Oliko suoranaista v*ttuilua työkaverilta?
Aamusta menin kysymään "Tuota, saiskohan ajovalot päälle, niin suuntaisin noi valot?"
Vastaus: "kuule onkohan tää auto edes ajokorkeudessa?"
Katselin ympärille ja vastasin "aaa niin joo..."
Vastaus häneltä matkien "aaaa niin joo..."
Ja virnettä samalla.
Sit sanoo, että ne pitää suunnata uudestaan, jos nyt suuntaan. Seuraavaksi laittaa valot päälle ja sanoo: "saathansä ne minun puolesta suunnata!"
Vastaan vaan, että enkai mä niitä kahteen kertaan suuntaa ja tähän sit vastaus "ahhaahh aaa niin vai!"
Jatkoi, näyttäis olevan toi kynnys aika korkeella maasta, niin ei ole ajokorkeudessa..
Sanoin, että jääköön sit suuntaamatta toistaseks ja lähdin pois.
Oliko tossa jotain vai kuvittelenko vaan?
Kyse reilu viiskymppisestä miehestä.
Kommentit (24)
Ja paras varmaan vaan unohtaa se, että ollaanko "väleissä" vai ei, koska yhdentekeväähän se tolle näyttäis olevan jo muutenkin.
Ei tarvi aamulla tervehtiä enää tai puhua ystävällisesti, eikö oo aika selvä juttu?
Vierailija kirjoitti:
Totta kai se vittuili.
Mutta et säkään ihan täysillä pelitä, kun alat jälkikäteen vatvoa tuollaisia. Anna olla! Ikävän ihmisen vittuilut kannattaa jättää huomiotta. Se haluaa pilata sun päiväsi, mutta
älä anna!
Ja tässä on vaa se, että minähän en kenenkään mielensaastetta ala ottamaan vastaan.
Ihan tosissaanko annan hänen luulla, että mulle voi vittuilla ilman mitään pelkoa takaisin saamisesta?
Ei onnistu. Oon tälle tyypille ihan yhtä mulkku, niin menee varmaan jakeluun miten käyttäydytään.
Vai onko ongema vaan siinä, että ei oo huume elämän takia vielä oikeestaan mitään sisältöä elämässä, niin kaikki aika menee turhan vatvomiseen?
Toisaalta mulla oli väsynyt ja surullinen fiilis jo valmiiksi ennenkö toi tapahtui.
Mut eikö tollasia tyyppejä hävetä tai kiinnosta yhtään, mitä levittävät ympäristöönsä?
Vai onko se oma paha olo vaan niin sietämätöntä, ettei voi muutakaan.