Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Ocd koulussa

Vierailija
29.08.2018 |

Onko täällä muita lukiolaisia (tai muita koululaisia) joilla on ocd? Itse olen lukion ekalla ja ocd minulla on ollut monta vuotta, mutta täällä(kin) se on todella vaikeaa.. En usko että kukaan on huomannut mitään koska käyttäydyn normaalisti muiden seurassa mutta jos ahdistaa vetäydyn aikalailla omiin oloihini ja mietin vaan kamalia ajatuksia. Kavereita sain ennen helposti mutta nykyään en enää saa, en ole saanut täälläkään ainakaan vielä. Luulen kyllä että jos olisi asiat kunnossa, saisin kavereitakin - nyt en edes jaksa yrittää koska ahdistaa niin paljon ja keskityn vaan pitämään "perusasiat" kunnossa. Olisi niin paljon helpompaa voida keskittyä kouluun täysillä ja olla niin kuin ennen. Läksyjäkään en voi aina tehdä. Ketään muita? Tai onko jollain muita "ocd-kokemuksia"? Tämä ei ole yhtä tunnettu sairaus kuin vaikka masennus, ja en kehtaa puhua tästä ihmisille joilla tätä ei ole koska monet varmasti pitävät tätä hulluutena ja mulle annettaisiin mielisairaan leima. Juttu on se että (ainakin yleensä, aina en ole varma missä menee raja) tiedän varsin hyvin että ajatukseni ja oireeni ovat turhia, mutta jos sitä ei tee, ahdistus kasvaa liian isoksi. Taidan myös tietää syyn tähän, elämässäni on muutenkin jonkun verran stressiä ja vaikeutta nyt ja on kai jotenkin helpompaa keskittyä muuhun kun siihen oikeaan stressinaiheuttajaan.

Kommentit (21)

Vierailija
21/21 |
06.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

En ole enää lukiossa, mutta silloin kun olin, minua vaivasi ocd pahasti, ja yksinäinenkin olin. Pystyin koulussa hillitsemään näkyvät pakko-oireet, kuten käsien pesemisen (kotona sitten pesin käsiäni niin usein, että niiden iho oli rasvaamisesta huolimatta usein ihan kuiva). Pakkoajatuksien hillitseminen oli sitten paljon vaikeampaa. Arvelen, että minua vaivasi lukiossa lievä masennuskin pakkoajatusten ja yksinäisyyden takia, mutta siitä ei voi saada täyttä varmuutta, koska en koskaan hakenut apua mielenterveysongelmiini.

Pakko-oireet ja -ajatukset menivät kuitenkin lähes kokonaan ohi lukion loppupuolella. Oikeastaan ainoa ocd-oire, joka jäi pidemmäksi aikaa lukion jälkeen oli tarkistamispakko-oireet, mutta niiden kanssa pystyy elämään ihan hyvin. Olen kyllä myöhästynyt aika monta kertaa luennolta sen takia, että on pitänyt tarkistaa kymmeniä kertoja, että avain on taas repussa, mutta toisaalta enpähän ole koskaan unohtanut avainta kotiin :'D

Lukion jälkeen sain kavereita yliopistosta ja elämä muuttui muutenkin onnellisemmaksi. Toivottavasti sinullekin kävisi vielä yhtä hyvin :)

Tiedän kokemuksesta, että ocd:n kanssa eläminen voi olla hyvin raskasta, mutta löydät kyllä lopulta keinot päihittää pakkoajatukset! :)

Totta, tää on raskasta ja vaikuttaa oikeastaan kaikkeen mitä teen. Kiitti tsempeistä, ehkä asiat joskus järjestyy

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi kuusi kuusi