Olen 50-vuotias, vajaan 4000 euron bruttokuukausituloilla elävä (palkka brutto 3200, osinkotuloja 5000-8000 e/v) yhden lapsen yh-äiti. Asun melkein maksetussa omistuskolmiossani lapsen kanssa, ensimmäinen asunto oli yksiö, jonka myin tätä ostaessani. Tein yksi päivä pankin stressitestin että paljonko saisin asuntolainaa niin saisin huimat 320000 euroa. Nykyisestä asunnostamme saisin lisäksi n. 180000 euroa, joka riittäisi hyvin tuon 500000 euron asunnon käsirahaksi. En tosin ole niin hullu että yksin ja yh:na vielä monta vuotta, ottaisin noin ison lainan. Lyhennys+korko olisi pitkälti päälle tonnin kuussa joten menisi liian kireäksi. Mutta jos olisi saman verran ansaitseva pitkäaikainen elämänkumppani ja kiva, tuon hintainen asunto löytyisi niin mikä ettei.
Suurella osalla niiden ostajista ei olisi niihin varaa.
Tänäpäivänä jo 300000€ lainaosuus on valtava riski kenelle tahansa palkansaajalle.
5% muutos korkoon nostaa kuukausimenoja noin 1250 ja on aivan selvää, että se pistää talouden aivan uuteen järjestykseen.
Nykyään muistellaan 90 luvun korkoja, mutta tulee muistaa, että kiinteistöjen hinnat ovat suhteessa todella paljon kovempia nykyään.
Vuonna 90 pystyi rakentamaan omakotitalon 300 tuhannella markalla, keskipalkan ollessa noi 11000mk. Nyt kun muutetaan hinnat suoraan tuohon aikaan verraten. Keskipalkka on 3300€ eli aika tarkalleen 20000mk.(voi kääntää suoraan tässä tapauksessa) ja nyt talon rakentaminen nappaa sen 300 tuhatta EUROA helpostikin. Eli selkeästi yli 1,5 matkaa, vaikka siihen täytyy tuota 10 vuoden inflaatiota hiukan sovittakin.
Tämä on syy miksi tuleva lama on paljon rankempi kuin 90-luvulla. Velkaa on moninkertainen määrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskipalkka suomessa on 3300€.
Jaa. Minä tienaan 1400€ kuussa verojen jälkeen.
3300€ on brutto, sun 1400e netto. Eri asia, ei voi verrata
Vierailija kirjoitti:
Suurella osalla niiden ostajista ei olisi niihin varaa.
Tänäpäivänä jo 300000€ lainaosuus on valtava riski kenelle tahansa palkansaajalle.
5% muutos korkoon nostaa kuukausimenoja noin 1250 ja on aivan selvää, että se pistää talouden aivan uuteen järjestykseen.Nykyään muistellaan 90 luvun korkoja, mutta tulee muistaa, että kiinteistöjen hinnat ovat suhteessa todella paljon kovempia nykyään.
Vuonna 90 pystyi rakentamaan omakotitalon 300 tuhannella markalla, keskipalkan ollessa noi 11000mk. Nyt kun muutetaan hinnat suoraan tuohon aikaan verraten. Keskipalkka on 3300€ eli aika tarkalleen 20000mk.(voi kääntää suoraan tässä tapauksessa) ja nyt talon rakentaminen nappaa sen 300 tuhatta EUROA helpostikin. Eli selkeästi yli 1,5 matkaa, vaikka siihen täytyy tuota 10 vuoden inflaatiota hiukan sovittakin.Tämä on syy miksi tuleva lama on paljon rankempi kuin 90-luvulla. Velkaa on moninkertainen määrä.
Vuonna 90 toimitusjohtajan palkka oli reilu 11 000mk eli ei ihan tavisduunarin liksa tuo!
Mun palkka toimistotyöläisenä oli reilu 5000mk ja sähköasentajamieheni 8000mk, käteen jäi yhteensä 10 000 mk josta 4220mk meni lainan korkoihin. Laina lyheni 0mk.
Rivari maksoi 470 000 mk eli okt ei todellakaan pk seudulle rakennettu sillä hinnalla, pieninkin talo lähiössä yli 500 000mk. Tiedän sen koska meillä ei ollut tuolloin siihen varaa.
Vuonna 98 valmistui 1. talomme kehyskuntaan kunnan edulliselle tontille (115 000mk tontin hinta). Koko kiinteistö tuli maksamaan 1 200 000mk. Ja se tehtiin pääosin itse, velkaa oli 900 000mk
Aika vähän Suomessa on sijoittajia, jotka elävät vain sijoitustoiminnalla. Tunnen kyllä henkilökohtaisesti muutaman. Muutenkin suomalaiset ovat aika onnettomia sijoittamaan.