Oikeasti: kenellä on varaa yli 500 000 euroa maksaviin asuntoihin?

Ei taida helposti saada lainaa näinä aikoina. Pitää olla vakityö ja suuret tulot. Asun vuokralla enkä aio ostaa asuntoa vaikka voisin ostaa sen ilman lainaa. Mielummin haluan että tilillä on 200 000 euroa rahaa kuin että olisi 5000 euroa ja velaton asunto. 

Mies46 kirjoitti:

En ostaisi hesasta asuntoa. Kaksio kerrostalossa maksaa jo 300 000 euroa ja kolmio sen 500 000 euroa. Ostin omakotitalon satakunnasta 380000 eurolla jo 20 vuotta sitte. Nyt se on velaton. Sain myös perintönä omakotitalon kun äitini kuoli. Sen jouduin myymään. Sain siitä 360000 euroa.

Toki meillä on iso tontti ja metsää ihan omakotitalon takapihalta lähtee. Olen kyllä ollut onnekas mutta hesassa asuvat ottava paljon lainaa ja ostavat kalliita asuntoja. Eikai hesassa niin paljon tienaa kuitenkaan että pitää ostaa kaksio 300 000 eurolla. Isot lainakulut ja muut elämiskulut päälle niin siinä on velkaa sitten seuraavat 25 vuotta.

Minä olen tyytyväinen, että me eläkeläisinä hankittiin uudisasunto nimenomaan Helsingistä. Me myytiin omakotitalo, joka ei sijainnut pääkaupunkiseudulla (tosin melko lähellä), eikä saatu siitä aivan nykyisen asunnon hintaa. Eläkkeet ovat pienet, mutta onneksi meillä oli vähän säästöjä. Ei ole pankki-, eikä yhtiölainaa (tonttilainan lyhennys vastikkeessa). Koska asunnon arvo ei tästä taatusti ainakaan laske (jos Suomeen ei tule sotatilaa tai vastaavaa), tulevaisuudessa me saadaan pankista käänteistä asuntolainaa, mikäli eletään kovin vanhoiksi ja tarvitaan erilaisia palveluja. Asunto Helsingissä on tässä mielessä turvallisin mahdollinen sijoitus

Vierailija kirjoitti:

Me otettiin taannoin 500k asuntolaina. Riskillä mentiin toki, ajateltiin että tiukan paikan tullen myydään asunto ja maksetaan laina pois.

Kuukausimaksut n. 1850 e. Ei se kahdelta ole mitenkään älytöntä, vastike (500) toki tuohon päälle. Iso perheasunto Hgin keskustassa olisi vuokrallakin taatusti 2500/kk, toiset maksavat sellaisesta, kun eivät halua riskeerata. Pitkä koroton kausi auttanut paljon. Ei olla tingitty elintasosta. Autolle keskustassa ei ole tarvetta, kesämökki ei houkuta. Muuten ihan tavallisia olemme.

Nyt lainaa jäljellä n. 150k. Asunnosta saisimme myytäessä miljoonan.

Lainaa otettaessa ei ollut vakipaikkaa kummallakaan, asunto vakuutena. En tiedä, myöntäisikö pankki tänä  päivänä vastaavassa tilanteessa noin suurta lainaa.

En minä muista, että Helsingissä olisi koskaan riittänyt pelkkä asunto vakuudeksi. Rahoituslainsäädäntö estää. Jos ostat asunnon 500 t euroa, siitä omarahoituksen osuus on aina tietty summa, esim. 10 prosenttia. Pankki ei saa lain mukaan myöntää lainaa koko hankintasummalle. Helsingin ulkopuolella omarahoituksen osuus on isompi.

Toki puuttuvalle osalle saattaa pankki myöntää toisen lainan, joka ei ole asuntolainaa vaan rahoituslainaa, jolla on isompi korko ja eri ehdot. Siinä voi olla henkilötakaajat tai takuut ostetaan pankista, mikä on suht kallis ratkaisu. Rahoituslainaa ei saa myöntää, jos ei ole vakituisia palkkatuloja. Asuntolainaa sen sijaan voi pankki myöntää myös pätkätyöläiselle. Asunnon arvon tulee aina olla isompi kuin asuntolainan määrä, jolloin pankille ei tule riskiä. En ole tällä hetkellä pankissa töissä, aiemmin kylläkin.

Ostin talon niin sen hinta oli 410 000 euroa . Tarjosin 340 000 koska siinä oli paljon vikoja. Sauna oli ruma ja kylpyhuone vanha. Lisäksi pihan kaadot oli taloon päin joten kun sataa niin sadevedet meni taloon päin. Sain lopulta talon 345 000 eurolla. Aloin heti remontoimaan kylppäriä ja saunaa.. Pihaa myös remontoin itse.

Perinnönsaajilla. Aika alkaa jättämään suurista ikäluokista ja generation eksät ovat selvästi pienempi sukupolvi, joka saattaa periä paljonkin rahaa. Toinen merkittävä ostajien joukko ovat kuulemma sijoittajat. Voivat ostaa kerralla puolet kohteen asunnoista.

Esimerkiksi lääkärin keskipalkka on noin 7000/kk ja heitä on yli 20 000. Tuohon vielä puolison tulot vaikka 3000/kk lisäksi, niin helposti maksaa 500 000 asuntoa.

Onko tämä sitten järkevää isolta osin verovaroin kustannettuna onkin sitten jo toinen kysymys.

Täällä kuvitellaan, että ihmiset ostavat ensiasunnokseen puolen millin arvoisen kämpän. Meidän talossa kaikki asunnot ovat yli puoli miljoonaa, mutta asukkaat ihan tavallisia perheitä tai eläkeläisiä, joilla on asuntohistoriaa useammasta omistusasunnosta.

Omat lapsemme aloittivat muutama vuosi sitten oman asuntopolkunsa. Toinen osti yksin yksiön Etelä-Haagasta, toinen puolisonsa kanssa kaksion Roihuvuoresta. Molemmat ovat jo siirtyneet seuraavaan asuntoon. Alkupääomana oli asp-säästöt ja vanhemmilta ja isovanhemmilta saatu n.15.000 euron lahja.

Me juuri ostettiin Helsingissä yli 500 000 asunto, bruttotulot yhteensä kk noin 7500e/kk, molemmilla osakkeita ja säästöjä joitain kymmeniä tuhansia (1-3), noin kolmekymppisiä ollaan. Eletään säästäväisesti minimalistisesti, ei lapsia eikä autoja, ei mm. ikinä osteta osamaksuilla mitään. Vuoden päästä tiedossa että bruttotulot yhteensä noin 9200e/kk.

Myytiin samalla edellinen asunto niin saatiin nyt kalliimpi. Voittoa useita kymmeniä tuhansia ensiasunnon myynnistä. Olen rakennusalalla töissä ja siksi ehkä saatiin hyväksyntä pankilta vaikka tulot ei vielä huippuluokkaa.

Kateellinen ei kannata olla koska ollaan tietoisesti tehty päätös elää säästäväisesti jotta rahaa säästyy ja asunnosta voi sitten maksaa. En ole ollut ulkomailla kymmeneen vuoteen enkä juuri ostele uusia vaatteita, ei käydä tapahtumissa mitkä maksaa yms. Ollaan myyty tarpeetonta tavaraa pois vuosien varrella ja katsellaan kaupassa kilohintoja.

viihdyn paljon kotona ja siksi olen valmis siihen käyttämään rahaa. Mutta yhtäaikaisesti ei olisi mahdollista olla tosi menevää elämäntyyliä ainakaan minun tuloilla.

Ei se 500000 euron kämppä ole mikään mahdottomuus. Jos summaisin sijoitukseni ja perintöni niin voisin yksin maksaa kyseisen kämpän käteisellä. Olen lukion käynyt keski-ikäinen duunariperheen kasvatti.

Aika monella jotka vaihtaneet omistusasuntoa elämänsä aikana muutamaan kertaan.

No rikkailla on varaa. Mitä ihmettelemistä tuossa on?

Vierailija kirjoitti:

Ei se 500000 euron kämppä ole mikään mahdottomuus. Jos summaisin sijoitukseni ja perintöni niin voisin yksin maksaa kyseisen kämpän käteisellä. Olen lukion käynyt keski-ikäinen duunariperheen kasvatti.

Meidän perheellä on, vaikka olemme ihan tavallisia palkansaajia. Pienestä aloitettiin (28 neliön yksiö), ja tuuriakin on mukana, kun aina alueilla, jossa olemme asuneet, ovat hinnat kohonneet keskimääräistä enemmän. Myös asuntojen omakätinen remppaaminen ennen myyntiä on ollut taloudellisesti kannattavaa, vaikka on siihen työtunteja mennyt ihan reilusti. Viimeisimmässä hankinnassa (hinta 510 000 euroa) auttoi myös perintö (hieman alle 100 000 € verojen jälkeen). Ollaan myös pidetty huoli siitä, ettei meidän kahden tuloilla lainaa ole koskaan ollut yli 160 000€.

Ei siihen tarvita kuin korkeakoulutettu pariskunta. Meillä maisteri & kandi ja palkat 5000 € & 11 000 € ja autoetu molemmilla.

Vierailija kirjoitti:

Kalliita asuntoja ostavat pääasiassa lääkärit juristit ja muut korkeakoulutetut hyväpalkkaiset työntekijät.

Mutta kun heillä kaikilla on jo ne kalliit asunnot. Ostavatko he sitten aina vaan uusia puolen millin asuntoja?

Naapurissamme on myynnissä lähes identtinen talo sen kanssa, minkä me omistamme. Hintapyyntö 2.100.000€.

Emme ole myymässä omaamme, vaan asumme toistaiseksi tässä. Lisäksi meillä on talo Espanjassa, sen hinta oli joitakin vuosia sitten 2.100.000€, nyt hinta on noussut, mutta sitäkään emme ole myymässä. Lisäksi löytyy vielä huoneisto siellä, jonka arvo lienee tällä hetkellä siinä 700.000€, se on vuokrattu pitkäaikaisella sopimuksella.

Eli kyllä meitä löytyy, joilla on varaa kalliiseen asumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim diplomi-insinööreillä. Ollaan mieheni kanssa duunarien lapsia ja ainoa tie rahoihin on opiskelu. Ihmettelen, kuinka nykypäivänä vanhemmat ovat tyytyväisiä, kun lapset menevät opiskelemaan esim turvallisuusalaa tai putkimieheksi. Ikäviä ammatteja, surkealla palkalla. Mutta kun minä pakotan lapsiani lukemaan kokeisiin, tulevat amispojat mopoilevat. Näin se menee. Ja rahan lisäksi saa hurjasti elämänlaatua. Mieheni vuosipalkka 500000€. Ja lapsena ei ollut varaa edes luistimiin.

Onko sinun väittämäsi siis, että jos hakee ja pääsee opiskelemaan diplomi-insinööriksi, niin vuosipalkka tulee olemaan 500 000€ luokkaa? Itse en ihan osta tuota.

Eli, sun miehen kuukausitulot on bruttona melkein 42 000 eur ?  Vautsi! Mä oon sitten väärässä ammatissa. Sun mies tienaa enemmän kuukaudessa kun mä koko vuodessa . Oon sosiaalialallaja ja vuoden bruttotuloni on 32 300 eur :( 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurella osalla niiden ostajista ei olisi niihin varaa.

Tänäpäivänä jo 300000€ lainaosuus on valtava riski kenelle tahansa palkansaajalle.

5% muutos korkoon nostaa kuukausimenoja noin 1250 ja on aivan selvää, että se pistää talouden aivan uuteen järjestykseen.

Nykyään muistellaan 90 luvun korkoja, mutta tulee muistaa, että kiinteistöjen hinnat ovat suhteessa todella paljon kovempia nykyään.

Vuonna 90 pystyi rakentamaan omakotitalon 300 tuhannella markalla, keskipalkan ollessa noi 11000mk. Nyt kun muutetaan hinnat suoraan tuohon aikaan verraten. Keskipalkka on 3300€ eli aika tarkalleen 20000mk.(voi kääntää suoraan tässä tapauksessa) ja nyt talon rakentaminen nappaa sen 300 tuhatta EUROA helpostikin. Eli selkeästi yli 1,5 matkaa, vaikka siihen täytyy tuota 10 vuoden inflaatiota hiukan sovittakin.

Tämä on syy miksi tuleva lama on paljon rankempi kuin 90-luvulla. Velkaa on moninkertainen määrä.

Just sulle selitettiin, ettei tarvitse ottaa yhden 300 000 lainaa, kun on omia varoja niistä pienistä kämpistä jotka on nouseet arvossa. En tiedä ketään sinkkua, joka ostaisi velaksi mitään omakotitaloa pääkaupunkiseudulta.

Yksin 400 000 asunnon ostava nuori on luultavasti saanut perintöä. 

täytyy muistaa kolikon kääntöpuoli, eli siinä missä joku on tehnyt voittoa asunnon myyntihinnalla, joku toinen on samallalailla ostanut asunnon kalliimmalla. On matemaattinen mahdottomuus, että pääkaupunkiseudullakaan jokainen on hyötynyt asuntojen arvonnoususta, esim koko uuden vuosituhannen alun. Sitä kutsuttaisi asuntokuplaksi ja olisi aivan realistinen tulevaisuuden näkymä, että pian seuraa romahdus, kuten joku jo esittikin.

Epäilen vahvasti näitä tarinoita, joissa joku on onnistunut asuinkäytössään olevalla asunnolla tekemään tusinan kertaa peräkkäin voitollisen kaupan. Ilman merkittäviä perusparannuksia. Siis voiton joka ylittää inflaation. Korot ovat toki olleet matalat jo reilun vuosikymmenen.

Yrittäjät, rikolliset ja poliitikot

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi lääkärin keskipalkka on noin 7000/kk ja heitä on yli 20 000. Tuohon vielä puolison tulot vaikka 3000/kk lisäksi, niin helposti maksaa 500 000 asuntoa.

Onko tämä sitten järkevää isolta osin verovaroin kustannettuna onkin sitten jo toinen kysymys.

Se yks lääkärihän sai yli 40 000 e ylityökorvauksia kun sannukka lupasi maksaa kaikki kulut korkojen kanssa :)

Aika naurettavaa tulla tänne vain ilkkumaan että täällä on vain äite jä joilla ei ole kokemuksia palkktyöstä  Se on iso vale. Sekin on hassu väite että kalliit asunnot ovat myynniissä  jatkuvasti  erojen , maksukyvyttömyyden ja työttömyyden vuoksi. Meillä on perhepiirissä lähellä   pariskuntia useitakin jotka tienaavat  molemmat yhteensä  200 000 e vuodessa. Ammatti-ihmiset joutuvar harvoin työttömäksi.Meidän perheestä ei kukaan ole koskaan ollut työtön.  Onhan  siinä  merkitystä ammatinvalinnallakin.