Sonja, 34, on päättänyt, ettei koskaan hanki lapsia – yhä useampi suomalaisnainen tekee saman ratkaisun: ”En halua vangiksi elämään, jota en halua”

Vierailija kirjoitti:

Lapsia tehneet taas ei ikinä voi käsittää sitä iloa ja onnea joka tulee osaksi kun saa sinkkuna vapaana toteuttaa niitä uskomattomia hurjia unelmia joita ei olisi ikinä uskonut saavansa. Aivan samoin kun lapset tuo suurta onnea jota ei muualta saa niin myös elämän muut asiat voi tuoda vieläkin suurempaa onnea jota ei ikinä olisi voinut saada jos olisi tehnyt lapsia.

Heh heh. Ja valtaosa veloista viettää sitä tavallista arkea, aamulla töihin ja illalla katsotaan Netflixiä. Nekö ovat hurjia unelmia? Niitä unelmia voi toteuttaa, vaikka niitä lapsiakin on. Serkullani on 3 lasta kahden eri miehen kanssa. Hän on asunut n. 20 vuotta eripuolella maaimaa lastensa kanssa töitä tehden. Ja täytyy sanoa, että maat ja työtehtävät ovat olleet mielenkiintoisia. Nykyisin asuu kotipaikkakunnallaan kolmannen aviomiehensä kanssa. Ja on tämä serkkuni kaikkea muutakin tehnyt, mitä tavikset ei tee. Mitä ovat sinun hurjat unelmat? Lapset eivät ole este unelmien toteuttamiselle, mutta aika monelle riittää se tavallinen arki.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on olemassa laki ja järjestelmä, jonka puitteisssa lapsiperheet ovat tarkan valvonnan alaisena, koko yhteiskunta on valjastettu vahtimaan heitä. Sosiaaliviranomainen voi vangita lapsen pelkän "huolen" perusteella 18 vuotiaaksi asti oman harkintansa perusteella ilman, että hän joutuu todistamaan vanhempien syyllisyyden puolueettomassa oikeudenistunnossa. 

Tästä syystä ei missään nimessä kannata hankkia lapsia Suomessa. 

Oletko ottanut lääkkeet, olet vainoharhainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on maailma sekaisin, kun lapsiperhe-elämä nähdään vankilana. Todellisuudessa lapsettomat eivät ymmärrä, millaista iloa ja onnea lapset elämään tuovat. Sellaista, ettei mikään muu asia elämässä tuota vastaavanlaista ilon ja onnen tunnetta.

Ihan samalla tavalla lapsiperheellisetkään eivät ymmärrä millaista iloa ja onnea lapseton elämä voi jollekin toiselle tuoda. Ei kukaan voi tietää tai määritellä mikä kenellekin suurinta iloa elämässä tuo. Näiden "totuuksien" viljelijät eivät tunnu käsittävän, että he näkevät asiat vain omasta kokemusmaailmastaan käsin. Maailma voi näyttää hyvin erilaiselta eri ihmisille.

Tämö nyt on hölmöintä mitä kuullut.Kyllähän lapsiperheet on eläneet lapsetonta aikaa kauankin ja tietävät myös hyviä puolia mutta päätyneet silti lasten hankintaan.Sori siitä.

Juuri näin! Kyllähän kaikki lapselliset tietävät millaista on enää ilman lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on maailma sekaisin, kun lapsiperhe-elämä nähdään vankilana. Todellisuudessa lapsettomat eivät ymmärrä, millaista iloa ja onnea lapset elämään tuovat. Sellaista, ettei mikään muu asia elämässä tuota vastaavanlaista ilon ja onnen tunnetta.

Ihan samalla tavalla lapsiperheellisetkään eivät ymmärrä millaista iloa ja onnea lapseton elämä voi jollekin toiselle tuoda. Ei kukaan voi tietää tai määritellä mikä kenellekin suurinta iloa elämässä tuo. Näiden "totuuksien" viljelijät eivät tunnu käsittävän, että he näkevät asiat vain omasta kokemusmaailmastaan käsin. Maailma voi näyttää hyvin erilaiselta eri ihmisille.

Tämö nyt on hölmöintä mitä kuullut.Kyllähän lapsiperheet on eläneet lapsetonta aikaa kauankin ja tietävät myös hyviä puolia mutta päätyneet silti lasten hankintaan.Sori siitä.

Aivan, tottakai ovat eläneet lapsetonta aikaa, mutta he ovat kokeneet sen omasta kokemusmaailmastaan käsin. Yhä edelleen on kyse siitä, että samat asiat voivat merkitä eri ihmisille hyvin eri asioita. Mikä tuo iloa ja onnea toiselle voi tuoda toiselle ahdistusta ja onnettomuutta. Ihan uskomatonta, että sitä on niin vaikea ymmärtää.

Minustaki on käsittämätöntä että vela "tietää" että äitiys ei tekisi häntä onnelliseksi KOKEMATTA sitä itse.

Voiko sen lapsen palauttaa, jos ei nautikkaan äitiydestä?

Sen voi antaa adoptoitavaksi. Tai isälleen. Lapsella kun on isäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on maailma sekaisin, kun lapsiperhe-elämä nähdään vankilana. Todellisuudessa lapsettomat eivät ymmärrä, millaista iloa ja onnea lapset elämään tuovat. Sellaista, ettei mikään muu asia elämässä tuota vastaavanlaista ilon ja onnen tunnetta.

Ja sen yhden ilon takia mun pitäisi luopua kaikista niistä iloista mitä mulla on ilman sitä? En halua. Omat iloni on mulle paljon tärkeämpiä kuin se yksi mahdollinen ilo mikä ehkä voisi tulla sen lapsen myötä.

On hyvä, että kaikki ei tee lapsia, koska maailma on jo liikakansoitettu. Mutta se ei pidä paikkaansa, että sinulta viedään kaikki muu elämä ja ilo, kun lapsi syntyy.   Ei se oma elämä lopu lapsen syntymään. Silloin alkaa uusi ja erilainen elämä, ja asiat ehkä muuttaa arvojärjestystä mutta ei ne minnekään katoa. Ei sinun tarvitse luopua omista  iloistasi, ellei ne sitten ole juopottelu ja huumeiden käyttö. Joka iltainen ravintolassa istuminen ei myöskään lapsen kanssa käy, mutta muuten elämä jatkuu iloineen ja murheineen.

Itse en ole koskaan keneltäkään udellut milloin aikovat hankkia lapsia. Se ei minulle kuulu ja ymmärrän hyvin, että kaikki ei lapsia halua.  Ja hyvä niin. Aikamonelle on parempi, ettei niitä lapsia hanki. Ja aikamoni olisi saanut jätää hankkimatta. Mutta se , että lapsi vie äidin koko loppuelämän ja kaikki äidin ilot, ei pidä paikkaansa. Lapsi antaa enemmän kuin ottaa, mutta ei se silti kaikille sovi. 

Hyvä vaan mitä enemmän syntyvyys laskee ja mieluiten Aasian ja Afrikan maanosissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia tehneet taas ei ikinä voi käsittää sitä iloa ja onnea joka tulee osaksi kun saa sinkkuna vapaana toteuttaa niitä uskomattomia hurjia unelmia joita ei olisi ikinä uskonut saavansa. Aivan samoin kun lapset tuo suurta onnea jota ei muualta saa niin myös elämän muut asiat voi tuoda vieläkin suurempaa onnea jota ei ikinä olisi voinut saada jos olisi tehnyt lapsia.

Heh heh. Ja valtaosa veloista viettää sitä tavallista arkea, aamulla töihin ja illalla katsotaan Netflixiä. Nekö ovat hurjia unelmia? Niitä unelmia voi toteuttaa, vaikka niitä lapsiakin on. Serkullani on 3 lasta kahden eri miehen kanssa. Hän on asunut n. 20 vuotta eripuolella maaimaa lastensa kanssa töitä tehden. Ja täytyy sanoa, että maat ja työtehtävät ovat olleet mielenkiintoisia. Nykyisin asuu kotipaikkakunnallaan kolmannen aviomiehensä kanssa. Ja on tämä serkkuni kaikkea muutakin tehnyt, mitä tavikset ei tee. Mitä ovat sinun hurjat unelmat? Lapset eivät ole este unelmien toteuttamiselle, mutta aika monelle riittää se tavallinen arki.

Tulee varmaan se neljäskin lapsi ja oikein kolmannen miehen kanssa.

Hyi helvetti.

Tuo oli vimppa niitti sille, että tulis pennut ees mieleen.

Usein ihmettelen, miksi perheelliset sanovat velojen oikein hehkuttavan valintaansa ainoana oikeana, kun en itse tällaista asennetta huomaa. Jos vela puhuu omasta näkökulmastaan ja siitä, että on onnellinen ilman lapsia, kokeeko joku perheellinen sen niin, että tämä automaattisesti tarkoittaa niiden arvostelemista ja vähättelyä, jotka lapsia haluavat? En muutakaan syytä keksi, miksi joku ottaa sen melkein henkilökohtaisena loukkauksena, kun joku kertoo, ettei lapsia halua.

Kokemukseni mukaan veloilla ei ole mitään ongelmaa ymmärtää, että luonnollisesti suurempi osa ihmisistä niitä lapsia tahtoo, ja hyvä niin. Ymmärrys sen sijaan ei ulotu toiseen suuntaan, ja ne perheellisten tuomitsevatkin kommentit johtavat toisinaan sitten veloilla näihin keskusteluissa nähtyihin ylilyönteihin/kärjistyksiin (ällöttävistä lapsista puhuminen ym.), mitkä ovat kyllä omiaan ruokkimaan sitä negatiivista asennetta, mitä veloja kohtaan osoitetaan (alun perin tietysti aivan tyhjästä), ja vääristämään koko keskustelua. Eli jos nyt ensin perheelliset eivät ottaisi vapaaehtoista lapsettomuutta loukkauksena koko äitiyttä ja vanhemmuutta kohtaan ja reagoisi näistä lähtökohdista, saattaisi keskustelu olla vähän rakentavampaa. Mutta lienee turha toivo, koska lapset ja vanhemmuus on niin herkkä aihe.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on maailma sekaisin, kun lapsiperhe-elämä nähdään vankilana. Todellisuudessa lapsettomat eivät ymmärrä, millaista iloa ja onnea lapset elämään tuovat. Sellaista, ettei mikään muu asia elämässä tuota vastaavanlaista ilon ja onnen tunnetta.

Tässä edelleen odottelen niitä ilon ja onnen tunteita reilun vuoden ikäisen muksun kanssa. Iloa tuottavat asiat ovat lähinnä vähentyneet. Ehkä se tästä sitten muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on maailma sekaisin, kun lapsiperhe-elämä nähdään vankilana. Todellisuudessa lapsettomat eivät ymmärrä, millaista iloa ja onnea lapset elämään tuovat. Sellaista, ettei mikään muu asia elämässä tuota vastaavanlaista ilon ja onnen tunnetta.

Ihan samalla tavalla lapsiperheellisetkään eivät ymmärrä millaista iloa ja onnea lapseton elämä voi jollekin toiselle tuoda. Ei kukaan voi tietää tai määritellä mikä kenellekin suurinta iloa elämässä tuo. Näiden "totuuksien" viljelijät eivät tunnu käsittävän, että he näkevät asiat vain omasta kokemusmaailmastaan käsin. Maailma voi näyttää hyvin erilaiselta eri ihmisille.

Tämö nyt on hölmöintä mitä kuullut.Kyllähän lapsiperheet on eläneet lapsetonta aikaa kauankin ja tietävät myös hyviä puolia mutta päätyneet silti lasten hankintaan.Sori siitä.

Aivan, tottakai ovat eläneet lapsetonta aikaa, mutta he ovat kokeneet sen omasta kokemusmaailmastaan käsin. Yhä edelleen on kyse siitä, että samat asiat voivat merkitä eri ihmisille hyvin eri asioita. Mikä tuo iloa ja onnea toiselle voi tuoda toiselle ahdistusta ja onnettomuutta. Ihan uskomatonta, että sitä on niin vaikea ymmärtää.

Minustaki on käsittämätöntä että vela "tietää" että äitiys ei tekisi häntä onnelliseksi KOKEMATTA sitä itse.

Voiko sen lapsen palauttaa, jos ei nautikkaan äitiydestä?

Sen voi antaa adoptoitavaksi. Tai isälleen. Lapsella kun on isäkin.

Isä jolle on tehty vasektonia, kun ei halua lapsia? Meillä nimittäin on mies tehnyt vasektonian.

1. Et tee lapsia olet epäonnistunut ihminen. Olet kylmä ja julma.

2. Teet sen lapsen "koska täytyy, jotta saadaan veronmaksajia" mutta koet ettei se ole sinun juttusi. Annat lapsen pois. Olet epäonnistunut ihminen sekä kylmä ja julma

Kumman sitä valitsisi?

Mieluummin tuo numero 1. Siinä ei sentään riskeerata omaa kehoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on maailma sekaisin, kun lapsiperhe-elämä nähdään vankilana. Todellisuudessa lapsettomat eivät ymmärrä, millaista iloa ja onnea lapset elämään tuovat. Sellaista, ettei mikään muu asia elämässä tuota vastaavanlaista ilon ja onnen tunnetta.

Tässä edelleen odottelen niitä ilon ja onnen tunteita reilun vuoden ikäisen muksun kanssa. Iloa tuottavat asiat ovat lähinnä vähentyneet. Ehkä se tästä sitten muuttuu.

Onko elämässäsi muuta? Ei se pelkkä lapsi onnea tuo. Minulla on 5v. lapsi ja vuosikaudet olen elänyt omannäköistäni elämää. Lomilla haluan matkustaa, joten me matkustetaan. Koskaan en ole käynyt esim. Puuhamaassa. Matkalle lähdetään vaikka Berliiniin.

Arjessa on harrastukset sekä minulla että miehellä. Vapaa-aikaa saamme järjestettyä usein ja silloin käymme treffeillä. Rahaa riittää vaatteisiin ja kampaamokäynteihin. En tiedä millä tavalla vapaampaa tai parempaa elämä olisi ilman lasta. En koe tarvetta istua baarissa yömyöhään tai nukkua koko päivää. Eläisin aika lailla samoin. Nyt vaan on enemmän rakkautta ympärillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan uskovaisten jänkkäämiseltä. Sitä se kai onkin, Jeesuksessa/lapsissa on Ainoa Oikea Rakkaus ja Valo. Tai päinvastoin.

Naulan kantaan.

Olen vela ja huomannut erään yhdistävän tekijän näissä lapsentekoutelijoissa ja -tuputtajissa. Heille tuntuu olevan ihan yleisestikin mahdotonta ymmärtää ja hyväksyä erilaisia elämänvalintoja. Nämä valinnat voivat olla joko heidän omistaan tai yleisistä normeista poikkeavia. Esimerkiksi eräs kauhisteli ja suorastaan pilkkasi parikymppistä opiskelijatyttöä, joka ei välittänyt käydä baareissa tai bileissä vaan meni mieluummin kuntosalille perjantai-iltana. Toinen taas ihan avoimesti säälii sinkkuja ja olisi naittamassa aina ja kaikkia tuntemiaan parittomia toisilleen. Ja nämä hänen kaavailemansa parit ovat monesti ihan absurdin epäsopusuhtaisia, tyyliin päiväkeskuksessa tonttuja askarteleva kehitysvammainen ja tohtoriksi väitellyt matemaatikko. Monelle se erilaisuus on niin vaikeaa kestää, että ovat valmiita menemään liki järjettömyyksiin, jotta toiset saataisiin elämään heidän määrittelemänsä kaavan mukaisesti.

Aivan ehdottomasti ja ne samat metodit ovat käytössä, kuin on uskonnollisilla lahkoilla/kulteilla eli pakottaminen, syyllistäminen, painostus ja aivopesu. Pelottavaa...

Tuosta on netissä hyvä vertailu, nuo lisääntyjät oikeasti käyttävät samoja menetelmiä kuin kulttien rekrytoijat.

Ne on täsmälleen samat.

Ja jokainen tervejärkinen osaa itse päättää elämästään. En ole vielä jehovantodistajien kokouksiin mennyt, vaikka tuossa ovella käyvät. Eivät ole väkisin mukanaan vieneet.

Olikin kyse samankaltaisuuksista näiden kahden asian välillä, ei kirjaimellisesta fyysisestä läsnäolosta yhdenkään uskonnollisen organisaation kokouksissa. Se tapa, jolla nämä perheelliset yrittävät psykologisen ja henkisen painostuksen keinoin hallita muita ihmisiä ja ohjailla heidän tekemiään valintoja, on hyvin samankaltainen niiden metodien ja keinojen kanssa, joita uskonnolliset yhteisöt käyttävät jäseniinsä. Puhuisin heistä uhreina. Sama sosiaalinen paine/häpäisy korostuu tämän asian suhteen hyvin voimakkaana. Seikka, joka itseäni häiritsee suuresti.

Miksi lapsettomuus aiheuttaa niin voimakkaita ja suuria tunteita kanssaihmisissä? Eihän lapsettomat nyt hyvänen aika asiaa ääneen julistaisi, jos ei vastapuolelta tulisi sen suhteen koko ajan niin paljon kritiikkiä, ja jopa suoranaisen tulikivenkatkuisia ja ilkeitä lausahduksia sekä erilaisia painostamisen muotoja mm. syyllistämällä lapsettomia. Heillä ei olisi mitään tarvetta puolustautua näiltä hyökkäyksiltä, jos muiden ihmisten suhtautuminen heitä kohtaan ei olisi niin äärimmäisen negatiivinen. Toisinpäin tämä kritiikin antaminen on paljon harvinaisempaa, ei paljon kuule velojen suusta yhtä rumaa ja inhottavaa tekstiä perheellisistä, eikä heistä tehdä tuollaisia henkilöön meneviä olettamuksia mm. heidän persoonastaan, elämänarvoistaan ja henkisen kypsyytensä asteesta. 

Miksi olet tuollaisten ihmisten seurassa? Mikään ei varmaan pakota. Kertoo jotain omasta henkisestä kypsyydestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen välillä kateellinen veljelleni siitä vapaudesta mitä hän elää. EI ole lapsia eikä tule. Elää täysin itselleen. Asuu yksin 200 neliön asunnossa ja talous on hyvä. Ei ole riippuvainen kenestäkään. Ei edes suostunut lapseni kummiksi aikoinaan ja se vähän jotenkin loukkasi minua, kun sitä todella halusin. Taloudellisesti hän auttaa minua, kun nyt on huonot ajat minulla ja olen lasten kanssa kolmistaan. Muuten hän on täysin itsenäinen omissa oloissa oleva ihminen. Eilen lainasin hänen autoa, kun lähti Italiaan lomalle. Lentokentällä tuli taas se olotila, että miksi minulla on lapsia. Äkkiä se fiilis meni taas ohi. Aina kun veljeni on läsnä, niin tollanen fiilis tulee.

Tämä on minun ja veljeni tarina :D tosin en kyllä ole käynyt italiassa mutta muuten täsmää, ja kyllä kieltäydyin myös kummiudesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia tehneet taas ei ikinä voi käsittää sitä iloa ja onnea joka tulee osaksi kun saa sinkkuna vapaana toteuttaa niitä uskomattomia hurjia unelmia joita ei olisi ikinä uskonut saavansa. Aivan samoin kun lapset tuo suurta onnea jota ei muualta saa niin myös elämän muut asiat voi tuoda vieläkin suurempaa onnea jota ei ikinä olisi voinut saada jos olisi tehnyt lapsia.

Heh heh. Ja valtaosa veloista viettää sitä tavallista arkea, aamulla töihin ja illalla katsotaan Netflixiä. Nekö ovat hurjia unelmia? Niitä unelmia voi toteuttaa, vaikka niitä lapsiakin on. Serkullani on 3 lasta kahden eri miehen kanssa. Hän on asunut n. 20 vuotta eripuolella maaimaa lastensa kanssa töitä tehden. Ja täytyy sanoa, että maat ja työtehtävät ovat olleet mielenkiintoisia. Nykyisin asuu kotipaikkakunnallaan kolmannen aviomiehensä kanssa. Ja on tämä serkkuni kaikkea muutakin tehnyt, mitä tavikset ei tee. Mitä ovat sinun hurjat unelmat? Lapset eivät ole este unelmien toteuttamiselle, mutta aika monelle riittää se tavallinen arki.

Aika rankka yleistys - mistä sinä tiedät mitä velat elämällään tekevät? Sitä paitsi elämä rei ole mikään jännyyskilpailu. Sen saa käyttää vaikka telkkaria katsoen jos niin haluaa.

Itse olen asunut viidessä maassa, tehnyt mitä omituisempia töitä ja nauttinut elämästä ilman parisuhdetta ja lapsia. Olen käyttänyt tähänastisen elämäni mielenkiintoisesti ja tyytyväisenä valintoihin. Olen myös joskus katsellut Netflixiä - omg.

En todellakaan haluaisi että minulla olisi kolmas aviomies menossa ja lapsia eri isille. En siksi että siinä olisi jotain väärää vaan siksi että en yksinkertaisesti haluaisi sellaista elämää. Se olisi yksi pahimpia painajaisiani. Hyvä serkullesi jos on onnellinen - minäkin olen onnellinen näin kuin elän.

Rehellinen itselleen, jokaisella on vain yksi elämä ja eläköön kukin sen kuinka haluaa. Minulla on kaksi lasta, vankilalta on tuntunut suurimman osan, vaikka rakastankin heitä yli kaiken. Olen hoitanut itse kotona, käynyt töissä samalla. Hoitoapua en ole saanut, mutta enpä ole yhden kerran jälkeen pyytänytkään. Oma valinta.

Nuorempikin on jo lähes aikuinen, joten minun vapaudu vankilasta korttini on pian käytetty ;) Tosin menee vielä jokunen vuosi, kunnes valmistuvat ja rahani ovat taas vain minun...

t. itsekäs paska äiti

Nää lapselliset on niin söpöjä kun ne luulee että "parempi ettet lisäänny" on jonkinlainen loukkaus :D.

Nii'in - todellakin ON parempi etten lisäänny koska en HALUA lisääntyä!

Vierailija kirjoitti:

Nää lapselliset on niin söpöjä kun ne luulee että "parempi ettet lisäänny" on jonkinlainen loukkaus :D.

Nii'in - todellakin ON parempi etten lisäänny koska en HALUA lisääntyä!

Ja paikka missä julistat tätä sanomaa on....

V A U V A .fi

Olisikohan peiliin katsomisen paikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia tehneet taas ei ikinä voi käsittää sitä iloa ja onnea joka tulee osaksi kun saa sinkkuna vapaana toteuttaa niitä uskomattomia hurjia unelmia joita ei olisi ikinä uskonut saavansa. Aivan samoin kun lapset tuo suurta onnea jota ei muualta saa niin myös elämän muut asiat voi tuoda vieläkin suurempaa onnea jota ei ikinä olisi voinut saada jos olisi tehnyt lapsia.

Heh heh. Ja valtaosa veloista viettää sitä tavallista arkea, aamulla töihin ja illalla katsotaan Netflixiä. Nekö ovat hurjia unelmia? Niitä unelmia voi toteuttaa, vaikka niitä lapsiakin on. Serkullani on 3 lasta kahden eri miehen kanssa. Hän on asunut n. 20 vuotta eripuolella maaimaa lastensa kanssa töitä tehden. Ja täytyy sanoa, että maat ja työtehtävät ovat olleet mielenkiintoisia. Nykyisin asuu kotipaikkakunnallaan kolmannen aviomiehensä kanssa. Ja on tämä serkkuni kaikkea muutakin tehnyt, mitä tavikset ei tee. Mitä ovat sinun hurjat unelmat? Lapset eivät ole este unelmien toteuttamiselle, mutta aika monelle riittää se tavallinen arki.

Minun hurjat unelmat on sitä tavallista arkea. Haluan töiden jälkeen nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta, jotta jaksan taas seuraavan työpäivän. Lomilla voin lastata koirat autoon ja lähteä vaeltamaan lappiin 2 viikoksi, yms. Lasten kanssa tälläinen unelmieni arki ei onnistu, enkä halua odottaa 20vuotta, että sellaine on mahdollista, haluan elää nyt ja tässä juuri näin.

Tuolla edellä eräs äiti totesikin äitiydestään:

Nyt vain on enemmän rakkautta ympärillä.

Se minustakin perheessä on parasta:-).

Onpas tämä aihe puhuttanut. Mielestäni pelkän oman onnellisuuden takia ei "hankita" tai olla hankkimatta lapsia. Asetelmat voivat muuttua omassa päässä jos ajattelis että lapsia saadaan eikä hankita? Mielestäni syyt vastaan voisi olla vaikka sellaiset että jos on esim. mielenterveys-, päihde- tai muita ongelmia elämässä niin silloin kannattaa pitäytyä lapsettomana. Myös tukiverkoston puuttuminen ja toistuvat parisuhdeongelmat ovat hälytysmerkkejä. Äkkipikainen ja impulssiivinen ( jopa agressiivinen) luonne on niinikään harkinnan paikka että pystyykö toimimaan lasten kanssa. Lasu heilahtaa nykyään niin helposti ja onhan nykyään enemmän paineita onnistua vanhempana.

Mielestäni tämä on hyvä asia että ihmiset pohtivat vanhemmaksi soveltuvuuttaan ennen tekovaihetta. Ja jos oma onnellisuus on tärkein kriteeri, niin on hyväkin että lapset jää sellaisilta syntymättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää lapselliset on niin söpöjä kun ne luulee että "parempi ettet lisäänny" on jonkinlainen loukkaus :D.

Nii'in - todellakin ON parempi etten lisäänny koska en HALUA lisääntyä!

Ja paikka missä julistat tätä sanomaa on....

V A U V A .fi

Olisikohan peiliin katsomisen paikka.

Voi kuule, aihe vapaa on yks suosituimpia foorumeita suomessa ja vauvoilla ei ole sen suosion kanssa mitään tekemistä, on ihan toissijaista et tää sijaitsee vauvalehden alustalla.