Miksi jotkut eivät osaa keskustella loukkaamatta tahallaan toisia?
Mistä tulee tuo käytäntö, joka osalla ihmisistä on netissä, että siinä missä muut kommentoivat asioita niin jotkut tulevat keskusteluun vain solvaamaan toisia henkilökohtaisesti?
En tarkoita siis mitään kauheaa roskapalstaa, vaan esimerkiksi Hesarin kommentointia, jonka pitäisi olla aika asiallista. Ja suurella osalla onkin, mutta sitten on aina niitä jotka kommentoivat koko ajan tyyliin "et sitten tajunnut mitään", "olet täysin väärässä", "et tajua mitään", "kommenttisi on tolkuton". Eli vastaavat näin oikeastaan kaikille ja ihan neutraaleihin asiakommentteihin. Ilman että kuitenkaan itse perustelisivat mitenkään tai esittäisivät vastakkaisen asia-argumentin.
Tämä puhetapa on selkeästi osalla käytössä. Mistä se johtuu? Itselle se on tosi vieras ja todella töykeä. Ja siis kun vastaavat kaikille noin aina kun ovat eri mieltä.
Selityksiä?
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
"Jokainen meistä tuntee henkilön, jonka seurassa kaikki mitä hän puhuu tuntuu typerältä. Tämän henkilön läsnäollessa hän kenties yrittää ilmaista ajatusta, joka hänelle on todella tärkeä ja näyttää arvokkaalta keskustelun aiheelta. Hän ryhtyy pukemaan sitä sanoiksi. Ei tapahdu mitään. Mikään ei osoita, että tuo toinen ihminen tietäisi tai välittäisi, mistä hän puhuu. Hän kohtaa pelkkää ilmeettömyyttä. Hän toivoo, ettei olisi asiaan kajonnutkaan, mutta tästä toiveesta ei enää ole apua. Hän on joutunut harmilliseen tilanteeseen eikä voi muuta kuin tankkailla sanottavaansa laimeaan ja kömpelöön loppuun asti.
Kertoja asenne muuttuu vähitellen kosketuksen tavoittelusta itsepuolustukseksi. Kuten olemme nähneet, tämä merkitsee sitä, että hänen energiansa suuntaus vaihtuu. Alussa hän oli valmis tutkimaan ajatusta ja pyrkimään rakentavaan näkökohtien vaihtoon sen johdosta, mutta nyt hänen asenteensa on muuttunut tietoisuudeksi omasta itsestään. Hänen tarmonsa keskittyy "pakoon", pääsemiseen tilanteesta, johon näin on jouduttu."
Siteeraus Harry ja Bonaro Overstreetin kirjasta "Ihmissuhteemme"
Alkuteoksen nimi on "The mind goes forth"
Sadisti vain nauttii kun saa ilkeillä toisille. Osaisivat he, mutta eivät halua!
Elämässään epäonnistuneita pääasiassa. Tiedän oikeasta elämästäkin pari tuollaista, toinen on lyhytkasvuinen tumppi joten yrittää kai kompensoida sitä olemalla kuusipää ja oneuppaamalla kaikki asiat, mutta sitä toista en ymmärrä. Pitäis olla kaikki elämän valttikortit käsissä ja silti on ihmeellinen mun4pää joka alkaa tölvimään ihan yhtäkkiä. En tajua mikä sitäkin vaivaa.
Heihin on mennyt piru! Näin se on nähtävä.
Osaisivat kyllä keskustella loukkaamatta muita, mutta eivät näin halua toimia. Jotkut nauttivat päästessään hämmentämään toisia.
Ehkä joskus ihmiset kokevat toisen eri mielipiteen jotenkin uhaksi tai jollain oudolla tavalla ajattelevat erilaisen mielipiteen johtuvan toisen "pahuudesta", jolloin eri mieltä oleva muka ansaitseekin ilkeilyt.
Lakkaan usein kokonaan keskustelemasta, jos toinen ei pysy aiheessa vaan rupeaa tarpeettomasti ilkeilemään. Ehkä sellaiset ihmiset oppivat, että sillä tavalla saavat toisen hiljenemään eli luulevat itse "voittaneensa" keskustelun, ja innostuvat siis vain jatkamaan samaan malliin tulevaisuudessakin.
"Jokainen meistä tuntee henkilön, jonka seurassa kaikki mitä hän puhuu tuntuu typerältä. Tämän henkilön läsnäollessa hän kenties yrittää ilmaista ajatusta, joka hänelle on todella tärkeä ja näyttää arvokkaalta keskustelun aiheelta. Hän ryhtyy pukemaan sitä sanoiksi. Ei tapahdu mitään. Mikään ei osoita, että tuo toinen ihminen tietäisi tai välittäisi, mistä hän puhuu. Hän kohtaa pelkkää ilmeettömyyttä. Hän toivoo, ettei olisi asiaan kajonnutkaan, mutta tästä toiveesta ei enää ole apua. Hän on joutunut harmilliseen tilanteeseen eikä voi muuta kuin tankkailla sanottavaansa laimeaan ja kömpelöön loppuun asti.
Kertoja asenne muuttuu vähitellen kosketuksen tavoittelusta itsepuolustukseksi. Kuten olemme nähneet, tämä merkitsee sitä, että hänen energiansa suuntaus vaihtuu. Alussa hän oli valmis tutkimaan ajatusta ja pyrkimään rakentavaan näkökohtien vaihtoon sen johdosta, mutta nyt hänen asenteensa on muuttunut tietoisuudeksi omasta itsestään. Hänen tarmonsa keskittyy "pakoon", pääsemiseen tilanteesta, johon näin on jouduttu."
Siteeraus Harry ja Bonaro Overstreetin kirjasta "Ihmissuhteemme"