Miksi miehet eivät kiinnostu?

Mä kiinnostuin. Meistä tulisi siro pari. Itse olen 170cm ja painan 55kg. Olen it-insinööri. Kiinnostuitko sä?

Pitää olla sopivasti seksikäs (pukeutua kivasti) ja hauska. Semmoinen helposti lähestyttävän oloinen. Oletko hiirulainen? Tylsän näköinen?

Vierailija kirjoitti:

Lista miehiä karkoittavista asioista:

- Mitäänsanomaton vaikutelma

- Huono itsetunto (se nimittäin näkyy olemuksesta)

- Muovinen olemus

- Tekohymy ja/tai -nauru

- Vaikeasti tavoiteltavan esittäminen

- Uppoat muuhun massaan

- Näperrät kokoajan kännykkää, somessa roikkuminen

- Nuhjuisuus

Tunnistitko mitään piirrettä?

Entäpä kiinnostuksen herättävät piirteet ensivaikutelmassa:

- Iloisuus

- Avoimuus

- Hersyvä nauru

- Itsevarmuus

- Itsearvostus

- Muiden huomioon ottaminen

Ulkonäköä en kumpaankaan listaan laita, sillä kauneus on katsojan silmässä, eikä sille ole sellaista universaalia muottia.

Tässä se varmaan tulee, kun pitäisi kelvatakaseen olla jotain erottuvaa. Tavallisuus ei kelpaa. Ymmärrän jollain tapaa, että kukaan ei tahdo itsesäälissä rypevää, mutta samaan aikaan on ihan luonnollista, että monia on elämä kolhinut eikä itsetuntoakaan ole välttämättä säilynyt parhaimpana. Iloisuus on plussaa joo, mutta kuka jaksaa aina iloita. Entä jos luonne on enemmän melankoliaan taipuvainen? Kyllä on vaikeaa olla aina iloinen ja pää pystyssä.

Vierailija kirjoitti:

...Tässä se varmaan tulee, kun pitäisi kelvatakaseen olla jotain erottuvaa. Tavallisuus ei kelpaa....

Onkos tuo jotain sarkasmia? Tavallisuus on se jutska joka kannattaa, siis sitä parisuhdetta. Ei se kuule kenenkään elo täällä telluksella ole mitään 24/7 pintaliitoa sykkeessä! Ennepitkää kaikille pareille tulee se normiarki vastaan ja siellä vasta punnitaan miten pää kestää molemmilla, sitä harmaata arkea. Jos sen arjen saa sujumaan kummallekki mielekkäälle tavalla, niin ehkäpä silloin se tarina on tähtiin kirjoitettu :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tuo korkeakoulun käynti pitää erikseen mainita? En tunne ketään jätkää ketä naisen koulutus tosiasiassa kiinnostaisi. Akateemisuuden mainitsevat antavat itsestään todella tylsän vaikutelman. Paljon mielummin tapailisin vaikka jotain wt muijaa.

Tämä.

Nettideitit on täynnä kaiken maailman maistereita ja he tuntuvat myös vaativan korkean statuksen miehiä.

Naisten tulisi ymmärtää että ei se heidän tutkinto heidän tasoa nosta maisterimiehiin vaan nuoruus ja ulkonäkö ja mukava luonne.

Tämä. Muistetaanpa taas mistä naisen markkina-arvo koostuu:

1) Ikä ja ulkonäkö

2) Luonne

3) Taidot sängyssä

4) Kotitaidot

89) Koulutus

Totta.

Montako kertaa olet kuullut että joku mies sanoi että kiinnostui naisesta koska hän oli töissä juristina tai lääkärinä. En muista yhtäkään.

Montako kertaa olet kuullut että joku mies innostui naisesta koska hän oli esim 18-25v, kauniskasvoinen ja timmin takapuolen omaava, mukava luonteeltaan ja oli samoja kiinnostuksen kohteita.

Naisen ammatti on ihan älyttömän kaukana niistä ominaisuuksista joilla saa aikaan hyvän parisuhteen.

En pysty ymmärtämään, että miksi miehen status on taas naisille niin tärkeä asia?

Olen aika monestikin kiinnostunut naisesta ammatin tai opiskelualan perusteella. Itse asiassa opiskeluala taitaa olla ihan ykkösenä

eri

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelenpä vaan. Olen ihan tavallinen kolmekymppinen lapseton nainen. Olen korkeasti koulutettu, mutta miehen ei tarvitse olla akateemikko. Luonteeltani myönnän olevani hiukan ujo. Olen sirokokoinen, mutten kasvoiltani mikään miss universum. Olen nettideittaillut pitkin kesää vaan eipä ole napannut. Miksi en kelpaa? Kukaan ei kiinnostu myöskään reaalimaailmassa. Ei olisi koskaan pitänyt erota nuoruuden avoliitosta, nyt kaiketi edessä vanhanpiian synkkä elämä.

Pitäisi nähdä profiilisi koska et vielä kertonut mitään minkä perusteella et kelpaisi. Vaikutat pikemminkin kiinnostavalta.

Jos en nettideitissä ottaisi sinuun yhteyttä, se johtuisi siitä, etten saanut profiilistasi vaikutelmaa että meillä voisi synkata.

T. Korkeastikoulutettu ujo lapseton mies

Tallustat huonoryhtisenä nokka kiinni puhelimessa. Siinä ei tutkinnot auta, jos leuka ei ole pystyssä ja askel ylväs.

Vierailija kirjoitti:

nettideitit nyt on semmoisia, kun on varaa valita kuin olisi kaupoilla, niin odotetaan sitä täydellistä matchia

Toi nyt vaan pätee naisiin (jollei nyt satu olemaan osa sitä huonointa 20%) ja pieneen eliittimurto-osaan miehistä (paras 2-3%).

Et ole tavannut minua. Kuinka paljon yli 30 olet?

Jos olet jotenkin itseäsi täynnä tai annat sellaisen vaikutelman? Mulla on myös yksi ikisinkku kolmekymppinen nätti ystävä, joka välittää kun ei löydä miestä. Harmi ko sellaista täydellisyyttä ei ole tuskin toista täällä maan pinnalla hänen lisäksi...

Vierailija kirjoitti:

Tallustat huonoryhtisenä nokka kiinni puhelimessa. Siinä ei tutkinnot auta, jos leuka ei ole pystyssä ja askel ylväs.

Ei oma askellesikaan ylväydessään loista. Näin sinut tänään ja askelsit kuin virtahepo.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet jotenkin itseäsi täynnä tai annat sellaisen vaikutelman? Mulla on myös yksi ikisinkku kolmekymppinen nätti ystävä, joka välittää kun ei löydä miestä. Harmi ko sellaista täydellisyyttä ei ole tuskin toista täällä maan pinnalla hänen lisäksi...

Todellisuudessa en ole ylpeä itseriittoinen täydellisyys, pikemminkin päinvastoin. Mutta on totta, että ujous voidaan tulkita toisinaan koppavuudeksi, valitettavasti. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelenpä vaan. Olen ihan tavallinen kolmekymppinen lapseton nainen. Olen korkeasti koulutettu, mutta miehen ei tarvitse olla akateemikko. Luonteeltani myönnän olevani hiukan ujo. Olen sirokokoinen, mutten kasvoiltani mikään miss universum. Olen nettideittaillut pitkin kesää vaan eipä ole napannut. Miksi en kelpaa? Kukaan ei kiinnostu myöskään reaalimaailmassa. Ei olisi koskaan pitänyt erota nuoruuden avoliitosta, nyt kaiketi edessä vanhanpiian synkkä elämä.

Pitäisi nähdä profiilisi koska et vielä kertonut mitään minkä perusteella et kelpaisi. Vaikutat pikemminkin kiinnostavalta.

Jos en nettideitissä ottaisi sinuun yhteyttä, se johtuisi siitä, etten saanut profiilistasi vaikutelmaa että meillä voisi synkata.

T. Korkeastikoulutettu ujo lapseton mies

Kait se sitten on, että pitäisi olla jotenkin kiinnostava elämä matkoineen ja harrastuksineen. Ehkä omat kiinnostuksenkohteeni poikkeavat liiaksi valtavirrasta. Sen, synkkaako lopulta, saanee selville vasta tavatessa. Profiileihin tuskin saa itsestään ja elämästään niin paljon sanallistettua.

Itse olen lihava, melko ruma kasvoiltani, (pulleanaamainen, rasvainen iho). Hiuksetkin lyhyet ja punaiset. Hampaat rumat. Olen saanut aina seuraa, luonteeni on iloinen ja en pihtaa. Varsinkin ulkomaalaiset iskevät minua jatkuvasti. Kyllä seuraa löytää, jos ei ole niin kranttu.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen lihava, melko ruma kasvoiltani, (pulleanaamainen, rasvainen iho). Hiuksetkin lyhyet ja punaiset. Hampaat rumat. Olen saanut aina seuraa, luonteeni on iloinen ja en pihtaa. Varsinkin ulkomaalaiset iskevät minua jatkuvasti. Kyllä seuraa löytää, jos ei ole niin kranttu.

Jaa, pitäisikö sitä sitten antaa jokaiselle vastaantulevalle tai muuten on pihtari... Miehen kiinnostus lopahtaa jos ei saa heti?

Sama ongelma niin miehillä kuin naisilla. Paperilla hyvä ei ole kuitenkaan niin kovin suosittu elävässä elämässä. Olisko se sitten ihan se yleinen asenne, elämänhalu, jokin pilke silmäkulmassa tai jotain, joka erottaa nämä niistä, joille seuraa aina löytyy, iästä tai elämäntilanteesta riippumatta.

Itse en ole paperilla kovinkaan hyvä, olen jo nelikymppinen, lapsiakin on, mutta mulla ei ole koskaan ollut vaikeuksia löytää mieluista seuraa, jos sellaista olen ollut vailla. Itse asiassa se on käynyt helpommaksi, mitä vanhemmaksi olen käynyt. Johtunee siitä, että tarjolla on vähemmän naisia, ja kun on kaikki vuodet itsestään huolehtinut, tässä iässä erottuu edukseen siinä tarjolla olevien joukossa.

Aloittajalle sanoisin, että nauti elämästäsi! Keksin heti vaikka kuinka monta positiivista puolta siinä, että ei ole parisuhdetta tai jälkikasvua. Jos olisin asemassasi, matkustelisin, ehkä hakeutuisin ulkomaille töihin, treenaisin tavoitteellisesti, ylipäänsä keskittyisin itseeni ja omaan hyvinvointiini ilman pienintäkään omantunnontuskaa... ai että miten ihana ajatuskin! Kuka tietää, saatat löytää elämääsi enemmän sisältöä kuin nyt uskoisitkaan.

Missä ap asuu?

Kiinnostaisiko treffit? Tavallisen duunarimiehen kanssa.

Koulutettu tahi ei, mieskohteen perässä itsensä tarjoaminen ja muuten häiriköinti antaa kyllä nopeasti kuvan häiriintyneestä, epätoivoisesta, kakarasta jolle pitää löytyä jokin todella epätoivoinen taukki jonka kanssa tapella ja riidellä. Vertaa kakaraa nahistelemassa jossain hiekkalaatikon kulmassa maminsa kanssa.

Sellainen saa vaan itse naikkoselle sellaiset vesivahingot työpaikallakin aikaan ettei ilman kumisaappaita muutkaan viitsi paikan päälle ilmestyä.

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma niin miehillä kuin naisilla. Paperilla hyvä ei ole kuitenkaan niin kovin suosittu elävässä elämässä. Olisko se sitten ihan se yleinen asenne, elämänhalu, jokin pilke silmäkulmassa tai jotain, joka erottaa nämä niistä, joille seuraa aina löytyy, iästä tai elämäntilanteesta riippumatta.

Itse en ole paperilla kovinkaan hyvä, olen jo nelikymppinen, lapsiakin on, mutta mulla ei ole koskaan ollut vaikeuksia löytää mieluista seuraa, jos sellaista olen ollut vailla. Itse asiassa se on käynyt helpommaksi, mitä vanhemmaksi olen käynyt. Johtunee siitä, että tarjolla on vähemmän naisia, ja kun on kaikki vuodet itsestään huolehtinut, tässä iässä erottuu edukseen siinä tarjolla olevien joukossa.

Aloittajalle sanoisin, että nauti elämästäsi! Keksin heti vaikka kuinka monta positiivista puolta siinä, että ei ole parisuhdetta tai jälkikasvua. Jos olisin asemassasi, matkustelisin, ehkä hakeutuisin ulkomaille töihin, treenaisin tavoitteellisesti, ylipäänsä keskittyisin itseeni ja omaan hyvinvointiini ilman pienintäkään omantunnontuskaa... ai että miten ihana ajatuskin! Kuka tietää, saatat löytää elämääsi enemmän sisältöä kuin nyt uskoisitkaan.

Kiitos tästä! Olen pitkälti taipuvainen uskomaan tämän. Ja kyllä, nautin myös itsenäisyydestäni enkä etsi miestä hampaat irvessä. Ap