Syitä, miksi et pidä liikunnasta?
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Liikunnan jälkeen ei ole euforinen olo vaan v*tutus. Liikunnasta ei tule tapaa vaikka sitä harrastaisi puolen vuoden ajan vaikka jotkut väittävät, että siihen koukuttuu kuukaudessa. Ei koukutu. Joka paikassa toitotetaan, että pitää siirtyä epämukavuusalueelle, mutta kun iso osa elämästä jo nyt epämukavuusalueella, niin en halua sinne enää mitään lisää.
Tämä. Ymmärrän liikunnan terveyshyödyt, mutta esim. viimeksi työterveystarkastuksessa olin jo vähällä tokaista sille ylipirteälle äm mälle, että saa työntää sen liikunnan riemun vaikka per see seen sä, mutta maltoin mieleni. Ei, en saa riemua liikunnasta. Ja kyllä, olen kokeillut monia eri juttuja, pidempikestoisestikin. Ja introverttina erakkona minä en todellakaan lähde salille tai ryhmäjumppiin, pitäisikö tässä vielä henkisesti ittensä uuvuttaa sen fyysisyyden lisäksi?
Luonnosta saan voimaa, koiran kanssa lähden tänäänkin rauhallisesti tallustelemaan metsään sieniveitsi ja kori varusteinani.
Muokkaus. Lieneekö kielletty sana ollut ä m m ä vai takapuoleen viittaava ilmaisu, mutta editoin vähän.
Koska se vituttaa. Ennen, sen aikana ja jälkeen. Ei ole euforiaa, on vain ääretön vitutus.
Etenkin aikuisiällä tulin hyvin aggressiiviseksi liikuntasuorituksen aikana, esim judossa vedin aina 110 lasissa ja se ei vaan nyt ollut kivaa muille. Suorituksen jälkeen olin monta tuntia, jopa seuraavana päivänäkin kuin persauksiin ammuttu karhu joka käskytti ihmisiä ympärillä.
Sitten entinen kympin oppilas liikunnassa teki radikaalin päätöksen: ei koskaan enää liikuntaa. Toistaiseksi (21 vuoteen) ei ole näkynyt verikietuloksissa, 100 km Lapin vaellus 20 km päivätaipaleilla onnistuu milloin vain. Ylipainoa on noin 4kg, mutta pysyy kurissa kun ei kisko kaljaa tai turhaa sokeria/rasvaa.
Puoliso joskus rähjää kun äijä ei tee kuin "pakollisen" (lumityöt, nurtsit, puunhakkuun jne), muuten luen kaiken ajan soffalla tai nojatuolissa.
tyutrury kirjoitti:
Se tuntuu vain keinotekoiselta, että pitäisi liikkua väkisin joku x määrä vaikka ei olisi asiaa mennä minnekään. Ja siitä ei todellakaan tule hyvä olo, päinvastoin.
Näen sieluni silmillä mummoni mekko päällä (ei omistanut housuja) ja ukkini lapikkaat jalassa juoksevan ympyrää pellolla. Kyllä ne liikkuivat silti tarpeeksi, vaikka eivät liikuntaa harrastaneetkaan.
Liikunta on tylsää. En saa mitään nautintoa siitä. Muutama vuosi sitten tutkimuksetkin osoittivat, että kaikki eivät saa endorfiineja liikunnasta eivätkä siten siitä nautikaan.
Harmi - tajuan kyllä miksi pitäisi liikkua.
En tykkää olla hikinen, hengästynyt ja lihakset maitohapoilla. En saa tyydytystä enkä euroista oloa liikunnasta. Olen myös peruslaiska lähtemään mukaan mihinkään mikä ei minua aidosti kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
tyutrury kirjoitti:
Se tuntuu vain keinotekoiselta, että pitäisi liikkua väkisin joku x määrä vaikka ei olisi asiaa mennä minnekään. Ja siitä ei todellakaan tule hyvä olo, päinvastoin.
Näen sieluni silmillä mummoni mekko päällä (ei omistanut housuja) ja ukkini lapikkaat jalassa juoksevan ympyrää pellolla. Kyllä ne liikkuivat silti tarpeeksi, vaikka eivät liikuntaa harrastaneetkaan.
Niin, siinähän se ero on - ennen suurin osa ihmisistä tuli liikkuneeksi teveyden kannalta tarpeeksi ilman tarvetta erilliselle liikuntaharrastukselle, kun oikeasti hiidettiin vuoden ympäri puusuksilla vastatuuleen ja ylämäkeen ja tehtiin pelto- ja metsätöitä ja käytiin pyörällä tai kävellen kyläilemässä lähinaapurissa 3 km päässä. Nykyihmisistä varmaan 90 % ei liiku hyvinvoinnin kannalta tarpeeksi arjessa, koska on istumatyö, auto, julkinen liikenne, naapurit vieressä, eikä niiden luona edes kyläillä, siivojakin käy kotona tai robotti-imuri hoitaa homman. Siinä ei sitten auta kuin tehdä tikusta asiaa eli juosta ympyrää tai heilua salilla tai jossain muussa harrastuksessa, tai sitten mahdollisuuksien mukaan hyötyliikkua kävellen ja pyöräillen työ-, kauppa- ja muut matkat.
Se tuntuu fyysisesti epämiellyttävältä, on tylsää, eikä mulle tule mistään liikunnasta mitään euforiaa tai hyvää oloa jälkeenkäänpäin. En yleensäkään harrasta toimintoja, jotka ei tunnu mitenkään hyviltä eikä ole välttämättömiä. Joten jätän mielelläni liikunnan väliin.
En edes usko liikunnan välttämättömyyteen ihmisen hyvinvoinnille. 44 vuotta jo hoikkana ja hyvin voivana tullut elettyä ilman liikuntaa, ei koskaan edes selkävaivoja joita monella ikäiselläni on, en sairastele tartuntatautejakaan käytännössä koskaan. Vanhempani ovat 75 ja hekin voivat hyvin ja ovat terveitä, vaikka eivät ole ikinä liikuntaa liikunnan itsensä takia harrastaneet.