Ai että, mä inhoan ihmisiä, jotka eivät uskalla avata suutansa tilanteen ollessa päällä

Aika harva taitaa uskaltaa siinä hetkessä avautua

Vierailija kirjoitti:

vaan ottavat asian esille vasta myöhemmin. "Silloin, kun..", "Mulle tuli silloin kyllä todella paha mieli.."

Miksi, oi miksi, ei voi sanoa suoraan siinä hetkessä asiaansa? Vältyttäisiin monelta mielipahalta ja asioiden turhalta jauhamiselta. Asiat ei paisuisi omassa päässä ihan älyttömiin sfääreihin, kun uskaltaisi avata sen suunsa.

En minäkään sinusta pidä.

Katsos kun me jotkut saatamme oikeasti häkeltyä niissä tilanteissa. Itse olen monesti ollut sellaisessa tilanteessa, etten siinä paikassa edes tajua, mitä se toinen tekee tai sanoo, kun se käytös voi olla niin uskomatonta. Tulee sellainen epäusko, että tapahtuiko tämä nyt oikeasti, vai kuvittelinko. Sitten jälkeen päin vasta hoksaa, että ei hitto, kyllä se vain oikeasti oli niin tyly/ ilkeä/ tyhmä / ajattelematon.

Heti ei uskalleta, tai osata, ilmaista asioita oikein. Ensin tulee hämmentynyt olo. Ne omat fiilikset nousee pintaan vasta myöhemmin, kun on saanut jäsennellä asioita mielessään rauhassa. Kaikki eivät osaa, tai kykene, reagoimaan nopeasti. Jokainen prosessoi eri tilanteita tavallaan.

No mitä jos käytäytyisit asiallisesti.

Lopettaisit ilkeilymielessä ja perseilyn niin et joutuisi jälkikäteen selvittelemään typeryyksiäsi.

Minä vihaan kaikenmaailman ilkeilijöitä ja riidan lietsojia, jotka tökkivät muita saadakseen aikaan jonkun reaktion.

Yleensä feidaan sellaiset ihmiset elämästäni.

Saan suuni auki, jos joku kohtelee vihamielisesti tai ärsyttävästi.

Jos taas tilanteessa jotenkin häkeltyy eikä tajua, miksi tuo henkilö noin sanoi tässä yhteydessä, jotenkin jää vastaamatta samalla mitalla. Se harmittaa sitten taas itseä jälkikäteen. Tosin joka tilanteen jälkeen sitä osaa olla paremmin varautunut seuraavalla kerralla eikä jää vain hämmästelemään jotain.

Ehkä tähän liittyy se suomalainen kohteliaisuus, ettei sanota suoraan päin naamaa takaisin etenkään, jos tilanne tulee yllättäen ja/tai aiheuttaa kasvojenmenetystunteen jommallekummalle osapuolelle.

Vierailija kirjoitti:

vaan ottavat asian esille vasta myöhemmin. "Silloin, kun..", "Mulle tuli silloin kyllä todella paha mieli.."

Miksi, oi miksi, ei voi sanoa suoraan siinä hetkessä asiaansa? Vältyttäisiin monelta mielipahalta ja asioiden turhalta jauhamiselta. Asiat ei paisuisi omassa päässä ihan älyttömiin sfääreihin, kun uskaltaisi avata sen suunsa.

Asiat eivät paisuisi mihinkään sfääreihin, jos alunperin käyttäytyisit kunnolla.

Niin, eiköhän aika monella todellakin ole kyse siitä, että se tilanne ja sen toisen ihmisen käytös on ollut niin hämmentävä tai niin poskettoman epätodellinen tai niin järkyttävä, että siinä on ihan oikeasti jäänyt sanattomaksi, eikä ole kyennyt itseään ja tunteitaan siinä tilanteessa ilmaisemaan. Ottaa sitten asian esille, kun on alkujärkytyksestä toipunut ja saanut vähän prosessoitua, että mitäs hittoja tuossa nyt tapahtui ja miten joku voi oikeasti olla noin moukka. Pääasia kai, että ottaa puheeksi, eikä jää ikiajoiksi märehtimään vain omaan mieleen.

No yleensä se on merkki että olette ihan eri fääreissä. Eli ette ollenkaan tajua toisianne. Eli se miten olet ottanut asiat on todellakin jostain ihan utopiasta. Näin käynyt minullekin. En ymmärtänyt toista ollenkaan ja sit kun mietin hetken asiaa niin olin että kuinka ne asiat voi niin eriskummallisesti edes ottaa 😁

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan

Minunkin on ikään kuin pakko katsoa se tapahtuma ensin mykkänä loppuun ja sitten analysoida se päässäni, ennen kuin saan suuni auki myöhemmin. Kysyn itseltäni että onko tämä aihe joka pitää käsitellä. En ole kärppänä heti kommentoimassa vaan pyrin katsomaan tilannetta objektiivisesti. Kerään ehkä myös lisää aineistoa havaintojen tueksi. Saatan myös ensin teeskennellä itselleni ettei asia haittaa, mutta se häiritsee lopulta niin paljon ettei sitä tunnetta vaan voi ohittaa.

Ikävä kyllä monesti on niin että sille eripuran aiheuttajalle asia on ehkä (tietenkin) olankohautus mutta sille toiselle ei.

Minulle tulee aloittaja sinusta nyt sellainen vaikutelma että inhoat sitä pistosta omassatunnossasi mikä asiaan myöhempi palaaminen sinussa herättää. Sinua harmittaa kun joku on analysoinut käytöstäsi etkä kestä kun se ei olekaan ok vaan olet aiheuttanut harmia toiselle. Et haluaisi tietenkään enää edes muistaa koko asiaa, sehän sopisi sinulle hyvin. Mutta toinen vaan muistaa.. kannattaa harkita paremmin mitä sanoo.

Entä ne, jotka vatvovat samaa tilannetta monta kertaa. "Muistatko sen kerran kun..." Kyllä muistan, koska puhuttiin siitä juuri eilen ja sitä edellisenä päivänä.

Mutta toisaalta myös ymmärrän, en itsekkään aina keksi hyvää vasta-argumenttia/heittoa tilanteen ollessa päällä ja tulee sitten sellainen hävinneen fiilis. Mutta en ala jauhamaan asiaa myöhemmin kun tuskin vastapuoli enää sitten muistaa asiaa.

Vierailija kirjoitti:

vaan ottavat asian esille vasta myöhemmin. "Silloin, kun..", "Mulle tuli silloin kyllä todella paha mieli.."

Miksi, oi miksi, ei voi sanoa suoraan siinä hetkessä asiaansa? Vältyttäisiin monelta mielipahalta ja asioiden turhalta jauhamiselta. Asiat ei paisuisi omassa päässä ihan älyttömiin sfääreihin, kun uskaltaisi avata sen suunsa.

Oletko kuullut introverteista? Kaikilla ei ole sanoja valmiina kuin apteekin hyllyltä.

Vierailija kirjoitti:

Entä ne, jotka vatvovat samaa tilannetta monta kertaa. "Muistatko sen kerran kun..." Kyllä muistan, koska puhuttiin siitä juuri eilen ja sitä edellisenä päivänä.

Mutta toisaalta myös ymmärrän, en itsekkään aina keksi hyvää vasta-argumenttia/heittoa tilanteen ollessa päällä ja tulee sitten sellainen hävinneen fiilis. Mutta en ala jauhamaan asiaa myöhemmin kun tuskin vastapuoli enää sitten muistaa asiaa.

Minä vatvon vanhoja juttuja, jos käy ilmi, että siitä ei ole opittu mitään. Miksi ihmeessä ei saisi puhua samasta asiasta uudelleen, jos se sama tilanne tulee vastaan uudelleen. Ei se voi mennä niin, että kun perseilet ja siitä kerran puhutaan, saat tehdä sen saman perseilyn uudestaan eikä siitä enää puhuta, koska se on jo kerran käsitelty.