Lue keskustelun säännöt.
Synnytyssairaaloiden toiminta pitäisi muuttaa täysin - äideille tulisi vaatia mahdollisuus täyteen lepoon
29.08.2018 |
Äideille tulisi tarjota täyden palvelun sairaala synnytyksen jälkeen. Eli heitä hemmoteltaisiin rankan synnytyksen jälkeen tuomalla ruuat huoneeseen, antamalla nukkua silloin kun nukuttaa ja että lakanat vaihdetaan. Äidin ei tarvitsisi keskittyä mihinkään muuhun kuin lepoon ja imetykseen. Ne, jotka haluaisivat täyden palvelun ja levon, olisivat eri osastolla kuin ne, jotka haluavat tehdä itse kaiken.
Mallia voisi ottaa Kiinasta.
"Miltä kuulostaisi kuukauden mittainen lapsivuodelepo synnytyksen jälkeen? Kiinalaisen tavan mukaan naisen on pidettävä synnytyksen jälkeen po ge lai. Tänä aikana tuore äiti ei saa tehdä kotitöitä eikä muutakaan raskasta.
Suomessa ihannoidaan synnyttäjää, joka pyöräyttää lapsensa mutaisella pellolla kuokka kädessä ja palaa seuraavana päivänä töihin. Tällaista ajattelutapaa pidetään Kiinassa epäterveenä ja jopa äidille vaarallisena.
Kiinalaisen ajattelun mukaan nainen menettää elämänvoimaansa ja vitalisuuttaan synnytyksessä. Näin ollen naisen jin-jang-tasapaino täytyy palauttaa synnytyksen jälkeen tietyin toimenpitein. Perinteisesti äidin elämänvoiman palauttaminen tapahtuu kuukauden kestävän po ge lain avulla.
Paljon lepoa
Käytännössä synnyttänyt nainen ei saa kuukauteen tehdä ruokaa eikä muitakaan kotitöitä. Yleensä naisen oma äiti tai anoppi tulee asumaan tuoreen perheen luokse ja hoitaa kotityöt po ge lain ajan.
Näillä käytännöillä pyritään palauttamaan synnytyksessä menetetty elämänvoima. Tuoreen äidin aika kuluu siis villasukat jalassa sängyssä pötkötellessä.
Kyllä imettämiselle
Po ge lain aikana vauvan hoito on sallittua. Nainen saa imettää vauvaa, joka onkin naisen ainoa velvollisuus ensimmäisen kuukauden aikana. Rentoutuminen ja stressittömyys edesauttavat maidontuotantoa.
Myös po ge lai -ruokavalio on suunniteltu imettämistä silmällä pitäen. Erilaisten yrttien ja kalaliemen ajatellaan parantavan äidin maidontuotantoa.
Ei vieraita!
Äiti ja vauva ovat synnytyksen jälkeen herkkiä ulkopuolisille vaikutuksille kuten infektioille. Siksi äiti ja vauva eivät saa poistua talosta, eivätkä he vastaanota vieraita po ge lain aikana. Ruokahuollosta vastaava synnyttäjän äiti tai anoppi ovat poikkeuksia sääntöön.
Po ge laita viettäneet äidit kertovat tavan vahvistaneen heitä. Monet kiinalaiset naiset sanovat tuntevansa itsensä terveiksi ja voimakkaiksi po ge lain jälkeen.
Jos naiselle on tullut repeämiä synnytyksessä, he kertovat parantuneen haavoista nopeasti po ge lain ansiosta. Vanhemmat kiinalaiset naiset pitävät po ge lain ansiona jopa vanhuuden terveyttä."
Kommentit (349)
Nukun vain pieniä pätkiä viikon ajan synnytyksen aikoihin. Lopulta olin niin väsynyt ja sekaisin, etten enää pystynyt nukahtamaan. Verenpaine ja syke oli taivaissa levossakin. Puhumattakaan muista fyysisistä vaivoista... Kesti monta kuukautta tasata tilanne.
Kiinan perinteet kuulostaa niin mahtavalta, toista meillä hyvinvointi valtiossa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummalliselta kuulostaa monien tarinat. Omani syntyivät 2010 ja 2014, normaalit synnytykset. Lakanoita ei vaihdettu, mutta miksi kummassa pitäisikään, kun olin ensimmäisestä kolme ja toisesta kaksi päivää sairaalassa? Ruoka tuotiin ja tarjotin piti itse viedä pois. Lapsi suihkua lukuunottamatta vierellä koko ajan.
Toki ymmärrän jos verenhukan tai muun syyn takia on kovin heikossa kunnossa, mutta en ymmärrä miksi tavallisen synnytyksen kokenutta naista pitäisi erityisemmin passata. Hälytyskellolla olisi todennäköisesti saanut apua, mutten kokenut tarvitsevani sellaista.
Eniten ärsytti äänet. Samassa huoneessa oli useampi äiti ja vaikka oma vauva olisi nukkunut, joku äideistä tai muista lapsista piti herkkäunista hereillä. Molemmista lähdin kotiin heti kun päästettiin, kotona oli ihanaa levätä rauhassa. Kuukauden lapsivuoteudella olisin varmasti tullut hulluksi.
Ei se kuukauden lapsivuodeaika tarkoita sitä, että koko kuukausi pitää olla sairaalassa. Olisihan se ollut ihanaa, jos kotona olisi saanut parikin viikkoa keskittyä vain vauvaan, imetykseen ja omaan palautumiseen, mutta ei.
Noh mielellähän minä sairaanhoitajana lakanoita vaihtelisin ja vauvaa hoitaisin jos miehitystä lisättäisiin. Ei nykyisellä miehityksellä, joka on jo äärirajoilla voi enää lisätä työtehtäviä lisäämättä myös henkilökuntaa. Johto ei tähän ole valmis. "Palvelu" on sairaaloissa heikompaa mitä 70-luvulla. Sen sijaan tärkeimpänä pidetään potilaan pikaista kuntoutusta. Suurienkin leikkausten jälkeen potilaat nostetaan pakolla jo samana päivänä ylös pyörtymisen uhalla. Näin tehdään kaikissa leikkauksissa missä se on mahdollista. Käskyt tulevat siis leikanneilta lääkäreiltä, ei hoitajilta. Potilas näkee kuitenkin vain käskyttävän hoitajan, eikä päätöksiä jotka painostavat hoitajan toimimaan niin kuin on sovittu.
Sairaalassa jokaisen osaston taloudellinen tavoite on hoitaa potilas mahdollisimman nopeasti ja kustannustehokkaasti. Eli liukuhihnalla sisään-hoito-ulos. Tätä se nyt vain nykyään on ja tämän vuoksi olenkin vaihtamassa alaa. Potilaiden hoivaan ei enää jää aikaa työmäärän kasvamisen vuoksi. Ottakaa huomioon, että 70-luvulla paperitöiden määrä oli murto-osa siitä mitä se on nykyään ja potilaita makuutettiin osastolla viikkoja. Nykyään on tarkat päivärajat kuinka kauan potilas saa osastolla olla, ennen kun palkki potilaan nimen alla muuttuu punaiseksi ja hoitajia aletaan painostamaan yliajasta. Me olemme ne ketkä saavat lääkäreiltä ja ylihoitajilta huudot jos potilaita ei ole kuntoutettu tarpeeksi tehokkaasti.
Vierailija kirjoitti:
Prototyyppi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Prototyyppi kirjoitti:
https://www.terve.fi/artikkelit/75373-raskauden-jalkeinen-veritulpparis…
Pelottaa joidenkin tietämättömyys veritulpan riskeistä synnytyksen (kuten myös leikkausten) jälkeen. Suosittelen tutustumaan aiheeseen vaikka tuon linkin kautta.
Ja tässä lisää:
https://www.terveyskyla.fi/naistalo/raskaus-ja-synnytys/raskausajan-ong…Jotta siitä vaan, jääkää sinne sänkyihin makaamaan ja passattavaksi. Antaa alanuolten sadella!
Miten sinulla meni synnytykset ja niistä toipuminen? Montako lasta sinulla on?
Miten se tähän liittyy, montako lasta mulla on ja miten olen toipunut synnytyksistä? Jengi ei usko tuota veritulppariskiä, vaikka olisi millaista faktaa naaman edessä. Eikö nykyään varoiteta neuvolassakaan veritulppariskistä? Koeta nyt ymmärtää, että kohonnut veritulppariski on todellisuutta ja sänkyyn jääminen nostaa riskiä lisää. Ei tämä teidän alanuolilla miksikään muutu. Ja edelleen, se hoitajien ylimielisyys, tiuskiminen ja vallankäyttö ei ole hyväksyttävää. Siltikin, on parempi liikkua voinnin mukaan, pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. Ja jos suinkin hormonihuuruissa ja synnytyksen jälkeen herkässä mielentilassa kykenee, kannattaa antaa suora palaute siellä osastolla face to face hoitajalle, joka kohtelee sua veemäisesti.
Hei, olen laittanut sulle alanuolia. En siksi, että olisit väärässä, enkä siksi etten muka ymmärtäisi veritulpan terveysriskiä. Vaan siksi, että KUKAAN täällä ei ole tosissaan, kirjaimellisesti vaatinut TÄYTTÄ vuodelepoa. On puhuttu lepäämisestä, nukkumisesta, ja siitä, kuinka kumpaakaan ei saa vaikka olisi kuinka kipeä. Muutama fiksu on verrannut muiden leikkausten hoitoon; ihan samat kriteerit pitäisi olla synnytyksen ja sektion jälkihoitoon. Ei missään muualla kuin synnyttäneiden osastolla pakoteta kantamaan vastasyntynyttä, vaikkei itsekään meinaa yksin pysyä pystyssä, ei missään muualla oleteta, että esim. 39 asteen kuumeessa "reippaasti vaan" lähtee liikkeelle ja vaihtaa lakanansa, hakee ruokansa ja huolehtii vielä täysin avuttomasta vauvasta.
Itse olen ollut kirurgisella vuode-osastolla töissä eli synnytyksistä en tiedä mitään. Joissakin tietyissä leikkauksissa saatetaan potilasta makuuttaa esim. Haavan repeämisriskin vuoksi. Nämä ovat siis poikkeuksia. Yleisesti jokaisen esim. ortopedisen leikkauksen jälkeen kirurgin määräyksissä lukee, että potilas nostetaan ylös ja hän kävelee jo samana päivänä. Potilaat tästä harvoin ovat innoissaan, mutta ylempää on käsky käynyt ja se täytyy toteuttaa. Jos potilas ei ole aktiivisesti liikkeellä ja kuntoudu omatoimisesti niin lääkärit painavat niskaan ja kyselevät hoitajilta mikei ole kuntoutettu. Ja ainoa mikä tosiaan veritulppariskin estää on aktiivinen liikkuminen. Ei riitä että 80% lepoa ja välillä hieman käpyttelee. Muista myös että 70-luvulla oli vaan murto-osa niistä paperitöistä joita sairaanhoitajat nykyään hoitavat. Luovuttaisin mielelläni 60% äryttävimmistä töistäni pois jos sen sijaan voisin hoivata potilaita tai vauvoja. Tämä ei kuitenkaan nykyisillä määräyksillä ja nykyisellä miehityksellä onnistu. Hoitajaa on helppo syyttää, mutta päätökset hoitolinjauksista tulevat yksittäisten hoitajien yläpuolelta. Ja tosiaan kuten moni hoitaja täällä jo sanoikin. Asiaton käytös hoitajalta potilasta kohtaan on aina väärin ja epäammatillista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh,
Useimmat alateitse synnyttäneet ainakin omana aikanani 90-luvulla olivat täysin toimintakykyisiä heti. Itsekin kävelin synnytyspöydältä suihkuun ja mitään ihme palveluita en olisi kaivannut.
Kai synnyttäjien kunto on romahtanut kuten varusmiestenkin.
Joku synnytyslääkäri tässä taannoin kertoi että lähes joka toinen synnyttävistä naisista suomessa on ylipainoisia ja monella on raskausdiabetes.
Raskausdiabetes ei ole ihmisen toimista riippuvainen, toki ylipaino lisää riskiä. Serkullani oli raskausdiabetes, joka on aina ollut todella hoikka ja on vielä kasvissyöjä.
Se myös diagnosoidaan todella herkästi. Minullakin, joka myös olen normaalipainoinen, diagnosoitiin se molemmissa raskauksissa koska sokerirasituksen paastoarvo (eli se mikä otetaan aamulla kun ei ole syönyt 12 tuntiin) oli hieman koholla. Raskausaikana nuo sokerirasituksen raja-arvot ovat pienemmät kun normaalisti sokerirasituksessa, joten ilman raskautta sekään ei olisi ollut liian korkea. Yhteensä 3 viikon kotiseurannassa arvot ei kuitenkaan noussut lähellekään ylärajaa, ilman sen kummempaa ruokavaliota.
Neuvolassa terveydenhoitaja arveli että korkea arvo johtui siitä että tuo 12 tuntia on joidenkin elimistölle liian pitkä aika syömättä ja elimistö alkaa itse korjaamaan tilannetta jolloin arvo vääristyy.
Ja näin äkkiseltään en kyllä muista että synnyttäneiden osastolle olisi tullut vastaan yhtään ylipainoista äitiä. En kyllä kovin tarkkaan pitänyt tilannetta silmällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle tehtiin kiireellinen sektio. Olin heräämössä peräti 6 tuntia.
Vauva vietiin johonkin tarkkailuun koko yöksi.
Vuodeosastolle pääsin vasta joskus ilta kahdeksalta yksin. Meinasin oksentaa sen matkan aikana, kun vietiin sängyssä. Oli kamala olo, en ollut nukkunut pariin vuorokauteen.
Minut laitettiin huoneeseen, jossa ei ollut muita potilaita (vain tyhjiä sänkyjä). Olin siellä yksin koko yön. Muistaakseni kukaan ei tullut katsomaan minua koko yönä. Torkahtelin pieniä pätkiä vain. Oli aivan pimeää, pimein vuodenaika. Muistan ajatelleeni, että jos tässä nyt joku komplikaatio tulisi, vuotaisin kuiviin tai sydän pysähtyisi, ei kukaan huomaisi mitään, kunnes vasta aamulla. Jotenkin koko se yö oli tosi pelottava, pimeä, yksinäinen ja synkkä.
Aamulla tuotiin vauva ja ruokaa. Olin niin kipeä ja huimasi, etten pystynyt nousemaan sängystä pitkään aikaan, pissakin meni katetriin. Lakanat oli ihan veressä. Plussaa siitä, että ruoka tuotiin sänkyyn ja vauva nostettiin rinnalle, koska en siihen itse pystynyt. Seuraavina öinä oli sitten huoneessa muitakin äitejä ja vauvoja.
Näin sairaalan taso vaihtelee.
Mulla tehtiin Joensuun keskussairaalassa sappikivileikkaus tähystyksessä eli parin sentin haava tuli navan alle ja olin todella hyvinvointinen.
Päivällä leikattiin ja illalla siirrettiin osastolle. Hoitajat oli ystävällisiä ja pyysivät, että kertoisin jos tarvitsen apua. Kysyivät haluanko jotakin iltapalaa ja he voivat hakea keittiöstä.
Minua käytiin katsomsssa noin 15-30 min välein ja vielä yöllä n. tunnin välein. Ja kun en saanut unta, tarjosivat vielä lääkettä, jos haluan. Kipu lääkkeissä ei pihistelty, päinvastoin kertoivat kivun "jäävän" aivoihin, joka hidastaa paranemista.
Aamulla kannettiin aamiainen vuoteeseen ja vielä kun olin lähdössä pois sairaalasta, pyysivät hetken odottamaan lounasta, joka tietysti tuotiin vuoteeseen.
Sinun kohtelu sairaalassa on uskomaton ja näköjään synnyttäjät saa huonompaa hoitoa, kuin muut, vaikka olisi ollut pikkuleikkaus.
Vierailija kirjoitti:
Prototyyppi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Prototyyppi kirjoitti:
https://www.terve.fi/artikkelit/75373-raskauden-jalkeinen-veritulpparis…
Pelottaa joidenkin tietämättömyys veritulpan riskeistä synnytyksen (kuten myös leikkausten) jälkeen. Suosittelen tutustumaan aiheeseen vaikka tuon linkin kautta.
Ja tässä lisää:
https://www.terveyskyla.fi/naistalo/raskaus-ja-synnytys/raskausajan-ong…Jotta siitä vaan, jääkää sinne sänkyihin makaamaan ja passattavaksi. Antaa alanuolten sadella!
Miten sinulla meni synnytykset ja niistä toipuminen? Montako lasta sinulla on?
Miten se tähän liittyy, montako lasta mulla on ja miten olen toipunut synnytyksistä? Jengi ei usko tuota veritulppariskiä, vaikka olisi millaista faktaa naaman edessä. Eikö nykyään varoiteta neuvolassakaan veritulppariskistä? Koeta nyt ymmärtää, että kohonnut veritulppariski on todellisuutta ja sänkyyn jääminen nostaa riskiä lisää. Ei tämä teidän alanuolilla miksikään muutu. Ja edelleen, se hoitajien ylimielisyys, tiuskiminen ja vallankäyttö ei ole hyväksyttävää. Siltikin, on parempi liikkua voinnin mukaan, pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. Ja jos suinkin hormonihuuruissa ja synnytyksen jälkeen herkässä mielentilassa kykenee, kannattaa antaa suora palaute siellä osastolla face to face hoitajalle, joka kohtelee sua veemäisesti.
Hei, olen laittanut sulle alanuolia. En siksi, että olisit väärässä, enkä siksi etten muka ymmärtäisi veritulpan terveysriskiä. Vaan siksi, että KUKAAN täällä ei ole tosissaan, kirjaimellisesti vaatinut TÄYTTÄ vuodelepoa. On puhuttu lepäämisestä, nukkumisesta, ja siitä, kuinka kumpaakaan ei saa vaikka olisi kuinka kipeä. Muutama fiksu on verrannut muiden leikkausten hoitoon; ihan samat kriteerit pitäisi olla synnytyksen ja sektion jälkihoitoon. Ei missään muualla kuin synnyttäneiden osastolla pakoteta kantamaan vastasyntynyttä, vaikkei itsekään meinaa yksin pysyä pystyssä, ei missään muualla oleteta, että esim. 39 asteen kuumeessa "reippaasti vaan" lähtee liikkeelle ja vaihtaa lakanansa, hakee ruokansa ja huolehtii vielä täysin avuttomasta vauvasta.
Kyllä leikkausten jälkeen revitään sängystä ylös asap, vaikka kivut ovat järjettömät, pyörryttää jne. No, vauvaa ei silloin ole mutta itse pitää ruokatarjottimet ja täydet vesikannut kantaa omalle pöydälle (joo, eri asia kuin vauva ja painoeroa on vauvalla ja ruokatarjottimella). Voin sanoa, että sattuu ihan s*atanasti, kun vatsa on leikattu auki. Turha kuvitellakaan, että leikkauksen jälkeen saisi jäädä sänkyyn lepäämään. Eikä edes pidä jäädä.
Olenko mä ainoa, joka on saanut levätä synnytysten jälkeen synnytyssalissa? En ole ikinä päässyt tai joutunut salista lähtemään samantien, kun vauva on syntynyt.
Mutta joo, liikaa yleistetään eikä huomioida yksilöllisiä eroja toipumisen suhteen, oli kyseessä sitten synnytys tai leikkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos totta puhutaan, niin se viikko sairaalassa olisi hyvä varsinkin ensisynnyttäjille, vauvaa pitäisi opettaa kantamaan, pitelemään, pukemaan, vaihtamaan vaippaan, kylvettämään ja imettämään ennen kuin joutuu kotiin. Ei voida olettaa että nämä asiat vaan osataan luonnostaan.
Mm. Yhdysvalloissa ja Hollannissa ollaan siirtymässä ns. luonnolliseen, intuitiiviseen synnytykseen. Siinä kätilö toimii vain tarkkailijana ja äiti (sekä isä) luottaa vaistoihinsa. Synnytyshuoneessa kuuluvat vain äidin ja isän äänet, ne vauvalle turvalliset.
Vanhemmat jätetään avautumisvaiheessa myös kahden kesken jos he sitä haluavat, isä voi helliä äitiä ja täten synnytys etenee nopeammin ja kivut eivät ole niin kovat. Varsinkin Hollannissa on yleistä että isä on se, joka "nappaa" lapsen ja ojentaa äidille. Synnytyksen jälkeen perhe saa olla yhdessä niin kauan kuin he sitä haluavat. Kukaan ei tule tuputtamaan vauvan kylvetystä, kapalointia ja häätämään äitiä ylös ja isää ulos.
Tämän ansioista mm. kipulääkkeiden ja toimenpiteiden määrä on vähentynyt radikaalisti. Suututtaa lukea kun suomalaiset gynet ja kätilöt syyllistää kun perheet haluavat tehdä asiat siten miten luonto on sen määrännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Prototyyppi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Prototyyppi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Prototyyppi kirjoitti:
https://www.terve.fi/artikkelit/75373-raskauden-jalkeinen-veritulpparis…
Pelottaa joidenkin tietämättömyys veritulpan riskeistä synnytyksen (kuten myös leikkausten) jälkeen. Suosittelen tutustumaan aiheeseen vaikka tuon linkin kautta.
Ja tässä lisää:
https://www.terveyskyla.fi/naistalo/raskaus-ja-synnytys/raskausajan-ong…Jotta siitä vaan, jääkää sinne sänkyihin makaamaan ja passattavaksi. Antaa alanuolten sadella!
Miten sinulla meni synnytykset ja niistä toipuminen? Montako lasta sinulla on?
Miten se tähän liittyy, montako lasta mulla on ja miten olen toipunut synnytyksistä? Jengi ei usko tuota veritulppariskiä, vaikka olisi millaista faktaa naaman edessä. Eikö nykyään varoiteta neuvolassakaan veritulppariskistä? Koeta nyt ymmärtää, että kohonnut veritulppariski on todellisuutta ja sänkyyn jääminen nostaa riskiä lisää. Ei tämä teidän alanuolilla miksikään muutu. Ja edelleen, se hoitajien ylimielisyys, tiuskiminen ja vallankäyttö ei ole hyväksyttävää. Siltikin, on parempi liikkua voinnin mukaan, pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. Ja jos suinkin hormonihuuruissa ja synnytyksen jälkeen herkässä mielentilassa kykenee, kannattaa antaa suora palaute siellä osastolla face to face hoitajalle, joka kohtelee sua veemäisesti.
Hei, olen laittanut sulle alanuolia. En siksi, että olisit väärässä, enkä siksi etten muka ymmärtäisi veritulpan terveysriskiä. Vaan siksi, että KUKAAN täällä ei ole tosissaan, kirjaimellisesti vaatinut TÄYTTÄ vuodelepoa. On puhuttu lepäämisestä, nukkumisesta, ja siitä, kuinka kumpaakaan ei saa vaikka olisi kuinka kipeä. Muutama fiksu on verrannut muiden leikkausten hoitoon; ihan samat kriteerit pitäisi olla synnytyksen ja sektion jälkihoitoon. Ei missään muualla kuin synnyttäneiden osastolla pakoteta kantamaan vastasyntynyttä, vaikkei itsekään meinaa yksin pysyä pystyssä, ei missään muualla oleteta, että esim. 39 asteen kuumeessa "reippaasti vaan" lähtee liikkeelle ja vaihtaa lakanansa, hakee ruokansa ja huolehtii vielä täysin avuttomasta vauvasta.
Kyllä leikkausten jälkeen revitään sängystä ylös asap, vaikka kivut ovat järjettömät, pyörryttää jne. No, vauvaa ei silloin ole mutta itse pitää ruokatarjottimet ja täydet vesikannut kantaa omalle pöydälle (joo, eri asia kuin vauva ja painoeroa on vauvalla ja ruokatarjottimella). Voin sanoa, että sattuu ihan s*atanasti, kun vatsa on leikattu auki. Turha kuvitellakaan, että leikkauksen jälkeen saisi jäädä sänkyyn lepäämään. Eikä edes pidä jäädä.
Olenko mä ainoa, joka on saanut levätä synnytysten jälkeen synnytyssalissa? En ole ikinä päässyt tai joutunut salista lähtemään samantien, kun vauva on syntynyt.
Mutta joo, liikaa yleistetään eikä huomioida yksilöllisiä eroja toipumisen suhteen, oli kyseessä sitten synnytys tai leikkaus.
Minulla on kokemusta myös hätätilanteessa tehdystä leikkauksesta. Kyllä mut sen jälkeen myös patistettiin jalkeille, mutta vasta kun olin nukutuksesta toipunut. Leikkaus oli aamupäivällä, ja illalla kävin omin jaloin vessassa. Paitsi että hoitaja oli siinä vieressä, talutti perille, vahti etten pyörry (verta oli mennyt reippaasti) enkä tosiaankaan joutunut kantamaan samana päivänä mitään. Se oli mielestäni täysin ok, ei jäänyt mitään traumoja eikä valituksen aihetta. Seuraavana päivänä kävelin itsenäisesti sinne vessaan, ja yöpöydän laatikosta löytyi osaston "ohjeet" eli ruoka-ajat yms.
Kokemus oli kuin yö ja päivä aiempaan synnytykseen. Omalta osaltani kaikki osastojen ja hoitohenkilökunnan käytäntöjä arvostelevat viestini tähtäävät vain siihen, että otettaisiin ne yksilölliset erot huomioon, ja että kohdeltaisiin inhimillisesti. Samaa on mielestäni kaikki muutkin tässä ja toisessa ketjussa älähtäneet olleet vailla. Silti vastaväitteet on olleet tasoa "haluatte sitten vain maata ja leikkiä prinsessaa".
Olet aika onnekas, jos sait levätä synnytyksen jälkeen. En tosiaan ymmärrä, miten hoitotieteellisesti voidaan perustella se, ettei anneta edes sinä ensimmäisenä päivänä nukkua sen minkä pystyy. Monen päivän valvomisen jälkeen kun tervekin on kuin tanakassa humalatilassa, ja pakkovalvottaminen voi johtaa psykoosiin (mikä on myös synnytyksen jälkeinen riski muutenkin!). Ei se vauvan hoito tai varhainen vuorovaikutus yksistä unista ole kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Osallistuin tuohon aiempaan ketjuun, ja sielläkin sanoin, että paljon paranisi jo sillä, että ne synnyttäneiden osaston hoitajat käyttäytyisivät empaattisesti ja kunnioittavasti. On aivan eri asia tokaista, että "sieltä ne pyyhkeet löytyy mistä ennenkin" kuin kertoa, että kannustamme äitejä liikkumaan vointinsa mukaan, puhtaita pyyhkeitä voi siksi hakea itse paikasta x.
Sinänsä lapsivuodeaika on kautta aikain melkein kaikissa kulttuureissa ollut juuri nimensä mukaisesti vuodeaikaa. Primitiiviset heimotkin antavat synnyttäneen äidin levätä ja toipua synnytyksestä. Siinä toisessa ketjussa joku irvileuka jo arvosteli tuota kiinalaista mallia, että makuutetaan naiset makuuhaavoille. Tämähän on täysin höpönlöpöä, ei se makuuttaminen mitään ehdotonta ole. Lähes kaikkien kulttuurien lapsivuodeaika sallii naisen kevyen liikkumisen. Perinteinen suomalainenkin tapa on samanlainen: äiti tai muu lähisukulainen tulee naisen luo ja hoitaa raskaammat kotityöt, koko kylä tuo rätingit vauvakotiin jne.
Nykysuomi on täysin oma lukunsa. Täällä synnyttänyt nainen on ihmisarvoltaan nolla, ketään ei kiinnosta tuoreen äidin kivut (osastolla saa rukoilla ja anella kipulääkettä, eikä välttämättä saa sittenkään), ei kiinnosta repeämien korjaus (jos alapää on kipeä vielä jälkitarkastuksessa, lääkäri sanoo että katsotaan puolen vuoden päästä, ja kun ongelmat jatkuu silloinkin, annetaan jumppaohjeita, ei vahingossakaan oteta vakavasti). Osastolla ei anneta nukkua, vaikka olisi synnytyksen takia valvonut kaksi vuorokautta putkeen. Imetysohjaus on sitä, että hoitaja tarttuu ronskisti ja varoittamatta rintaan ja puristaa nännin vauvan suuhun. Näinhän sitä karjaa kohdellaan.
Ensisijaisesti kyseessä on koko hoitojärjestelmän läpäisevä asennevamma. Sen jälkeen, kun lanseerattiin tämä ajatus "synnytys/raskaus ei ole sairaus", onkin menty täysin uuteen ääripäähän. Nyt oikeammin ilmaistuna hoitohenkilökunnan asenne on "synnytys/raskaus EI VOI OLLA sairaus, jos äiti jotain valittaa, se valittaa turhaan".
Olipa loistava kiteytys!!
Kolme kertaa synnytysosastolla olleena tunnistan täysin tuon epäempaattisen asenteen jolla äitejä siellä kohdellaan. Ei mitään rauhaa levähtää, ja koko henkilökunnasta huokuu sellainen henki, ettei vois vähempää kiinnostaa nämä naiset täällä.
Minä olin synnyttänyt keskiyöllä ja päässyt osastolle noin klo 2.00. Klo 5.30 tuli viereiseen sänkyyn uusi äiti, valot lyötiin päälle koko huoneeseen, ja uudelle äidille hoitaja kovaäänisesti juttelemaan. Uudella vauvalla oli lisäksi piipittävä laite joka piipitti toista tuntia jatkuvaa ääntä.
Klo 7.00 tuli hoitaja herättelemään ja kysyi ensitöikseen koska olin ajatellut kotiutua. Hämmentyneenä sanoin että olen juuri tullut. Hoitaja: Voit alkaa järjestellä kotiutumista huomisaamuksi kun kerran mies on isyyslomalle jäämässä.
Kunnon ulosheittomeiningillä.
No, kun sitten seuraavana aamuna lähdin kotiin, sainkin kotiuttavalta hoitajalta moitteet, kun olin lähdössä niin pian. Vauvalta piti sitten seuraavina kolmena päivänä tulla lasten päivystykseen ottamaan verikokeet, koska bilirubiiniarvot ei olleet normaalit. Ihan karmeata oli katsoa kun pientä itkevää vauvaa tökittiin kantapäihin neulalla, eikä verta tullut kuitenkaan. Tätä rääkkäystä kesti noin 15min.
Viimeisenä päivänä vasta oli hoitaja, joka sanoi että hän ensin lämmittää nämä pienten vauvojen kantapäät huolella ennen verikokeen ottoa, että saa verinäytteen helpommin otettua!
Tämä OYS:ssa 2013.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut reilun kuukauden harjoittelussa synnyttäneisen vuodeosastolla yliopistosairaalassa ja nähnyt jos jonkinmoista äitiä. Raskaushormonit voi saada sellaisen tunteen, että hoitaja ei välitä ja kaiken joutuu tekemään yksin. Totuus kuitenkin on se, että hoitajien on varmistuttava siitä, että äiti pärjää lapsen kanssa kotona ennen kuin lääkäri voi tehdä kotiuttamisluvan. Jos sairaanhoitaja tai kätilö hoitaa vauvaa 24/7 koko osastolla olo ajan niin miten siinä voitaisiin varmistua, että äitillä on homma hanskassa? Ei mitenkään. Se on se syy, miksi äiti kannustetaan omatoimisuuteen heti synnytyksen jälkeen.
Halutaan nähdä, että äiti muistaa herätellä vauvaa syömään (tämäkään ei kaikille ollut nimittäin niin itsestäänselvää), osaa vaihtaa vaipan, pestä vauvan, puhdistaa navan oikeaoppisesti, tietää mitä vierihoito tarkoittaa, osaa imettää tai antaa pullosta maitoa. Lisäksi halutaan nähdä että äidin ja vauvan vuorovaikutus on normaalia.
Jos äiti vaan heittäisi vauvan synnytyksen jälkeen hoitajien vastuulle niin miten ajattelit, että äidin ja lapsen välinen varhainen vuorovaikutus lähtee käyntiin? Tässä on niin monta asiaa mitä monikaan ap:n kanssa samaa mieltä oleva ei hoksaa ottaa huomioon.
Harjoittelussa minäkin olisin halunnut hoitaa vauvoja enemmän, mutta jälkikäteen ymmärsin miksi on siirrytty nyt tämänlaiseen menettelymalliin.
Varmasti näin. Mutta kuinka arvon harjoittelija varmistaa turvallisuuden sellaiselle vauvalle, jonka äiti on menettänyt paljon verta, on ehkä kuumeessa ja pyörtyilee? Et tasan mitenkään. Mistä tiedät, ettei se äiti pökerry vauva sylissään? Et mistään. Näin mummoihmisenä en usko, että vastasyntyneelle tekee kovinkaan hyvää pudota lattialle. Tai no mistäpä minä teidän, olen vain insinööri, en hoitajaharjoittelija.
Turha väittää, että huonokuntoisia äitejä valvotaan ja autetaan. Ei pidä paikkaansa. Heihin kohdistetaan ihan tasan samaa kuntouttavaa työotetta, eli jätetään heitteille. Jonkun vauvan pitää varmaan kuolla pudotessaan, ennen kuin järki voittaa.
V*tuttaa vahvasti tytärten, miniöiden ja lastenlasten puolesta.
Sinun logiikallasi jokaisen äidin vieressä pitäisi 24/7 olla hoitaja, sillä ainahan on riski pyörtymiseen. Arvaa mitä? Ikävä tuottaa sinulle pettymys, mutta siihen ei todellakaan ole resursseja. Heitteille jättämisestä ei todellakaan ole kyse, vaan tasan tarkkaan tuosta mistä juuri äsken kirjoitin. On paljon äitejä, jotka eivät ole edes koskaan pitäneet vauvaa edes sylissä ennen kuin itse synnyttävät. Totta kai meidän on varmistettava, että äiti pärjää lapsen kanssa kotona. Se vasta heitteille jättöä olisi, jos hoitajat hoitaisivat vauvoja koko sairaalassa oloajan ja sen jälkeen antaisivat kotiin sellaiselle äidille, joka esimerkiksi ei muista syöttää vauvaa kuin pari kertaa päivässä. Sairaalassa on hyvää aikaa harjoitella vauvan perushoitoa. Ei sitä kotonakaan kukaan muu äidin puolesta tee. Kannustamalla äitiä omatoimisuuteen, pystymme paremmin takaamaan lapsen turvallisuuden ja hyvinvoinnin siellä kotona, kun näemme, että äiti pärjää vauvan kanssa.
Terveisin, se arvon harjoittelija
Miten nämä asiat mielestäsi sopivat samaan ajatukseen, toisaalta ei anneta vauvalle ravintoa ollenkaan päiväkausiin jos sitä ei juuri sen oman äidin rinnoista satu tulemaan, ja toisaalta halutaan muka varmistua että äiti muistaa syöttää lapsen monta kertaa päivässä? Miten äiti tuollaista säännöllistä ruokkimista voisi sairaalassa oppia edes teoriassa kun hoitajakunnan asenne on ettei lapsi kuole nälkään vaikka ei saisi ruokaa pahimmassa tapauksessa ollenkaan koko sairaalassaoloaikana? Lapsia pitää monien kirjoitusten perusteella ruokkia jopa salaa pullomaidolla ja väkisin rukoilla omalle lapselleen ravintoa. Eihän tällaista voi Suomessa olla, vuonna 2018! Sata vuotta sitten vankileireillä on viimeksi tullut tässä maassa vastaavaa kaltoinkohtelua ilmi.
Tiedätkö sinä, minkä kokoinen on vastasyntyneen mahalaukku? Jos et, niin googleta. Vastasyntyneelle todellakin riittää äidin rinnasta kolostrum eli ne pienet tippaset mitä sieltä aluksi tulee. Sitä erittyy normaalistikin vähän, mutta se pääasiallisesti riittää vauvalle. Ymmärrän, että se on äitinä vaikea käsittää, mutta se on ihan tutkittu juttu että ensimaitoa tulee vähän mutta laatu korvaa sen määrän. Tätä saa todella monelle vastasynnyttäneelle aina selittää. Jos et usko, niin lue netistä tai vauvanhoito-oppaista.
Se miksi kuitenkin halutaan, että äiti syöttää vauvaa säännöllisesti vaikka kolostrumia erittyykin vähän on se, että se lisää oksitosiinin nousua ja tätä kautta myös maidonnousua tulevina päivinä sekä lisää äidin ja vauvan välistä vuorovaikutusta. Lisäksi halutaan nähdä että äiti myös myöhemmin muistaa syöttää vauvaa säännöllisesti. - Se entinen hoitajaharjoittelija
Tiedätkö sinä puolestasi, ettei kaikilta tule mitään tippoja, ja silloin lapsi ei saa ollenkaan ruokaa? Mikä prosentuaalinen osuus aivovammautuneita ja nälkään kuolleita vastasyntyneitä on hyväksyttävää tämän täysimetysvaatimuksen kustannuksena?
Vierailija kirjoitti:
Veroäyreihin vaan vaatimaan tuntuvia korotuksia, että saa sen kaiken hyvän.
Höpö höpö. Suomessa syntyy aika vähän lapsia vuosittain. Synnytysosastojen resursseja voitaisiin aivan hyvin lisätä niin, että kaikki synnyttäneet äidit saisivat halutessaan LEVÄTÄ ja TOIPUA synnytyksestä osastolla muutaman päivän ilman, että se tarkoittaisi mitään "tuntuvia veronkorotuksia". Jos argumentissa keskitytään matemaattisiin seikkoihin (se ja se maksaa näin ja noin paljon), kannattaa varmaan laskea ennen kuin päästää suustaan tyhmyyksiä.
Se, että äidin ei Suomessa tarvitse saada yhtään mitään "ylimääräistä" hoivaa tai helpotusta synnyttämisen jälkeen, kertoo todella paljon naisiin ja äitiyteen kohdistuvista asenteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos totta puhutaan, niin se viikko sairaalassa olisi hyvä varsinkin ensisynnyttäjille, vauvaa pitäisi opettaa kantamaan, pitelemään, pukemaan, vaihtamaan vaippaan, kylvettämään ja imettämään ennen kuin joutuu kotiin. Ei voida olettaa että nämä asiat vaan osataan luonnostaan.
Kyllä nuo asiat normaali ihminen oppii kahdessa päivässä. Ei se rakettitiedettä ole.
Vierailija kirjoitti:
Ei varmaan kannata tosiaankaan hankkia sitä lasta, jos tästäkin saadaan aikaiseksi joku monen sadan kommentin keskustelu. Miten tuntuu että nykyihmiselle suomessa kaikki on todella vaikeaa.
Varmaan kun nykyihminen Suomessa ei saa sellasta kohtelua, mikä on ihmiselle lajityypillistä synnytyksen jälkeen? Yhteisön tuki ja apu, ja synnyttäneestä huolehtiminen, että tämä toipuu ja vahvistuu ja pysyy hengissä on siellä ihmisyyden ytimessä - ei se, että joutuu sairaalassa makaamaan verisissä lakanoissa useamman päivän, kun on liian heikkona niitä itse vaihtamaan (tää ei oo ihmisyhteisön normaalua, lajityypillistä käytöstä. Huonosti ois laji selvinnyt, jos ois).
Vierailija kirjoitti:
Mm. Yhdysvalloissa ja Hollannissa ollaan siirtymässä ns. luonnolliseen, intuitiiviseen synnytykseen. Siinä kätilö toimii vain tarkkailijana ja äiti (sekä isä) luottaa vaistoihinsa. Synnytyshuoneessa kuuluvat vain äidin ja isän äänet, ne vauvalle turvalliset.
Vanhemmat jätetään avautumisvaiheessa myös kahden kesken jos he sitä haluavat, isä voi helliä äitiä ja täten synnytys etenee nopeammin ja kivut eivät ole niin kovat. Varsinkin Hollannissa on yleistä että isä on se, joka "nappaa" lapsen ja ojentaa äidille. Synnytyksen jälkeen perhe saa olla yhdessä niin kauan kuin he sitä haluavat. Kukaan ei tule tuputtamaan vauvan kylvetystä, kapalointia ja häätämään äitiä ylös ja isää ulos.
Tämän ansioista mm. kipulääkkeiden ja toimenpiteiden määrä on vähentynyt radikaalisti. Suututtaa lukea kun suomalaiset gynet ja kätilöt syyllistää kun perheet haluavat tehdä asiat siten miten luonto on sen määrännyt.
No mutta kyllähän nytkin synnytyssalissa pääosan ajasta on äiti yksin lapsen isän kanssa. Kätilö saattaa välillä piipahtaa huoneessa tarkistamassa tilanteen. Vasta ihan lopussa h- hetken ollessa lähellä saapuu kätilö paikalle. Ainakin näin omissa synnytyksissäni, jotka etenivät normaalisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut reilun kuukauden harjoittelussa synnyttäneisen vuodeosastolla yliopistosairaalassa ja nähnyt jos jonkinmoista äitiä. Raskaushormonit voi saada sellaisen tunteen, että hoitaja ei välitä ja kaiken joutuu tekemään yksin. Totuus kuitenkin on se, että hoitajien on varmistuttava siitä, että äiti pärjää lapsen kanssa kotona ennen kuin lääkäri voi tehdä kotiuttamisluvan. Jos sairaanhoitaja tai kätilö hoitaa vauvaa 24/7 koko osastolla olo ajan niin miten siinä voitaisiin varmistua, että äitillä on homma hanskassa? Ei mitenkään. Se on se syy, miksi äiti kannustetaan omatoimisuuteen heti synnytyksen jälkeen.
Halutaan nähdä, että äiti muistaa herätellä vauvaa syömään (tämäkään ei kaikille ollut nimittäin niin itsestäänselvää), osaa vaihtaa vaipan, pestä vauvan, puhdistaa navan oikeaoppisesti, tietää mitä vierihoito tarkoittaa, osaa imettää tai antaa pullosta maitoa. Lisäksi halutaan nähdä että äidin ja vauvan vuorovaikutus on normaalia.
Jos äiti vaan heittäisi vauvan synnytyksen jälkeen hoitajien vastuulle niin miten ajattelit, että äidin ja lapsen välinen varhainen vuorovaikutus lähtee käyntiin? Tässä on niin monta asiaa mitä monikaan ap:n kanssa samaa mieltä oleva ei hoksaa ottaa huomioon.
Harjoittelussa minäkin olisin halunnut hoitaa vauvoja enemmän, mutta jälkikäteen ymmärsin miksi on siirrytty nyt tämänlaiseen menettelymalliin.
Varmasti näin. Mutta kuinka arvon harjoittelija varmistaa turvallisuuden sellaiselle vauvalle, jonka äiti on menettänyt paljon verta, on ehkä kuumeessa ja pyörtyilee? Et tasan mitenkään. Mistä tiedät, ettei se äiti pökerry vauva sylissään? Et mistään. Näin mummoihmisenä en usko, että vastasyntyneelle tekee kovinkaan hyvää pudota lattialle. Tai no mistäpä minä teidän, olen vain insinööri, en hoitajaharjoittelija.
Turha väittää, että huonokuntoisia äitejä valvotaan ja autetaan. Ei pidä paikkaansa. Heihin kohdistetaan ihan tasan samaa kuntouttavaa työotetta, eli jätetään heitteille. Jonkun vauvan pitää varmaan kuolla pudotessaan, ennen kuin järki voittaa.
V*tuttaa vahvasti tytärten, miniöiden ja lastenlasten puolesta.
Sinun logiikallasi jokaisen äidin vieressä pitäisi 24/7 olla hoitaja, sillä ainahan on riski pyörtymiseen. Arvaa mitä? Ikävä tuottaa sinulle pettymys, mutta siihen ei todellakaan ole resursseja. Heitteille jättämisestä ei todellakaan ole kyse, vaan tasan tarkkaan tuosta mistä juuri äsken kirjoitin. On paljon äitejä, jotka eivät ole edes koskaan pitäneet vauvaa edes sylissä ennen kuin itse synnyttävät. Totta kai meidän on varmistettava, että äiti pärjää lapsen kanssa kotona. Se vasta heitteille jättöä olisi, jos hoitajat hoitaisivat vauvoja koko sairaalassa oloajan ja sen jälkeen antaisivat kotiin sellaiselle äidille, joka esimerkiksi ei muista syöttää vauvaa kuin pari kertaa päivässä. Sairaalassa on hyvää aikaa harjoitella vauvan perushoitoa. Ei sitä kotonakaan kukaan muu äidin puolesta tee. Kannustamalla äitiä omatoimisuuteen, pystymme paremmin takaamaan lapsen turvallisuuden ja hyvinvoinnin siellä kotona, kun näemme, että äiti pärjää vauvan kanssa.
Terveisin, se arvon harjoittelija
Miten nämä asiat mielestäsi sopivat samaan ajatukseen, toisaalta ei anneta vauvalle ravintoa ollenkaan päiväkausiin jos sitä ei juuri sen oman äidin rinnoista satu tulemaan, ja toisaalta halutaan muka varmistua että äiti muistaa syöttää lapsen monta kertaa päivässä? Miten äiti tuollaista säännöllistä ruokkimista voisi sairaalassa oppia edes teoriassa kun hoitajakunnan asenne on ettei lapsi kuole nälkään vaikka ei saisi ruokaa pahimmassa tapauksessa ollenkaan koko sairaalassaoloaikana? Lapsia pitää monien kirjoitusten perusteella ruokkia jopa salaa pullomaidolla ja väkisin rukoilla omalle lapselleen ravintoa. Eihän tällaista voi Suomessa olla, vuonna 2018! Sata vuotta sitten vankileireillä on viimeksi tullut tässä maassa vastaavaa kaltoinkohtelua ilmi.
Tiedätkö sinä, minkä kokoinen on vastasyntyneen mahalaukku? Jos et, niin googleta. Vastasyntyneelle todellakin riittää äidin rinnasta kolostrum eli ne pienet tippaset mitä sieltä aluksi tulee. Sitä erittyy normaalistikin vähän, mutta se pääasiallisesti riittää vauvalle. Ymmärrän, että se on äitinä vaikea käsittää, mutta se on ihan tutkittu juttu että ensimaitoa tulee vähän mutta laatu korvaa sen määrän. Tätä saa todella monelle vastasynnyttäneelle aina selittää. Jos et usko, niin lue netistä tai vauvanhoito-oppaista.
Se miksi kuitenkin halutaan, että äiti syöttää vauvaa säännöllisesti vaikka kolostrumia erittyykin vähän on se, että se lisää oksitosiinin nousua ja tätä kautta myös maidonnousua tulevina päivinä sekä lisää äidin ja vauvan välistä vuorovaikutusta. Lisäksi halutaan nähdä että äiti myös myöhemmin muistaa syöttää vauvaa säännöllisesti. - Se entinen hoitajaharjoittelija
Tiedätkö sinä puolestasi, ettei kaikilta tule mitään tippoja, ja silloin lapsi ei saa ollenkaan ruokaa? Mikä prosentuaalinen osuus aivovammautuneita ja nälkään kuolleita vastasyntyneitä on hyväksyttävää tämän täysimetysvaatimuksen kustannuksena?
Tämä on niiiiiin totta. Haluan vanhat ajat takaisin, kun lastenhoitajat hoisivat vauvat ja antoivat pullosta maidot ja äidit sai levätä viikon osastolla. Kyllä 70-luvulla syntyneiden äidit silti kiintymyssuhteen lapsiinsa saivat, vaikka niitä ei paidan alla nukutettukkaan ja tissillä roikotettu jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut reilun kuukauden harjoittelussa synnyttäneisen vuodeosastolla yliopistosairaalassa ja nähnyt jos jonkinmoista äitiä. Raskaushormonit voi saada sellaisen tunteen, että hoitaja ei välitä ja kaiken joutuu tekemään yksin. Totuus kuitenkin on se, että hoitajien on varmistuttava siitä, että äiti pärjää lapsen kanssa kotona ennen kuin lääkäri voi tehdä kotiuttamisluvan. Jos sairaanhoitaja tai kätilö hoitaa vauvaa 24/7 koko osastolla olo ajan niin miten siinä voitaisiin varmistua, että äitillä on homma hanskassa? Ei mitenkään. Se on se syy, miksi äiti kannustetaan omatoimisuuteen heti synnytyksen jälkeen.
Halutaan nähdä, että äiti muistaa herätellä vauvaa syömään (tämäkään ei kaikille ollut nimittäin niin itsestäänselvää), osaa vaihtaa vaipan, pestä vauvan, puhdistaa navan oikeaoppisesti, tietää mitä vierihoito tarkoittaa, osaa imettää tai antaa pullosta maitoa. Lisäksi halutaan nähdä että äidin ja vauvan vuorovaikutus on normaalia.
Jos äiti vaan heittäisi vauvan synnytyksen jälkeen hoitajien vastuulle niin miten ajattelit, että äidin ja lapsen välinen varhainen vuorovaikutus lähtee käyntiin? Tässä on niin monta asiaa mitä monikaan ap:n kanssa samaa mieltä oleva ei hoksaa ottaa huomioon.
Harjoittelussa minäkin olisin halunnut hoitaa vauvoja enemmän, mutta jälkikäteen ymmärsin miksi on siirrytty nyt tämänlaiseen menettelymalliin.
Varmasti näin. Mutta kuinka arvon harjoittelija varmistaa turvallisuuden sellaiselle vauvalle, jonka äiti on menettänyt paljon verta, on ehkä kuumeessa ja pyörtyilee? Et tasan mitenkään. Mistä tiedät, ettei se äiti pökerry vauva sylissään? Et mistään. Näin mummoihmisenä en usko, että vastasyntyneelle tekee kovinkaan hyvää pudota lattialle. Tai no mistäpä minä teidän, olen vain insinööri, en hoitajaharjoittelija.
Turha väittää, että huonokuntoisia äitejä valvotaan ja autetaan. Ei pidä paikkaansa. Heihin kohdistetaan ihan tasan samaa kuntouttavaa työotetta, eli jätetään heitteille. Jonkun vauvan pitää varmaan kuolla pudotessaan, ennen kuin järki voittaa.
V*tuttaa vahvasti tytärten, miniöiden ja lastenlasten puolesta.
Sinun logiikallasi jokaisen äidin vieressä pitäisi 24/7 olla hoitaja, sillä ainahan on riski pyörtymiseen. Arvaa mitä? Ikävä tuottaa sinulle pettymys, mutta siihen ei todellakaan ole resursseja. Heitteille jättämisestä ei todellakaan ole kyse, vaan tasan tarkkaan tuosta mistä juuri äsken kirjoitin. On paljon äitejä, jotka eivät ole edes koskaan pitäneet vauvaa edes sylissä ennen kuin itse synnyttävät. Totta kai meidän on varmistettava, että äiti pärjää lapsen kanssa kotona. Se vasta heitteille jättöä olisi, jos hoitajat hoitaisivat vauvoja koko sairaalassa oloajan ja sen jälkeen antaisivat kotiin sellaiselle äidille, joka esimerkiksi ei muista syöttää vauvaa kuin pari kertaa päivässä. Sairaalassa on hyvää aikaa harjoitella vauvan perushoitoa. Ei sitä kotonakaan kukaan muu äidin puolesta tee. Kannustamalla äitiä omatoimisuuteen, pystymme paremmin takaamaan lapsen turvallisuuden ja hyvinvoinnin siellä kotona, kun näemme, että äiti pärjää vauvan kanssa.
Terveisin, se arvon harjoittelija
Miten nämä asiat mielestäsi sopivat samaan ajatukseen, toisaalta ei anneta vauvalle ravintoa ollenkaan päiväkausiin jos sitä ei juuri sen oman äidin rinnoista satu tulemaan, ja toisaalta halutaan muka varmistua että äiti muistaa syöttää lapsen monta kertaa päivässä? Miten äiti tuollaista säännöllistä ruokkimista voisi sairaalassa oppia edes teoriassa kun hoitajakunnan asenne on ettei lapsi kuole nälkään vaikka ei saisi ruokaa pahimmassa tapauksessa ollenkaan koko sairaalassaoloaikana? Lapsia pitää monien kirjoitusten perusteella ruokkia jopa salaa pullomaidolla ja väkisin rukoilla omalle lapselleen ravintoa. Eihän tällaista voi Suomessa olla, vuonna 2018! Sata vuotta sitten vankileireillä on viimeksi tullut tässä maassa vastaavaa kaltoinkohtelua ilmi.
Tiedätkö sinä, minkä kokoinen on vastasyntyneen mahalaukku? Jos et, niin googleta. Vastasyntyneelle todellakin riittää äidin rinnasta kolostrum eli ne pienet tippaset mitä sieltä aluksi tulee. Sitä erittyy normaalistikin vähän, mutta se pääasiallisesti riittää vauvalle. Ymmärrän, että se on äitinä vaikea käsittää, mutta se on ihan tutkittu juttu että ensimaitoa tulee vähän mutta laatu korvaa sen määrän. Tätä saa todella monelle vastasynnyttäneelle aina selittää. Jos et usko, niin lue netistä tai vauvanhoito-oppaista.
Se miksi kuitenkin halutaan, että äiti syöttää vauvaa säännöllisesti vaikka kolostrumia erittyykin vähän on se, että se lisää oksitosiinin nousua ja tätä kautta myös maidonnousua tulevina päivinä sekä lisää äidin ja vauvan välistä vuorovaikutusta. Lisäksi halutaan nähdä että äiti myös myöhemmin muistaa syöttää vauvaa säännöllisesti. - Se entinen hoitajaharjoittelija
Tiedätkö sinä puolestasi, ettei kaikilta tule mitään tippoja, ja silloin lapsi ei saa ollenkaan ruokaa? Mikä prosentuaalinen osuus aivovammautuneita ja nälkään kuolleita vastasyntyneitä on hyväksyttävää tämän täysimetysvaatimuksen kustannuksena?
Tämä on niiiiiin totta. Haluan vanhat ajat takaisin, kun lastenhoitajat hoisivat vauvat ja antoivat pullosta maidot ja äidit sai levätä viikon osastolla. Kyllä 70-luvulla syntyneiden äidit silti kiintymyssuhteen lapsiinsa saivat, vaikka niitä ei paidan alla nukutettukkaan ja tissillä roikotettu jatkuvasti.
Osastoilla on myös rauhallisempaa, kun isät saivat käydä katsomassa vauvaa vain ikkunan läpi ja eivät roikkuneet äidin sängynvierellä tuntikausia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut reilun kuukauden harjoittelussa synnyttäneisen vuodeosastolla yliopistosairaalassa ja nähnyt jos jonkinmoista äitiä. Raskaushormonit voi saada sellaisen tunteen, että hoitaja ei välitä ja kaiken joutuu tekemään yksin. Totuus kuitenkin on se, että hoitajien on varmistuttava siitä, että äiti pärjää lapsen kanssa kotona ennen kuin lääkäri voi tehdä kotiuttamisluvan. Jos sairaanhoitaja tai kätilö hoitaa vauvaa 24/7 koko osastolla olo ajan niin miten siinä voitaisiin varmistua, että äitillä on homma hanskassa? Ei mitenkään. Se on se syy, miksi äiti kannustetaan omatoimisuuteen heti synnytyksen jälkeen.
Halutaan nähdä, että äiti muistaa herätellä vauvaa syömään (tämäkään ei kaikille ollut nimittäin niin itsestäänselvää), osaa vaihtaa vaipan, pestä vauvan, puhdistaa navan oikeaoppisesti, tietää mitä vierihoito tarkoittaa, osaa imettää tai antaa pullosta maitoa. Lisäksi halutaan nähdä että äidin ja vauvan vuorovaikutus on normaalia.
Jos äiti vaan heittäisi vauvan synnytyksen jälkeen hoitajien vastuulle niin miten ajattelit, että äidin ja lapsen välinen varhainen vuorovaikutus lähtee käyntiin? Tässä on niin monta asiaa mitä monikaan ap:n kanssa samaa mieltä oleva ei hoksaa ottaa huomioon.
Harjoittelussa minäkin olisin halunnut hoitaa vauvoja enemmän, mutta jälkikäteen ymmärsin miksi on siirrytty nyt tämänlaiseen menettelymalliin.
Varmasti näin. Mutta kuinka arvon harjoittelija varmistaa turvallisuuden sellaiselle vauvalle, jonka äiti on menettänyt paljon verta, on ehkä kuumeessa ja pyörtyilee? Et tasan mitenkään. Mistä tiedät, ettei se äiti pökerry vauva sylissään? Et mistään. Näin mummoihmisenä en usko, että vastasyntyneelle tekee kovinkaan hyvää pudota lattialle. Tai no mistäpä minä teidän, olen vain insinööri, en hoitajaharjoittelija.
Turha väittää, että huonokuntoisia äitejä valvotaan ja autetaan. Ei pidä paikkaansa. Heihin kohdistetaan ihan tasan samaa kuntouttavaa työotetta, eli jätetään heitteille. Jonkun vauvan pitää varmaan kuolla pudotessaan, ennen kuin järki voittaa.
V*tuttaa vahvasti tytärten, miniöiden ja lastenlasten puolesta.
Sinun logiikallasi jokaisen äidin vieressä pitäisi 24/7 olla hoitaja, sillä ainahan on riski pyörtymiseen. Arvaa mitä? Ikävä tuottaa sinulle pettymys, mutta siihen ei todellakaan ole resursseja. Heitteille jättämisestä ei todellakaan ole kyse, vaan tasan tarkkaan tuosta mistä juuri äsken kirjoitin. On paljon äitejä, jotka eivät ole edes koskaan pitäneet vauvaa edes sylissä ennen kuin itse synnyttävät. Totta kai meidän on varmistettava, että äiti pärjää lapsen kanssa kotona. Se vasta heitteille jättöä olisi, jos hoitajat hoitaisivat vauvoja koko sairaalassa oloajan ja sen jälkeen antaisivat kotiin sellaiselle äidille, joka esimerkiksi ei muista syöttää vauvaa kuin pari kertaa päivässä. Sairaalassa on hyvää aikaa harjoitella vauvan perushoitoa. Ei sitä kotonakaan kukaan muu äidin puolesta tee. Kannustamalla äitiä omatoimisuuteen, pystymme paremmin takaamaan lapsen turvallisuuden ja hyvinvoinnin siellä kotona, kun näemme, että äiti pärjää vauvan kanssa.
Terveisin, se arvon harjoittelija
Miten nämä asiat mielestäsi sopivat samaan ajatukseen, toisaalta ei anneta vauvalle ravintoa ollenkaan päiväkausiin jos sitä ei juuri sen oman äidin rinnoista satu tulemaan, ja toisaalta halutaan muka varmistua että äiti muistaa syöttää lapsen monta kertaa päivässä? Miten äiti tuollaista säännöllistä ruokkimista voisi sairaalassa oppia edes teoriassa kun hoitajakunnan asenne on ettei lapsi kuole nälkään vaikka ei saisi ruokaa pahimmassa tapauksessa ollenkaan koko sairaalassaoloaikana? Lapsia pitää monien kirjoitusten perusteella ruokkia jopa salaa pullomaidolla ja väkisin rukoilla omalle lapselleen ravintoa. Eihän tällaista voi Suomessa olla, vuonna 2018! Sata vuotta sitten vankileireillä on viimeksi tullut tässä maassa vastaavaa kaltoinkohtelua ilmi.
Tiedätkö sinä, minkä kokoinen on vastasyntyneen mahalaukku? Jos et, niin googleta. Vastasyntyneelle todellakin riittää äidin rinnasta kolostrum eli ne pienet tippaset mitä sieltä aluksi tulee. Sitä erittyy normaalistikin vähän, mutta se pääasiallisesti riittää vauvalle. Ymmärrän, että se on äitinä vaikea käsittää, mutta se on ihan tutkittu juttu että ensimaitoa tulee vähän mutta laatu korvaa sen määrän. Tätä saa todella monelle vastasynnyttäneelle aina selittää. Jos et usko, niin lue netistä tai vauvanhoito-oppaista.
Se miksi kuitenkin halutaan, että äiti syöttää vauvaa säännöllisesti vaikka kolostrumia erittyykin vähän on se, että se lisää oksitosiinin nousua ja tätä kautta myös maidonnousua tulevina päivinä sekä lisää äidin ja vauvan välistä vuorovaikutusta. Lisäksi halutaan nähdä että äiti myös myöhemmin muistaa syöttää vauvaa säännöllisesti. - Se entinen hoitajaharjoittelija
Tiedätkö sinä puolestasi, ettei kaikilta tule mitään tippoja, ja silloin lapsi ei saa ollenkaan ruokaa? Mikä prosentuaalinen osuus aivovammautuneita ja nälkään kuolleita vastasyntyneitä on hyväksyttävää tämän täysimetysvaatimuksen kustannuksena?
Tämä on niiiiiin totta. Haluan vanhat ajat takaisin, kun lastenhoitajat hoisivat vauvat ja antoivat pullosta maidot ja äidit sai levätä viikon osastolla. Kyllä 70-luvulla syntyneiden äidit silti kiintymyssuhteen lapsiinsa saivat, vaikka niitä ei paidan alla nukutettukkaan ja tissillä roikotettu jatkuvasti.
Korjaan kommentiasi 90-lukuun saakka. Nykyinen käytäntö on ollut vain 20-25 vuotta.
Olen aivan mykistynyt ja järkyttynyt kuinka huonosti kohdellaan tämän päivän äitejä.
Mitä hoitajat ylipäätään tekevät, jos äiti joutuu huolehtimaan itsestään ja vauvssta. Jopa siivoamaan ja vaihtamaan lakanat ja ruoka käydään jostakin käytäviltä.
Monen hoitajan asenteesta huokuu ylimielisyys ja onko nyt niin, että he ovat mielestään ylikoulutettuja perustehtäviin ja hoivatyöhön? Ja mieluimmin tekisivät lääkärin hommia eli vain lääketiet.toimenpiteitä.
Ehkä osa kätilöistä ja sh, voitaisiin korvata perushoitajilla, niin kuin vielä 90-lukuun saakka oli apu- ja laitoshoitajilla, jotka antoivat hoivaa ja auttoivat äitejä toipumisessa ja tämä säästäisi myös kustannuksia ja käsipareja saataisiin enemmän.
Mun kokemukseni oli lainattu tuosta toisesta ketjusta tännekin, eli sektion jälkeen vauva ”unohdettiin” viereen, kipulääkkeet lopetettiin enkä saanut mitään apua. Olin normaalia kipeämpi, tämä selvisi toisen sektion myötä jossa kipua ei ollut nimeksikään ja olin täysin toimintakykyinen. Tämä ensimmäinen täysin epäonnistunut jälkihoito toteutettiin nimenomaan KSKS:ssa.