Lue keskustelun säännöt.
Taas se aika, kun ihmiset valittavat miten kalliita lasten harrastukset ovat
29.08.2018 |
Pekka ja Eve kertovat: Näin paljon lasten harrastuksiin uppoaa rahaa – ”Olisi kamalaa, jos pitäisi sanoa lapsille, että ei onnistu”
https://www.is.fi/perhe/art-2000005806750.html
Onneksi siiheniin vaivaa löytyy monta ratkaisia ja lääkettä. Otetaan esimerkikksi vaikka jalkapallo. Jos jalkapallo. Jos perheella ei ole varaa lapsen jalkapalloharrastukseen niin tulee muistaa, että yksilölajit ovat joukkuelajeja edullisempia. Esimerkiksi lapsi voisi jalkapallon sijaan aloittaa juoksemaan ja hankkia kavereita juoksuharrastuksen parista. Itseasiassa juokseminen on ilmaista, siihen eiittää että on ihan mitkätahansa kengät kunhan on kengät ja sekä paikan missä voi juosta, joten rahasta se ei voi olla kiinni. Tuskin Suomessa lapset kengittä kulkee.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa opettaa lapselle hyvissä ajoin että liikuntaa voi harrastaa muutenkin kuin malsullisena ja ohjattuna. Samanlaista se on oliko sitä seurassa vai harrastaako omatoimisesti. Ollaan itse pyritty tähän ettei harrastukset ole mikään maailman tärkein asia vaan elämässä tulee keskittyä paljon tärkeämpään.
Mikä on sitä ”paljon tärkeämpää”, mihin teillä keskitytään?
Meillä keskitytään kouluun ja harrastuksiin. Mikä on vielä tärkeämpää?
Koulu on tärkeää, harrastukset vain vapaa-ajan täyttämistä jollain, mistä tykkää. Ja uusien taitojen oppimiseen tietty. Nykyisin harrastukset otetaan ihan liian vakavasti. Vanhemmatkin tekevät älyttömiä juttuja lasten harrastusten vuoksi ja käyttävät kaiken vapaa-aikansa ja rahansa siihen, että lapsi voi harrastaa... Mikä siinä ohjatussa harrastamisessa on niin välttämätöntä ja hienoa?
Meillä lapsilla vaihtelevasti harrastuksia. Sovittu, että yksi kalliimpi voi olla, muuten käyvät koulun ilmaisissa tai halvoissa kerhoissa tms. Sovittu myös, että oltava sellainen harrastus, mikä ei vaadi vanhempien osallistumista muuten, kuin kerran viikossa kuljetukset. Hyvin on toiminut. Lapset käyvät tämän ohella sitten meidän kanssa uimahallissa, viedään sisäpelipuistoihin, käydään yhdessä pyöräilemässä ja viihtyvät kavereiden kanssa pihalla pelaten jalkapalloa tai pelaillen mitä vaan. Säästetyt rahat käytetään kesäisin matkusteluun.
Se kyllä olisi todella mukavaa jos tuollaosoa kerhoja olisi ihan oikeasti olemassa, siis muualla kuin av-mammojen päiväunissa.
Mitä ihmeen kerhoja pitäisi olla? Vanhemmat voivat ihan itse antaa lapselle tekemistä ja harrastusta. Ja olla siinä mukana. Juurikin tuo postcrossing on hyvä perheen yhteinen harrastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa opettaa lapselle hyvissä ajoin että liikuntaa voi harrastaa muutenkin kuin malsullisena ja ohjattuna. Samanlaista se on oliko sitä seurassa vai harrastaako omatoimisesti. Ollaan itse pyritty tähän ettei harrastukset ole mikään maailman tärkein asia vaan elämässä tulee keskittyä paljon tärkeämpään.
Mikä on sitä ”paljon tärkeämpää”, mihin teillä keskitytään?
Meillä keskitytään kouluun ja harrastuksiin. Mikä on vielä tärkeämpää?
Koulu on tärkeää, harrastukset vain vapaa-ajan täyttämistä jollain, mistä tykkää. Ja uusien taitojen oppimiseen tietty. Nykyisin harrastukset otetaan ihan liian vakavasti. Vanhemmatkin tekevät älyttömiä juttuja lasten harrastusten vuoksi ja käyttävät kaiken vapaa-aikansa ja rahansa siihen, että lapsi voi harrastaa... Mikä siinä ohjatussa harrastamisessa on niin välttämätöntä ja hienoa?
Meillä lapsilla vaihtelevasti harrastuksia. Sovittu, että yksi kalliimpi voi olla, muuten käyvät koulun ilmaisissa tai halvoissa kerhoissa tms. Sovittu myös, että oltava sellainen harrastus, mikä ei vaadi vanhempien osallistumista muuten, kuin kerran viikossa kuljetukset. Hyvin on toiminut. Lapset käyvät tämän ohella sitten meidän kanssa uimahallissa, viedään sisäpelipuistoihin, käydään yhdessä pyöräilemässä ja viihtyvät kavereiden kanssa pihalla pelaten jalkapalloa tai pelaillen mitä vaan. Säästetyt rahat käytetään kesäisin matkusteluun.
Se kyllä olisi todella mukavaa jos tuollaosoa kerhoja olisi ihan oikeasti olemassa, siis muualla kuin av-mammojen päiväunissa.
Mitä ihmeen kerhoja pitäisi olla? Vanhemmat voivat ihan itse antaa lapselle tekemistä ja harrastusta. Ja olla siinä mukana. Juurikin tuo postcrossing on hyvä perheen yhteinen harrastus.
En minä teistä tiedä, mutta meillä lapsi kaipaa kavereita. Ei oikein yksin viihdy kotona, mutta ei ole paljon valinnan varaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa opettaa lapselle hyvissä ajoin että liikuntaa voi harrastaa muutenkin kuin malsullisena ja ohjattuna. Samanlaista se on oliko sitä seurassa vai harrastaako omatoimisesti. Ollaan itse pyritty tähän ettei harrastukset ole mikään maailman tärkein asia vaan elämässä tulee keskittyä paljon tärkeämpään.
Mikä on sitä ”paljon tärkeämpää”, mihin teillä keskitytään?
Meillä keskitytään kouluun ja harrastuksiin. Mikä on vielä tärkeämpää?
Koulu on tärkeää, harrastukset vain vapaa-ajan täyttämistä jollain, mistä tykkää. Ja uusien taitojen oppimiseen tietty. Nykyisin harrastukset otetaan ihan liian vakavasti. Vanhemmatkin tekevät älyttömiä juttuja lasten harrastusten vuoksi ja käyttävät kaiken vapaa-aikansa ja rahansa siihen, että lapsi voi harrastaa... Mikä siinä ohjatussa harrastamisessa on niin välttämätöntä ja hienoa?
Meillä lapsilla vaihtelevasti harrastuksia. Sovittu, että yksi kalliimpi voi olla, muuten käyvät koulun ilmaisissa tai halvoissa kerhoissa tms. Sovittu myös, että oltava sellainen harrastus, mikä ei vaadi vanhempien osallistumista muuten, kuin kerran viikossa kuljetukset. Hyvin on toiminut. Lapset käyvät tämän ohella sitten meidän kanssa uimahallissa, viedään sisäpelipuistoihin, käydään yhdessä pyöräilemässä ja viihtyvät kavereiden kanssa pihalla pelaten jalkapalloa tai pelaillen mitä vaan. Säästetyt rahat käytetään kesäisin matkusteluun.
Se kyllä olisi todella mukavaa jos tuollaosoa kerhoja olisi ihan oikeasti olemassa, siis muualla kuin av-mammojen päiväunissa.
Mitä ihmeen kerhoja pitäisi olla? Vanhemmat voivat ihan itse antaa lapselle tekemistä ja harrastusta. Ja olla siinä mukana. Juurikin tuo postcrossing on hyvä perheen yhteinen harrastus.
En minä teistä tiedä, mutta meillä lapsi kaipaa kavereita. Ei oikein yksin viihdy kotona, mutta ei ole paljon valinnan varaa.
Tämä taitaa olla enemmän sinun kuin lapsesi ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa opettaa lapselle hyvissä ajoin että liikuntaa voi harrastaa muutenkin kuin malsullisena ja ohjattuna. Samanlaista se on oliko sitä seurassa vai harrastaako omatoimisesti. Ollaan itse pyritty tähän ettei harrastukset ole mikään maailman tärkein asia vaan elämässä tulee keskittyä paljon tärkeämpään.
Mikä on sitä ”paljon tärkeämpää”, mihin teillä keskitytään?
Meillä keskitytään kouluun ja harrastuksiin. Mikä on vielä tärkeämpää?
No just näin. Jos tässä maailmassa, missä suuri osa lapsista istuu lähinnä tietokoneen tai älykännyn ääressä, löytyy vielä lapsia, jotka ovat innostuneita jostakin asiasta, niin se on mahtavaa ja kannustamisen paikka. Itse olen tinkinyt vaatteista, matkoista, ulkona käymisestä, meikeistä jne. jotta lapseni sai harrastaa. Lapseni oli vielä arka pienenä ja olen varma, että nämä sosiaaliset harrastukset ovat auttaneet häntä siinä, että nykyään teininä on reipas ja sosiaalinen, vaikka introvertti onkin.
En ymmärrä tätäkään vinkumista. Jos ei ole rahaa laittaa lasta kalliiseen harrastukseen, niin sitten hän ei sinne mene. Olisin minäkin halunnut pienenä harrastaa mikroautoilua, mutta vanhemmat sanoi ettei ole rahaa. Eipä siitä sitten sen enempää keskusteltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa opettaa lapselle hyvissä ajoin että liikuntaa voi harrastaa muutenkin kuin malsullisena ja ohjattuna. Samanlaista se on oliko sitä seurassa vai harrastaako omatoimisesti. Ollaan itse pyritty tähän ettei harrastukset ole mikään maailman tärkein asia vaan elämässä tulee keskittyä paljon tärkeämpään.
Mikä on sitä ”paljon tärkeämpää”, mihin teillä keskitytään?
Meillä keskitytään kouluun ja harrastuksiin. Mikä on vielä tärkeämpää?
Koulu on tärkeää, harrastukset vain vapaa-ajan täyttämistä jollain, mistä tykkää. Ja uusien taitojen oppimiseen tietty. Nykyisin harrastukset otetaan ihan liian vakavasti. Vanhemmatkin tekevät älyttömiä juttuja lasten harrastusten vuoksi ja käyttävät kaiken vapaa-aikansa ja rahansa siihen, että lapsi voi harrastaa... Mikä siinä ohjatussa harrastamisessa on niin välttämätöntä ja hienoa?
Meillä lapsilla vaihtelevasti harrastuksia. Sovittu, että yksi kalliimpi voi olla, muuten käyvät koulun ilmaisissa tai halvoissa kerhoissa tms. Sovittu myös, että oltava sellainen harrastus, mikä ei vaadi vanhempien osallistumista muuten, kuin kerran viikossa kuljetukset. Hyvin on toiminut. Lapset käyvät tämän ohella sitten meidän kanssa uimahallissa, viedään sisäpelipuistoihin, käydään yhdessä pyöräilemässä ja viihtyvät kavereiden kanssa pihalla pelaten jalkapalloa tai pelaillen mitä vaan. Säästetyt rahat käytetään kesäisin matkusteluun.
Se kyllä olisi todella mukavaa jos tuollaosoa kerhoja olisi ihan oikeasti olemassa, siis muualla kuin av-mammojen päiväunissa.
Mitä ihmeen kerhoja pitäisi olla? Vanhemmat voivat ihan itse antaa lapselle tekemistä ja harrastusta. Ja olla siinä mukana. Juurikin tuo postcrossing on hyvä perheen yhteinen harrastus.
En minä teistä tiedä, mutta meillä lapsi kaipaa kavereita. Ei oikein yksin viihdy kotona, mutta ei ole paljon valinnan varaa.
Uh, olin jo lapsena introvertti enkä tykännyt että minulle tuputettiin harrastuksia ja kavereita. Halusin mieluummin olla yksin. En siis ymmärrä miksi näitä pitää vielä nykyäänkin tuputtaa, lapsi ei ole mikään vanhempien jatka vaan yksilö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa opettaa lapselle hyvissä ajoin että liikuntaa voi harrastaa muutenkin kuin malsullisena ja ohjattuna. Samanlaista se on oliko sitä seurassa vai harrastaako omatoimisesti. Ollaan itse pyritty tähän ettei harrastukset ole mikään maailman tärkein asia vaan elämässä tulee keskittyä paljon tärkeämpään.
Mikä on sitä ”paljon tärkeämpää”, mihin teillä keskitytään?
Meillä keskitytään kouluun ja harrastuksiin. Mikä on vielä tärkeämpää?
Koulu on tärkeää, harrastukset vain vapaa-ajan täyttämistä jollain, mistä tykkää. Ja uusien taitojen oppimiseen tietty. Nykyisin harrastukset otetaan ihan liian vakavasti. Vanhemmatkin tekevät älyttömiä juttuja lasten harrastusten vuoksi ja käyttävät kaiken vapaa-aikansa ja rahansa siihen, että lapsi voi harrastaa... Mikä siinä ohjatussa harrastamisessa on niin välttämätöntä ja hienoa?
Meillä lapsilla vaihtelevasti harrastuksia. Sovittu, että yksi kalliimpi voi olla, muuten käyvät koulun ilmaisissa tai halvoissa kerhoissa tms. Sovittu myös, että oltava sellainen harrastus, mikä ei vaadi vanhempien osallistumista muuten, kuin kerran viikossa kuljetukset. Hyvin on toiminut. Lapset käyvät tämän ohella sitten meidän kanssa uimahallissa, viedään sisäpelipuistoihin, käydään yhdessä pyöräilemässä ja viihtyvät kavereiden kanssa pihalla pelaten jalkapalloa tai pelaillen mitä vaan. Säästetyt rahat käytetään kesäisin matkusteluun.
Se kyllä olisi todella mukavaa jos tuollaosoa kerhoja olisi ihan oikeasti olemassa, siis muualla kuin av-mammojen päiväunissa.
Mitä ihmeen kerhoja pitäisi olla? Vanhemmat voivat ihan itse antaa lapselle tekemistä ja harrastusta. Ja olla siinä mukana. Juurikin tuo postcrossing on hyvä perheen yhteinen harrastus.
En minä teistä tiedä, mutta meillä lapsi kaipaa kavereita. Ei oikein yksin viihdy kotona, mutta ei ole paljon valinnan varaa.
Valinnanvaraa on aina. Ja lapselle voi tehdä ehdotuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa opettaa lapselle hyvissä ajoin että liikuntaa voi harrastaa muutenkin kuin malsullisena ja ohjattuna. Samanlaista se on oliko sitä seurassa vai harrastaako omatoimisesti. Ollaan itse pyritty tähän ettei harrastukset ole mikään maailman tärkein asia vaan elämässä tulee keskittyä paljon tärkeämpään.
Mikä on sitä ”paljon tärkeämpää”, mihin teillä keskitytään?
Meillä keskitytään kouluun ja harrastuksiin. Mikä on vielä tärkeämpää?
Koulu on tärkeää, harrastukset vain vapaa-ajan täyttämistä jollain, mistä tykkää. Ja uusien taitojen oppimiseen tietty. Nykyisin harrastukset otetaan ihan liian vakavasti. Vanhemmatkin tekevät älyttömiä juttuja lasten harrastusten vuoksi ja käyttävät kaiken vapaa-aikansa ja rahansa siihen, että lapsi voi harrastaa... Mikä siinä ohjatussa harrastamisessa on niin välttämätöntä ja hienoa?
Meillä lapsilla vaihtelevasti harrastuksia. Sovittu, että yksi kalliimpi voi olla, muuten käyvät koulun ilmaisissa tai halvoissa kerhoissa tms. Sovittu myös, että oltava sellainen harrastus, mikä ei vaadi vanhempien osallistumista muuten, kuin kerran viikossa kuljetukset. Hyvin on toiminut. Lapset käyvät tämän ohella sitten meidän kanssa uimahallissa, viedään sisäpelipuistoihin, käydään yhdessä pyöräilemässä ja viihtyvät kavereiden kanssa pihalla pelaten jalkapalloa tai pelaillen mitä vaan. Säästetyt rahat käytetään kesäisin matkusteluun.
Se kyllä olisi todella mukavaa jos tuollaosoa kerhoja olisi ihan oikeasti olemassa, siis muualla kuin av-mammojen päiväunissa.
Mitä ihmeen kerhoja pitäisi olla? Vanhemmat voivat ihan itse antaa lapselle tekemistä ja harrastusta. Ja olla siinä mukana. Juurikin tuo postcrossing on hyvä perheen yhteinen harrastus.
En minä teistä tiedä, mutta meillä lapsi kaipaa kavereita. Ei oikein yksin viihdy kotona, mutta ei ole paljon valinnan varaa.
Valinnanvaraa on aina. Ja lapselle voi tehdä ehdotuksia.
Vähän vaikeaa kun marjastus, juoksu ja sauvakävely ei kiinnosta / innosta lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa opettaa lapselle hyvissä ajoin että liikuntaa voi harrastaa muutenkin kuin malsullisena ja ohjattuna. Samanlaista se on oliko sitä seurassa vai harrastaako omatoimisesti. Ollaan itse pyritty tähän ettei harrastukset ole mikään maailman tärkein asia vaan elämässä tulee keskittyä paljon tärkeämpään.
Mikä on sitä ”paljon tärkeämpää”, mihin teillä keskitytään?
Meillä keskitytään kouluun ja harrastuksiin. Mikä on vielä tärkeämpää?
Koulu on tärkeää, harrastukset vain vapaa-ajan täyttämistä jollain, mistä tykkää. Ja uusien taitojen oppimiseen tietty. Nykyisin harrastukset otetaan ihan liian vakavasti. Vanhemmatkin tekevät älyttömiä juttuja lasten harrastusten vuoksi ja käyttävät kaiken vapaa-aikansa ja rahansa siihen, että lapsi voi harrastaa... Mikä siinä ohjatussa harrastamisessa on niin välttämätöntä ja hienoa?
Meillä lapsilla vaihtelevasti harrastuksia. Sovittu, että yksi kalliimpi voi olla, muuten käyvät koulun ilmaisissa tai halvoissa kerhoissa tms. Sovittu myös, että oltava sellainen harrastus, mikä ei vaadi vanhempien osallistumista muuten, kuin kerran viikossa kuljetukset. Hyvin on toiminut. Lapset käyvät tämän ohella sitten meidän kanssa uimahallissa, viedään sisäpelipuistoihin, käydään yhdessä pyöräilemässä ja viihtyvät kavereiden kanssa pihalla pelaten jalkapalloa tai pelaillen mitä vaan. Säästetyt rahat käytetään kesäisin matkusteluun.
Vastauksesi siis viimeisessä lauseessa: matkustelu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa opettaa lapselle hyvissä ajoin että liikuntaa voi harrastaa muutenkin kuin malsullisena ja ohjattuna. Samanlaista se on oliko sitä seurassa vai harrastaako omatoimisesti. Ollaan itse pyritty tähän ettei harrastukset ole mikään maailman tärkein asia vaan elämässä tulee keskittyä paljon tärkeämpään.
Mikä on sitä ”paljon tärkeämpää”, mihin teillä keskitytään?
Meillä keskitytään kouluun ja harrastuksiin. Mikä on vielä tärkeämpää?
Koulu on tärkeää, harrastukset vain vapaa-ajan täyttämistä jollain, mistä tykkää. Ja uusien taitojen oppimiseen tietty. Nykyisin harrastukset otetaan ihan liian vakavasti. Vanhemmatkin tekevät älyttömiä juttuja lasten harrastusten vuoksi ja käyttävät kaiken vapaa-aikansa ja rahansa siihen, että lapsi voi harrastaa... Mikä siinä ohjatussa harrastamisessa on niin välttämätöntä ja hienoa?
Meillä lapsilla vaihtelevasti harrastuksia. Sovittu, että yksi kalliimpi voi olla, muuten käyvät koulun ilmaisissa tai halvoissa kerhoissa tms. Sovittu myös, että oltava sellainen harrastus, mikä ei vaadi vanhempien osallistumista muuten, kuin kerran viikossa kuljetukset. Hyvin on toiminut. Lapset käyvät tämän ohella sitten meidän kanssa uimahallissa, viedään sisäpelipuistoihin, käydään yhdessä pyöräilemässä ja viihtyvät kavereiden kanssa pihalla pelaten jalkapalloa tai pelaillen mitä vaan. Säästetyt rahat käytetään kesäisin matkusteluun.
Vastauksesi siis viimeisessä lauseessa: matkustelu?
Samaa minäkin. Ei edes matkustella Suomessa eikä kotikaupungissakaan ja silti lapset viihtyvät hyvin vaikka ei käydäkkään missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa opettaa lapselle hyvissä ajoin että liikuntaa voi harrastaa muutenkin kuin malsullisena ja ohjattuna. Samanlaista se on oliko sitä seurassa vai harrastaako omatoimisesti. Ollaan itse pyritty tähän ettei harrastukset ole mikään maailman tärkein asia vaan elämässä tulee keskittyä paljon tärkeämpään.
Mikä on sitä ”paljon tärkeämpää”, mihin teillä keskitytään?
Meillä keskitytään kouluun ja harrastuksiin. Mikä on vielä tärkeämpää?
Koulu on tärkeää, harrastukset vain vapaa-ajan täyttämistä jollain, mistä tykkää. Ja uusien taitojen oppimiseen tietty. Nykyisin harrastukset otetaan ihan liian vakavasti. Vanhemmatkin tekevät älyttömiä juttuja lasten harrastusten vuoksi ja käyttävät kaiken vapaa-aikansa ja rahansa siihen, että lapsi voi harrastaa... Mikä siinä ohjatussa harrastamisessa on niin välttämätöntä ja hienoa?
Meillä lapsilla vaihtelevasti harrastuksia. Sovittu, että yksi kalliimpi voi olla, muuten käyvät koulun ilmaisissa tai halvoissa kerhoissa tms. Sovittu myös, että oltava sellainen harrastus, mikä ei vaadi vanhempien osallistumista muuten, kuin kerran viikossa kuljetukset. Hyvin on toiminut. Lapset käyvät tämän ohella sitten meidän kanssa uimahallissa, viedään sisäpelipuistoihin, käydään yhdessä pyöräilemässä ja viihtyvät kavereiden kanssa pihalla pelaten jalkapalloa tai pelaillen mitä vaan. Säästetyt rahat käytetään kesäisin matkusteluun.
Se kyllä olisi todella mukavaa jos tuollaosoa kerhoja olisi ihan oikeasti olemassa, siis muualla kuin av-mammojen päiväunissa.
Mitä ihmeen kerhoja pitäisi olla? Vanhemmat voivat ihan itse antaa lapselle tekemistä ja harrastusta. Ja olla siinä mukana. Juurikin tuo postcrossing on hyvä perheen yhteinen harrastus.
En minä teistä tiedä, mutta meillä lapsi kaipaa kavereita. Ei oikein yksin viihdy kotona, mutta ei ole paljon valinnan varaa.
Valinnanvaraa on aina. Ja lapselle voi tehdä ehdotuksia.
Vähän vaikeaa kun marjastus, juoksu ja sauvakävely ei kiinnosta / innosta lasta.
Ok, vaikeaa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa joku ensin että miten vaikka saisi sen 7-vuotiaan ekaluokkalaisen kiinnostumaan juoksusta?
Anna palkintoja, esim jos juoksee 1 kilsan niin annat 5 euroa ja jos juoksee 2 kilsaa, annat 10 euroa ja sitä rataa.
Siihen se ilmaisuus sitten jäi :D ja on se kyllä että pitää lahjoa harrastamaan juoksua kun ei ole varaa siihen mitä haluaisi harrastaa. Surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppo teidän huudella, joiden lapset ei harrasta.
Todella arka lapseni löysi 6-vuotiaana jalkapallon, ja vähän myöhemmin salibandyn. On nyt teini-iässä todella innostunut lajista ja pärjää hyvin. Jalkapallo jäi, koska kahteen lajiin ei varaa.
Pikkuveli aloitti jalkapallon 4-vuotiaana, on myös ollut aina joukkueen kärkiryhmässä. Hänkin jatkaa yhä.
Nämä kaksi lajia edustustasolla syövät PALJON rahaa. Se on varmasti vaikea tajuta. Ja että pitäisi käskeä lopettaa. Millainen vanhempi pystyy siihen, jos lapsen intohimo on todella tuo. Tosi tiukkaa on, ja oikeasti harmittaa että lasten urheilu on menossa kovin elitistiseksi harrastukseksi. Onneksi talkoita voi jonkin verran vielä tehdä.
Enkä sano että kenenkään muun pitää tätä rahoittaa. Toivoisin vaan, että kustannuksia saataisiin inhimillisemmiksi, jotta kilpatasolle ei pääsisi pelkästään rikkaampien lapset.
Sun mielestä harrastus on jotain kilpailua?
Miksi ei saisi harrastaa kilpaurheilua jos siihen riittää taidot ja ennen kaikkea halu? Oletko sinä jotenkin katkera kun et ole tuohon saanut mahdollisuutta ja toisen vanhemmat tekevät kaikkensa että lapset saavat harrastaa just sitä mieluista lajia ja vielä pärjäävät siinä?
Minun vanhempani yrittivit saada meitä lapsia harrastuksiin, mutta ei niin ei 😂 kaikkea mahdollista tehtiin vapaa-ajalla, hiihtoa, luistelua, pyöräilyä, uintia ym joka päivä monta tuntia. No olihan meillä noihin sitten kunnolliset varusteet mutta haluttiin "harrastaa" ihan vaan omalla porukalla. Jossain vaiheessa käytiin partiossa. Sitten oli kerran viikkoon jalkapalloa koulun kentällä. Vetäjänä toimi kyläyhdistys ja sitten pidettiin "turnauksia". Vanhemmat vastaan lapset. Ei siitä tarvinnut mitään maksaa. Miksi ei enää voisi tehdä niin? Lappu koulun seinälle että kaikki pelaamaan kerran viikkoon paikkaan x kaikenlaisia pelejä.
Minusta siinä ei ole mitään väärää jos lapsi haluaa harrastaa, vaikka voimistelua ja siksi sitä myös harrastaa. Jos on siinä hyvä ja haluaa sitä harrastaa ja kehittyä, niin miksi minun pitäisi sanoa ei ja käskeä juoksemaan lenkkiä ja marjastamaan tai leipomaan kotona ajankuluksi. Miksi ei saisi harrastaa sitä mitä haluaa? Miksi täällä on niin katkeria ihmisiä jos jonkun lapsi haluaa menestyä omassa lajissaan? Lapseni on hyvä lajissaan ja tottakai äitinä tuen häntä kaikin tavoin omissa tavoitteissaan. Tottakai harrastus on kallis kustantaa ja se on pois jostain muusta, mutta sen on meidän perhe valmis maksamaan lapsen vuoksi. Meillä ei matkusteta eikä syödä fiinisti. Jos innostus loppuu niin sitten keksitään uusi harrastus ja se nyt voi olla mitä vaan maan ja taivaan väliltä.
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani yrittivit saada meitä lapsia harrastuksiin, mutta ei niin ei 😂 kaikkea mahdollista tehtiin vapaa-ajalla, hiihtoa, luistelua, pyöräilyä, uintia ym joka päivä monta tuntia. No olihan meillä noihin sitten kunnolliset varusteet mutta haluttiin "harrastaa" ihan vaan omalla porukalla. Jossain vaiheessa käytiin partiossa. Sitten oli kerran viikkoon jalkapalloa koulun kentällä. Vetäjänä toimi kyläyhdistys ja sitten pidettiin "turnauksia". Vanhemmat vastaan lapset. Ei siitä tarvinnut mitään maksaa. Miksi ei enää voisi tehdä niin? Lappu koulun seinälle että kaikki pelaamaan kerran viikkoon paikkaan x kaikenlaisia pelejä.
Kun se koulun kenttäkään ei nykyään ole mikään ilmainen. Jos nykyään haluaisi järjestää jotain vastaavaa niin pitää tehdä varaus ja maksaa siitä. Kaiken lisäksi tapahtumalle on haettava aina luvat, eikä sekään ole ilmaista. Sitten on se byrogratia, vakuutus ja lupaviidakko jota pitää pyörittää. Jonkun pitää olla vastuussa jos jotain tapahtuu jos haluaa toimia kaikkien lakien mukaan. Ei kukaan jaksa sellaista sirkusta pyörittää juvikseen, ei ihmisillä ole yksinkertaisesti aikaa ja voimia sellaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Minusta siinä ei ole mitään väärää jos lapsi haluaa harrastaa, vaikka voimistelua ja siksi sitä myös harrastaa. Jos on siinä hyvä ja haluaa sitä harrastaa ja kehittyä, niin miksi minun pitäisi sanoa ei ja käskeä juoksemaan lenkkiä ja marjastamaan tai leipomaan kotona ajankuluksi. Miksi ei saisi harrastaa sitä mitä haluaa? Miksi täällä on niin katkeria ihmisiä jos jonkun lapsi haluaa menestyä omassa lajissaan? Lapseni on hyvä lajissaan ja tottakai äitinä tuen häntä kaikin tavoin omissa tavoitteissaan. Tottakai harrastus on kallis kustantaa ja se on pois jostain muusta, mutta sen on meidän perhe valmis maksamaan lapsen vuoksi. Meillä ei matkusteta eikä syödä fiinisti. Jos innostus loppuu niin sitten keksitään uusi harrastus ja se nyt voi olla mitä vaan maan ja taivaan väliltä.
On se silti ikävää joutua sanomaan lapselle ei jos asia todella on niin ja olemaan toiselle se ilon ja innostuksen tappava ankeuttaja.
Hyvät ihmiset, miksi etre tekisi välillä jotain muutakin maksullista ja ohjattua toimintaa? Vaikka pelailette ihan vain perheen kesken jotain mikavaa lautapeliä tai käytte yhdessä uimassa/ lenkillä marjassa?
Se kyllä olisi todella mukavaa jos tuollaosoa kerhoja olisi ihan oikeasti olemassa, siis muualla kuin av-mammojen päiväunissa.