Lue keskustelun säännöt.
Taas se aika, kun ihmiset valittavat miten kalliita lasten harrastukset ovat
29.08.2018 |
Pekka ja Eve kertovat: Näin paljon lasten harrastuksiin uppoaa rahaa – ”Olisi kamalaa, jos pitäisi sanoa lapsille, että ei onnistu”
https://www.is.fi/perhe/art-2000005806750.html
Onneksi siiheniin vaivaa löytyy monta ratkaisia ja lääkettä. Otetaan esimerkikksi vaikka jalkapallo. Jos jalkapallo. Jos perheella ei ole varaa lapsen jalkapalloharrastukseen niin tulee muistaa, että yksilölajit ovat joukkuelajeja edullisempia. Esimerkiksi lapsi voisi jalkapallon sijaan aloittaa juoksemaan ja hankkia kavereita juoksuharrastuksen parista. Itseasiassa juokseminen on ilmaista, siihen eiittää että on ihan mitkätahansa kengät kunhan on kengät ja sekä paikan missä voi juosta, joten rahasta se ei voi olla kiinni. Tuskin Suomessa lapset kengittä kulkee.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan aikuistenkin harrastukset kalliita.
Kaikki maksaa. Minä asuin lapsena todella köyhässä konkurssiyritysperheessä, mutta silti minulle maksettiin aina harrastukset. Harrastin mm. yleisurheilua (ei niin kohtuuttoman kallis verrattuna vaikkapa jääkiekkoon) ja lentopalloa.
Nyt aikuisena - edelleen köyhänä - panostan edelleen harrastuksiin, vaikka ei tosiaan oikein olisi mistä maksaa. Kalastan ja tanssin. Se on vaan sitten jostain pois, mutta mielestäni harrastuksiin kannattaa panostaa.
Niin kuin sanoin, kaikki maksaa, mitä siitä auttaa valittaa?
No just. Eikö harrukset nimen omaan ole juuri sitä ylimääräistä puuhastelua. Jos rahaa on tiukalla, niin silloin pitää tinkiä niistä ylimääräisistä jutuista tai luopua kokonaan.
Minun mielestäni harrastukset, eli tämä ylimääräinen puuhastelu, on panostamisen arvoista eikä sellainen menoerä josta kannattaisi tinkiä. Itselleni harrastukset ovat elinehto, ja lapsuudestakin muistan juurikin nämä harrastukset ja harrastuskaverit kaikkein parhaiten.
Tingin muusta. En esimerkiksi juurikaan matkustele tai uusi huonekaluja, en myöskään syö ulkona enkä kotonakaan kovin fiinisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äly hoi! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juoksemisesta kavereita? Ymmät kai että yksilaji on sellainen harrastus jota nimen omaan tehdään yksin. Niistä harvemmin löytää kavereita ellei sitten sattumalta.
Et ole koskaan yleisurheiluseuroista kuullut?
Niissä seuroissa pitää maksaa jäsenmaksua ja hommata radalle sopivat urheilu välineet. Sen sijaan lenkkipolulla tai pyörätiellä juokseminen on täysin ilmaista.
Kai sitä lenkkipolulle ja pyörätiellekin tarvitsee lenkkarit ja verkkarit?
Me laskettiin, että omalla tytöllä tulee harrastus maksamaan n. tonnin vuodessa. Tähän nyt on tulossa vielä kuntosalikortti päälle n. 30€/kk, jota ei ylläolevassa laskelmassa ole mukana ja ehkä joistain pelireissuista lisäkuluja. Muuten peliasuja myöten jotakuinkin kaikki kulut mukana y.m. laskelmassa. Joukkuelaji, mutta sieltä halvimmasta päästä varmaan.
Pelireissujen pituus vaikuttaa kuluihin, ja mitä luultavimmin niitä tulee tälle kaudelle jopa ennakoitua enemmän. Kivahan se olisi, jos pelaamaan pääsisi n. 10-100 km säteellä, mutta saattaa olla, että 250 km matka yhteen suuntaan tulee olemaan lyhyimmästä päästä.
Silti väitän, että halvemmaksi tulee kuin vaikkapa jalkapallo samalla tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Ette te harrastuksista puhu, vaan liikunnasta. Harrastuksia on paljon muitakin kuin urheilu.
On toki. Ei musiikkiopistokaan kovin halpaa lystiä ole. Partio on edullinen harrastus, mutta siinäkin pitää maksaa leirejä ja varusteita. Käsityö- ja kielikurssit eivät oikein ole lapsille suunnattuja. Mitäs muuta vielä olisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette te harrastuksista puhu, vaan liikunnasta. Harrastuksia on paljon muitakin kuin urheilu.
On toki. Ei musiikkiopistokaan kovin halpaa lystiä ole. Partio on edullinen harrastus, mutta siinäkin pitää maksaa leirejä ja varusteita. Käsityö- ja kielikurssit eivät oikein ole lapsille suunnattuja. Mitäs muuta vielä olisi?
Kuvataidekoulut. Ei ole nekään halpoja. Näyttely, sen hintatasoja en tunne. Ratsastus (liikuntaa ehkä), kallista kuin mikä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos poika on pienestä saakka 4v harrastanut jalkapalloa ja kiinnostus ( nyt 13v) ei ota laantuakseen. On vielä todella hyvä kys.lajissa, niin menepä sanomaan, että saa vaihtaa jalkapallon juoksuun. Noi turnausreissut ym. ovat vielä lisänä kaikkeen muuhun rahanmenoon, mitä jalkkiksesta kertyy. Poika itsekin jo ymmärtää suuren rahanmenon hänen harrastukseensa ( meillä on muitakin lapsia) ja on vaivaantunut " kun häneen menee niin paljon rahaa" on kieltäytynyt menemästä joillekin turnausreissuille tämän vuoksi kun säälii vanhempiensa kukkaroa ( kuten on sisaruksilleen kertonut) Harmittaa.
Sulla on siis sekä liikunnallisesti lahjakas, että fiksu ja empaattinen poika. Onnitteluni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos poika on pienestä saakka 4v harrastanut jalkapalloa ja kiinnostus ( nyt 13v) ei ota laantuakseen. On vielä todella hyvä kys.lajissa, niin menepä sanomaan, että saa vaihtaa jalkapallon juoksuun. Noi turnausreissut ym. ovat vielä lisänä kaikkeen muuhun rahanmenoon, mitä jalkkiksesta kertyy. Poika itsekin jo ymmärtää suuren rahanmenon hänen harrastukseensa ( meillä on muitakin lapsia) ja on vaivaantunut " kun häneen menee niin paljon rahaa" on kieltäytynyt menemästä joillekin turnausreissuille tämän vuoksi kun säälii vanhempiensa kukkaroa ( kuten on sisaruksilleen kertonut) Harmittaa.
Minusta 4v on kyllä vielä liian nuori jarrastamaan. En laottaisi lasta sen ikäisenä seuraan. Annetaahan alsten olla lapsia ja leikkiä niin pitkään kuin haluavat. Joohan?
Niin no tämä neljävuotias lähinnä oli pallokoulussa. Kotona potki omaan maaliinsa( jonka kyhäsi itse) palloa kaiken aikaa minkä ulkona vietti. Laitettiin pallokoluun, kun itse niin kovasti halusi. Nassikoihin. Oli hauskaa ja kavereita tuli paljon. Tuttu pallokoulunvetäjä aikoinaan suositteli pallokoulua noin kiinnostuneelle pojalle. Potki ja kikkaili jo vaippapöksyisenä kaikkea mitä tielle osui( roskia, käpyjä ym)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos poika on pienestä saakka 4v harrastanut jalkapalloa ja kiinnostus ( nyt 13v) ei ota laantuakseen. On vielä todella hyvä kys.lajissa, niin menepä sanomaan, että saa vaihtaa jalkapallon juoksuun. Noi turnausreissut ym. ovat vielä lisänä kaikkeen muuhun rahanmenoon, mitä jalkkiksesta kertyy. Poika itsekin jo ymmärtää suuren rahanmenon hänen harrastukseensa ( meillä on muitakin lapsia) ja on vaivaantunut " kun häneen menee niin paljon rahaa" on kieltäytynyt menemästä joillekin turnausreissuille tämän vuoksi kun säälii vanhempiensa kukkaroa ( kuten on sisaruksilleen kertonut) Harmittaa.
Minusta 4v on kyllä vielä liian nuori jarrastamaan. En laottaisi lasta sen ikäisenä seuraan. Annetaahan alsten olla lapsia ja leikkiä niin pitkään kuin haluavat. Joohan?
Niin no tämä neljävuotias lähinnä oli pallokoulussa. Kotona potki omaan maaliinsa( jonka kyhäsi itse) palloa kaiken aikaa minkä ulkona vietti. Laitettiin pallokoluun, kun itse niin kovasti halusi. Nassikoihin. Oli hauskaa ja kavereita tuli paljon. Tuttu pallokoulunvetäjä aikoinaan suositteli pallokoulua noin kiinnostuneelle pojalle. Potki ja kikkaili jo vaippapöksyisenä kaikkea mitä tielle osui( roskia, käpyjä ym)
No minua ainakin toruttiin ja kiellettiin lapsena kun potkiskelin roskia ja käpyjä, opetettiin ihan kädestä pitäen että sellainen oli väärin. Miten sinä uskalsit antaa lapsesi potkiskella mitä huvittää etkä torunut lasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa opettaa lapselle hyvissä ajoin että liikuntaa voi harrastaa muutenkin kuin malsullisena ja ohjattuna. Samanlaista se on oliko sitä seurassa vai harrastaako omatoimisesti. Ollaan itse pyritty tähän ettei harrastukset ole mikään maailman tärkein asia vaan elämässä tulee keskittyä paljon tärkeämpään.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa opettaa lapselle hyvissä ajoin että liikuntaa voi harrastaa muutenkin kuin malsullisena ja ohjattuna. Samanlaista se on oliko sitä seurassa vai harrastaako omatoimisesti. Ollaan itse pyritty tähän ettei harrastukset ole mikään maailman tärkein asia vaan elämässä tulee keskittyä paljon tärkeämpään.
Mikä on sitä ”paljon tärkeämpää”, mihin teillä keskitytään?
Meillä keskitytään kouluun ja harrastuksiin. Mikä on vielä tärkeämpää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette te harrastuksista puhu, vaan liikunnasta. Harrastuksia on paljon muitakin kuin urheilu.
On toki. Ei musiikkiopistokaan kovin halpaa lystiä ole. Partio on edullinen harrastus, mutta siinäkin pitää maksaa leirejä ja varusteita. Käsityö- ja kielikurssit eivät oikein ole lapsille suunnattuja. Mitäs muuta vielä olisi?
Yksi vanhemmalle ja kouluikäiselle lapselle kiva yhteinen harrastus on postcrossing. Siinä oppii kieltä ja eri maista asioita sopivana annoksena. Eihän sekään ilmaista ole, mutta melko halpaa.
Harrastuksiin tosiaan kuuluu muukin kuin liikunta. Mielikuvituksetonta vanhemmilta kuvitella, että harrastaa voi vain liikuntajuttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helppo teidän huudella, joiden lapset ei harrasta.
Todella arka lapseni löysi 6-vuotiaana jalkapallon, ja vähän myöhemmin salibandyn. On nyt teini-iässä todella innostunut lajista ja pärjää hyvin. Jalkapallo jäi, koska kahteen lajiin ei varaa.
Pikkuveli aloitti jalkapallon 4-vuotiaana, on myös ollut aina joukkueen kärkiryhmässä. Hänkin jatkaa yhä.
Nämä kaksi lajia edustustasolla syövät PALJON rahaa. Se on varmasti vaikea tajuta. Ja että pitäisi käskeä lopettaa. Millainen vanhempi pystyy siihen, jos lapsen intohimo on todella tuo. Tosi tiukkaa on, ja oikeasti harmittaa että lasten urheilu on menossa kovin elitistiseksi harrastukseksi. Onneksi talkoita voi jonkin verran vielä tehdä.
Enkä sano että kenenkään muun pitää tätä rahoittaa. Toivoisin vaan, että kustannuksia saataisiin inhimillisemmiksi, jotta kilpatasolle ei pääsisi pelkästään rikkaampien lapset.
Vierailija kirjoitti:
Helppo teidän huudella, joiden lapset ei harrasta.
Todella arka lapseni löysi 6-vuotiaana jalkapallon, ja vähän myöhemmin salibandyn. On nyt teini-iässä todella innostunut lajista ja pärjää hyvin. Jalkapallo jäi, koska kahteen lajiin ei varaa.
Pikkuveli aloitti jalkapallon 4-vuotiaana, on myös ollut aina joukkueen kärkiryhmässä. Hänkin jatkaa yhä.
Nämä kaksi lajia edustustasolla syövät PALJON rahaa. Se on varmasti vaikea tajuta. Ja että pitäisi käskeä lopettaa. Millainen vanhempi pystyy siihen, jos lapsen intohimo on todella tuo. Tosi tiukkaa on, ja oikeasti harmittaa että lasten urheilu on menossa kovin elitistiseksi harrastukseksi. Onneksi talkoita voi jonkin verran vielä tehdä.
Enkä sano että kenenkään muun pitää tätä rahoittaa. Toivoisin vaan, että kustannuksia saataisiin inhimillisemmiksi, jotta kilpatasolle ei pääsisi pelkästään rikkaampien lapset.
Sun mielestä harrastus on jotain kilpailua?
Vierailija kirjoitti:
Helppo teidän huudella, joiden lapset ei harrasta.
Todella arka lapseni löysi 6-vuotiaana jalkapallon, ja vähän myöhemmin salibandyn. On nyt teini-iässä todella innostunut lajista ja pärjää hyvin. Jalkapallo jäi, koska kahteen lajiin ei varaa.
Pikkuveli aloitti jalkapallon 4-vuotiaana, on myös ollut aina joukkueen kärkiryhmässä. Hänkin jatkaa yhä.
Ei tarvitse paljoa huudella. Kyllä meilläkin lapset olisivat halunneet harrastaa jalkapalloa, uintia, surffausta, kiraran soittoa ja laulamista. Minä vain sanoin heille yksinkertaisesti ei ja selitin ettei meillä ole varaa harrastuksiin. Sen jälkeen ei olla asiasta mitään puhuttu.
Äly hoi! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juoksemisesta kavereita? Ymmät kai että yksilaji on sellainen harrastus jota nimen omaan tehdään yksin. Niistä harvemmin löytää kavereita ellei sitten sattumalta.
Et ole koskaan yleisurheiluseuroista kuullut?
Jos siinä on seura mukana niin ei se enää ilmaista ole. Ja kuinka monesta lapsesta juokseminen on hauskaa, siis pelkkä juokseminen?
Vierailija kirjoitti:
Enkä sano että kenenkään muun pitää tätä rahoittaa. Toivoisin vaan, että kustannuksia saataisiin inhimillisemmiksi, jotta kilpatasolle ei pääsisi pelkästään rikkaampien lapset.
Ei Zlatan Ibrahimovic'llakaan ollut varaa pelata lapsena jalkapalloa oikeassa seurassa, vaan tämä pelasi kortteliliikaa höntsäjoukkueaassa. Sieltä kykyjenetsijä sitten bongasi Zlatanin ja poika pääsi pelaamaan ilmaiseksi ykkösjoukkueeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa opettaa lapselle hyvissä ajoin että liikuntaa voi harrastaa muutenkin kuin malsullisena ja ohjattuna. Samanlaista se on oliko sitä seurassa vai harrastaako omatoimisesti. Ollaan itse pyritty tähän ettei harrastukset ole mikään maailman tärkein asia vaan elämässä tulee keskittyä paljon tärkeämpään.
Mikä on sitä ”paljon tärkeämpää”, mihin teillä keskitytään?
Meillä keskitytään kouluun ja harrastuksiin. Mikä on vielä tärkeämpää?
Koulu on tärkeää, harrastukset vain vapaa-ajan täyttämistä jollain, mistä tykkää. Ja uusien taitojen oppimiseen tietty. Nykyisin harrastukset otetaan ihan liian vakavasti. Vanhemmatkin tekevät älyttömiä juttuja lasten harrastusten vuoksi ja käyttävät kaiken vapaa-aikansa ja rahansa siihen, että lapsi voi harrastaa... Mikä siinä ohjatussa harrastamisessa on niin välttämätöntä ja hienoa?
Meillä lapsilla vaihtelevasti harrastuksia. Sovittu, että yksi kalliimpi voi olla, muuten käyvät koulun ilmaisissa tai halvoissa kerhoissa tms. Sovittu myös, että oltava sellainen harrastus, mikä ei vaadi vanhempien osallistumista muuten, kuin kerran viikossa kuljetukset. Hyvin on toiminut. Lapset käyvät tämän ohella sitten meidän kanssa uimahallissa, viedään sisäpelipuistoihin, käydään yhdessä pyöräilemässä ja viihtyvät kavereiden kanssa pihalla pelaten jalkapalloa tai pelaillen mitä vaan. Säästetyt rahat käytetään kesäisin matkusteluun.
Kyllähän ne aika kalliilta vaikuttaa. Minulla lapset vasta 3v ja 6v joten en ihan vielä ole saanut realiteettia (=laskua kouraan) asiaan. Tyttö harrastaa kerran viikossa jumppaa ja se maksaa 80e/kausi. Poika harrastaa myös jumppaa joka maksaa sen 80e/kausi. Tämä on vielä halpaa, vaikka kyllä se 160e sekin kukkarossa tuntui. Poika haluaisi aloittaa jalkapallon eli joku joukkue pitäisi varmaan kevätpuolella sit etsiä.
Minä en lapsena saanut harrastaa koska ei ollut varaa ja koen että jäin paljosta paitsi. Kaverisuhteet ja liikunnallinen elämäntapa etunenässä. Hyvä kun uskalsin jumppatunnille mennä kun koen olevani kuin marsu vedessä.
Siksi omani olen jo pienenä edes johonkin harrastukseen kiikuttanut että siitä tulisi heille pienestä pitäen tuttua käydä liikkumassa ja saada siitä iloa ja itsevarmuutta. Ja hyvää se heidän kehitykselle on ollutkin, niin fyysisesti kuin psyykkisesti ja sosiaalisesti.