Oliko kouluissa ennen vanhaan koulukiusaamista?

Vierailija kirjoitti:

Okei eli koulukiusaamista on ollut aina ja siitä ei ole rankaistu. Miksi siitä nykyään tehdään niin iso numero?

Ehkä se on muuttunut raadollisemmaksi.Minun aikanani vain irvisteltiin seläntakana mutta toiset tytöt eivät menneet siihen mukaan.Nyt käydään päälle ja jopa tapetaan.

Minun ukkia kiusattiin koska se oli köyhä. Ja opettaja potkaisi ukkiani selkään liikunta tunnilla niin että ukki lensi kuralätäkköön.

Opettaja oli kuulemma se pahin kiusaaja.

Olisipa kiva saada tietää jonkinlaisella objektiivisella mittarilla, että onko kiusaaminen itseasiassa vähentynyt vuosien mittaan? Some tuo sen helpommin esille, mutta onko se määrällisesti kuitenkin vähentynyt, vähän kuin väkivalta? Kai noilla kiusaamisen vastaisilla kampanjoilla edes jonkinlaista pientä vaikutusta luulisi olleen. Mutta en tiedä, voin olla väärässäkin.

Sen taas tiedän varmaksi, että entisaikaan kiusaamista esiintyi todella paljon ja oikeastaan se sallittiin tai ainakin hyväksyttiin hiljaa välttämättömänä pahana. Osa opettajista käänsi tietoisesti selkänsä, yleensä mitä vanhempi opettaja sitä enemmän hän tuntui ajatteleva että kyseessä on oppilaiden välinen asia, jolla on jonkinlainen kasvatuksellinen merkitys. Eli toisin sanoen jokaisen on opittava puolustamaan itseään. Hävinnyt ja alistettu oli tavallaan osansa ansainnut. Heijasteita entisajoilta, mutta pitää muistaa että vielä 80-luvulla vanhimmat opettajat olivat sota-aikaan oppinsa saaneita. Heillä oli erilaiset pedagogiset menetelmät ja asenteet. Osa nuoremmista opettajista puolestaan varmasti tajusi asian, mutta ei syystä tai toisesta siihen puuttunut. En tiedä eikö ollut keinoja vai halua. Tietysti tässäkin oli joskus kaksinaismoraalia, sillä joskus asioihin puututtiin - jos kyseessä oli merkittävän ihmisen jälkeläinen. Uhrina siis. 

Varmasti opettajissa on nykyäänkin puutteita, mutta uskoisin että se johtuu enemmän siitä, että opettajalla ei ole luonnetta tai työkaluja puuttua asiaan. Ennen vanhaan asiaan olisi ollut helpompi puuttua, jos olisi ollut halua. Mutta sitä ei tehty.

Vierailija kirjoitti:

Minun ukkia kiusattiin koska se oli köyhä. Ja opettaja potkaisi ukkiani selkään liikunta tunnilla niin että ukki lensi kuralätäkköön.

Opettaja oli kuulemma se pahin kiusaaja.

Monien vanhojen ihmisten muisteluissa opettajan rooli kiusaajana korostuu. Siihen aikaanhan opettajilla oli lähes absoluuttinen valta oppilaaseen, mikä sisälsi oikeuden ruumiilliseen kuritukseen. Karttakepillä näpeille on kevyemmästä päästä, sillä kovia pahoinpitelyjäkin tapahtui. Myös henkinen kiusaaminen oli yleistä, juurikin köyhyyden takia nolaaminen. On siinä ollut kansankynttilöitä.

Nykyään kiusaavia opettajia taitaa löytyä lähinnä liikunnanopettajista, siinä on onneksi menty eteenpäin.

Up.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kiusaavia opettajia taitaa löytyä lähinnä liikunnanopettajista, siinä on onneksi menty eteenpäin.

Onko näin? Oma liikunnanopettajani oli ihme ja kumma todella tarkka siitä, että ketään ei kiusattu. Oli vielä entinen urheilija. Loi porukkaan hyvän hengen ja sai kaikki yrittämään, eikä kellekään naurettu, vaikka se pukkihyppy ei olisi onnistunut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ukkia kiusattiin koska se oli köyhä. Ja opettaja potkaisi ukkiani selkään liikunta tunnilla niin että ukki lensi kuralätäkköön.

Opettaja oli kuulemma se pahin kiusaaja.

Monien vanhojen ihmisten muisteluissa opettajan rooli kiusaajana korostuu. Siihen aikaanhan opettajilla oli lähes absoluuttinen valta oppilaaseen, mikä sisälsi oikeuden ruumiilliseen kuritukseen. Karttakepillä näpeille on kevyemmästä päästä, sillä kovia pahoinpitelyjäkin tapahtui. Myös henkinen kiusaaminen oli yleistä, juurikin köyhyyden takia nolaaminen. On siinä ollut kansankynttilöitä.

Ruumiillinen kuritus on Suomen kouluissa kielletty jo 1910-luvulla. Sitä kuitenkin tapahtui vielä 1980-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni asia, joka nykyisin katsotaan kiusaamiseksi, ei ennen tuota leimaa saanut. Omassa luokassani esim. oli tyttö, jota ei aktiivisesti kiusattu, mutta hän oli aina yksin. Nykyisin se varmaan katsottaisiin kiusaamiseksi, silloin ei kenenkään mieleen edes tullut, että sitä olisi.

Ulkopuolelle jättäminen on todellakin kiusaamista. Mitä jos sinunkin työpaikallasi kaikille muille puhuttaisiin paitsi sinulle, kaikki muut kutsuttaisi juhliin paitsi sinut, kukaan ei istuisi viereesi taukohuoneessa jne?

Niin, kyllähän se ikävää olisi. Tuon tytön tapauksessa vaan mukaan ottaminen oli aika vaikeaa. Jos häneltä jotain kysyi, vastaus oli "ei" tai "joo", ei koskaan mitään muuta. Hän itse ei koskaan sanonut mitään oma-alotteisesti kenellekään. Aika vaikea on silloin toista keskusteluun mukaan ottaa. Kyllä hänet kutsuttiin mukaan, jos porukalla jonnekin mentiin, hän vaan ei koskaan tullut mihinkään. Ei häntä siis alussa kohdeltu kuin ilmaa, me lapset emme vain osanneet löytää tietä hänen luokseen ja luovutimme. Mielestäni lasten syyllistäminen tällaisissa tapauksissa on kyllä väärin. Emme me mitään psykologeja olleet.

Oli. Oli myös tarkkailuluokat. Ne vain sijoitettiin niin, että välitunnilla saattoivat kiusata muita.

Vierailija kirjoitti:

Oli. Oli myös tarkkailuluokat. Ne vain sijoitettiin niin, että välitunnilla saattoivat kiusata muita.

Ja ei sinne joutunut pelkän kiusaamisen takia.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaamista on esiintynyt aina. Sekä kouluissa että työpaikoilla. Aikaisemmin oli lumipesuja, haukkumista, eristämistä, jopa koulumatkoilla odotti kiusaaja jossain mutkassa, yms. Nykyisin puututaan paljon enemmän kiusaamiseen.

Itseäni ihmetyttää aikuisten kiusaaminen. Työpaikoillakin on edelleen eristämistä, paskan puhumista, tiedon panttaamista tai väärän tiedon antamista, epäasiallista käytöstä tai sitten ihan agressioita. Se se vasta ihmettyttää. Eikö aikuiset ihmiset oikeasti osaa käyttäytyä työpaikoilla??

Tiedän erään naisrehtorin joka raivostui niin paljon työkokeilijaan, että melkein kyynärpäällä tönäisi hänet kumoon kun tulivat toisiaan vastaan samasta ovesta. :/ Mutta se nainen on muutenkin sekaisin, ensin on iloinen, sitten huutaa.

70-luvulla ala-asteen naisopettajani löi luokan erästä poikaa puisella karttakepillä päähän niin kovaa, että karttakeppi meni poikki. Pyyteli luokan poikia korjaamaan karttakepin puukäsityöntunneilla, ettei tämä olisi tullut julki, mutta kukaan pojista ei siihen suostunut. 

Oli. Ainakin isovanhempieni aikaan kiusaajat laitettiin kuriin Koivuniemen herran avustuksella. Rehtori hoiti asian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni asia, joka nykyisin katsotaan kiusaamiseksi, ei ennen tuota leimaa saanut. Omassa luokassani esim. oli tyttö, jota ei aktiivisesti kiusattu, mutta hän oli aina yksin. Nykyisin se varmaan katsottaisiin kiusaamiseksi, silloin ei kenenkään mieleen edes tullut, että sitä olisi.

Ulkopuolelle jättäminen on todellakin kiusaamista. Mitä jos sinunkin työpaikallasi kaikille muille puhuttaisiin paitsi sinulle, kaikki muut kutsuttaisi juhliin paitsi sinut, kukaan ei istuisi viereesi taukohuoneessa jne?

Niin, kyllähän se ikävää olisi. Tuon tytön tapauksessa vaan mukaan ottaminen oli aika vaikeaa. Jos häneltä jotain kysyi, vastaus oli "ei" tai "joo", ei koskaan mitään muuta. Hän itse ei koskaan sanonut mitään oma-alotteisesti kenellekään. Aika vaikea on silloin toista keskusteluun mukaan ottaa. Kyllä hänet kutsuttiin mukaan, jos porukalla jonnekin mentiin, hän vaan ei koskaan tullut mihinkään. Ei häntä siis alussa kohdeltu kuin ilmaa, me lapset emme vain osanneet löytää tietä hänen luokseen ja luovutimme. Mielestäni lasten syyllistäminen tällaisissa tapauksissa on kyllä väärin. Emme me mitään psykologeja olleet.

Ei kai opettajakin pysty pakottamaan eristäytynyttä menemään joukkoon tai joukkoa väkisin vetämään eristäytynyttä mukanaan. Toki onnistuneita poikkeuksiakin on, onneksi...

Kiusaaminen on vähentynyt ja muuttanut muotoaan. Sellainen toisen tuskasta nauttiminen ja pahantahtoinen ilkeys on nykyään harvinaista.