Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies omistaa kotimme ja ilmaisee sen myös
Hyyryläinen40
26.08.2018 |
Kuinka suhtautuisitte tällaiseen tilanteeseen, joka on arkipäiväistä, ei satunnainen lipsahdus: keskustelemme esim. satunnaisten tuttavien kanssa ja avomieheni puhuu siinä että "minä laitoin mun parvekkeelle..." vaikka minä seison vieressä ja yleisesti tiedossa on, että asumme ja elämme yhdessä. Yleensä ihmisetkin vaistomaisesti näyttävät hetken hämmentyneiltä ja vilkaisevat minua. Tai mies saattaa toisinaan tokaista minulle (erilaisissa asiayhteyksissä, ilman mitään riitaa tms), että "tämä on minun asuntoni", joskus jopa jatkeena, että "minä määrään..." Minusta tuo on äärimmäisen ärsyttävää ja alentavaa. Pahoittan tilanteissa mieleni, en mahda sille mitään.
Fakta onkin, että mies omistaa asunnon. Olemme avoliitossa ja minä muutin 4v. sitten miehen luo. Tämä on kuitenkin meidän yhteinen kotimme. Toki senkin mies myöntää ja itse nimenomaan haluaakin että tunnen olevani kotona. Hän itse ehdotti aikanaan yhteenmuuttoa.
Mies ei halunnut alussa eikä vieläkään, että omistaisin osaa. Ehdotin silloin kun muutimme yhteen sitäkin vaihtoehtoa, että maksaisin asunnosta puolet /ottaisin puolet lainasta harteilleni. Se ei siis tullut kuuloonkaan ja kun asia käsiteltiin, minulle se on ollut ihan vilpittömästi fine. Aluksi hän oli myös sitä mieltä ettei minun tulisi maksaa asumisestani yhtään mitään. Sovimme kuitenkin, että jos minusta itsestäni siltä tuntuu että haluan välttämättä jotain maksaa, niin voin maksaa vastikkeen (maksan kokonaan), veden (maksan molempien) ja sähkölaskun (maksan kokonaan). Niin olen tehnytkin kun tuntuisi kummalliselta ja loismaiselta olla maksamatta mitään. Lainan hoitoon en osallistu. En myöskään remonttikuluihin. Jotain pientä laittoa kuten tapetteja ja maaleja olen halunnut maksaa, ihan vaan omaksi ilokseni. Toki päätös niiden hankinnasta on ollut yhteinen.
Järjestely on toiminut hyvin, olemme yhdessä rakentaneet tästä kotia, minun kädenjälkeni siis näkyy täällä tasavertaisesti (omin päin en ole milloinkaan mitään tehnyt, vaan yhdessä mietitty ja laitettu) eli sikäli tunnen tämän kodikseni. En ole siis aiemmin isommin uhrannut ajatuksia omistussuhteille.
Nyt kuitenkin tuo omistamisen korostaminen on alkanut yleistyessään rassaamaan, olen tullut sille suorastaan allergiseksi. Ekalla kerralla se meni jotenkin ajattelemattomuuden piikkiin, enkä tehnyt asiasta numeroa vaikka pahastuin. Toinen kerta jäi jo kaivelemaan ja nykyisin koko lause saa tosiaan jo niskavillani pystyyn ja olenkin alkanut ajattelemaan, että olisiko minun syytä ruveta katselemaan omaa asuntoa. Ei niin että eroaisimme tai että välttämättä edes muuttaisin sinne, mutta jotta minullakin olisi jotain, tulevaisuuden turva.
Tämä ei edes tunnu enää samalla tavalla kodilta, kun olen nykyisin koko ajan tietoinen siitä, että mikään irtainta lukuunottamatta ei ole minun. En ole todellakaan ollut kärkkymässä mitään omistuksia kun kerran tiedän ettei mies sitä halua, ei se ole ollut minulle ongelma. Ja jos mentäisiin naimisiinkin, MINÄ vaatisin avioehdon, vaikka olen pienituloisempi. En missään nimessä halua hyötyä tässä tms. ja mies tietää sen. Asiasta on puhuttu.
Olen joskus maininnut miehelle tosiaan, että tuollainen pahoittaa mieleni, eikä hän osannut siihen oikein mitään (syytä) sanoa.
Olemme aikuisia, ei yhteisiä lapsia. Miehellä on aikuinen lapsi.
Miten itse suhtautuisitte, mitä tekisitte?
Kommentit (424)
Eihän tuo ole sen kummempi tilanne kuin että naimisissa olevalla parilla on avioehto, jolla enemmän omistava suojaa omaa omaisuuttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä asun yksin vuokralla ja maksan 750/kk yksiöstä. Menevätkö ne rahat "kankkulan kaivoon"? Ostin äsken Lidlistä ruokaa ja söin, menivätkö ruokarahat kankkulan kaivoon? Tankkasin bensaa 60 eurolla, varmaan sekin meni kankkulan kaivoon.
Skenaatirio: Tulee pari yhteistä lasta. Nainen jää muutamaksi vuodeksi kotiin hoitamaan lapset. Hän maksaa vastikkeet, vedet ja sähköt edelleen tietysti säästöistään. Hoitaa lapset, ostelee vaatteet, tekee kaiken lapsiin liittyvän työn, tekee lähes kaiken kotityön. Sitten hän palaa töihin. Elämä on juoksua kodin ja työn välillä. Vastuu lapsista on valahtanut suurimmaksi osaksi naiselle. Hän huolehtii, ostaa, hoitaa, järjestää... Kaiken keskellä hän ei ehdi eikä edes jaksa ajatella mitää sijoittamisia, raha asioita. Kotona vietetyt vuidet ovat sitäpaitsi kutistaneet säästöjä niin, ettei siellä paljon sijoittamiseen enää olisikaan. Ylennys ja palkankorotuskin jäi vauvavuosien aikana saamatta.
Sillä välin mies tekee töitään, käy kotona lepäämässä ja lyhentää lainaa.
Noinkin siinä voi käydä. Nainen, pakene!
Vierailija kirjoitti:
Skenaatirio: Tulee pari yhteistä lasta. Nainen jää muutamaksi vuodeksi kotiin hoitamaan lapset. Hän maksaa vastikkeet, vedet ja sähköt edelleen tietysti säästöistään. Hoitaa lapset, ostelee vaatteet, tekee kaiken lapsiin liittyvän työn, tekee lähes kaiken kotityön. Sitten hän palaa töihin. Elämä on juoksua kodin ja työn välillä. Vastuu lapsista on valahtanut suurimmaksi osaksi naiselle. Hän huolehtii, ostaa, hoitaa, järjestää... Kaiken keskellä hän ei ehdi eikä edes jaksa ajatella mitää sijoittamisia, raha asioita. Kotona vietetyt vuidet ovat sitäpaitsi kutistaneet säästöjä niin, ettei siellä paljon sijoittamiseen enää olisikaan. Ylennys ja palkankorotuskin jäi vauvavuosien aikana saamatta.
Sillä välin mies tekee töitään, käy kotona lepäämässä ja lyhentää lainaa.
Noinkin siinä voi käydä. Nainen, pakene!
Joo, parisuhteet päättyy aina huonosti, ja turvallisinta on, ettei yritäkään. Istukaa yksin niissä vuokrayksiöissänne ettei kukaan mies vaan pääse hyötymään yhteistaloudesta kanssanne senttiäkään. Parempi maksaa kaikki asumiskulut itse. Miehet ovat sikoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Skenaatirio: Tulee pari yhteistä lasta. Nainen jää muutamaksi vuodeksi kotiin hoitamaan lapset. Hän maksaa vastikkeet, vedet ja sähköt edelleen tietysti säästöistään. Hoitaa lapset, ostelee vaatteet, tekee kaiken lapsiin liittyvän työn, tekee lähes kaiken kotityön. Sitten hän palaa töihin. Elämä on juoksua kodin ja työn välillä. Vastuu lapsista on valahtanut suurimmaksi osaksi naiselle. Hän huolehtii, ostaa, hoitaa, järjestää... Kaiken keskellä hän ei ehdi eikä edes jaksa ajatella mitää sijoittamisia, raha asioita. Kotona vietetyt vuidet ovat sitäpaitsi kutistaneet säästöjä niin, ettei siellä paljon sijoittamiseen enää olisikaan. Ylennys ja palkankorotuskin jäi vauvavuosien aikana saamatta.
Sillä välin mies tekee töitään, käy kotona lepäämässä ja lyhentää lainaa.
Noinkin siinä voi käydä. Nainen, pakene!
Joo, parisuhteet päättyy aina huonosti, ja turvallisinta on, ettei yritäkään. Istukaa yksin niissä vuokrayksiöissänne ettei kukaan mies vaan pääse hyötymään yhteistaloudesta kanssanne senttiäkään. Parempi maksaa kaikki asumiskulut itse. Miehet ovat sikoja.
Ei kun ostakaa omat talonne tai sitten 50/50, jos löytyy tarpeeksi hyvä parisuhde. Kenenkään kotipiiaksi ei kannata mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä kulkee se ajallinen raja, jolloin miehen asuntoon muuttaneelle tydeydelle syntyy oikeus miehen asuntovarallisuuteen? Onko lähempänä viikkoa vai kuukautta? Sehän nyt on kuitenkin selvää, ettei miehen luona kuukausitolkulla asuta ilman taloudellista korvausta samalla, kun mies kartuttaa varallisuuttaan. Vain tyhmä jakaa kalleintaan ilmaiseksi.
mies asui kaupungin vuokra-asunnossa ja menin tyypin kanssa naimisiin. Muutin poikani kanssa ja otimme yhdessä isomman, mutta hän oli päävuokralainen ja aikanaan sopimuksen kaupungin kanssa tehnyt.
Maksoin yli puolet vuokrasta.
-> naimisiin kun mentiin, niin kaikki oli hänen.
-> hääti minut makuuhuoneesta pois oman mielensä mukaan
-> minä olin se joka joutui sohvalle nukkumaan
-> hän määräsi mitä televisiosta katsotaan TV makuuhuoneessa
-> lopulta varasteli tavaroitamme, kuten puhelimia ja piilotti ne. VIhkisormuskin katosi hänen kätöihin.
-> Autotalliin ilmestyi kyllä ylimääräisä Jopojakin jotka myi eteenpäin ja varmaan jotain muutakin varastettua. Taisi olla kleptomaani kaiken valehtelun lisäksi.
->muutin pois, kun piilotti pojaltani ruoat joulun jälkeen
-> nyt asun omassa talossani poikani kanssa ja teemme mitä lystäämme, tyyppi meni pikanaimisiin (stalkkasin) ja toivottavasti uusi vaimo on rikkaampi että mies ei ala narsistisoimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Skenaatirio: Tulee pari yhteistä lasta. Nainen jää muutamaksi vuodeksi kotiin hoitamaan lapset. Hän maksaa vastikkeet, vedet ja sähköt edelleen tietysti säästöistään. Hoitaa lapset, ostelee vaatteet, tekee kaiken lapsiin liittyvän työn, tekee lähes kaiken kotityön. Sitten hän palaa töihin. Elämä on juoksua kodin ja työn välillä. Vastuu lapsista on valahtanut suurimmaksi osaksi naiselle. Hän huolehtii, ostaa, hoitaa, järjestää... Kaiken keskellä hän ei ehdi eikä edes jaksa ajatella mitää sijoittamisia, raha asioita. Kotona vietetyt vuidet ovat sitäpaitsi kutistaneet säästöjä niin, ettei siellä paljon sijoittamiseen enää olisikaan. Ylennys ja palkankorotuskin jäi vauvavuosien aikana saamatta.
Sillä välin mies tekee töitään, käy kotona lepäämässä ja lyhentää lainaa.
Noinkin siinä voi käydä. Nainen, pakene!
Sitten 20 vuoden yhteiselon jälkeen mies löytääkin nuoremman ja rakastuu. Nainen saa lähtöpassit miehen asunnosta.
No niin. Voi herran tähden. Voisin maksaa vaikka koko kämpän kaikki kulut, mutta kun mies ei halua. EI HALUA. Hän haluaa omistaa tämän yksin. Ei siis tule kyseeseen, että ottaisin puolet lainasta, ostaisin puolet tai vaikka kokonaan.
Kysymys oli siitä, että pahoitan mieleni miehen puhuessa myös muille ihmisille muodossa "minun parveke, minä laittelin..." Minusta se on outoa. Kuten joku jossain kohtaa totesikin, vaikka asuttaisiin vuokralla jonkun kolmannen osapuolen omistamassa luukussa, tapana on pariskuntana puhua meidän parvekkeesta. Tähän myös näitä kommentteja ja näkökulmia alunperin kaipailin. Raha-asiani ei sinänsä kuulu kenellekään.
Joka tapauksessa hyviä, erilaisia näkökulmia. Ehkä lakkaan ajattelemasta sen enempiä, vaan hankin oman asunnon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just näin. Hanki oma asunto, muutatte sinne yhdessä ja sen jälkeen mies ei voi puhua omasta asunnostaan. Ongelma ratkaistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Skenaatirio: Tulee pari yhteistä lasta. Nainen jää muutamaksi vuodeksi kotiin hoitamaan lapset. Hän maksaa vastikkeet, vedet ja sähköt edelleen tietysti säästöistään. Hoitaa lapset, ostelee vaatteet, tekee kaiken lapsiin liittyvän työn, tekee lähes kaiken kotityön. Sitten hän palaa töihin. Elämä on juoksua kodin ja työn välillä. Vastuu lapsista on valahtanut suurimmaksi osaksi naiselle. Hän huolehtii, ostaa, hoitaa, järjestää... Kaiken keskellä hän ei ehdi eikä edes jaksa ajatella mitää sijoittamisia, raha asioita. Kotona vietetyt vuidet ovat sitäpaitsi kutistaneet säästöjä niin, ettei siellä paljon sijoittamiseen enää olisikaan. Ylennys ja palkankorotuskin jäi vauvavuosien aikana saamatta.
Sillä välin mies tekee töitään, käy kotona lepäämässä ja lyhentää lainaa.
Noinkin siinä voi käydä. Nainen, pakene!
Sitten 20 vuoden yhteiselon jälkeen mies löytääkin nuoremman ja rakastuu. Nainen saa lähtöpassit miehen asunnosta.
Helvetinmoinen osakesalkku kainalossaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Skenaatirio: Tulee pari yhteistä lasta. Nainen jää muutamaksi vuodeksi kotiin hoitamaan lapset. Hän maksaa vastikkeet, vedet ja sähköt edelleen tietysti säästöistään. Hoitaa lapset, ostelee vaatteet, tekee kaiken lapsiin liittyvän työn, tekee lähes kaiken kotityön. Sitten hän palaa töihin. Elämä on juoksua kodin ja työn välillä. Vastuu lapsista on valahtanut suurimmaksi osaksi naiselle. Hän huolehtii, ostaa, hoitaa, järjestää... Kaiken keskellä hän ei ehdi eikä edes jaksa ajatella mitää sijoittamisia, raha asioita. Kotona vietetyt vuidet ovat sitäpaitsi kutistaneet säästöjä niin, ettei siellä paljon sijoittamiseen enää olisikaan. Ylennys ja palkankorotuskin jäi vauvavuosien aikana saamatta.
Sillä välin mies tekee töitään, käy kotona lepäämässä ja lyhentää lainaa.
Noinkin siinä voi käydä. Nainen, pakene!
Sitten 20 vuoden yhteiselon jälkeen mies löytääkin nuoremman ja rakastuu. Nainen saa lähtöpassit miehen asunnosta.
Totta kai saa. Miksei saisi?
Vierailija kirjoitti:
Kolmannen kerran.
Miksi aloittajalla ei ole omaa omistusasuntoa, jos se kerran parilla sadalla eurolla kuukaudessa noin vain järjestyisi?
No voi ny hlvtti. Vastaan vaikka en oo ap. Mikä pari sataa?? Yhtiövastikkeet on kämpän koosta riippuen 300-600 e kuussa, vesimaksut esim meillä 37 e/nuppi, sähkö voi olla riippuen siitä mitä sillä tehdään yllättävän paljon. Meidän pienessä rivarikaksiossa kulut on hiukan vajaa 500 e kuussa. Korot kun laskee päälle, on aika lailla pskan hailee, asuuko vuokralla vai "omistaako".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Skenaatirio: Tulee pari yhteistä lasta. Nainen jää muutamaksi vuodeksi kotiin hoitamaan lapset. Hän maksaa vastikkeet, vedet ja sähköt edelleen tietysti säästöistään. Hoitaa lapset, ostelee vaatteet, tekee kaiken lapsiin liittyvän työn, tekee lähes kaiken kotityön. Sitten hän palaa töihin. Elämä on juoksua kodin ja työn välillä. Vastuu lapsista on valahtanut suurimmaksi osaksi naiselle. Hän huolehtii, ostaa, hoitaa, järjestää... Kaiken keskellä hän ei ehdi eikä edes jaksa ajatella mitää sijoittamisia, raha asioita. Kotona vietetyt vuidet ovat sitäpaitsi kutistaneet säästöjä niin, ettei siellä paljon sijoittamiseen enää olisikaan. Ylennys ja palkankorotuskin jäi vauvavuosien aikana saamatta.
Sillä välin mies tekee töitään, käy kotona lepäämässä ja lyhentää lainaa.
Noinkin siinä voi käydä. Nainen, pakene!
Sitten 20 vuoden yhteiselon jälkeen mies löytääkin nuoremman ja rakastuu. Nainen saa lähtöpassit miehen asunnosta.
Helvetinmoinen osakesalkku kainalossaan.
Säästöt kului kotiäitivuosina. Pienestä palkasta ei vastikkeen, sähkölaskun, vesimaksun, vakuutusmaksujen, ruokakulujen, talouskulujen, lasten vaatekulujen, lasten harrastusmaksujen ja lomailukulujen ym. ym. jälkeen kertynyt säästöön niin paljon, että sillä olisi voinut sijoittaa osakkeisiin.
Mutta onhan naisella hyvät muistot, sekä hyvin kasvatetut jos opiskelemaan muuttaneet lapset. Hän muuttaa yksin pieneen kaupungin vuokrayksiöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On oikein, että kannat oman pienen kortesi kekoon vastikkeen, vesimaksun ja sähkön maksamisen muodossa hyvin halpana "vuokrana", luultavasti vain 350-450 e/kk. Asunto on miehen ostama, omistama ja maksama. Jos olet tyytymätön, järjestä asia toisinpäin.
Epäsuhta on siinä, että vaikka kummatkin maksaa, niin mies itselleen omistusta ja ap:n rahat menevät kankkulan kaivoon.
Miehelle jää erossa maksettu asunto, aplle ei mitään.Ap:nä ostaisin oman pikkukämpän ja muuttaisin sinne. Kyläilisin miehen luona. Vielä jos mies noin mainostaa omaa kämppäänsä.
Nuo on kuluja. Jos pariskunta olisi vuokralle, he maksaisivat monta sataa euroa vuokraa + vastikkeen ja juoksevat kulut. Ap:n osuus noista juoksevista kuluista olisi 50% + vuokraosuus. Nyt hän vain maksaa omat kulut ja miehen osuuden kuluista. Miehen osuutta kuluista ei voi edes verrata puolesta markkinavuokraosuudesta. Ettekö te tajua kuinka paljon te voisitte säästää tällä tavalla omaan pussiin?
Tässä taas on joku ätmi vastaillut nainen vs mies-tyylilleen uskollisena. Ärsyttää nämä naivit puheenvuorot täällä. Ymmärrätkö, että vuokralla ollessaan pariskunta maksaisi yhdessä kulunsa esim sen 800€ puoliksi, eli juurikin se 400€. Oho... missä se säästö nyt on. Eiköhän AP maksa tälläkin hetkellä lähelle tuon määrän. Mitä tekee mies? Pistää saman rahan omaan taskuun eli siihen asuntoonsa. Pariskunnan osapuolet ovat suhteessa keskenään eivät vuokranantajan ja vuokralaisen asemassa toisiinsa nähden. Suhteessa ihmiset tasapuolisesti ottavat toisensa huomioon. Tämä on rakkaudessa aika yleinen juttu, rahastus ja toisesta hyötyminen: se on rakkaudessa vieras käsite ja tällaisesta suhteesta ennen pitkää tulee entinen suhde. Rakkaus katoaa.
Mutta hei, onnea sulle tuleviin mahdollisiin parisuhteisiisi.
Säästö on se 400 euroa, koska kyllä vastikkeet ja juoksevat kulut pitää maksaa myös vuokralla ollessa.
Mitä nää horiset? En oo kyllä ikinä kuullut, että vuokralainen maksais vastiketta 😂😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
Just näin. Hanki oma asunto, muutatte sinne yhdessä ja sen jälkeen mies ei voi puhua omasta asunnostaan. Ongelma ratkaistu.
Näin minäkin tekisin. Mies voisi maksaa vastikkeen, sähköt ja vesimaksut. Ruokakulut ym. maksettaisiin yhdessä ja kotityöt tasan. Remontit tietysti maksaisin itse, koska olisi minun asuntoni. Minusta tämä olisi ihan järkevä ratkaisu. Ja miehen oma asunto sitten aikanaan periytyisi hänen lapselleen. Ja sitten vanhuuden päivät me miehen kanssa vietettäisiin minun asunnossani, ellei erottaisi sitä ennen.
Vierailija kirjoitti:
Ap, turhaan maksat vastiketta ja sähköjä ja mitään muutakaan. Ukko kartuttaa omaa varallisuuttaan maksamalla lainaa ja sinä maksat vastikkeet moiselle tyhmälle ukolle. Ei vaikuta kovin hyvältä tilanteelta. Puhu asiasta suorin sanoin tai lähde.
Miksi ryhdyit tuohon että mies saa omaisuuden ja sinä maksat juoksevat menot. Voisit edes sanoa että minun sähköni, minun veteni, minun huonekaluni...Paras olisi että maksaisit omaa kämppää sinäkin. Ei mies voi olla niin vetävä että pitäisi alistua tuollaiseen. Ihmeteltävää. Säästä edes kuitit että riidan ja pakkoeron tullessa on näyttöä osallisuudestasi maksuihin. Kun kämppä on maksettu mies heittää sinut ulos.
Minun sähköni, minun veteni, minun huonekaluni... 😂👍
Miksi ihmeessä maksat kaikki talouden ylläpitokulut? Eihän tuossa ole mitään järkeä.
Ennemmin sinun kannattaisi maksaa vaikkapa sijoitusasuntoa. Asumiskulut pitää laittaa puoliksi. Nythän sinä kartutat miehen omaisuutta.
Alue: Aihe vapaa
Tässä nyt pointtina ei ollut taloudellinen hyötyminen. Miksi joidenkin on niin vaikea ymmärtää sitä? Ap ei halunnut päästä mahdollisimman halvalla. Hän halusi tuntea kodin kodikseen.