Lapsii kaveraa kiusaajan kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit tuolle eskari-ikäiselle kiusaajalle puhua itsekin ihan suoraan.

Sano, että olet kuullut hänen aikovan tappaa sinut. Kysy, miksi uhkaa sellaista, eikö tiedä, että jos tekee jotain sellaista, silloin tulevat sossun tädit ja vievät hänet pois kotoaan, eivätkä päästä takaisin. Sanot, että kiusaaminen loppuu nyt tai ilmoitat poliisille.

Kun vanhemmat kerran ovat kädettömiä pikku-kriminaalinsa suhteen, eikä päiväkoti huolehdi vastuistaan, osoita itse penskalle, ettivät hänen temppunsa kelpaa sinulle.

Alapeukkujen uhallakin sanon: aikuismaista on se, että aikuinen ei ota tosissaan asioita, mitä kuulee omalta viisivuotiaalta toisen viisivuotiaan sanoneen.

En yhtään epäile, etteikö kyseessä olisi ikävä lapsi, mutta huomautan että tuossa iässä kaikki lapset ovat aika hyviä käyttämään värikynää ja esittämään asioita omasta näkökulmastaan - ja toisaalta unohtamaan, mitä tuli sanottua. He vasta opettelevat ihmisten välisiä sääntöjä. Siksi noille tappouhkauksille ei pitäisi antaa kauheasti painoarvoa jälkikäteen - sen sijaan kylläkin jonkun aikuisen pitäisi napakasti puuttua niihin niinä hetkinä, kun ne esitetään.

Se, että aikuinen uhkaa viisivuotiasta poliisilla ja sossuilla, voi hetkellisesti auttaa. Mutta kokonaisuuden kannalta meillä voi olla kohta kahta häijympi ja kierompi lapsi, jonka usko omaan valtaansa - ja pohjimmainen yksinäisyys - vain kasvaa.

Eli neuvosi on olla kuuntelematta lastani, koska eihän sitä voi ottaa tosissaan mitä viisivuotias sanoo toisen sanoneen. Miten teen niille ilkeyksille jotka itsekin olen kuullut, mitkä ei tule viisivuotiaan suodattimen kautta. Asenteesi kuulostaa todella paljon päiväkodin tätien asenteelta: "vaikeahan se on sinun tietää mitä täällä tapahtuu kun kuulet sen vain lapsesi suusta" ja "eihän me jatkuvasti voida olla toista ojentamassa". Eli yrittivät saada positiivisen huomion avulla tätä tyttöä ruotuun, välittämättä siitä että jokunen järkevä lapsi siinä polkeutui ja traumatisoitui samalla.

Totta kai kuuntelet omaa lastasi. Ja puutut oikeuksiin, joita kuulet. Mutta et ala uhkailla vierasta lasta poliisilla.

Vierasta lasta voi jututtaa ja ehkä vähän ojentaakin, mutta silloin pitäisi olla tasapuolinen. Eli et voi läksyttää vierasta lasta siitä, että hän sulkee osan kavereista pois leikistä, ja samanaikaisesti kannustaa omaa lastasi pistämään "kovan kovaa vastaan" ja sulkemaan kaverin omista leikeistään.

Leikeistä voi sulkea niin monella tapaa. Sen voi tehdä niin että vetäytyy sivuun ja pysyy poissa toisen luota eikä ota osaa leikkiin, tai pomottelevalla tavalla "sinä et saa olla mukana" tai "sinä voit olla meidän vahtikoira tuossa ulkopuolella". En siis sano lapsilleni että demonstroivat tytölle että eivät leiki tämän kanssa vaan hakeutuvat pois seurasta. Tässä ei mielestäni ole mitään epätasapuolista että samalla ojennan pomottelevasta tavasta sulkea pois leikeistä.

Tämän takia juuri sanoinkin että tämä on niin painajaimaisen vinoutunutta. Haluaisin todellakin opettaa lapsilleni että muita ei jätetä leikeistä pois. Mutta tässä tapauksessa on pakko saada leikit loppumaan tämän tytön kanssa oman perheeni mielenterveyden takia. Ja en siis todellakaan ole tyttöä menossa poliisilla uhkailemaan.

mä luulen, että kiusaajan perheessä on ongelmia, joten älä syytä sitä kiusaajaa. sun täytyy varmaan pienellä salapoliisityöllä ottaa selvää näistä ongelmista. esimerkiksi pyydä lastasi kysymään kiusaajalta tämän perheoloista. sitten tee lasu

ensin oli päiväkotilainen, sitten eri luokittainen jako kuten koulussa, lopussa eskari.

yrittäisit.

Vierailija kirjoitti:

ensin oli päiväkotilainen, sitten eri luokittainen jako kuten koulussa, lopussa eskari.

yrittäisit.

Kiusaus alkoi päiväkodissa, nyt ovat eskarissa jossa on luokittainen jako kuten koulussa.

En syytä ketään, haluan vain koko asian pois elämästäni. En tiedä mistä tytön ilmeiset ongelmat johtuu, kotioloista vai neurologisista häiriöistä, vai molemmista. En tiedä miten lasu auttaisi asiaani.

Olen tosi pahoillani tilanteestanne. Meillä oli hyvin samanlainen episodi oman tytön kanssa. Eskarissa oli tuollainen toisia alistava ja määräileviä tyttö joka kiusasi minun tyttöä päivittäin ja hakeutumalla hakeutui tyttöni seuraan koko ajan. Aamupäivästä leikit sujui jokseenkin siististi mutta ruokailun jälkeen alkoi haukkuminen, arvostelu, ja tavaroiden käsistä repiminen väkisin. Kiusaajatyttö töni toisia pois keinusta, löi kepeillä ja jahtasi. Myös tukisteli ja repi vaatteista. Aikuisille esitti enkeliä mutta lasten kesken oli manipuloiva kauhukakara.

Ekalle luokalle siirryttyä kaikki oli kesäloman jälkeen aluksi hyvin, eka kouluviikko meni kivasti ja annoin tyttöjen leikkiä muutaman kerran myös koulun jälkeen ulkona (kaksin ja isommassa lapsiporukassa). Sitten jotakin tapahtui ja oma tyttöni jätettiin ulos porukasta. Hänen ei kuitenkaan annettu olla rauhassa uusien koulukavereiden kanssa, vaan tämä kiusaajatyttö palvelijoineen (oli saanut sellaisia hiljaisia ja arempia tyttöjä hännystelijöikseen) vakoili, seurasi ja pilkkasi tyttöäni välitunneilla, koulun ruokalassa ja koulumatkoilla. Ongelmat seurasivat vapaa-ajalle tekstiviesteissä, tuli haukkumista ja ”olet tosi tyhmä ja ruma” -viestejä tyttöni puhelimeen. Kun puutuin tuohon sanomalla että miettisi miltä itsestä tuntuisi jos saisi samanlaisia haukkuviestejä, käski kiusaaja minun sulkea suuni kun hän sanoo aina viimeisen sanan. Tässä vaiheessa asian selvittely alkoi kiusaajan vanhempien kanssa, jotka kiistivät tietysti kaiken ja kun vedin viestit heidän nenänsä eteen niin kehtasivat syyttää minun tyttöä provosoinnista.

Koska yhteistä kieltä ei vanhempien kanssa (isä on poliisi) ei löytynyt, otin mukaan koulun opettajat ja rehtorin. Tilanne räjähti tämän jälkeen totaalisesti käsiin ja jouduin ottamaan töistä lomaa voidakseni turvata oman tyttöni koulurauhan välitunnilla. Päivysti koululla ja seurasin tilanteiden kehittymistä. Myös koulun välituntivalvoja seurasi tapahtumia ja koin että asia voisi raueta ajankanssa parhain päin. Mutta mitä vielä, näin omin silmin opettajan kanssa miten kiusaajatyttö otti koulun pihasta ison kiven ja syöksyi kohti karusellia missä oma lapseni uusine kavereineen oli leikkimässä, nosti kiven ilmaan päänsä yläpuolelle heittääkseen sen kohti tyttöäni. Tässä vaiheessa sekä minä että toisen luokan opettaja (välituntivalvojana) huusimme kurkku suorana laskemaan ison kiven välittömästi maahan ja juoksimme paikalle. Tämän episodin jälkeisenä aamuna kävelin alueen toisen koulun rehtorin luokse, kerroin tilanteesta ja pyysin että tyttöni saisi vaihtaa koulua heille. Asia onnistui ja ongelma poistui.

Juttu jatkuu seuraavassa kommentissa...

Ikävää tässä on se että kiusatun piti vaihtaa koulua. En kuitenkaan uskaltanut päästää omaa lastani samaan kouluun kiusaajan kanssa enää kertaakaan, joten meille tämä oli paras ratkaisu.

Nyt tyttö on jo isompi alakoululainen ja iloinen siitä että vaihtoi koulua heti ekan luokan puolivälissä. Sai uudesta koulussa heti kavereita ja tykkää sekä opettajista että koulunkäynnistä. Tässä olisi helposti voinut käydä niin että iloinen ja avoin tyttö olisi sulkeutunut kokonaan kiusaamisen takia.

Mitä olen kuullut, löysi kiusaajatyttö itselleen uuden uhrin, entinen paraskaveri sai kokea saman kuin minun lapseni, mutten tiedä asiasta enempää. Kiusaaja on täysin häiriintynyt ja hänen vanhempansa ruokkivat käytöstä hyssyttelyllä ja paapomisella.

Perheen äiti käyttäytyi minua kohtaan samalla tavalla ja levitteli kylillä sepityksiä että olen mentaalipotilas ja keksin päästäni kaikenlaista.

Tyttö lienee äidiltään oppinut tuon manipuloinnin ja häikäilemättömyyden, sillä jostainhan pieni 6-vuotias sen oppii, ei lapset koskaan ole syntyjään ilkeitä ja halua toisille pahaa.

Toivottavasti löydät ratkaisun teidän tilanteeseen ennen kuin se alkaa nakertaa tyttösi omakuvaa ja itsetuntoa. Kaverisuhteet ovat lapsille tosi tärkeitä ja viimeistään ala-asteella alkaa oireet näkymään. Paljon voimia!

Ja harkitse vakavasti että vaihdat tyttösi toiseen kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Ikävää tässä on se että kiusatun piti vaihtaa koulua. En kuitenkaan uskaltanut päästää omaa lastani samaan kouluun kiusaajan kanssa enää kertaakaan, joten meille tämä oli paras ratkaisu.

Nyt tyttö on jo isompi alakoululainen ja iloinen siitä että vaihtoi koulua heti ekan luokan puolivälissä. Sai uudesta koulussa heti kavereita ja tykkää sekä opettajista että koulunkäynnistä. Tässä olisi helposti voinut käydä niin että iloinen ja avoin tyttö olisi sulkeutunut kokonaan kiusaamisen takia.

Mitä olen kuullut, löysi kiusaajatyttö itselleen uuden uhrin, entinen paraskaveri sai kokea saman kuin minun lapseni, mutten tiedä asiasta enempää. Kiusaaja on täysin häiriintynyt ja hänen vanhempansa ruokkivat käytöstä hyssyttelyllä ja paapomisella.

Perheen äiti käyttäytyi minua kohtaan samalla tavalla ja levitteli kylillä sepityksiä että olen mentaalipotilas ja keksin päästäni kaikenlaista.

Tyttö lienee äidiltään oppinut tuon manipuloinnin ja häikäilemättömyyden, sillä jostainhan pieni 6-vuotias sen oppii, ei lapset koskaan ole syntyjään ilkeitä ja halua toisille pahaa.

Toivottavasti löydät ratkaisun teidän tilanteeseen ennen kuin se alkaa nakertaa tyttösi omakuvaa ja itsetuntoa. Kaverisuhteet ovat lapsille tosi tärkeitä ja viimeistään ala-asteella alkaa oireet näkymään. Paljon voimia!

Ja harkitse vakavasti että vaihdat tyttösi toiseen kouluun.

Kiitos tästä, jotenkin lohduttavaa kuulla että muutkin ovat olleet samassa tilanteessa. Olisin toivonut että asiat olisivat ratkenneet muulla kuin koulun vaihdolla, mutta pitää sekin laittaa vakavasti harkintaan. Jos vaihtaisi esikoulun muuhun ja sitten voisi taas palata hyvään lähikouluun vuoden päästä jos vuoden tauko saisi molemmat tytöt löytämään uudet piirit.