Sonja, 34, on päättänyt, ettei koskaan hanki lapsia – yhä useampi suomalaisnainen tekee saman ratkaisun: ”En halua vangiksi elämään, jota en halua”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on maailma sekaisin, kun lapsiperhe-elämä nähdään vankilana. Todellisuudessa lapsettomat eivät ymmärrä, millaista iloa ja onnea lapset elämään tuovat. Sellaista, ettei mikään muu asia elämässä tuota vastaavanlaista ilon ja onnen tunnetta.

Esim tätä palstaa lukemalla todellakin ei voi välttyä ajatukselta, minkälainen vankila koti, perhe, lapset ja avioliitto ihmisille ovat. Yhtä vaikerointia ja kysymyksiä, miten sitä kaikkea pääsee pakoon. Lapsen ensirääköisystä lukien pitää päästä markettiin, kahviloihin, ulkomaille ilman lapsia, seksilomalle miehen kanssa, kavereiden kanssa baareihin hillumaan, harrastuksiin, töihin takaisin. Riidellään miehen kanssa, kuka joutuu lapsen kanssa olemaan enemmän, ja valitetaan yllättyneinä, että ystävät ja sukulaiset eivät hoidakaan lasta.

Mutta tässähän sinä kiteytät juuri ne asiat mitä lapsiperheiltä puuttuu. Ex tempore tekemiset pannassa 15 vuotta, seksielämä lässähtää, kumppani ärsyttää ja omakin naama v'tuttaa. Itse lähden töihin joka aamu hymyssä suin. Isoksi osaksi juuri sen takia että päätin lapsettoman herrasmiehen elämän. Tinderistä harrastan yh-äitejä, koska heiltä saa helposti. Hatussa satoja sulkia. Win-win.

Varakas herrasmies Oulusta. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on maailma sekaisin, kun lapsiperhe-elämä nähdään vankilana. Todellisuudessa lapsettomat eivät ymmärrä, millaista iloa ja onnea lapset elämään tuovat. Sellaista, ettei mikään muu asia elämässä tuota vastaavanlaista ilon ja onnen tunnetta.

Esim tätä palstaa lukemalla todellakin ei voi välttyä ajatukselta, minkälainen vankila koti, perhe, lapset ja avioliitto ihmisille ovat. Yhtä vaikerointia ja kysymyksiä, miten sitä kaikkea pääsee pakoon. Lapsen ensirääköisystä lukien pitää päästä markettiin, kahviloihin, ulkomaille ilman lapsia, seksilomalle miehen kanssa, kavereiden kanssa baareihin hillumaan, harrastuksiin, töihin takaisin. Riidellään miehen kanssa, kuka joutuu lapsen kanssa olemaan enemmän, ja valitetaan yllättyneinä, että ystävät ja sukulaiset eivät hoidakaan lasta.

Mutta tässähän sinä kiteytät juuri ne asiat mitä lapsiperheiltä puuttuu. Ex tempore tekemiset pannassa 15 vuotta, seksielämä lässähtää, kumppani ärsyttää ja omakin naama v'tuttaa. Itse lähden töihin joka aamu hymyssä suin. Isoksi osaksi juuri sen takia että päätin lapsettoman herrasmiehen elämän. Tinderistä harrastan yh-äitejä, koska heiltä saa helposti. Hatussa satoja sulkia. Win-win.

Murhaaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on maailma sekaisin, kun lapsiperhe-elämä nähdään vankilana. Todellisuudessa lapsettomat eivät ymmärrä, millaista iloa ja onnea lapset elämään tuovat. Sellaista, ettei mikään muu asia elämässä tuota vastaavanlaista ilon ja onnen tunnetta.

Esim tätä palstaa lukemalla todellakin ei voi välttyä ajatukselta, minkälainen vankila koti, perhe, lapset ja avioliitto ihmisille ovat. Yhtä vaikerointia ja kysymyksiä, miten sitä kaikkea pääsee pakoon. Lapsen ensirääköisystä lukien pitää päästä markettiin, kahviloihin, ulkomaille ilman lapsia, seksilomalle miehen kanssa, kavereiden kanssa baareihin hillumaan, harrastuksiin, töihin takaisin. Riidellään miehen kanssa, kuka joutuu lapsen kanssa olemaan enemmän, ja valitetaan yllättyneinä, että ystävät ja sukulaiset eivät hoidakaan lasta.

Täällä tuodaan kaikki kärjistetysti esille, itse en usko kaikkea mitä täällä puhutaan. Hyvin monet on provoja Ei oma elämäni ainakaan tuollaista ole eikä tuttavapiirini. Tältä palstalta ei kannata etsiä oikeita elämänohjeita. Nimettömänä on niin helppo kirjoittaa kaikkea sontaa. Itsestäni tätä on hauska lukea, nauran vedet silmissä. Mutta tosissani en tätä missään tapauksessa ota. Kuten huomaat, tätäkin väittelyä on jatkunut yli 60 sivua. Hauskempi kuin tositv.

Varakas herrasmies Oulusta. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on maailma sekaisin, kun lapsiperhe-elämä nähdään vankilana. Todellisuudessa lapsettomat eivät ymmärrä, millaista iloa ja onnea lapset elämään tuovat. Sellaista, ettei mikään muu asia elämässä tuota vastaavanlaista ilon ja onnen tunnetta.

Esim tätä palstaa lukemalla todellakin ei voi välttyä ajatukselta, minkälainen vankila koti, perhe, lapset ja avioliitto ihmisille ovat. Yhtä vaikerointia ja kysymyksiä, miten sitä kaikkea pääsee pakoon. Lapsen ensirääköisystä lukien pitää päästä markettiin, kahviloihin, ulkomaille ilman lapsia, seksilomalle miehen kanssa, kavereiden kanssa baareihin hillumaan, harrastuksiin, töihin takaisin. Riidellään miehen kanssa, kuka joutuu lapsen kanssa olemaan enemmän, ja valitetaan yllättyneinä, että ystävät ja sukulaiset eivät hoidakaan lasta.

Mutta tässähän sinä kiteytät juuri ne asiat mitä lapsiperheiltä puuttuu. Ex tempore tekemiset pannassa 15 vuotta, seksielämä lässähtää, kumppani ärsyttää ja omakin naama v'tuttaa. Itse lähden töihin joka aamu hymyssä suin. Isoksi osaksi juuri sen takia että päätin lapsettoman herrasmiehen elämän. Tinderistä harrastan yh-äitejä, koska heiltä saa helposti. Hatussa satoja sulkia. Win-win.

Itselläni on lapsia, ja olen tehnyt sen valinnan tietoisesti. Elin pitkään sinkkuna ja hartain toiveeni oli saada perhe. Tiedostin ja hyväksyin, että se valinta tarkoittaa pitkäksi aikaa luopumista jostain muusta. Nyt lapset alkavat olla jo isoja ja elämässäni on taas aikaa omille harrastuksille jne. Sinä olet tehnyt toisenlaisen valinnan ja olet siihen tyytyväinen ja se on hyvä.

Se mitä EN tajua, on, että halutaan lapset, mutta ei ilmeisesti tiedosteta ollenkaan, miten ratkaisevasti se vaikuttaa elämään. Vaikutukset (raskaat, rajoittavat) ovat kuitenkin vain väliaikaisia. Onko ihminen niin yksinkertainen, että ei osaa arvioida etukäteen asioita, vai vaan niin itsekäs, että on tottunut, että kaikki elämässä pyörii omien mielihalujen välittömän täyttämisen ympärillä. Oma lapsikin hankitaan vain täyttämään itsekkään ihmisen omia mielihaluja eikä ymmärretä, että itsekkyydestä pitäisi siinä vaiheessa kyetä luopumaan, ja ryhtyä antavaksi osapuoleksi omalle lapselle.

V*tuttaa aina kun kuulee, että ihmiset "hankkii" lapsia. Kuulostaa jotenkin todella itsekkäältä. Ihan kuin sanotaan, että lapseton on itsekäs. Sitten kerrotaan miten paljon iloa lapsi tuo... Mites sen lapsen ilo ja onnellisuus? Panostetaanko siihen oikeasti vai onko se lapsen olemassa olo se oman onnellisuuden ruumiillistuma, että sitten voi vaikka puolisonkin pikkuhiljaa unohtaa ja heittää roskiin?

Elämä loppuu sitten kun lapsi kasvaa ja lähtee kotoa, eikä edes tunne tätä tilannetta vaikeana/haikeana.

Lapset on kivoja ja ei niitä vastaan ole mitään, mutta ihan turha tuoda sellaista kulmaa tähän, että lapsi on jokaiselle yhtä kuin onnellisuus. Monesti kyllä tuntuu, että lapsia syntyy eniten niihin perheisiin, jossa vähiten on rahkeita niitä hoitaa. Ja lähinnä siis henkistä puolta tarkoitan.

Vierailija kirjoitti:

Varakas herrasmies Oulusta. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on maailma sekaisin, kun lapsiperhe-elämä nähdään vankilana. Todellisuudessa lapsettomat eivät ymmärrä, millaista iloa ja onnea lapset elämään tuovat. Sellaista, ettei mikään muu asia elämässä tuota vastaavanlaista ilon ja onnen tunnetta.

Esim tätä palstaa lukemalla todellakin ei voi välttyä ajatukselta, minkälainen vankila koti, perhe, lapset ja avioliitto ihmisille ovat. Yhtä vaikerointia ja kysymyksiä, miten sitä kaikkea pääsee pakoon. Lapsen ensirääköisystä lukien pitää päästä markettiin, kahviloihin, ulkomaille ilman lapsia, seksilomalle miehen kanssa, kavereiden kanssa baareihin hillumaan, harrastuksiin, töihin takaisin. Riidellään miehen kanssa, kuka joutuu lapsen kanssa olemaan enemmän, ja valitetaan yllättyneinä, että ystävät ja sukulaiset eivät hoidakaan lasta.

Mutta tässähän sinä kiteytät juuri ne asiat mitä lapsiperheiltä puuttuu. Ex tempore tekemiset pannassa 15 vuotta, seksielämä lässähtää, kumppani ärsyttää ja omakin naama v'tuttaa. Itse lähden töihin joka aamu hymyssä suin. Isoksi osaksi juuri sen takia että päätin lapsettoman herrasmiehen elämän. Tinderistä harrastan yh-äitejä, koska heiltä saa helposti. Hatussa satoja sulkia. Win-win.

Itselläni on lapsia, ja olen tehnyt sen valinnan tietoisesti. Elin pitkään sinkkuna ja hartain toiveeni oli saada perhe. Tiedostin ja hyväksyin, että se valinta tarkoittaa pitkäksi aikaa luopumista jostain muusta. Nyt lapset alkavat olla jo isoja ja elämässäni on taas aikaa omille harrastuksille jne. Sinä olet tehnyt toisenlaisen valinnan ja olet siihen tyytyväinen ja se on hyvä.

Se mitä EN tajua, on, että halutaan lapset, mutta ei ilmeisesti tiedosteta ollenkaan, miten ratkaisevasti se vaikuttaa elämään. Vaikutukset (raskaat, rajoittavat) ovat kuitenkin vain väliaikaisia. Onko ihminen niin yksinkertainen, että ei osaa arvioida etukäteen asioita, vai vaan niin itsekäs, että on tottunut, että kaikki elämässä pyörii omien mielihalujen välittömän täyttämisen ympärillä. Oma lapsikin hankitaan vain täyttämään itsekkään ihmisen omia mielihaluja eikä ymmärretä, että itsekkyydestä pitäisi siinä vaiheessa kyetä luopumaan, ja ryhtyä antavaksi osapuoleksi omalle lapselle.

Ihminen on itsekäs. Koirista luovtaan pitovaikeuksien vuoksi. Kesäkissoja hylätään. Toivon myös, ettei lapsia hommata ajattelematta sitä, mihin se sitoo. Omat lapset aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Voisin ehkä haluta olla isä...viedä lapsia metsälle ja kalaan, leikkiä puistossa, käydä töissä ja elättää perhe...mutta en ikinä voisi olla äiti, sillä tavalla kuin Suomessa äitinä olo käsitetään. Ensin jäädä jopa vuosiksi kotiin, valvoa yöt lapsen vieressä, olla päävastuussa kaikesta, ruuanlaitosta, vaatteista...olla aina se joka joustaa kaikessa. 

On ihana asia, että viimein on mahdollista sanoa olevansa vapaaehtoisesti lapseton. Toki sen moni yhä tuomitsee, koska luulevat elämän olevan helppoa. Vaikket ikinä tiedä mitä taakkoja toinen on kantanut ja kantaa.

Ja miksi se elämä ei saisi olla helppoa? Kerranhan täällä eletään. Se on just sitä kateutta ja katkeruutta kun jonkun muun elämä on helppoa ja itse on valinnut toisin ja tehnyt 4 kakaraa. Eiköhän maailma olisi paljon parempi paikka jos kaikkien elämä olisi helppoa, ihmiset olisi tyytyväisiä elämäänsä ja valintoihinsa. Edelleen ihmiset tekee lapsia kun näin on aina ollut tapana. Oon kuullut lähipiirissä parilta mieheltä joiden nainen raskaana että on jo aikakin hommata lapsi kun itsellä ikää jo 30, miksei sanota että toivoivat lapsen, vaan oli jo aika kun ikää jo sen verran. Kummaltakaan en oo koskaan kuullut että olisivat toivoneet lapsia, toinen heistä on kaverini ja toinen ex mieheni. Exäkin aina vaan kauhisteli kavereidensa perhe-elämää. Näin me lampaat vaan toimii, muiden käskystä.

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat pieniä vain hetken ja kohta jo lentävät omilleen. Suomessa on paljon niitä vanhempia lapsettomia jotka itkevät yksinäisyyttään. Ei sitä ymmärrä 35-vuotiaana.

Lapset VOIVAT vähentää vanhempien yksinäisyyttä vanhuusvuosina, mutta se, että on lapsia ei todellakaan takaa siitä ettet olisi yksinäinen vanhus. Lapset eivät välttämättä esimerkiksi asu lähelläsi (globalisoituvassa maailmassa on hyvinkin todennäköistä tai, jos asut pienellä paikkakunnalla tms.). Omakin mummini on yksinäinen vaikka hänen lapsensa asuvat samassa kaupungissa. Itse (ja siskoni myös) siis asun valitettavasti kaukana hänestä. Vaikka siis lapsesi asuisivat lähelläsi ei se takaa sitä ettetkö olisi yksinäinen. Totta kai olet ehkä vähän vähemmän yksinäinen.

Lapsesi eivät välttämättä myöskään välitä sinusta. Voihan olla, että heitä ei vaan kiinnosta. Toki ehkä epätodennäköistä, jos ovat saaneet normaalin kasvatuksen, mutta mahdollista kuitenkin. Lapsesi saattavat myös kuolla ennen sinua. Heillä on myös oma elämä eivätkä he sen takia kerkeä olla koko ajan sinulle höpöttämässä. Kaikki on mahdollista. Toki ehkä tuo lasten kaukana asuminen on minusta se tämän viestin ensisijainen pointti.

Itse en luultavasti halua lapsia, mutta olen kuullut tuota samaa perustelua, että ei sitten ole yksin vanhuksena. Minä ajattelen kuitenkin niin, että niillä rahoilla, mitkä säästä siinä ettet hommaa lapsia voin sitten ostaa itselleni halutessani paikan vaikka jostain vanhustenkodista, jos siltä tuntuu. Harva vanhus pystyy olemaan koko ajan tekemisissä lastensa tai lastenlastensa kanssa. Toki jotkut pystyvät, mutta harvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat pieniä vain hetken ja kohta jo lentävät omilleen. Suomessa on paljon niitä vanhempia lapsettomia jotka itkevät yksinäisyyttään. Ei sitä ymmärrä 35-vuotiaana.

Lapset VOIVAT vähentää vanhempien yksinäisyyttä vanhuusvuosina, mutta se, että on lapsia ei todellakaan takaa siitä ettet olisi yksinäinen vanhus. Lapset eivät välttämättä esimerkiksi asu lähelläsi (globalisoituvassa maailmassa on hyvinkin todennäköistä tai, jos asut pienellä paikkakunnalla tms.). Omakin mummini on yksinäinen vaikka hänen lapsensa asuvat samassa kaupungissa. Itse (ja siskoni myös) siis asun valitettavasti kaukana hänestä. Vaikka siis lapsesi asuisivat lähelläsi ei se takaa sitä ettetkö olisi yksinäinen. Totta kai olet ehkä vähän vähemmän yksinäinen.

Lapsesi eivät välttämättä myöskään välitä sinusta. Voihan olla, että heitä ei vaan kiinnosta. Toki ehkä epätodennäköistä, jos ovat saaneet normaalin kasvatuksen, mutta mahdollista kuitenkin. Lapsesi saattavat myös kuolla ennen sinua. Heillä on myös oma elämä eivätkä he sen takia kerkeä olla koko ajan sinulle höpöttämässä. Kaikki on mahdollista. Toki ehkä tuo lasten kaukana asuminen on minusta se tämän viestin ensisijainen pointti.

Itse en luultavasti halua lapsia, mutta olen kuullut tuota samaa perustelua, että ei sitten ole yksin vanhuksena. Minä ajattelen kuitenkin niin, että niillä rahoilla, mitkä säästä siinä ettet hommaa lapsia voin sitten ostaa itselleni halutessani paikan vaikka jostain vanhustenkodista, jos siltä tuntuu. Harva vanhus pystyy olemaan koko ajan tekemisissä lastensa tai lastenlastensa kanssa. Toki jotkut pystyvät, mutta harvat.

Juuri näin. Itse muutin aikoinaan opiskelemaan toiselle puolen Suomea, satojen kilometrien päähän vanhemmistani, ja olisin halunnut muuttaa ulkomaille mutta silloin se oli paljon vaikeampaa kuin nyt. Ei ollut maalaistytöllä rohkeutta eikä vanhemmilla osaamista ja varaa tukea. Siksi olen itse yrittänyt parhaani mukaan tukea omaa lastani, että hän pääsisi toteuttamaan omia haaveitaan. Tällä hetkellä hän on kotimaassa puolisoineen, mutta meidänkin välillämme on välimatkaa. Ei ole koskaan tullut mieleenikään odottaa, että hän hoitaisi minua vanhana; luopuisi (ja puoliso myös ) omasta kodistaan, omasta työpaikastaan, omista uratavoitteistaan.

Kun lukee lasten kaltoinkohtelusta ja huonosta kasvatuksesta, tulee mieleen, että niin moni olisi voinut jättää lapset tekemättä.  Kaikille osapuolille parempi.

Missään tapauksessa ei pidä hankkia lapsia jos ei ole 100% varma että haluaa vanhemmaksi! Yhdenkään lapsen ei pitäisi syntyä ei-toivottuna, tai kokea olevansa rasite omille vanhemmilleen! On ihan ok olla hankkimatta lapsia, eikä sitä tarvitse erikseen kenellekään perustella!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on maailma sekaisin, kun lapsiperhe-elämä nähdään vankilana. Todellisuudessa lapsettomat eivät ymmärrä, millaista iloa ja onnea lapset elämään tuovat. Sellaista, ettei mikään muu asia elämässä tuota vastaavanlaista ilon ja onnen tunnetta.

Mikä on motiivisi siihen että olet niin huolissasi muiden ilon- ja onnnen tunteiden saavuttamisesta ja vielä tiedät tasan tarkkaan miten muut ajattelee?!?!

Epäkiitollinen työ. Vanhuudenturvaksi turha. Yksin möllötöt vanhainkodissa.

Maailmassa liikaa ihmisiä.

On paljon ihmisiä joilla ei pitäisi olla lapsia eli hyvä ettei hanki jos hiukankin epäilyttää.

Ei se ole mikään kokeilun asia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on maailma sekaisin, kun lapsiperhe-elämä nähdään vankilana. Todellisuudessa lapsettomat eivät ymmärrä, millaista iloa ja onnea lapset elämään tuovat. Sellaista, ettei mikään muu asia elämässä tuota vastaavanlaista ilon ja onnen tunnetta.

Älä viitsi. On ihan selvää, että ilman lapsia on ihanaa ja helppoa elää - ja sen tietää jokainen, jolla on lapsia.

Vielä kun saataisiin kehitysmaiden ihmiset ymmärtämään että lapsia ei kannata hankkia.

En itse halua lapsia koska en pidä pikkuvauvoista enkä koe mitään velvollisuutta lapsia hankkia. En hanki myöskään lemmikkiä koska en ole eläinrakas. Miksi pitäisi? Tämä ei tarkoita että olisin lapsi- tai eläinvihamielinen. Hanki sinä lapsia niin paljon kuin sielu sietää ja täytä tämä maa.

Vihaan lapsia. Siihen ei auta lässytykset siitä kuinka elämä on niin ihkudaalollipop lasten kanssa. Täälläkin miljoona alotusta kun äipät itkeenyyhoutta, rahattomuutta, lastensa kurittomuutta, isän passiivisuutta, nukkumattomia öitä, jatkuvaa kriisiä yms. On todella hyvä että minulla on valinnanmahdollisuus olla niitä hankkimatta.

On helppo olla haluamatta kun on vielä siinä iässä että on mahdollista raskautua. Mutta kun tuo mahdollisuus väistämättä iän myötä menee, niin silloin saattaa alkaa kaduttamaan... Enää se ei olekaan oma valinta vaan luonnon valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vielä kun saataisiin kehitysmaiden ihmiset ymmärtämään että lapsia ei kannata hankkia.

Ne tarttis ehkäisyä ja tytöt kouluun! Sillä se tilanne ratkeaisi. Mutta kun tyhmät, sivistymättömät miehet hallitsee niin liika-kansoitus on lopputulos.

Miksi tällaista pitää oikein julistaa?

Voimaantumistako?