Lue keskustelun säännöt.
Jos ihminen jättäytyy työelämästä pahan paniikkihäiriönsä takia, niin onko hän silloin mielestänne laiska ja toisten verorahoilla loisiva lusmu?
Kommentit (57)
Meillä oli yksi tuollain. Tapasin hänet sitten risteilyllä yökerhossa, jossa ei paniikkihäiriö häntä onneksi estänyt räväkästi tanssimasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Saa kaikki sympatiani. Itse vielä kamppailen vaikeiden mt-ongelmien, mm. paniikkihäiriön kanssa töissä mutten yhtään ihmettele, jos joku ei tätä vuodesta tai vuosikymmenestä toiseen jaksa...
Ei vaan työelämä on vääränlainen.
Meillä on teknologian puolesta loistavat mahdollisuudet etätöihin. Omalla tietokoneella voi tehdä töitä vaikka Kainuun etäisimmässä korvessa. Mutta työelämä ei sitä salli. Pitää olla työpaikalla, pitää olla sosiaalinen, pitää jutella kaikkien kanssa, pitää käydä palavereissa.
Ja nekin työt joissa on ilmiselvää että pitää olla työpaikalla, nekin on pilattu. Kai entisaikaan joku autokorjaaja sai erakoitua autokorjaamolla yksin oman työnsä pariin syrjään muista korjaajista? Kai joku kirjanpitäjä sai erakoitua syrjään muista kirjanpitäjistä vaikka olivat samalla toimistolla? Nykyään ei saa, ei voi. Kaikkien pitää olla osa tiimiä, osa palavereita, osa joukkoa, kaikkien tulee viihdyttää kaikkia mukavalla jutustelulla, sellainen positiivinen jutustelu on hyväksi yhteishengelle ja työilmapiirille ja kaikki tykkää jee! Ja erakot ei voi mitään muuta kuin jäädä syrjään työelämästä ja firmat valittaa kun ne ei löydä työntekijöitä.
Jos esimiehet osaisivat hommansa niin he osaisivat järjestää työolosuhteet sellaisiksi että ne sopivat erilaisille ihmisille. Mutta esimiehet eivät osaa ajatella mitään alaisten tarpeiden näkökulmasta, vaan esimiehet järjestävät muiden työt sillä lailla että esimies itse tykkää. Kun esimies tykkää niin kaikki tykkää, tietysti! Kyllähän "Hyvä Tyyppi" esimies on mittari kaikkien viihtymiselle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minulla on paniikkihäiriö. Miljoona kertaa mieluummin olisin töissä, kun kotona tämän kanssa. Menee välillä monta päivää, etten pääse edes ruokakauppaan. Juon pelkkää teetä. Edes nälkä ei saa pakotettua liikkeelle.
Olen niin yksinäinen, etten välillä moneen päivään puhu kenellekään. Ihan säikähtää omaa ääntään, kun pitää kaupassa puhua myyjälle tauon jälkeen.
Mullakin on ollut paniikkihäiriö 18-vuotiaasta alkaen (tosin sitäkin ennen oli paljon ahdistuksen oireita), ja ainakin omalla kohdalla se on haitannut erittäin paljon toimintakykyä. Kun joka ikinen päivä iskee paniikkihäiriö kun ovesta astuu ulos, niin vaikeaahan siinä on töissä käydä, kun sinne on joka päivä kuitenkin pakko raahautua.
Välillä on toki suhteellisen oireettomia, jopa kuukausien mittaisia kausia, mutta ihan pienikin stressinaihe voi laukaista todella pahan paniikkihäiriökierteen, ja tätä voi helposti kestää puoli vuotta tai kauemmin putkeen. Itselläni on lisäksi aurallista migreenitaipumusta, johon altistaa ahdistus, epätoivon tunne jne. Siihen päälle vielä uniongelmat, niin kyllähän tässä on terveisiin verrattuna ainakin alentunut työkyky.
En varsinaisesti hinkua eläkkeelle, mutta epäilen vahvasti, etten koskaan kykene tekemään töitä ainakaan pidempiaikaisesti. Muutenkin tulevaisuus näyttää aika masentavalta ja valottomalta. Sosiaalisia suhteita ei lähimpien perheenjäsenten lisäksi ole. Ikää on 25 vuotta tällä hetkellä.
Olen lisäksi depressiivinen ja kärsin yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä, sosiaalisista fobioista jne.
Miten sinua on hoidettu? Mikä aiheutti tai oli laukaiseva tekijä?
Käsitän, että psyyken kautta hoito olisi käypä.
Minusta aloittajalle ja muillekin olisi terveellistä miettiä elämää ennen sosiaaliturvaa. Tämä on käytännössä melkein koko ihmiskunnan historia, koska sossu on niin uusi keksintö. Nykyistä hyvinvointia ei ole yksinkertaisesti rakennettu uhriudelle ja tuilla roikkumiselle. Mitään kestävää ja järkevää ei saada aikaiseksi hukkakäynnin ihannoinnilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä miten hän on häiriötään hoitanut- päihteillä, lääkkeillä , terapialla vai ei millään ja mihin tuloksiin nämä hoidot ovat johtaneet.
Työssäni tapaan kaikkia sortteja ja kaikkia lopputuloksia- pääsääntöisesti sanon että keppihevoseksi laiskuuteen ja siipeilyyn paniikkihäiriö on erinomainen selitys.
Jeps. Paniikkihäiriö on myös oikeasti hoidettavissa kun tajuaa mistä on kysymys. Se paniikki kun ei tapa ketään, niin kun sen vaan ymmärtää, ja antaa sen tulla, hyväksyy että nyt tuntuu tältä ja ihan sama miltä se näyttää ulospäin tai mihin just nyt pystyn tai en pysty, elän tämän hetken läpi.
ÅPikkuhiljaa se paniikkihäiriö menettää otteensa. Se kun on taas yksi ihmisen oman mielen ansa, ja sen voi kyllä oppia selättämään.
T:Paniikkihäiriönsä selättänyt.
Etsin uuden työn useiden vuosien syöpähoitojen jälkeen, koska minut irtisanottin syöpään sairastumisen vuoksi yt-neuvotteluissa edellisestä paikasta. Olin onnekas ja paranin. Aivoistani on poistettu verisuonipullistuma ja minulla on ollut kolme aivoinfarktia.
Pystyn liikkumaan ja olen henkisesti terve, joten käyn edelleen töissä.
Hyvin monilla vastaavaan syöpään sairastuneilla on psyykelääkitys. Minulla ei ole koskaan ollut.
Työpaikkalääkäri - oikeasti - ehdotti, että yritän hankkia todistuksen mielenterveysongelmalla, niin saan edullisemman asunnon ja mahdollisuuden jäädä eläkkeelle. Kommentti oli mielestäni hätkähdyttävä.
Alkuperäisen tilanteeseen en osaa ottaa kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työkyvyttömät ihmiset ovat vain haittana kansantaloudelle.
Ja sä oot ehta mulkero, haitta ihmisyydelle.
Paniikki on tila johon ihminen itse antaa itsensä joutua, ehkä jopa alitajuisesti haluaa joutua. Ryhdistäytymällä siitä pääsee eroon, ei tarvetta sairaslomalle/sairaseläkkeelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työkyvyttömät ihmiset ovat vain haittana kansantaloudelle.
Ja sä oot ehta mulkero, haitta ihmisyydelle.
Ns. ihmisyys on kallis asia kustantaa ja mahdollista vain idealisti-idarien märissä unissa. Eivät itse toki osallistu toteutukseen mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Paniikki on tila johon ihminen itse antaa itsensä joutua, ehkä jopa alitajuisesti haluaa joutua. Ryhdistäytymällä siitä pääsee eroon, ei tarvetta sairaslomalle/sairaseläkkeelle.
Se vaan on näin. Jos sitä paniikkia suostuu pelkäämään ja uhriutuu, niin silloin sitä jää sen vangiksi. Oikeasti tosi moni haluaakin jäädä, vaikka ulospäin väittäisi mitä. Elämä on vaan niin pelottavaa joillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etsin uuden työn useiden vuosien syöpähoitojen jälkeen, koska minut irtisanottin syöpään sairastumisen vuoksi yt-neuvotteluissa edellisestä paikasta. Olin onnekas ja paranin. Aivoistani on poistettu verisuonipullistuma ja minulla on ollut kolme aivoinfarktia.
Pystyn liikkumaan ja olen henkisesti terve, joten käyn edelleen töissä.
Hyvin monilla vastaavaan syöpään sairastuneilla on psyykelääkitys. Minulla ei ole koskaan ollut.
Työpaikkalääkäri - oikeasti - ehdotti, että yritän hankkia todistuksen mielenterveysongelmalla, niin saan edullisemman asunnon ja mahdollisuuden jäädä eläkkeelle. Kommentti oli mielestäni hätkähdyttävä.
Alkuperäisen tilanteeseen en osaa ottaa kantaa.
Työpaikkalääkärin tehtävä on säästää työnantajan rahoja. Jos työntekijä on pahasti sairas niin halvimmaksi työnantajalle tulee jos työntekijä pääsee eläkkeelle, koska silloinhan työnantaja pääsee työntekijästä eroon.
Toivoisi että lääkärin prioriteettilistalla ykkösenä olisi potilaan terveys. Mutta ei, työpaikkalääkärit palvelevat työnantajaa, eivät potilasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etsin uuden työn useiden vuosien syöpähoitojen jälkeen, koska minut irtisanottin syöpään sairastumisen vuoksi yt-neuvotteluissa edellisestä paikasta. Olin onnekas ja paranin. Aivoistani on poistettu verisuonipullistuma ja minulla on ollut kolme aivoinfarktia.
Pystyn liikkumaan ja olen henkisesti terve, joten käyn edelleen töissä.
Hyvin monilla vastaavaan syöpään sairastuneilla on psyykelääkitys. Minulla ei ole koskaan ollut.
Työpaikkalääkäri - oikeasti - ehdotti, että yritän hankkia todistuksen mielenterveysongelmalla, niin saan edullisemman asunnon ja mahdollisuuden jäädä eläkkeelle. Kommentti oli mielestäni hätkähdyttävä.
Alkuperäisen tilanteeseen en osaa ottaa kantaa.
Työpaikkalääkärin tehtävä on säästää työnantajan rahoja. Jos työntekijä on pahasti sairas niin halvimmaksi työnantajalle tulee jos työntekijä pääsee eläkkeelle, koska silloinhan työnantaja pääsee työntekijästä eroon.
Toivoisi että lääkärin prioriteettilistalla ykkösenä olisi potilaan terveys. Mutta ei, työpaikkalääkärit palvelevat työnantajaa, eivät potilasta.
Hei menepä elämään olosuhteisiin joissa ei ole sitä työpaikkalääkäriä. On vain työpaikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen jättäytyy työelämästä pahan sokeutumisen takia, niin onko hän silloin mielestänne laiska ja toisten verorahoilla loisiva lusmu?
Älä kysy hölmöjä.
Paitsi että meidän työpaikalla on kyllä työskennellyt sokeitakin. He kävivät töissä opaskoiran avulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etsin uuden työn useiden vuosien syöpähoitojen jälkeen, koska minut irtisanottin syöpään sairastumisen vuoksi yt-neuvotteluissa edellisestä paikasta. Olin onnekas ja paranin. Aivoistani on poistettu verisuonipullistuma ja minulla on ollut kolme aivoinfarktia.
Pystyn liikkumaan ja olen henkisesti terve, joten käyn edelleen töissä.
Hyvin monilla vastaavaan syöpään sairastuneilla on psyykelääkitys. Minulla ei ole koskaan ollut.
Työpaikkalääkäri - oikeasti - ehdotti, että yritän hankkia todistuksen mielenterveysongelmalla, niin saan edullisemman asunnon ja mahdollisuuden jäädä eläkkeelle. Kommentti oli mielestäni hätkähdyttävä.
Alkuperäisen tilanteeseen en osaa ottaa kantaa.
Työpaikkalääkärin tehtävä on säästää työnantajan rahoja. Jos työntekijä on pahasti sairas niin halvimmaksi työnantajalle tulee jos työntekijä pääsee eläkkeelle, koska silloinhan työnantaja pääsee työntekijästä eroon.
Toivoisi että lääkärin prioriteettilistalla ykkösenä olisi potilaan terveys. Mutta ei, työpaikkalääkärit palvelevat työnantajaa, eivät potilasta.
Eri työpaikka. Olen fyysisesti ja henkisesti terve, mutta työ on uuvuttavaa syöpähoitovuosien jälkeen. Hän oli minun puolellani, mutta pidin hänen ehdotustaan outoana.
Osa jää eläkkeelle mielenterveyssyistä, mutta mt-ongelmien teeskenteleminen olisi mielestäni moraalitonta. Olen nähnyt miten hankalia mielenterveysongelmia ihmisillä voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Ei vaan työelämä on vääränlainen.
Meillä on teknologian puolesta loistavat mahdollisuudet etätöihin. Omalla tietokoneella voi tehdä töitä vaikka Kainuun etäisimmässä korvessa. Mutta työelämä ei sitä salli. Pitää olla työpaikalla, pitää olla sosiaalinen, pitää jutella kaikkien kanssa, pitää käydä palavereissa.
Ja nekin työt joissa on ilmiselvää että pitää olla työpaikalla, nekin on pilattu. Kai entisaikaan joku autokorjaaja sai erakoitua autokorjaamolla yksin oman työnsä pariin syrjään muista korjaajista? Kai joku kirjanpitäjä sai erakoitua syrjään muista kirjanpitäjistä vaikka olivat samalla toimistolla? Nykyään ei saa, ei voi. Kaikkien pitää olla osa tiimiä, osa palavereita, osa joukkoa, kaikkien tulee viihdyttää kaikkia mukavalla jutustelulla, sellainen positiivinen jutustelu on hyväksi yhteishengelle ja työilmapiirille ja kaikki tykkää jee! Ja erakot ei voi mitään muuta kuin jäädä syrjään työelämästä ja firmat valittaa kun ne ei löydä työntekijöitä.
Jos esimiehet osaisivat hommansa niin he osaisivat järjestää työolosuhteet sellaisiksi että ne sopivat erilaisille ihmisille. Mutta esimiehet eivät osaa ajatella mitään alaisten tarpeiden näkökulmasta, vaan esimiehet järjestävät muiden työt sillä lailla että esimies itse tykkää. Kun esimies tykkää niin kaikki tykkää, tietysti! Kyllähän "Hyvä Tyyppi" esimies on mittari kaikkien viihtymiselle!
Kun on riittävän kovatasoinen huippuasiantuntija joita ei joka oksalla kasva ja on soveltuvalla alalla, niin saa aika lailla tehdä kuten parhaaksi näkee, työskennellä etänä missä haluaa, miten haluaa ja määrätä palkkansakin. Harvemmin silloin työnantajalla on varaa sanoa poikittaista sanaa tai on pian ilman osaajia. Oma valinta mitä päättää opiskella. Kyllä yliopisto-opinnotkin on hoidettavissa vaikka tohtoriksi asti pienellä vaivalla niin, että ei tarvitse turhia sosialisointeja harrastaa jos ei välttämättä halua.
Teille miinustelijoille liitän yhden julkaisun... loput voitte itse kaivaa
https://www.healthstatus.com/health_blog/depression-stress-anxiety/pani…