Inhottavin hoitotoimenpide?

Hammaskiven poisto ei tunnu miltään.

Murtunut selkänikama oli tuskallinen. Taustalla mm. aivoleikkaus ja rankat syöpähoidot.

Musta inhottavin on kivuliain. Se hamnaskiven pousto ultraäönellä vihloo mukavasti. Parissa raossa sitä oli syvemmällä ja sattui oikeasti se koukulla kaivelu.

Mä valitsisin koska tahansa synnytyksen (23 h, epiduraalipöllyissä, työn tulos silloin 4,2 kg, nyt 63 kg) vuosittaisen kolonoskopian tilalle, helvetti. Vuosikausia sain buranaa kipulääkkeeksi. Toimitus jäi yleensä kesken, kun itkin ja huusin pöydällä. Viime kerralla primitiivireaktion "stana mun hanuriin työnnetä enää ikinä mitään" jälkeen i.v. -kipulääkkeet ja tadaa, tutkimus onnistui, tosin oli yhtä pihalla kuin synnyttäessäni. - Crohnikko

Mulle nyt ei juurikaan ole sen isompia hoitotoimenpiteitä tehty mutta kaikki vähänkin epämukavat ja kivuliaat on inhottaneet. Hampaiden poraus on ollut kamalinta, sen jälkeen varmaan puudutuspistokset kun poistettiin luomia ja lopuksi hemoglobiinin ottaminen ja rokotukset. Vähällä olen päässyt mutta noh, mulla on aika heikko kipukynnys. 

Hampaan poraaminen ilman puudutusta.

Vihaan sisätutkimuksia. En vain tykkää että joku vieras tunkee sormiaan sisääni ja vielä tunnustelee sielä ympäriinsä.

Mahan kuvantaminen...

Virtsarakon tähystys.

virtsarakon tähystys. Olin synnyttänyt pari  kuukautta ennen tuota ja saanut neljännen asteen repeämät.

Se ei kuitenkaan ollut mitään tuohon tähystykseen verrattavissa. Rakkoni normaalia huomattavasti pienempi ja täyttivät sen aivan ylitäyteen. Verta tuli valumalla ja kipu oli jotain aivan kamalaa, joutuivat keskeyttämään toimenpiteen. Tuohon en enään suostu kuin nukutettuna.

Poskionteloiden punkteeraus

Mäkin kannatan tuota hammaskiven poistoa. On kyllä niin v*ttumainen toimenpide että ohhoh, siitäkin huolimatta että käyn kerran vuodessa, harjaan hampaat kahdesti päivässä, lankaan ja käytän suuvettä. Silti sitä aina vähän ehtii kertyä. 

Mitään ihan kauheita toimenpiteitä mulle ei ole kyllä tehty, mutta kuparikierukan asennus (lähinnä kai se kohdun mittaus) ja kolmesta kohtaa murtuneen sormen "paikoilleen" vetäminen ilman puudutuksia ja kipulääkettä heti päivystyksen vastaanotossa ennen mitään röngteneitä ovat kyllä molemmat olleet todella ikäviä. Sormi siis paljastui röngtenissä niin tohjoksi, että se piti leikata ja raudoittaa, en sitten tiedä, että pahensiko tuo paikoilleenvetämisyritys tilannetta, mutta ei se sitä ainakaan auttanut.

Kolonoskopia, ehdottomasti!

Papa. Sattuu. Kohtu jotenkin takana ja vaikeasti päästävissä.

Isovarpaan puudutus tai korvien puhkaisu.

Jalkapohjan puudutus. Sattuu niin paljon, että jos vielä joskus saan lasinsirun jalkapohjaani, annan kaivaa sen ulos ilman puudutusta. Ei voi sattua enempää kuin se puudutuspiikki, joka tuntui menevän luuhun asti.

Vierailija kirjoitti:

Kolonoskopia, ehdottomasti!

Tätä harkitsin mutta kyllä vain viisauden hampaan repiminen oli pahempaa. Irti nitkuttaminen kesti yli tunnin ja kokoaika pelko että koko poski halkeaa mukana. Lopputuloksena verta vuosi yli viikon verran ja puoli naamaa mustana. Kolonoskopia on epämiellyttävä mutta kokonaisuutena kevyttä verrattuna tuohon.

Toipuminen leikkauksesta, johon jouduin rattijuopon ajettua päälleni kävelytiellä. Minulla oli useampiin luihin ruuvailtu metallilevyjä, sahailtu ja rassailtu, ja voi taivas se kipu leikkauksen jälkeen. Itse murtumien tuottama kipu ei ollut yhtään mitään leikkauksen jälkeiseen verrattuna. Ja hullua kyllä, kun tulin sairaalaan, minulle tupattiin heti äkkiä kovia kipulääkkeitä, kun nähtiin vammani, mutta leikkauksen jälkeen taisin saada pari tablettia jotain toimivaa, sen jälkeen piti käsikauppalääketasoisilla pärjätä.

Vierailija kirjoitti:

Toipuminen leikkauksesta, johon jouduin rattijuopon ajettua päälleni kävelytiellä. Minulla oli useampiin luihin ruuvailtu metallilevyjä, sahailtu ja rassailtu, ja voi taivas se kipu leikkauksen jälkeen. Itse murtumien tuottama kipu ei ollut yhtään mitään leikkauksen jälkeiseen verrattuna. Ja hullua kyllä, kun tulin sairaalaan, minulle tupattiin heti äkkiä kovia kipulääkkeitä, kun nähtiin vammani, mutta leikkauksen jälkeen taisin saada pari tablettia jotain toimivaa, sen jälkeen piti käsikauppalääketasoisilla pärjätä.

Olen pahoillani. Toivottavasti tekijä tuomittiin ja sait korvauksia kivusta ja särystä.

Tähän mennessä pipellenäytteenotto eli kohtunäyte. Olin ennen sitä synnyttänyt noin 6 viikkoa sitten ja mulla epäiltiin jääneen istukanpalasia kohtuun, joten siksi tuo näyte otettiin. Mä en ymmärtä miten se sattuikin niin hemmetin hirveästi. Kun tuntuu, että joitain ei tuon näytteen otto juurikaan satu. Mulla on mielestäni hyvä kipukynnys, mutta tuon näytteen otto aiheutti kivun lisäksi ihan pahankin olon.