Oikeasti: kenellä on varaa yli 500 000 euroa maksaviin asuntoihin?
Ja mistä niihin riittää ostajia esim. Helsingissä tai Tampereella, joissa kummassakin uudisrakentaminen näyttää painottuvan kalliimpaan asumiseen? Ja ihan tavallisetkin omakotitalot maksavat sen 300 000 e.
Ymmärrän, että Suomessakin on paljon hyvätuloisia ihmisiä, mutta eihän niitä nyt voi niin paljoa olla?
Kommentit (499)
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset ovat todella velkaantuneita. Se kertoo jotakin:) Meillä on perheen kokonaistulot vuodessa n. 300 000e. Kuulumme hyvin pieneen prosenttiin Suomessa. Emme silti ole ostaneet puolen millin asuntoa. Meillä menee vuoden aikana hieman yli puolet tuloista säästöön. Silmiä pyörittelen kun luen täällä kuinka rehvakkaasti puhutaan. Taitaa olla sama porukka tässä ketjussa kuin myös tuossa jossa ei ole mitään jäänyt säästöön.
Missäpäin Suomea asutte? Puoli miljoonaa ei ole Helsingissä paljoakaan, varsinkaan perheasunnosta. Seinäjoelta sillä saa kaksi uutta taloa.
Vierailija kirjoitti:
Itse ihmettelen usein vielä enemmän sitä, miksi se jolla on varaa puolen miljoonan kämppään pääkaupunkiseudulla, raaskii pistää rahansa niin paskaan luukkuun kuin mitä tuolla rahalla on tarjolla. Siis oikeasti, suurimmassa osassa Suomea sillä saisi kaupungin parhaan tai toiseksi parhaan asunnon, ei vain surkeaa luukkua, joka ei välttämättä edes sovellu perheasunnoksi.
Sijainti, sijainti, sijainti - siinä kolme tärkeintä valintakriteeriä, jos haluaa asunnon arvon säilyvän. Jos elämä ja työ on Helsingissä, niin on aivan sama, mitä asunnot maksavat muualla.
Puolen miljoonan asunnon saaminen ei ole vaikeaa, kunhan vain ostaa sen ensimmäisen yksiön mahdollisimman aikaisin ja pöhinä-alueelta. Ja valitsee sitten kumppanin, joka on tehnyt saman ratkaisun. Jos yksiöt maksavat keskimäärin 8000€/m2, niin kahden yksiön arvo on n.480.000€ ja da, daa - siinä on melkein puoli miljoonaa.
Helsingissä toisin kun Seinäjoella asunnon saa myytyäkin jos tarve tulee. Ja on niitä työpaikkojakin.
Eli se halvempi kämppä voi olla suurempi riski.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niitä loppujen lopuksi melko paljon, joilla perheen bruttotulot esim. 15 000€/kk. Tuollaisilla tuloilla ollaan jo helposti kiinni puolen millin talossa.
Kiinnostaa kyllä, että miten paljon noita ihmisiä tilastollisesti on.
onhan niitä, käy joskus kaupunkien arvoalueilla käymässä. Tuskin missään koivukylän citymarketin vieressä kuitenkaan törmää tähän ilmiöön.
Vierailija kirjoitti:
No vaikka meillä. Käytiin tänään katsomassa 1,3 milj. asuntoa ja tässä just mietitään jätetäänkö tarjous. Eikä oo kiirettä myydä tätä nykyasuntoa.
onko joku oikeasti niin kateellinen ja katkera että tätäkin miinustaa? ja ei, en ole ap.
Täällä on annettu monta hyvää ohjetta, kuinka tuohon puoleen milliin päästään ilman perintöjä ja se on ollut useimmiten sama: eka asunto ostetaan heti, kun on mahdollista. Ja siihen varaudutaan jo nuoruudesta lähtien säästämällä pesämunaa ja ostamalla asunnon alueelta, jossa hinnat eivät laske. Siitä se lähtee ihan itsestään.
Minulla on ystävä, joka ostaa aina ihan karmean kuntoisen asunnon Kallio-Vallila-akselilla, remppaa sen, asuu siinä kaksi vuotta ja myy hyvällä voitolla.
Ois mammojen kannattanu nuorempana perehtyä sijoittamiseen osake/asuntomuodossa niin ei tarvitsisi nyt keski-ikäisenä läskinä repiä pelihousuja ja painella miinuksia vauva.fi foorumilla.
Vierailija kirjoitti:
Me ostettiin just about 500 000e talo pääkaupunkiseudulta. Uudehko on ja hyvien kulkuyhteyksien varrella. Kaksi lasta ja molemmat ollaan alle 35v.
Ollaan DItä molemmat kohtuu hyväpalkkaisissa töissä, oltu työelämässä jo molemmat yli 10v.
Velkaa on nyt karvan päälle 200 000e ja lyhennetään noin tonni kuussa. Ollaan siis tuo 10v kartutettu omaisuutta, omalla työllä ja oikealla säästämisellä. Vanhaa rahaa ei ole ollut.
Opiskelu se on mikä kannattaa. Yleensä.
Eli olette säästäneet palkoistanne laskennallisesti yhteensä noin 2500 euron potin joka kuukausi jos oletetaan kummankin työuran alkaneen 25-vuotiaana? Ja vielä kaksi lasta? Aika kova nettotulot saa olla. Kuka muuten takasi lainanne? En jaksa uskoa pankin hyväksyneen asuntoa ainoaksi vakuudeksi vaikka sen laskennallinen arvo velkamäärän ylittikin. Kyllähän tuo teoriassa juuri ja juuri on mahdollista jos jaksaa elää kaurapuurolla.
Näistä jutuista yleensä aina puuttuu jotain oleellista...
Mun exällä ja sen uudella naisystävällä.
Exä jonka aikanaan jätin mm. pinnallisuuden takia halusi välttämättä 4 v eron jälkeen kertoa että on ostanut uuden asunnon nykyisen naisystävänsä kanssa, ja hinta oli 490 000 euroa, sijainti aivan Hki keskusta.
Ex on suunnilleen keskituloinen kuten minäkin. Ilmeisesti nykyinen rouva on kovin hyvätuloinen.
Vastasin viestiin että aivan mahtava juttu ♥️
Nolointa brassailua ikinä. Mitä se mua haittaa/kiinnostaa/ harmittaa jos haluaa/ pystyy ostaa noin kalliin kämpän? Mä asun mieheni kanssa aivan tyytyväisenä hiukan keskustan ulkopuolella kohtuuhintaisessa tavallisessa asunnossa, helvetin onnellisena siitä että meillä jää rahaa muuhunkin eikä kaikki mene asumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ostettiin just about 500 000e talo pääkaupunkiseudulta. Uudehko on ja hyvien kulkuyhteyksien varrella. Kaksi lasta ja molemmat ollaan alle 35v.
Ollaan DItä molemmat kohtuu hyväpalkkaisissa töissä, oltu työelämässä jo molemmat yli 10v.
Velkaa on nyt karvan päälle 200 000e ja lyhennetään noin tonni kuussa. Ollaan siis tuo 10v kartutettu omaisuutta, omalla työllä ja oikealla säästämisellä. Vanhaa rahaa ei ole ollut.
Opiskelu se on mikä kannattaa. Yleensä.
Eli olette säästäneet palkoistanne laskennallisesti yhteensä noin 2500 euron potin joka kuukausi jos oletetaan kummankin työuran alkaneen 25-vuotiaana? Ja vielä kaksi lasta? Aika kova nettotulot saa olla. Kuka muuten takasi lainanne? En jaksa uskoa pankin hyväksyneen asuntoa ainoaksi vakuudeksi vaikka sen laskennallinen arvo velkamäärän ylittikin. Kyllähän tuo teoriassa juuri ja juuri on mahdollista jos jaksaa elää kaurapuurolla.
Näistä jutuista yleensä aina puuttuu jotain oleellista...
Avainsana tuossa lienee ”just”, siis ostettiin just.
Edellinen asunto (asuntoketju) selittänee, miten säästössä on jo 300t. Ei ole maksettu vuokraa vaan omaa. Arvonnousua on myös saatu hyödynnettyä. Ja kyllä pankki hyväksyy vakuuden, kun vakuusarvo vaan riittää. Säästämisen voi aloittaa jo kesätyörahoista teininä, jos ajattelee pitkäjänteisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No vaikka meillä. Käytiin tänään katsomassa 1,3 milj. asuntoa ja tässä just mietitään jätetäänkö tarjous. Eikä oo kiirettä myydä tätä nykyasuntoa.
onko joku oikeasti niin kateellinen ja katkera että tätäkin miinustaa? ja ei, en ole ap.
Ei kaikki ole kateutta ja katkeruutta. Kyseisen kommentin informaatioarvo ei vain ollut kummoinen. (En miinustanut itse silti.)
Vierailija kirjoitti:
Meillä bruttotulot vain 9 k€/kk mutta asumme puolen millin talossa. Velkaa on keskihintaisen okt:n verran, eikä asuminen ole ilmaista missään.
Jos ei pärjätä, myydään pois ja muutetaan halvempaan. Mutta toivottavasti ei tarvitse.
Kaikki aina sanoo, että jos tulee tiukkaa tai velkaa "niin myydän pois", ei se ole enää niin helppoa, kun markkinoilla on tarjontaa, josta valita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä bruttotulot vain 9 k€/kk mutta asumme puolen millin talossa. Velkaa on keskihintaisen okt:n verran, eikä asuminen ole ilmaista missään.
Jos ei pärjätä, myydään pois ja muutetaan halvempaan. Mutta toivottavasti ei tarvitse.
Kaikki aina sanoo, että jos tulee tiukkaa tai velkaa "niin myydän pois", ei se ole enää niin helppoa, kun markkinoilla on tarjontaa, josta valita.
Kyllä noita ostajia kummasti löytyy. Myimme tänään talomme reilusti yli 600 k€:lla.
Tässä kuviossa painaa aika paljon se, missä kohtaa on ostanut ensimmäisen asuntonsa. Minä asuin vuokralla, kun tapasin mieheni. Hän puolestaan oli ostanut poikamiesboksinsa vuonna 1996. Jo tuolloin oli niitä ihmisiä, jotka odottivat asuntojen hintojen laskua, kun hinnat olivat nousseet vasta puolisentoista vuotta. Taitavat vieläkin odottaa sitä hintojen laskua, että pääsevät ostoksille.
Meidän ensimmäinen yhteinen perheasunto maksoi 225000€ vuonna 2001. Kun lapselle ostimme puolta pienemmän asunnon opiskeluasunnoksi vuonna 2016, se maksoi 220000€ eikä siinä ole edes merinäköalaa niin kuin meillä oli. Kun myimme tuon ensimmäisen perheasunnon, saimme siitä 370000€. Toki lainaa oli lyhennetty matkan varrella, alussa sitä oli 170000€. Nykyinen asuntomme maksoi vuonna 2013 noin 430000€ ja siihen otimme lainaa 225000€ kun edellinen asunto oli myymättä. Tällä hetkellä meillä on siis asunnot, jotka ovat maksaneet 430000€ ja 220000€, yhteensä 650000€. Lainaa on yhteensä 330000€ eikä hirvitä edes niin paljon kuin ensimmäisen asunnon 170000€ laina. Sijoitusten arvo on vähän päälle puoli miljoonaa. Osa säästetty, osa ostettu asuntolainalla.
Tämä matalan koron aika on mahdollistanut vähän hasardilta tuntuvat operaatiot. Asunnonvaihdon yhteydessä asuimme vanhassa kunnes uusi valmistui ja myimme sen vasta sitten, vaikka jo silloin peloteltiin kovasti kahden asunnon loukusta. Lainaa oli paljon, mutta korot alhaalla, niin ei ahdistanut. Lapsen asunto tuli ostettua ehkä vähän hätäisesti, mutta siihenkin saimme lainaa edullisesti ja Kelan asumistuki auttaa sen maksamisessa. (Tiedän, tämä asumistukijärjestelmä on järjetön, mutta täytyyhän sitä hyödyntää kun se on olemassa.)
Ei käy kateeksi niitä nuoria aikuisia, jotka joutuvat tällaisena aikana ostamaan ensimmäisen asuntonsa. Mutta hyviä vaihtoehtoja ei oikein ole. Ja kun yksiöstä aloittaa ja löytää kumppanin, joka on tehnyt samoin, niin siihen unelmataloonkin pääsee lopulta kiinni. Pitää vaan hyväksyä se, että se ensimmäinen asunto ei ole se unelma-asunto, eikä se toinekaan. Mutta kolmas voi jo olla.
Monet hairahtuu ostamaan ja sitten kahden vuoden päästä onkin kämppä myynnissä, kun ei ollutkaan varaa. Odotellaan just, mitä mahtaa tapahtua tämän yhden julkkiksen suunnittelemalle talolle, jota seurattiin telkkarissa, että tuleeko kohta myyntiin. En sitä tosin tiedä, etteikö varaa olis pitää taloa, mutta tuntuu, että aika harvoin talossa on esim. autoa pihalla, kun siitä ohi ajaa, oli kello sitten mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ostettiin just about 500 000e talo pääkaupunkiseudulta. Uudehko on ja hyvien kulkuyhteyksien varrella. Kaksi lasta ja molemmat ollaan alle 35v.
Ollaan DItä molemmat kohtuu hyväpalkkaisissa töissä, oltu työelämässä jo molemmat yli 10v.
Velkaa on nyt karvan päälle 200 000e ja lyhennetään noin tonni kuussa. Ollaan siis tuo 10v kartutettu omaisuutta, omalla työllä ja oikealla säästämisellä. Vanhaa rahaa ei ole ollut.
Opiskelu se on mikä kannattaa. Yleensä.
Eli olette säästäneet palkoistanne laskennallisesti yhteensä noin 2500 euron potin joka kuukausi jos oletetaan kummankin työuran alkaneen 25-vuotiaana? Ja vielä kaksi lasta? Aika kova nettotulot saa olla. Kuka muuten takasi lainanne? En jaksa uskoa pankin hyväksyneen asuntoa ainoaksi vakuudeksi vaikka sen laskennallinen arvo velkamäärän ylittikin. Kyllähän tuo teoriassa juuri ja juuri on mahdollista jos jaksaa elää kaurapuurolla.
Näistä jutuista yleensä aina puuttuu jotain oleellista...
kyllä se valtaosalla on ihan ainoana vakuutena se asunto. Käy kaikilla 75% arvoon asti ainoaksi vakuudeksi. Hyville asiakkaille vielä suuremmastakin arvosta. Meillä on asuntoa vasten lainaa tällä hetkellä 80%, ilman mitään muita vakuuksia. Toisaalta pankin tiedossa olevaa varallisuuttakin löytyy reilusti enemmän kuin tavalliselta pankkisalin hiekallasotkijoilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ostettiin just about 500 000e talo pääkaupunkiseudulta. Uudehko on ja hyvien kulkuyhteyksien varrella. Kaksi lasta ja molemmat ollaan alle 35v.
Ollaan DItä molemmat kohtuu hyväpalkkaisissa töissä, oltu työelämässä jo molemmat yli 10v.
Velkaa on nyt karvan päälle 200 000e ja lyhennetään noin tonni kuussa. Ollaan siis tuo 10v kartutettu omaisuutta, omalla työllä ja oikealla säästämisellä. Vanhaa rahaa ei ole ollut.
Opiskelu se on mikä kannattaa. Yleensä.
Eli olette säästäneet palkoistanne laskennallisesti yhteensä noin 2500 euron potin joka kuukausi jos oletetaan kummankin työuran alkaneen 25-vuotiaana? Ja vielä kaksi lasta? Aika kova nettotulot saa olla. Kuka muuten takasi lainanne? En jaksa uskoa pankin hyväksyneen asuntoa ainoaksi vakuudeksi vaikka sen laskennallinen arvo velkamäärän ylittikin. Kyllähän tuo teoriassa juuri ja juuri on mahdollista jos jaksaa elää kaurapuurolla.
Näistä jutuista yleensä aina puuttuu jotain oleellista...
Eihän tuossa mitään ylimääräistä vakuutta tarvita, jos on otettu 200 000 euroa lainaa 500 000 euron talon ostamiseen. Kyllä se puolen miljoonan asunto riittää vallan mainiosti ainoaksi takuuksi tuossa tilanteessa. (En ole kommentoidun viestin kirjoittaja.)
Jotkut eivät nyt tunnu tajuavan, että ei sitä puolen miljoonan asuntoa osteta yleensä ensiasunnoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ostettiin just about 500 000e talo pääkaupunkiseudulta. Uudehko on ja hyvien kulkuyhteyksien varrella. Kaksi lasta ja molemmat ollaan alle 35v.
Ollaan DItä molemmat kohtuu hyväpalkkaisissa töissä, oltu työelämässä jo molemmat yli 10v.
Velkaa on nyt karvan päälle 200 000e ja lyhennetään noin tonni kuussa. Ollaan siis tuo 10v kartutettu omaisuutta, omalla työllä ja oikealla säästämisellä. Vanhaa rahaa ei ole ollut.
Opiskelu se on mikä kannattaa. Yleensä.
Eli olette säästäneet palkoistanne laskennallisesti yhteensä noin 2500 euron potin joka kuukausi jos oletetaan kummankin työuran alkaneen 25-vuotiaana? Ja vielä kaksi lasta? Aika kova nettotulot saa olla. Kuka muuten takasi lainanne? En jaksa uskoa pankin hyväksyneen asuntoa ainoaksi vakuudeksi vaikka sen laskennallinen arvo velkamäärän ylittikin. Kyllähän tuo teoriassa juuri ja juuri on mahdollista jos jaksaa elää kaurapuurolla.
Näistä jutuista yleensä aina puuttuu jotain oleellista...
Tuo on ihan mahdollista tiukalla budjetoinnilla ja fiksulla sijoittamisella.Mutta ilmeisesti sulle aika vieras juttu. Tänä vuonna meillä varallisuutta karttuu 45 000 euroa. Tosin 500 000 en mihinkään asuntoon Suomessa laittaisi. Ulkomaan eläkeasuntoon voisin laittaakin mutta toistaiseksi kaikki mahdollinen on hyvin hajautettuna sijoituksissa.
ohis
Tuttu asuu vajaan millin kämpässä, tosin aikoinaan maksoi siitä vain 550 000 euroa.
Hänellä on erittäin hyvä palkka ja elää muuten säästeliäästi. Hänellä on vain pieni käytetty auto ja muutenkin ei tuhlaa turhuuksiin. Ei osta kalliita vaatteita, paitsi työvaatteet ovat erittäin laadukkaita. Kova on sijoittamaan, luulenpa, että tulee vielä ongelmia mitä niillä rahoilla tekee..
Vanhaa rahaa tai edellinen asunto ostettu 20-30 sitten, jolloin laina alkaa olla kuitattu ja arvonnousu parhaimmillaan kymmeniä prosentteja.