Miten käytännössä hoitaa ero, kun on pieni vauva?
En ala nyt avaamaan syitä, miksi olen päättänyt erota, vaikka on pieni vauva. Syyt on kuitenkin sen verran painavat, että vaihtoehtoa ei enää oikein ole. Mutta miten käytännössä hoitaa ero? Meillä on yhteinen omistusasunto, josta on yhteinen asuntolaina, osa asunnosta ollaan toki jo maksettukin (puoliksi). Minulla ei ole tuloja muita kuin melko pieni vanhempainpäiväraha. Sellaisia ystäviä tai sukulaisia ei ole, joiden luo voisin muuttaa. Joten vuokra-asunnon hankkiminen on ainoa vaihtoehto, ja sitten asunto myyntiin. Mieheni tulee vastustamaan eroa ja lähtöäni ja olen varma, että sen vuoksi myös hankaloittamaan tämän asunnon myymistä (ei tule suostumaan myyntiin vaan joudun luultavasti hakemaan myyntiluvan käräjiltä), eli asunnon myynnissä tulee kestämään. Minulla ei kuitenkaan ole rahaa maksaa asuntolainaa ja markkinahintaista vuokraa yhtäaikaa, eikä ehkä edes markkinahintaista vuokraakaan (paitsi sitten joskus kun asunto myydään niin saan rahani siitä). Asumme Helsingissä ja täällä ei ole tarjolla kovin halpoja vuokra-asuntoja. Miten käytännössä saisin tämän eron hoidettua, olisiko kellään vinkkiä?
Kommentit (43)
21 lisää vielä. VVO, Sato, vakuutusyhtiöt ja yksityiset eivät katso tuloja. Ainakin Kauniaisissa on/oli edullisia VVO:n asuntoja kivassa paikassa. Edullisia siksi, koska talo on huonossa kunnossa ja taloon on tulossa iso remontti muutaman vuoden kuluessa. Kuitenkin sijainti hyvä ja rauhallinen ympäristö (tykkäsin todella). Itse asuin VVO:lla vuokralla remonttia paossa vuosi sitten kaksiossa. Vuokra laski asuessani. Oli myös yksiöitä. Sain asunnon 2 viikossa, kun oli suht sama mikä sijainti oli pääkaupunkiseudulla. VVO:lla oli vapaina suht edullisia asuntoja myös Itä-Helsingissä ja Pihlajamäessä, silloin kun hain.
Vierailija kirjoitti:
21 lisää vielä. VVO, Sato, vakuutusyhtiöt ja yksityiset eivät katso tuloja. Ainakin Kauniaisissa on/oli edullisia VVO:n asuntoja kivassa paikassa. Edullisia siksi, koska talo on huonossa kunnossa ja taloon on tulossa iso remontti muutaman vuoden kuluessa. Kuitenkin sijainti hyvä ja rauhallinen ympäristö (tykkäsin todella). Itse asuin VVO:lla vuokralla remonttia paossa vuosi sitten kaksiossa. Vuokra laski asuessani. Oli myös yksiöitä. Sain asunnon 2 viikossa, kun oli suht sama mikä sijainti oli pääkaupunkiseudulla. VVO:lla oli vapaina suht edullisia asuntoja myös Itä-Helsingissä ja Pihlajamäessä, silloin kun hain.
Selvitin tuota VVO:ta ja Kauniaista, siellä halvin näyttää olevan 1200 €. Se on minulle liian kallis. AP
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap!
Kyllä minusta on erittäin pätevä syy erota jo ihan vauvavuonna, jos mies vaikkapa alistaa, mitätöi, on väkivallan uhkaa, mies pettää, mies käyttää alkoholia/huumeita lapsen seurassa jne. Itse lähtisin kaikista näistä vetämään ja vauhdilla. Lasta täytyy suojella!
Mutta vauvavuosi aiheuttaa niitä pikaistuksissa tehtyjä eroja hyviinkin liittoihin, joten siksi ilman taustatietoja kehotetaan kitkuttelemaan sinne 1-2 -vuoden ikään, ellei siis ole esim. väkivaltaa tai päihdeingelmaa tai muuta akuuttia hätää.
Oletko tämä mikä vaan miehen mukaan makaa kotona?
luultavasti Kauniaisten VVO:n asuntoihin on jo sitten tehty perusparannus ja kallistuneet. Asematien asunnot (3 taloa) olivat aiemmin edullisimmat.
Tänne vaan. Mulla on stadissa iso rivari, jossa asun yksin.
Vierailija kirjoitti:
Tänne vaan. Mulla on stadissa iso rivari, jossa asun yksin.
?
Ihan noilla tiedoilla voi olla hieman vaikea löytää perille.
Voisitko edes harkita muuttoa pääkaupunkiseudun ulkopuolelle, ainakin väliaikaisesti? Asunnot varmaan ainakin halvempia.
Tsemppiä ap! Minusta ei kuulosta siltä että olisit eroamassa liian hätäisesti.
Ihan hirveästi en ikävä kyllä osaa neuvoa, koska minulla ei ole aiheesta kokemusta, mutta jos olet vanhempainvapaalla eli esim työmatka ei ole ongelma, niin olisiko mahdollista muuttaa alkuun vaikka johonkin vähän kauemmas mistä saisi helpommin vuokra-asunnon väliaikaisesti? Esim Nurmijärvi, Järvenpää, Kerava? Voisi olla nopeammin asuntoja tarjolla ja halvempaan hintaan.
Lisäksi kuulostaa erikoiselta jos et saisi lainan puolikkaaseesi lyhennysvapaata, etenkin jos asunnosta on puolet jo maksettu? Silloin pankilla ei kuitenkaan ole suurta riskiä vaikka pistäisittekin nyt yhteisvastuullisen lainan kahteen osaan. En tiedä kyllä miten nämä jutut menevät, mutta luulisi pankille tulevan vastaavia tilanteita eteen ja niihin olisi joku mahdollinen ratkaisu.
Toivottavasti kaikki järjestyy!
Kannattaa myös ottaa yhteyttä kelaan, ja selvittää oikeutesi asumistukeen ja perustoimeentulotukeen. Vaikka sinulla on omaisuutta, ne voi katsoa tapauskohtaisesti, kun sitä kerran ollaan myymässä, joskin muutaman mutkan kautta.
Turvakodista saa apua vaikka väkivalta ei olisikaan fyysistä. Osaavat auttaa.
Kaupungin sosiaalihuoltoon kannattaa olla yhteydessä, he tietävät ja auttavat vaikka olisikin varallisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap! Minusta ei kuulosta siltä että olisit eroamassa liian hätäisesti.
Ihan hirveästi en ikävä kyllä osaa neuvoa, koska minulla ei ole aiheesta kokemusta, mutta jos olet vanhempainvapaalla eli esim työmatka ei ole ongelma, niin olisiko mahdollista muuttaa alkuun vaikka johonkin vähän kauemmas mistä saisi helpommin vuokra-asunnon väliaikaisesti? Esim Nurmijärvi, Järvenpää, Kerava? Voisi olla nopeammin asuntoja tarjolla ja halvempaan hintaan.
Lisäksi kuulostaa erikoiselta jos et saisi lainan puolikkaaseesi lyhennysvapaata, etenkin jos asunnosta on puolet jo maksettu? Silloin pankilla ei kuitenkaan ole suurta riskiä vaikka pistäisittekin nyt yhteisvastuullisen lainan kahteen osaan. En tiedä kyllä miten nämä jutut menevät, mutta luulisi pankille tulevan vastaavia tilanteita eteen ja niihin olisi joku mahdollinen ratkaisu.
Toivottavasti kaikki järjestyy!
Varmaan pankin puolesta saa lyhennysvapaata, mutta jos toinen lainan osapuoli eli ap:n mies ei suostu allekirjoittamaan lainan muutosta niin sitten se ei onnistu.
Pakko kertoa, että silloin kun esikoinen oli pikkuvauva niin mies sanoi että henkisesti pahoinpitelen häntä. Mutta minäpä koin että se olin minä jota henkisesti pahoinpideltiin. Vauva aika voi saada kaikenlaista aikaan myös miehessä. Ei ne hormonit ole aina syynä kaikkeen kaaokseen kun heräileehän se mieskin vähän väliä. Ja ainakin meidän perheessä miehellä on ihan yhtä vähän omaa aikaa kuin minulla.
Muistan erään keskusteluketjun, jossa monet kertoi miestensä olleen ihan mahdottomia vauvavuotena, mutta sitten parempien yöunien myötä miehestä tuli taas pikkuhiljaa oma itsensä.
Mitä tulee kaupunginasunnon saamiseen Helsingistä, voin kertoa että asunnottomina (asuimme isovanhempien nurkissa pitkän ulkomaan komennuksen jälkeen) ja huonotuloisina 1700€/kk:ssa tulot emme saaneet asuntoa sieltä. Meillä oli jo yksi lapsi ja toinen tulossa.
Espoon Suvelasta, Vantaan Hakunilasta ja Helsingin Jakomäestä voisi saada kohtuuhinnalla asunnon yksityisiltäkin tai aiemmin mainituilta yrityksiltä.
Ota nyt vaan sinne turvakotiin yhteys. Henkinen väkivalta riittää, ethän voi kotona olla vauvan kanssa tuossa tilanteessa. Neuvovat sinua sitten sieltä eteenpäin. Siinä on sekin hyvä, että pääset hetkeksi pois ja pääsi selkenee. Sossulle varaat ajan raha-asioiden selvittämiseen, voit silti saada apua, koska et asunnosta rahojasi saa aikoihin.
Saat varmaan asumistuen, ja poismuuton jälkeen korotetun lapsilisän ja voit hakea elatusmaksua.
Tai muta hetkellisesti vanhemmille vaikka toiselle paikkakunnallekin? Itse tein näin, että sain vauhtia asioihin.
Millaista henkistä väkivaltaa? Ei anna sinun nukkua, nähdä sukulaisia tai ystäviä, käydä ulkona kotoa? Tottakai silloin pitää erota vaikka olisi vauva-aika.
Kuinka pieni vauva, pystytkö odottamaan, että hän on muutaman kuukauden isompi ja hänet voi viedä päiväkotiin, pääsisit töihin ja olisi paremmat taloudelliset mahdollisuudet pärjätä?
Jos ei, niin voisit muuttaa vanhemmille tai siskolle myös eri paikkakunnalle, kun et ole töissä. Vai eikö ole ketään elossa?
Ota ensin yhteys oikeusaputoimistoon ja varaa sieltä aika. Saat sieltä hyviä neuvoja ja mahdollisesti tarvittaessa lakimiehen. Mikäli tämän hetkiset tulosi ovat pienet niin se on sinulle maksutonta.
Olen ollut vastaavassa tilanteessa, mutta siitä on aikaa jo 8 vuotta. Mieheni ei myöskään suostunut asunnon myyntiin. Ehkä sinuna katsoisin yksiksesi pieniä vuokra-asuntoja. Näin itse tein. Jopa niin, että mieheni ajatteli, että katson vuokra-asuntoa niin, että hän muuttaisi myös. Oli pakko toimia noin.
Loppujen lopuksi kaikki meni hyvin, kun myöhemmin ajattelee. Tsemppiä!