Lue keskustelun säännöt.
Miten tutustua syvemmin ihmisiin, kun en pysty kertomaan elämäntarinaani (todella epäuskottava)?
30.08.2018 |
Vaikka siis elämäntarinani on totta, niin se on todella epäuskottava ja vaikuttaa enemmän joltain elokuvalta/kirjalta kuin oikean ihmisen elämältä. Haluaisin tutustua syvemmin ihmisiin ja kertoa itsestäni ja menneisyydestäni, mutta pelkään, että jos teen sen he pitävät minua valehtelijana.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis eihän omaa elämäntarinaansa sinänsä kellekään kerrokaan, mutta ongelma on juuri siinä että jos keskustellaan vaikka omista peruskouluajoista ja muitten jutut on keskimäärin "olipas mulla kauheet hiukset sillon hehe", niin itsellä tulee mieleen että "minua pilkattiin joka päivä ja mietin aina itsemurhaa" .
Voisi toki vain hymähdellä ja keksiä jotain yleistä, mutta sellaista tunteettomasti pelkkää teoreettista asiaa peruskoulun nykytilasta jauhavaa pidetään tylsänä. Tai jos joku sanoo "käytiin äidin kanssa katsomassa näytelmää, olipa kivaa", niin sama juttu: joko pitää hymähdellä (tylsää), teoretisoida näytelmien perimmäisestä olemuksesta (tylsää), kysellä vain toisen elämästä (outo ja utelias tyyppi, ei kerro mitään itsestään!), tai sanoa että "minä en voi käydä äitini kanssa näytelmissä koska hän hakkasi minua kännissä kun olin lapsi", mikä siis olisi ko keskustelunaiheeseen liittyvä totuus itsestä.
Ja kun koko elämä on täynnä näitä epänormaaliuksia niin on tyydyttävä olemaan puhumatta aidosti juuri mistään.
Itsemurhan miettiminen ei ole epäuskottavaa, tunnen monia jotka olivat teini-ikäisinä itsetuhoisia ja saattoivat jopa yrittää itsaria.
Ei tietenkään ole, eikä minulle (ei-ap) ole mitään epäuskottavaa tapahtunut, vaan tarkoitin että jos koko lapsuus ja nuoruus ja vuodet sen jälkeenkin on kulunut merkeissä, mitä yleensä pidetään ahdistavana ja masentavana, niin vaikea on puhua juuri mistään kenenkään kanssa. Koska suurin piirtein kaikkiin maailman asioihin liittyy joku trauma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä näitä uniikkeja lumihiutaleita oikein sikiää?
Tätä reaktiota nimenomaan pelkään. Että jos kerron elämästäni niin pitävät minua sellaisena ihmisenä, joka yrittää erottua muista valehtelemalla keksittyä tarinaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minut on adoptoitu, koska äitini jätti minut kirkon portaille vauvana.
Adoptioperheeni isä voitti kansainvälisessä nettipelissä miljoonia ja meistä tuli todella varakkaita 90-luvulla. Kun adoptioäitini tutki sukunsa historiaa, selvisi, että hän on sukua eräälle Euroopan kuningashuoneelle suoraan alenevassa polvessa. Eli voisimme asua eräässä Keski-Euroopan maassa edelleen linnassa, mikäli II Maailmansota ei olisi sekoittanut asioita.
Kaksi vuotta sitten kävi ilmi, että minulla on sisaruksiakin. Kun tapasin siskoni, paljastui, että hän on erään julkkiksen tyttöystävä. Veljeni on huipputehtävissä NASA:ssa. Toinen isoveljistäni on naimisissa Irlannin pääministerin tyttären kanssa ja diplomaatti.
Juupajuu. Ja sitten heräsit.
Ps. Älä nyt ainakaan tuota Irlantijuttua enää käytä, aika monet tietää, että Leo Varadkar on 39-vuotias julkihomo. Lapseton julkihomo.
Jos on ollut joko liian vaikea tai liian täydellinen elämä, niin harvoin muut uskovat.
Vierailija kirjoitti:
Minut on adoptoitu, koska äitini jätti minut kirkon portaille vauvana.
Adoptioperheeni isä voitti kansainvälisessä nettipelissä miljoonia ja meistä tuli todella varakkaita 90-luvulla. Kun adoptioäitini tutki sukunsa historiaa, selvisi, että hän on sukua eräälle Euroopan kuningashuoneelle suoraan alenevassa polvessa. Eli voisimme asua eräässä Keski-Euroopan maassa edelleen linnassa, mikäli II Maailmansota ei olisi sekoittanut asioita.
Kaksi vuotta sitten kävi ilmi, että minulla on sisaruksiakin. Kun tapasin siskoni, paljastui, että hän on erään julkkiksen tyttöystävä. Veljeni on huipputehtävissä NASA:ssa. Toinen isoveljistäni on naimisissa Irlannin pääministerin tyttären kanssa ja diplomaatti.
Eikös se Irlannin pääministeri oo homo? Ainakaan sillä ei mitään lapsia oo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi mukavaa olla tavallinen epätavallisuudessaankin. Miksi ei voisi olla tavallista olla epätavallinen ja ne ihmiset, jotka ovat itse eläneet oppikirjamaisen tasaisen ja tylsän elämän, voisivat hankkia elämänkokemuksia ja sopeutua epätavalliseen joukkoomme?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoisitko jotain elämästäsi? Tyyliin jotain kohtia, joita pidät epäuskottavina, ei tarvitse kertoa paljon.
No kerron muutaman asian.
Esim. isäni oli rikas ihmissalakuljettaja, olin lapsena/varhaisteininä pedofiiliringissä, jätin peruskoulun kesken mutta kirin kaiken alle puolessa vuodessa ja pääsin sen jälkeen todella hyvään kouluun, sekä se että sekaannuin teininä rikollisiin piireihin ja kiristin monia ihmisiä (kadun kyllä).
Tiedän, miten epäuskottavalta kuulostaa, eikä tuossa ole läheskään kaikki.
Ap
Ei minusta tuo ole sinänsä epäuskottavaa. Kyllähän noita karmeita kuvioita on, ja moni ihminen maailmasta on ikävistä lähtökohdista peräisin. Traaginen on lapsuutesi kyllä, ja se ehkä voi olla vaikea monelle ihmiselle. Jos itse on tavallisesta kunnollisesta keskiluokkaisesta taustasta, voi tulla se pelko, että ei osaa suhtautua toiseen oikein. Molempiin suuntiin voi olla ennakkoluuloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis eihän omaa elämäntarinaansa sinänsä kellekään kerrokaan, mutta ongelma on juuri siinä että jos keskustellaan vaikka omista peruskouluajoista ja muitten jutut on keskimäärin "olipas mulla kauheet hiukset sillon hehe", niin itsellä tulee mieleen että "minua pilkattiin joka päivä ja mietin aina itsemurhaa" .
Voisi toki vain hymähdellä ja keksiä jotain yleistä, mutta sellaista tunteettomasti pelkkää teoreettista asiaa peruskoulun nykytilasta jauhavaa pidetään tylsänä. Tai jos joku sanoo "käytiin äidin kanssa katsomassa näytelmää, olipa kivaa", niin sama juttu: joko pitää hymähdellä (tylsää), teoretisoida näytelmien perimmäisestä olemuksesta (tylsää), kysellä vain toisen elämästä (outo ja utelias tyyppi, ei kerro mitään itsestään!), tai sanoa että "minä en voi käydä äitini kanssa näytelmissä koska hän hakkasi minua kännissä kun olin lapsi", mikä siis olisi ko keskustelunaiheeseen liittyvä totuus itsestä.
Ja kun koko elämä on täynnä näitä epänormaaliuksia niin on tyydyttävä olemaan puhumatta aidosti juuri mistään.
Minulla samantapainen ongelma. En voi hankkia itselleni ystäviä koska elämäni on niin outoa ja täynnä epänormaaliuksia. Ihan kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Siis eihän omaa elämäntarinaansa sinänsä kellekään kerrokaan, mutta ongelma on juuri siinä että jos keskustellaan vaikka omista peruskouluajoista ja muitten jutut on keskimäärin "olipas mulla kauheet hiukset sillon hehe", niin itsellä tulee mieleen että "minua pilkattiin joka päivä ja mietin aina itsemurhaa" .
Voisi toki vain hymähdellä ja keksiä jotain yleistä, mutta sellaista tunteettomasti pelkkää teoreettista asiaa peruskoulun nykytilasta jauhavaa pidetään tylsänä. Tai jos joku sanoo "käytiin äidin kanssa katsomassa näytelmää, olipa kivaa", niin sama juttu: joko pitää hymähdellä (tylsää), teoretisoida näytelmien perimmäisestä olemuksesta (tylsää), kysellä vain toisen elämästä (outo ja utelias tyyppi, ei kerro mitään itsestään!), tai sanoa että "minä en voi käydä äitini kanssa näytelmissä koska hän hakkasi minua kännissä kun olin lapsi", mikä siis olisi ko keskustelunaiheeseen liittyvä totuus itsestä.
Ja kun koko elämä on täynnä näitä epänormaaliuksia niin on tyydyttävä olemaan puhumatta aidosti juuri mistään.
Tunnistan tämän. Itse olen varakkaasta perheestä, enkä suin surminkaan halua tuntemattomien enkä tuttujenkaan kanssa kertoa elämästäni totuuksia. Siispä vähättelen kaikkea ja jätätn paljon kertomatta.
Kun esim. kaveri kertoo jostakin matkastaan, en kerro, että olen käynyt siellä jo 80-luvulla X kertaa, ja että olen kierrellyt kohta koko maapallon valtiot läpi, sotia käyviä lukuunottamatta. Tai että meidän perheellämme on 3 kesähuvilaa/mökkiä, asuntoja ulkomailla jne.
Vähättelen vanhempieni ammatit ja opinnot (ovat kv tehtävissä, dosentteja ja kaksinkertaisia tohtoreita). Oikeasti käyn töissäkin vain normaaliuden vuoksi, en rahan. Meidän kotimme varakkuuden merkit olen selittänyt perinnöllä ja isoilla pankkilainoilla, velkaa kaikki vaan...
En todellakaan kerro asioista, koska pelkään, että minulta tullaan pyytelemään rahaa yms. palveluksia ja että minua pidetään kermaper_eenä. Ja että kavereiden suhtautuminen minuun muuttuisi. Onneksi meillä on tavallinen sukunimi.
Ongelma siis tämäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoisitko jotain elämästäsi? Tyyliin jotain kohtia, joita pidät epäuskottavina, ei tarvitse kertoa paljon.
No kerron muutaman asian.
Esim. isäni oli rikas ihmissalakuljettaja, olin lapsena/varhaisteininä pedofiiliringissä, jätin peruskoulun kesken mutta kirin kaiken alle puolessa vuodessa ja pääsin sen jälkeen todella hyvään kouluun, sekä se että sekaannuin teininä rikollisiin piireihin ja kiristin monia ihmisiä (kadun kyllä).
Tiedän, miten epäuskottavalta kuulostaa, eikä tuossa ole läheskään kaikki.
Ap
Ei minusta tuo ole sinänsä epäuskottavaa. Kyllähän noita karmeita kuvioita on, ja moni ihminen maailmasta on ikävistä lähtökohdista peräisin. Traaginen on lapsuutesi kyllä, ja se ehkä voi olla vaikea monelle ihmiselle. Jos itse on tavallisesta kunnollisesta keskiluokkaisesta taustasta, voi tulla se pelko, että ei osaa suhtautua toiseen oikein. Molempiin suuntiin voi olla ennakkoluuloja.
Oikeasti, on ihanaa kuulla joltakin ettei elämäni ole mahdottoman epäuskottava. Tämä auttoi todella paljon.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä näitä uniikkeja lumihiutaleita oikein sikiää?
Tätä reaktiota nimenomaan pelkään. Että jos kerron elämästäni niin pitävät minua sellaisena ihmisenä, joka yrittää erottua muista valehtelemalla keksittyä tarinaa.
Ap
Joojoo. Menes nyt ottamaan ne lääkkeesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi mukavaa olla tavallinen epätavallisuudessaankin. Miksi ei voisi olla tavallista olla epätavallinen ja ne ihmiset, jotka ovat itse eläneet oppikirjamaisen tasaisen ja tylsän elämän, voisivat hankkia elämänkokemuksia ja sopeutua epätavalliseen joukkoomme?
Eiköhän jokainen ole omalla tavallaan erilainen. Miksi elämä, johon ei liity esim rikollisuutta, olisi tylsä? Itse olen hyvin ’tylsästä’ taustasta logiikallasi, mutta olen asunut viidessä eri maassa, ja nykyisessä asuinmaassani tunnen sisäpiiritietoja ihmisistä, jotka ovat päivittäin koko maailman uutisotsikoissa. Elämäni ei mielestäni ole tylsää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä näitä uniikkeja lumihiutaleita oikein sikiää?
Tätä reaktiota nimenomaan pelkään. Että jos kerron elämästäni niin pitävät minua sellaisena ihmisenä, joka yrittää erottua muista valehtelemalla keksittyä tarinaa.
Ap
Joojoo. Menes nyt ottamaan ne lääkkeesi.
Tämän vuoksi en avaudu kellekään, en halua kuulla tosielämässä yhtään tuollaista kommenttia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut on adoptoitu, koska äitini jätti minut kirkon portaille vauvana.
Adoptioperheeni isä voitti kansainvälisessä nettipelissä miljoonia ja meistä tuli todella varakkaita 90-luvulla. Kun adoptioäitini tutki sukunsa historiaa, selvisi, että hän on sukua eräälle Euroopan kuningashuoneelle suoraan alenevassa polvessa. Eli voisimme asua eräässä Keski-Euroopan maassa edelleen linnassa, mikäli II Maailmansota ei olisi sekoittanut asioita.
Kaksi vuotta sitten kävi ilmi, että minulla on sisaruksiakin. Kun tapasin siskoni, paljastui, että hän on erään julkkiksen tyttöystävä. Veljeni on huipputehtävissä NASA:ssa. Toinen isoveljistäni on naimisissa Irlannin pääministerin tyttären kanssa ja diplomaatti.
Eikös se Irlannin pääministeri oo homo? Ainakaan sillä ei mitään lapsia oo
Kyse entisestä pm:stä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä näitä uniikkeja lumihiutaleita oikein sikiää?
Tätä reaktiota nimenomaan pelkään. Että jos kerron elämästäni niin pitävät minua sellaisena ihmisenä, joka yrittää erottua muista valehtelemalla keksittyä tarinaa.
Ap
Joojoo. Menes nyt ottamaan ne lääkkeesi.
Väitätkö, ettei ole olemassa esim. ihmissalakuljettajia tai pedofiilejä?
Vierailija kirjoitti:
AP:n tarina kuulostaa mahdolliselta, mutta nro 12 menee yli.
No juuri tällaisten kommenttien vuoksi en hirveästi halua avautuakaan ihmisille elämästäni. Ja kyse siis on Irlannin ex-pääministeristä, vastasinkin jo ylempänä.
Naistenlehdille en avautuisi mistään hinnasta.
#12
En tarkoittanut mitään rikollista. Epätavallisen elämän voi saada ilman, että tekisi rikoksia.
27.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP:n tarina kuulostaa mahdolliselta, mutta nro 12 menee yli.
No juuri tällaisten kommenttien vuoksi en hirveästi halua avautuakaan ihmisille elämästäni. Ja kyse siis on Irlannin ex-pääministeristä, vastasinkin jo ylempänä.
Naistenlehdille en avautuisi mistään hinnasta.
#12
Minun mielestäni kerrot itse asiassa aika vähän elämästäsi tuossa. Tuollainen ”olen melkein sukua julkkikselle” -brassailu herättää minussa lähinnä myötähäpeää. Onko oma elämäsi niin onttoa, että sinun täytyy pönkittää egoasi jollain (kaukaisten) sukulaisten seurustelukuvioilla tai ’olen alenevassa polvessa suoraa sukua...’ -jorinoita? Kuka sinä itse olet? Mitä sinä itse olet kokenut/saanut aikaiseksi ? Sen minä haluan kuulla eikä mitään tyhjänpäiväisyyttä.
Mistä näitä uniikkeja lumihiutaleita oikein sikiää?