Mies omistaa kotimme ja ilmaisee sen myös

Ap maksaa asumisen juoksevat kulut samalla kun mies kartuttaa asuntovarallisuuttaan: ei näin! Eron tullessa (mikä näyttäisi olevan aika mahdollista) ap ei saa mitään kompensaatiota asumiseen laittamistaan rahoista. No sitä se mies onvarmaan ajatellutkin, kun ei ole halunnut ap:ta osaomistajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo ole sen kummempi tilanne kuin että naimisissa olevalla parilla on avioehto, jolla enemmän omistava suojaa omaa omaisuuttaan.[/

Mutta tilanne jossa omistaja ei maksa *mitään* asumisen juoksevia kuluja vaan vain lainanlyhennykset jotka kartuttavat hänen omaisuuttaan on epäreilu.

Jos teillä muuten menee hyvin, miettisin miten paljon energiaa tähän asumisasiakommentointiin pitää kuluttaa, elämässä tuppaa olemaan niin paljon suurempiakin murheita. Toki ymmärrän että Sinua miehesi puolelta tällainen kommentointi häiritsee.

Sen sijaan osta heti oma sijoitusasunto ja hanki hyvä vuokralainen.

Miehelle maksat puolet yhtiövastkkeesta, oman vesimaksusi ja puolet sähköistä, säästyneet rahat sijoitusasunnon lainan lyhennyksiin.

Muutenkin tilanteessasi, ilman miehen kummallisia huomautuksia, kannattaisi oma asunto olla mahdollisen pahan päivän varalle.

Tsemppiä

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä maksat kaikki talouden ylläpitokulut? Eihän tuossa ole mitään järkeä. 

Ennemmin sinun kannattaisi maksaa vaikkapa sijoitusasuntoa. Asumiskulut pitää laittaa puoliksi. Nythän sinä kartutat miehen omaisuutta.

Onko sinulla omistusasuntoa? Luultavasti ei, muuten et sanoisi kuinka ap kartuttaa miehen omaisuutta. 

Tässä tilanteessa tajuisit kuinka helppoa sinun on kartuttaa omaa omaisuutta asumalla lähes ilmaiseksi avomiehen luona. Ilman muuta laitetaan asumiskulut puoliksi,siihen loppuu sinun loisiminen ja alat maksamaan tosielämästä. Tili näyttää nyt negatiiviselta entisen positiivisen sijaan. 

En ole lukenut ketjua, mutta tuli mieleen, että jos alat puhua samaan tapaan kuin mies. Ehkä se saisi miehen silmät avautumaan, kun laitat sanan MINUN jokaiseen mahdolliseen kohtaan: minun ostamani ruoka, minun laittama ruoka, syö nyt minun ruokaa, onko minun ruokani hyvää, minun siivoama koti, minun valitsema tv-kanava, minun ajatukseni, minun aikomukseni, minun puheeni, minun pyyhkimä pöytä, minun pesemät astiat.

"Annatko sen minun tv-pöydälläni olevan minun telkkarini kaukosäätimen..."  :D :D

Kulta, voit käydä suihkuttamassa itsesi minun vedelläni.

valta alkaa näkyä. Hyvä kun oot saanut sisustaa yhdessä. Joskus sekään ei ole mahdollista.

Miesystäväni on puhunut vähän leikillään, että olisi niin mukava asua minun kanssa yhdessä. Hän pitää todella paljon vasta remontoidusta asunnostani. Hän itse maksaa asunnostaan vuokraa 1100 euroa + kulut päälle.

Oman asuntoni kulut ovat noin 300 euroa kuussa. Eli olisiko teidän mielestä siis oikein, että hän maksaisi minulle vain puolet kuluista eli 150 euroa kuussa? Kahdessakymmenessä vuodessa 36 000 euroa? Ja minä maksain toisen puolen ja kaikki muut mahdolliset kulut taloyhtiön remontteineen?

Itse en tuohon suostuisi vaan pyytäisin ostamaan puolet asunnostani, joka on nyt arvoltaan 400 000 euroa sekä maksamaan puolet kaikista kuluista tulevine remontteineen.  

Joku varmaan ehdottaa muuttamaan edullisempaan asuntoon. Valitettavasti täällä asunnot ovat erittäin kalliita ja asuinmukavuus huononisi huomattavasti , jos muuttaisi pienempään asuntoon. 

Todennäköisesti ei muuteta koskaan yhteen, koska olen niin tottunut nyt asumaan yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Miesystäväni on puhunut vähän leikillään, että olisi niin mukava asua minun kanssa yhdessä. Hän pitää todella paljon vasta remontoidusta asunnostani. Hän itse maksaa asunnostaan vuokraa 1100 euroa + kulut päälle.

Oman asuntoni kulut ovat noin 300 euroa kuussa. Eli olisiko teidän mielestä siis oikein, että hän maksaisi minulle vain puolet kuluista eli 150 euroa kuussa? Kahdessakymmenessä vuodessa 36 000 euroa? Ja minä maksain toisen puolen ja kaikki muut mahdolliset kulut taloyhtiön remontteineen?

Itse en tuohon suostuisi vaan pyytäisin ostamaan puolet asunnostani, joka on nyt arvoltaan 400 000 euroa sekä maksamaan puolet kaikista kuluista tulevine remontteineen.  

Joku varmaan ehdottaa muuttamaan edullisempaan asuntoon. Valitettavasti täällä asunnot ovat erittäin kalliita ja asuinmukavuus huononisi huomattavasti , jos muuttaisi pienempään asuntoon. 

Todennäköisesti ei muuteta koskaan yhteen, koska olen niin tottunut nyt asumaan yksin. 

Kyllähän 36 000 eurolla voisi ostaa aika paljon käsilaukkuja ja muuta kivaa.

Hyyryläinen40 kirjoitti:

Kuinka suhtautuisitte tällaiseen tilanteeseen, joka on arkipäiväistä, ei satunnainen lipsahdus: keskustelemme esim. satunnaisten tuttavien kanssa ja avomieheni puhuu siinä että "minä laitoin mun parvekkeelle..." vaikka minä seison vieressä ja yleisesti tiedossa on, että asumme ja elämme yhdessä. Yleensä ihmisetkin vaistomaisesti näyttävät hetken hämmentyneiltä ja vilkaisevat minua. Tai mies saattaa toisinaan tokaista minulle (erilaisissa asiayhteyksissä, ilman mitään riitaa tms), että "tämä on minun asuntoni", joskus jopa jatkeena, että "minä määrään..." Minusta tuo on äärimmäisen ärsyttävää ja alentavaa. Pahoittan tilanteissa mieleni, en mahda sille mitään.

Fakta onkin, että mies omistaa asunnon. Olemme avoliitossa ja minä muutin 4v. sitten miehen luo. Tämä on kuitenkin meidän yhteinen kotimme. Toki senkin mies myöntää ja itse nimenomaan haluaakin että tunnen olevani kotona. Hän itse ehdotti aikanaan yhteenmuuttoa.

Mies ei halunnut alussa eikä vieläkään, että omistaisin osaa. Ehdotin silloin kun muutimme yhteen sitäkin vaihtoehtoa, että maksaisin asunnosta puolet /ottaisin puolet lainasta harteilleni. Se ei siis tullut kuuloonkaan ja kun asia käsiteltiin, minulle se on ollut ihan vilpittömästi fine. Aluksi hän oli myös sitä mieltä ettei minun tulisi maksaa asumisestani yhtään mitään. Sovimme kuitenkin, että jos minusta itsestäni siltä tuntuu että haluan välttämättä jotain maksaa, niin voin maksaa vastikkeen (maksan kokonaan), veden (maksan molempien) ja sähkölaskun (maksan kokonaan). Niin olen tehnytkin kun tuntuisi kummalliselta ja loismaiselta olla maksamatta mitään. Lainan hoitoon en osallistu. En myöskään remonttikuluihin. Jotain pientä laittoa kuten tapetteja ja maaleja olen halunnut maksaa, ihan vaan omaksi ilokseni. Toki päätös niiden hankinnasta on ollut yhteinen.

Järjestely on toiminut hyvin, olemme yhdessä rakentaneet tästä kotia, minun kädenjälkeni siis näkyy täällä tasavertaisesti (omin päin en ole milloinkaan mitään tehnyt, vaan yhdessä mietitty ja laitettu) eli sikäli tunnen tämän kodikseni. En ole siis aiemmin isommin uhrannut ajatuksia omistussuhteille.

Nyt kuitenkin tuo omistamisen korostaminen on alkanut yleistyessään rassaamaan, olen tullut sille suorastaan allergiseksi. Ekalla kerralla se meni jotenkin ajattelemattomuuden piikkiin, enkä tehnyt asiasta numeroa vaikka pahastuin. Toinen kerta jäi jo kaivelemaan ja nykyisin koko lause saa tosiaan jo niskavillani pystyyn ja olenkin alkanut ajattelemaan, että olisiko minun syytä ruveta katselemaan omaa asuntoa. Ei niin että eroaisimme tai että välttämättä edes muuttaisin sinne, mutta jotta minullakin olisi jotain, tulevaisuuden turva.

Tämä ei edes tunnu enää samalla tavalla kodilta, kun olen nykyisin koko ajan tietoinen siitä, että mikään irtainta lukuunottamatta ei ole minun. En ole todellakaan ollut kärkkymässä mitään omistuksia kun kerran tiedän ettei mies sitä halua, ei se ole ollut minulle ongelma. Ja jos mentäisiin naimisiinkin, MINÄ vaatisin avioehdon, vaikka olen pienituloisempi. En missään nimessä halua hyötyä tässä tms. ja mies tietää sen. Asiasta on puhuttu.

Olen joskus maininnut miehelle tosiaan, että tuollainen pahoittaa mieleni, eikä hän osannut siihen oikein mitään (syytä) sanoa.

Olemme aikuisia, ei yhteisiä lapsia. Miehellä on aikuinen lapsi.

Miten itse suhtautuisitte, mitä tekisitte?

Ai että. Mistä tuollaisia pikku orjattaria löytää? Olisiko seksipalvelujen taso heikentynyt kun mies on alkanut huomautella asemastasi?

Varmaan tiedätte, mutta ihan vaan varmuuden vuoksi muistutan että asuntokauppoja ei tehdä ihan noin vaan keskenään, vaan valitokin haluaa siitä siivunsa. Jos puoliso myy puolet 400 tonnin omakotitlaosta, niin ostaja maksaa siitä 8000€ varainsiirtoveroa. Aika turha lisäkulu, varsinkin jos ollaan naimisissa ja liiton päättyessa tasataan puntit.

Kannattaako kerryttää avokkisi omaisuutta? Mitäpä jos alkaisit suunnitella oman asunnon ostamista? Muuttuisiko avokin mieli...?

En mä maksais vastikkeesta, vedestä ja sähköstä kuin puolet. Miksi ihmeessä maksaisin miehenkin osuuden? Jotain tapetteja voisin maksaa jos ne haluaisin. Mies maksaisi oman kulutuksensa ja oman lainansa.

Vierailija kirjoitti:

Miesystäväni on puhunut vähän leikillään, että olisi niin mukava asua minun kanssa yhdessä. Hän pitää todella paljon vasta remontoidusta asunnostani. Hän itse maksaa asunnostaan vuokraa 1100 euroa + kulut päälle.

Oman asuntoni kulut ovat noin 300 euroa kuussa. Eli olisiko teidän mielestä siis oikein, että hän maksaisi minulle vain puolet kuluista eli 150 euroa kuussa? Kahdessakymmenessä vuodessa 36 000 euroa? Ja minä maksain toisen puolen ja kaikki muut mahdolliset kulut taloyhtiön remontteineen?

Itse en tuohon suostuisi vaan pyytäisin ostamaan puolet asunnostani, joka on nyt arvoltaan 400 000 euroa sekä maksamaan puolet kaikista kuluista tulevine remontteineen.  

Joku varmaan ehdottaa muuttamaan edullisempaan asuntoon. Valitettavasti täällä asunnot ovat erittäin kalliita ja asuinmukavuus huononisi huomattavasti , jos muuttaisi pienempään asuntoon. 

Todennäköisesti ei muuteta koskaan yhteen, koska olen niin tottunut nyt asumaan yksin. 

Kyllä, mun mielestä se olis ihan reilua. Mies maksaa omat kulunsa. Sinä taas maksat omat kulusi ja oman lainasi. Sinunhan se asunto on, ei mies siitä mitään saa mukaansa jos heität hänet pihalle tai kuolet. Miksi mies siis maksaisi sun asuntoa. Remontteihin vois ehkä maksaa jotain pientä kulukorvausta remonttitilille, ehkä 20-50€ kuussa. Tuskin se mies sen enempää sitä sun asuntoa kuluttaa. Onhan sullakin siitä kulumisesta oma osuutes. Mut en mä ymmärrä miksi miehen pitäsi maksaa sulle tuhansia euroja siitä ilosta, että saa asua kanssasi.

Ei hyvää päivää, sinä maksat vastikkeet ja vedet, mutta et koostu siitä mitään. Mies makselee lainaa pois, eli omaisuutta itselleen. 

En jatkais päivääkään noin! Asunto puoliksi molempien nimiin -> mies myy sulle puolet ja hinnassa hyvitetään se, että olet maksanut vastikkeet kokonaan yksin viimeiset 4 vuotta. Jollei kelpaa miehelle, todellakin muuttaisin omaan asap, sillä osoittaa sitten sen, ettei mies välitä sinun tulevaisuudestasi kovinkaan syvällisesti, eikä myöskään koe, että tulevaisuus on teidän yhteinen...  

Vierailija kirjoitti:

Ei hyvää päivää, sinä maksat vastikkeet ja vedet, mutta et koostu siitä mitään. Mies makselee lainaa pois, eli omaisuutta itselleen. 

En jatkais päivääkään noin! Asunto puoliksi molempien nimiin -> mies myy sulle puolet ja hinnassa hyvitetään se, että olet maksanut vastikkeet kokonaan yksin viimeiset 4 vuotta. Jollei kelpaa miehelle, todellakin muuttaisin omaan asap, sillä osoittaa sitten sen, ettei mies välitä sinun tulevaisuudestasi kovinkaan syvällisesti, eikä myöskään koe, että tulevaisuus on teidän yhteinen...  

Miten halvalla naisen pitää saada miehen asunnossa asua, jotta miehen omistus lakkaisi korpeamasta?

Vierailija kirjoitti:

Ei hyvää päivää, sinä maksat vastikkeet ja vedet, mutta et koostu siitä mitään. Mies makselee lainaa pois, eli omaisuutta itselleen. 

En jatkais päivääkään noin! Asunto puoliksi molempien nimiin -> mies myy sulle puolet ja hinnassa hyvitetään se, että olet maksanut vastikkeet kokonaan yksin viimeiset 4 vuotta. Jollei kelpaa miehelle, todellakin muuttaisin omaan asap, sillä osoittaa sitten sen, ettei mies välitä sinun tulevaisuudestasi kovinkaan syvällisesti, eikä myöskään koe, että tulevaisuus on teidän yhteinen...  

Itse olen pitkään asunut tyttöystäväni omistamassa asunnossa ja ihan suosiolla maksanut koko vastikkeen. Molemmat hyötyvät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesystäväni on puhunut vähän leikillään, että olisi niin mukava asua minun kanssa yhdessä. Hän pitää todella paljon vasta remontoidusta asunnostani. Hän itse maksaa asunnostaan vuokraa 1100 euroa + kulut päälle.

Oman asuntoni kulut ovat noin 300 euroa kuussa. Eli olisiko teidän mielestä siis oikein, että hän maksaisi minulle vain puolet kuluista eli 150 euroa kuussa? Kahdessakymmenessä vuodessa 36 000 euroa? Ja minä maksain toisen puolen ja kaikki muut mahdolliset kulut taloyhtiön remontteineen?

Itse en tuohon suostuisi vaan pyytäisin ostamaan puolet asunnostani, joka on nyt arvoltaan 400 000 euroa sekä maksamaan puolet kaikista kuluista tulevine remontteineen.  

Joku varmaan ehdottaa muuttamaan edullisempaan asuntoon. Valitettavasti täällä asunnot ovat erittäin kalliita ja asuinmukavuus huononisi huomattavasti , jos muuttaisi pienempään asuntoon. 

Todennäköisesti ei muuteta koskaan yhteen, koska olen niin tottunut nyt asumaan yksin. 

Kyllä, mun mielestä se olis ihan reilua. Mies maksaa omat kulunsa. Sinä taas maksat omat kulusi ja oman lainasi. Sinunhan se asunto on, ei mies siitä mitään saa mukaansa jos heität hänet pihalle tai kuolet. Miksi mies siis maksaisi sun asuntoa. Remontteihin vois ehkä maksaa jotain pientä kulukorvausta remonttitilille, ehkä 20-50€ kuussa. Tuskin se mies sen enempää sitä sun asuntoa kuluttaa. Onhan sullakin siitä kulumisesta oma osuutes. Mut en mä ymmärrä miksi miehen pitäsi maksaa sulle tuhansia euroja siitä ilosta, että saa asua kanssasi.

No minusta ei ole reilua asua ilmaiseksi toisen asunnossa ja samalla laittaa itse 1100 euroa sijoituksiin kuussa. Sen takia en ikinä suostuisi tuollaiseen systeemiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hyvää päivää, sinä maksat vastikkeet ja vedet, mutta et koostu siitä mitään. Mies makselee lainaa pois, eli omaisuutta itselleen. 

En jatkais päivääkään noin! Asunto puoliksi molempien nimiin -> mies myy sulle puolet ja hinnassa hyvitetään se, että olet maksanut vastikkeet kokonaan yksin viimeiset 4 vuotta. Jollei kelpaa miehelle, todellakin muuttaisin omaan asap, sillä osoittaa sitten sen, ettei mies välitä sinun tulevaisuudestasi kovinkaan syvällisesti, eikä myöskään koe, että tulevaisuus on teidän yhteinen...  

Miten halvalla naisen pitää saada miehen asunnossa asua, jotta miehen omistus lakkaisi korpeamasta?

Mun mies on aina asunut mun omistamassa oktalossa eikä oo maksanut mitään siitä. Mä maksan omat kiinteistöveroni ja muut kulut maksaa kumpi jaksaa (kumman tililtä paremmin irtoaa...). Tasoitellaan sitten maksamalla muitakin laskuja ja toki mun miehellä on usein tapana esim viedä mut jonnekin matkalle tms.

Et ei se aina ole nainen jonka ’pitää’ saada asua ilmaiseksi saati että minä edes kokisin itseni jotenkin hyväksikäytetyksi. Miksi kaikessa nykyään pitäisi mennä taskulaskin kädessä tasan tarkkaan puoliksi?