Mikä on, kun ihastuu kaikkiin ihmisiin, jotka ovat ystävällisiä muuten vaan tai tylnsä vuoksi?

Terapia.

Olin itse varsinkin nuorempana ihan samanlainen. Ei siinä mitään pahaa ole. Paljon surullisempaa on lukea ihmisistä, jotka eivät tunnu ihastuvan koskaan.

m42

Hyvä että olet herännyt pohtimaan asiaa. Omalta kohdaltani sanoisin näin että vuosien varrella ollut esim. yksinäisiä miehiä tuttuina tai kavereina ja nykyään joitakin Facessa. Heidän yksinäisyys surettaa ja haluaisin olla ystävällinen mutta joudun olemaan vain hieman viileän kohtelias koska yhtään jos enemmän ystävällisempi niin miehet tarttuvat ja tarrautuvat siihen kuin 'viimeiseen oljen korteen' eli tulkitsevat empatian että olisin heistä kiinnostunut jne. Eli sitä joutuu olemaan hieman 'tyly' jottei omaa ymmärrystä esim. yksinäisyydestä tulkita väärin.

Löydätkö lapsuudestasi hylkäämistä tai etäistä käytöstä vanhempien osalta? 

Asperger

Mieheni on samanlainen. Ei vain tyydy hiljaa ihailemaan, vaan etsii puhelinnumeron ja alkaa häiriköidä viesteillä - ihme ettei kukaan ole tehnyt rikosilmoitusta.

Minulla oli joskus myös tuollainen vaihe, aika kiusallinen toisaalta. Ehkä se johtui yksinäisyydestä, olin eronnut vähän aikaisemmin ja pari ystävääni oli muuttanut töiden tai opiskelun vuoksi muualle. Tilanne korjaantui kun vaihdoin työpaikkaa, isompi työyhteisö ja enemmän asiakkaita riitti täyttämään sosiaalisuuden tarpeet. Pidempien työpäivien vuoksi vapaa- aika täyttyi kotihommista ja harrastuksista niin ettei haihatteluun jäänyt enää aikaa ja piti aikuistua muistakin syistä.

Ihan positiivisessa hengessä siis neuvon aloittajaa: hanki elämä, sellainen joka vie aikaasi ja josta nautit. 

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on samanlainen. Ei vain tyydy hiljaa ihailemaan, vaan etsii puhelinnumeron ja alkaa häiriköidä viesteillä - ihme ettei kukaan ole tehnyt rikosilmoitusta.

Oletko ylipainoinen tai yli-ikäinen?

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että olet herännyt pohtimaan asiaa. Omalta kohdaltani sanoisin näin että vuosien varrella ollut esim. yksinäisiä miehiä tuttuina tai kavereina ja nykyään joitakin Facessa. Heidän yksinäisyys surettaa ja haluaisin olla ystävällinen mutta joudun olemaan vain hieman viileän kohtelias koska yhtään jos enemmän ystävällisempi niin miehet tarttuvat ja tarrautuvat siihen kuin 'viimeiseen oljen korteen' eli tulkitsevat empatian että olisin heistä kiinnostunut jne. Eli sitä joutuu olemaan hieman 'tyly' jottei omaa ymmärrystä esim. yksinäisyydestä tulkita väärin.

Löydätkö lapsuudestasi hylkäämistä tai etäistä käytöstä vanhempien osalta? 

Voi ei. Onneksi olen itse onnistunut toistaiseksi piilottamaan omat ihastukseni ja "ylitulkintani" toisten empaattisuudesta. 

Lapsuudessani ei ole hylkäämisiä tai etäistä käytöstä, päinvastoin olen saanut paljon läheisyyttä ja huomiota nin vanhemmiltani kuin isovanhemmiltanikin. 

Sen sijaan viimeiset 7 vuotta olen ollut parisuhteessa miehen kanssa, joka on hyvin epäempaattinen. Olen siis edelleen, mikä on toki syy siihen, etten ole yrittänyt lähestyä ihustuksen kohteitani - ainoastaan haaveillut heistä salaa.

Voisiko empatian ja kiltteyden puute nykyisessä suhteessani olla syy siihen, että etsin näitä ominaisuuksia muista ihmisistä, joka sitten johtaa myös ihastumisiin? Lisänä myös se, että isääni lukuunottamatta kaikki lapsuuteni läheiset, läheisyyttä ja huomiota antaneet aikuiset (äiti ja isovanhemmat), ovat kuolleet.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on samanlainen. Ei vain tyydy hiljaa ihailemaan, vaan etsii puhelinnumeron ja alkaa häiriköidä viesteillä - ihme ettei kukaan ole tehnyt rikosilmoitusta.

Oletko ylipainoinen tai yli-ikäinen?

Olen.

Vierailija kirjoitti:

Olin itse varsinkin nuorempana ihan samanlainen. Ei siinä mitään pahaa ole. Paljon surullisempaa on lukea ihmisistä, jotka eivät tunnu ihastuvan koskaan.

m42

Mukava saada positiivistakin näkökulmaa tähän ongelmatilanteeseen :)

ap

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli joskus myös tuollainen vaihe, aika kiusallinen toisaalta. Ehkä se johtui yksinäisyydestä, olin eronnut vähän aikaisemmin ja pari ystävääni oli muuttanut töiden tai opiskelun vuoksi muualle. Tilanne korjaantui kun vaihdoin työpaikkaa, isompi työyhteisö ja enemmän asiakkaita riitti täyttämään sosiaalisuuden tarpeet. Pidempien työpäivien vuoksi vapaa- aika täyttyi kotihommista ja harrastuksista niin ettei haihatteluun jäänyt enää aikaa ja piti aikuistua muistakin syistä.

Ihan positiivisessa hengessä siis neuvon aloittajaa: hanki elämä, sellainen joka vie aikaasi ja josta nautit. 

Kiitoksia tästä! 

Jotakin tarvettahan tällä alituisella ihastumisella pyrkii tyydyttämään. Ehkä kohdallani on aiemmin mainitsemani läheisyyden ja huomion puute nykyisessä suhteessani. Ehkä. En osaa sanoa. Elämäni sinänsä on hyvin "kiireistä" ja sosiaalista. Tykkään työstäni, jossa saan kohdata paljon ihmisiä ja vaikka päivät venyvät usein pitkiksi ja vastuu painaa harteilla, olen tyytyväinen. Minulla on muutama aikaa vievä harrastus, joista pidän ja joihin olen sitoutunut. Myös laaja läheisten ystävien piiri löytyy. 

Silti näyttää löytyvän aikaa haihatteluun ja haaveiluun...

sp

Saat noilta kohteilta jotain mitä tarvitset ja haluaisit enemmän ja siksi toivot että he haluaisi olla kanssasi.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että olet herännyt pohtimaan asiaa. Omalta kohdaltani sanoisin näin että vuosien varrella ollut esim. yksinäisiä miehiä tuttuina tai kavereina ja nykyään joitakin Facessa. Heidän yksinäisyys surettaa ja haluaisin olla ystävällinen mutta joudun olemaan vain hieman viileän kohtelias koska yhtään jos enemmän ystävällisempi niin miehet tarttuvat ja tarrautuvat siihen kuin 'viimeiseen oljen korteen' eli tulkitsevat empatian että olisin heistä kiinnostunut jne. Eli sitä joutuu olemaan hieman 'tyly' jottei omaa ymmärrystä esim. yksinäisyydestä tulkita väärin.

Löydätkö lapsuudestasi hylkäämistä tai etäistä käytöstä vanhempien osalta? 

Susta tulee tosi ylimielinen vaikutelma

Onko se paha asia? Voihan ihmisistä pitää ja heistä olla kiinnostunut ilman että heihin takertuu tai alkaa sänkyhommiin.

Se että viehättyy ihmisistä, näkee heissä jotain kaunista ja rakastamisenarvoista, on harvinainen ja hieno lahja.

Olen lukenut että mm. narsisti ja myös psykopaatit tunnistavat vaistomaisesti toisensa ja viehättyvät usein toisistaan. Eivät yleensä parisuhteeseen asti.

Ehkä sinäkin viehätyt poikkeuksellisen herkistä empaatikoista. Löydät heistä sielunveljeyttä. Tunnistatte toisenne vaistomaisesti "samaa maata" oleviksi.

Itse ihastun myös helposti ja olen todennut syyksi sen, että isäni ei ollut lapsuudessa läsnä. Asiaa helpotti hieman se kun tajusin, että isäni minua kuitenkaan ole hylännyt, vaan auttaa nyt aikuisen aina jos vaan voi. 

Onko sinua kohdeltu väärin jossakin vaiheessa elämääsi? Jätetty huomiotta?

Voisi kieliä sellaisesta. Kyllä itsekin viehätyn kohteliaista ihmisistä, etenkin jos he vielä ovat hyvännäköisiä, mutta se on vain siinä tilanteessa. En jää heitä sen koommin miettimään, ellen sitten mainitse jollekin miellyttävästä kohtaamisesta ystävällisen ihmisen kanssa. He kun ovat harvinaisia nykyään.

Mulla hiukan sama tilanne, tein siitä aloituksenkin. En tosin ihastu varsinaisesti enkä hoitajiin tms, vaan jään miettimään liikaa ihmisiä (miehiä) jotka osoittavat kiinnostusta minuun tms. He onnistuvat häiritsemään mielenrauhaani ja suhdettani jotenkin vaikka en halua vaihtaa miestä ja rakastan häntä todella syvästi.

Täältä saatujen kommenttien avulla tajusin, että syy on muuten hyvän suhteeni yhdessä puutteessa, mieheni vähäisissä seksihaluissa. Maskuliinisten, jopa härskin häpeämättömästi vihjailevien (mutta silti verhoillusti eli ei alatyylisesti) miesten kiinnostus liikuttaa jotain sisälläni. Kun ei oma mies tee niin. Toinen syy on varmaan se että olen hsp jollain tasolla, eli en osaa suhtautua ihmisiin kevyesti jolloin alan vatvoa myös tämmöisiä tyrkyllä olevia miehiä, he pääsevät tai tunkevat niillä kommenteillaan liian lähelle ja sen jälkeen alan ajatella heitä liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko sinua kohdeltu väärin jossakin vaiheessa elämääsi? Jätetty huomiotta?

Voisi kieliä sellaisesta. Kyllä itsekin viehätyn kohteliaista ihmisistä, etenkin jos he vielä ovat hyvännäköisiä, mutta se on vain siinä tilanteessa. En jää heitä sen koommin miettimään, ellen sitten mainitse jollekin miellyttävästä kohtaamisesta ystävällisen ihmisen kanssa. He kun ovat harvinaisia nykyään.

Kuten tuossa aiemmin mainitsinkin, on nykyinen kumppanini lähes empatiakyvytön. En koe saavani häneltä sellaista läheisyyttä ja huomiota, mitä toivoisin saavani kumppaniltani. Aiemmissa parisuhteissani olen saanut läheisyyttä ja huomiota, joten tiedän, että suhteessa voi olla sellaistakin...

Hyvänä esimerkkinä se, kun menetin lyhyen ajan sisällä useita läheisiä ihmisiä ja läheisen äitini menehdyttyä mieheni tokaisi tyyliin "voi voi, koitahan nyt ryhdistäytyä ja olla vähemmän herkkänahkainen". Mies sinänsä kyllä "hoitaa velvollisuutensa", mutta en saa häneltä tukevaa olkapäätä - kun tarvis on. Sitten eteeni tupsahtaa miellyttävä ja kiltti talkkari, tai vielä pahempaa (parempaa?) empaattinen lääkäri, olen mennyttä naista. Istun illan kotona haaveillen tuosta eteeni tupsahtaneesta kiltistä olennosta. 

Kyllä tämä on vähän turhauttavaa.

ap

No ap, nyt mitä kerroit miehestäsi niin kuulostaa hyvin kylmältä ja epämiellyttävältä. Kannattaisi tässä tapauksessa ottaa todesta nuo tuntemukset ja vaihtaa kiltimpään.

t. 17

Olen itse samanlainen. 'Ihastun' helposti minulle ystävällisiin asiakaspalvelijoihin. Haluaisin kuitenkin enemmän olla heidän ystävänsä kuin seurustelukumppani. Kai tuo piirre johtuu siitä, ettei lapsena ole saanut tarpeeksi positiivista huomiota tai läheisyyttä vanhemmiltaan. Siitä jää sitten sellainen tyhjä läheisyyden kaipuun kuoppa, jota koettaa täyttää aina kun mahdollista. Eihän siitä suurta haittaa ole, kunhan pitää oman toimintansa asiallisena eikä innostu liikaa toisen hymystä tai sanoista.