Nainen: Voisitko treffailla itseäsi paremman näköistä miestä?

Minusta Mads Mikkelsen on kympin mies ulkonäkönsä puolesta.

NO olen seurustellut hyvin komean miehen kanssa (komeus tietty aina on subjektiivista) Hän oli myös aika ylimielinen omasta komeudestaan ja viennistään. Ajan myötä miehen todellinen luonne paljastui ja erosimme, onneksi. Ulkonäkö ei tosiaankaan ole tärkein. Onneksi kiinnostun monenlaisista miehistä ja minulla ei ole vain tiettyä miestyyppiä myöskään ulkonäöllä.

Ehkä en, ainakaan sellaisen kanssa joka pitää itseään mua parempana ja sanoo sen ääneen yms. Ja mielestäni miestyyppini ei ole minua paremman näköinen, en halua mitään ”nättiä” miestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä edes kysymys? Kadulla näkee jatkuvasti plösöjä epäviehättävänaamaisia naisia ihan komeiden timmien miesten kanssa.

Tätä minäkin ihmettelen. Silloin kun olin edes hoikka, niin en saanut ketään. En ymmärrä että miten joillekin naisille heidän ulkonäöstään riippumatta riittää miehiä ja vieläpä hyvännäköisiä. Minuun päin ei miehet katso yhtään missään, treffikutsujakaan ei satele. 

Se johtuu luonteesta. Ja siitä salaperäisestä JOSTAIN.

Nuo pistesysteemit ja "tasoteoriat" ovat narsististen paskiaisten keksimiä. Terve ihminen sympatiseeraa toista henkisesti tervettä ihmistä, eikä siinä ole kyse mistään muista pisteistä kuin ehkä samantasoisesta älykkyydestä.

Tärkeämpää kuin pituus, paino, rasvaprosentti, koulutustaso, kieli, väri, taustakulttuuri on se, että ihmiset ymmärtävät toisiaan kommunikoidessaan ja nauttivat samoista asioista.

Ulkonäölle rakennettu parisuhde on tuomittu tuhoon, sillä ihminen vanhenee ja muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Miten kokisit tilanteen jos olet treffeillä ns. 10 pisteen miehen kanssa ja itse olisit 7 tai 8 pisteen nainen? Nolottaisko tilanne ja hivuttautuisit ulos tilanteesta vai uskoisitko itseesi ja pyrkisit saamaan tuon miehen omaksesi?

Minähän treffailin ja sain omakseni, hän kihlasi minut kesällä. Puhut nyt varmaan pelkästään ulkonäöstä siis - sisäisesti olen mieheni mielestä täysi kymppi tietysti.

harmaata joo 

Ei hävettäisi kun se olisi miehen oma valinta.

Eikö teille tallukoille mene jo kaaliin, että te olette ihan itse keksineet koko pistesysteemin ja ettei sillä ole mitään relevanssia parinmuodostuksessa? Jos olisi, te ette olisi yksin, vaan etsisitte itsenne tasoisen kumppanin ja pam, heti natsaisi.

Väitän, että teillä on ensinnäkin epärealistinen kuva itsestänne ja toiseksi epärealistiset odotukset kumppanilta. Siksi ette ikinä löydä sopivaa.

Vika on itsetunnossanne ja myös älyssä. Lisäksi podette vahvaa uskon puutetta siihen, että vaivautuisitte edes tutustumaan ihmiseen, jota kohtaan olette ennakkoluuloisia tämän typeristä typerimmän pistejärjestelmänne vuoksi. Miettikää omaa luonnettanne ja korjatkaa se, niin johan tärppää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai ihmiset voi pistää ulkonäön mukaan objektiiviseen ”paremmuus”järjestykseen, mutta pointti on se, että harva oikeasti haluaa tai edes viehättyy niistä ”kympin” miehistä ja naisista.

Niistä objektiivisesti täydellisistä.

Nämä koetaan kuitenkin subjektiivisesti ja 99% muiden naisten mielestä ”täydellisistä” miehistä on sellaisia, etten koskisi pitkällä tikullakaan.

Joskus ihan huvittaa kun näkee jonkun perusmamman mustasukkaisena peruspertti-miehestään ja mietin vaan, että eikö tuo nainen tajua, ettei se hänen miehensä ole muiden silmissä niin viehättävä kuin juuri hänen silmissään, eli turha mulkoilla.

Mutu on, ettei monikaan sitä tosiaan tajua.

Tämä! Palstamiehille tuntuu jotenkin olevan ihan uskomattoman vaikeaa sisäistää se, että naisten miesmaku on koko skaala. Kaikki päinvastaiset esimerkit, kuten tähänkin ketjuun jaettujen kuvien kirjo, sivuutetaan täysin ja sitkeästi vaan jatketaan jankutusta metsästäjänsilmistä. En ymmärrä, miten monta vastaavaa ketjua vielä tarvitaan?

Tuosta naisten epävarmuudesta sanoessasi tuli mieleeni yksi juttu muutaman vuoden takaa. Tarjosin kerran kaverin miehelle yösijan baari-illan jälkeen, kun oltiin mun kotikulmilla oltu ja kaveri itse oli lopettanut illan meitä muita aikaisemmin (oisko ollut töitä tms seuraavana päivänä) ja vika bussikin oli mennyt. Kaveri soitti varmaan kahdesti perään ja vannotti mua, että ymmärränhän olla koskematta hänen mieheensä. Ei siis soittanut miehelleen vaan mulle! Oli sen toisen puhelun aikana vaikea olla sanomatta jo suoraan, etten koskisi hänen mieheensä pitkällä tikullakaan, vaikka se olisi sinkkukin. Ihmettelin silloin samaa kuin sinä tuossa - luulevatko ihmiset tosiaan, että kaikki pitävät samoja ihmisiä puoleensavetävinä? (Puhumattakaan siitä, millainen epäluottamuslause tuollainen soittelu on sekä minua että miestä kohtaan...)

Toisaalta monet menevät sänkyyn jonkun miehen kanssa vain siksi, että mies sattuu olemaan saatavilla ja seksiä tekee mieli, vaikka mies ei olisikaan erityisen puoleensavetävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

monen nollan mies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ns. "pisteet" selviävät vasta kun on tutustuttu ja opittu millainen mies on kyseessä. 

En ole vielä koskaan  tavannut itseäni "parempaa" miestä, eli henkisesti vahvempaa, hauskempaa, älykkäämpää ja pätevämpää.

Olen itse asiassa alkanut vakavasti ajatella, että naiset ylipäätään ovat miehiä ylemmällä tasolla.

Olen valmis muuttamaan mieltäni, heti kun todistusaineisto sitä edellyttää. Toisin kuin moni mies, joka on siis oletetusti minua heikompi.

No et sitten ole törmännyt minuun. Mutta sellaista se on, monet naiset kuvittelevat olevansa jumalten lahjoja kaikille miehille, ja sitten kun heidän tajuntaansa tupsahtaakin +1000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000 pisteen mies niin eivät raukat tiedä miten suhtautua. Joten suhtautuvat ajatuksella että "tuo mies on homo/pelimies/idiootti/heikko/väkivaltainen/jne..."

Itse asiassa tutkimusten mukaan ylivertaisuusvinouma on yleisemmin miehillä. Naisia taas vaivaa useammin huijarisyndrooma.

Naisila ei tutkimusten mukaan ole myöskään kykyä arvoida miesten tasoa objektiivisesti ja hauskaa naista en ole vielä tavannut.

ohis

Olen huomannut, että kun nainen laskee leikkiä, niin mies ei yleensä tajua sen olevan vitsi vaan ihmettelee, miksi nainen puhuu ihan tosissaan niin typeriä juttuja. En tiedä kumpi osapuoli siinä on huumorintajuton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko Suomessa ylipäätään kovinkaan paljoa 10 pisteen naisia.

Ja miehiä vielä vähemmän.

Kyse oli, että onko naisia ja sinun vastine on siis karjaisu "mut ku miehet!". Ei hyvää päivää tätä kritiikin vastaanottamisen tasoa.

Kerro vielä millä perusteella Suomessa juuri naiset olisivat miehiä paremman näköisiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

monen nollan mies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ns. "pisteet" selviävät vasta kun on tutustuttu ja opittu millainen mies on kyseessä. 

En ole vielä koskaan  tavannut itseäni "parempaa" miestä, eli henkisesti vahvempaa, hauskempaa, älykkäämpää ja pätevämpää.

Olen itse asiassa alkanut vakavasti ajatella, että naiset ylipäätään ovat miehiä ylemmällä tasolla.

Olen valmis muuttamaan mieltäni, heti kun todistusaineisto sitä edellyttää. Toisin kuin moni mies, joka on siis oletetusti minua heikompi.

No et sitten ole törmännyt minuun. Mutta sellaista se on, monet naiset kuvittelevat olevansa jumalten lahjoja kaikille miehille, ja sitten kun heidän tajuntaansa tupsahtaakin +1000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000 pisteen mies niin eivät raukat tiedä miten suhtautua. Joten suhtautuvat ajatuksella että "tuo mies on homo/pelimies/idiootti/heikko/väkivaltainen/jne..."

Itse asiassa tutkimusten mukaan ylivertaisuusvinouma on yleisemmin miehillä. Naisia taas vaivaa useammin huijarisyndrooma.

Naisila ei tutkimusten mukaan ole myöskään kykyä arvoida miesten tasoa objektiivisesti ja hauskaa naista en ole vielä tavannut.

ohis

Olen huomannut, että kun nainen laskee leikkiä, niin mies ei yleensä tajua sen olevan vitsi vaan ihmettelee, miksi nainen puhuu ihan tosissaan niin typeriä juttuja. En tiedä kumpi osapuoli siinä on huumorintajuton.

Minäkin olen huomannut tämän! Mulla oli joskus vuosia sitten tapailussa yksi tyyppi, jonka kanssa joskus humalassa leikillään väännettiin kättä. Minä tietty hävisin, mutta pitkään heitin läppää ja kiusoittelin miestä siitä, miten tämä olis hävinnyt mulle. Se tampio ihan tosissaan vastasi joka kerta, että eihän ollut hävinnyt, ja kysyi vähän huolissaankin jossain vaiheessa, että muistinko mä oikeasti tilanteen niin että olisin sen kädenväännön voittanut. Ööö.

Tosi absurdi juttu, koska mun huumori on melko vakavamielistä ja vähäeleistä eli saatan väittää ”tosissani” asioita vaikka ne on täysin vitsillä sanottua, ja yleensä jengi kyllä pysyy ihan hyvin kärryillä tässä. Paitsi jotkut miehet! Ja tuokin oli ihan korkeasti koulutettu ja muuta, että ei se nyt ihan vajukki voinut olla. Huumorintaju vaan ei kohdannut, mitenkään.

Sinänsä miesten on vähän turha ylentää itseään tässä asiassa, koska harvoinpa olen itsekään tavannut oikeasti hauskaa miestä. Nauran kyllä kaikkien jutuille, mutta se on kohteliasta ja kuuluu sosiaaliseen koodistoon, ei välttämättä todellakaan tarkoita että sun juttu on hyvä. Hauskoja ihmisiä on molemmissa sukupuolissa ihan liian vähän - siis mun huumorintajulle sopivia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai ihmiset voi pistää ulkonäön mukaan objektiiviseen ”paremmuus”järjestykseen, mutta pointti on se, että harva oikeasti haluaa tai edes viehättyy niistä ”kympin” miehistä ja naisista.

Niistä objektiivisesti täydellisistä.

Nämä koetaan kuitenkin subjektiivisesti ja 99% muiden naisten mielestä ”täydellisistä” miehistä on sellaisia, etten koskisi pitkällä tikullakaan.

Joskus ihan huvittaa kun näkee jonkun perusmamman mustasukkaisena peruspertti-miehestään ja mietin vaan, että eikö tuo nainen tajua, ettei se hänen miehensä ole muiden silmissä niin viehättävä kuin juuri hänen silmissään, eli turha mulkoilla.

Mutu on, ettei monikaan sitä tosiaan tajua.

Tämä! Palstamiehille tuntuu jotenkin olevan ihan uskomattoman vaikeaa sisäistää se, että naisten miesmaku on koko skaala. Kaikki päinvastaiset esimerkit, kuten tähänkin ketjuun jaettujen kuvien kirjo, sivuutetaan täysin ja sitkeästi vaan jatketaan jankutusta metsästäjänsilmistä. En ymmärrä, miten monta vastaavaa ketjua vielä tarvitaan?

Tuosta naisten epävarmuudesta sanoessasi tuli mieleeni yksi juttu muutaman vuoden takaa. Tarjosin kerran kaverin miehelle yösijan baari-illan jälkeen, kun oltiin mun kotikulmilla oltu ja kaveri itse oli lopettanut illan meitä muita aikaisemmin (oisko ollut töitä tms seuraavana päivänä) ja vika bussikin oli mennyt. Kaveri soitti varmaan kahdesti perään ja vannotti mua, että ymmärränhän olla koskematta hänen mieheensä. Ei siis soittanut miehelleen vaan mulle! Oli sen toisen puhelun aikana vaikea olla sanomatta jo suoraan, etten koskisi hänen mieheensä pitkällä tikullakaan, vaikka se olisi sinkkukin. Ihmettelin silloin samaa kuin sinä tuossa - luulevatko ihmiset tosiaan, että kaikki pitävät samoja ihmisiä puoleensavetävinä? (Puhumattakaan siitä, millainen epäluottamuslause tuollainen soittelu on sekä minua että miestä kohtaan...)

Toisaalta monet menevät sänkyyn jonkun miehen kanssa vain siksi, että mies sattuu olemaan saatavilla ja seksiä tekee mieli, vaikka mies ei olisikaan erityisen puoleensavetävä.

No kyllä kaveri tiesi, etten ole näitä ”monia ihmisiä”.

Vierailija kirjoitti:

Nuo pistesysteemit ja "tasoteoriat" ovat narsististen paskiaisten keksimiä. Terve ihminen sympatiseeraa toista henkisesti tervettä ihmistä, eikä siinä ole kyse mistään muista pisteistä kuin ehkä samantasoisesta älykkyydestä.

Tärkeämpää kuin pituus, paino, rasvaprosentti, koulutustaso, kieli, väri, taustakulttuuri on se, että ihmiset ymmärtävät toisiaan kommunikoidessaan ja nauttivat samoista asioista.

Ulkonäölle rakennettu parisuhde on tuomittu tuhoon, sillä ihminen vanhenee ja muuttuu.

Totta, pisteet ja tasot on skeidaa. Toisaalta yleensä ulkonäössä on jotain joka vetää puoleensa. Joku tietynlainen piirre. Itseäni on aina kiehtonut kihara tukka, sekä isohkot nenät. Viimeksi ihastuin mieheen joka ei ollenkaan ollut minun "tyyppiäni" (sikäli kuin sellainen on olemassa), mutta huomioni kiinnittyi mielenkiintoisen keskustelun lisaksi hänen herkkiin ja suuriin mustiin silmiinsä. Isoa nenää tai kiharoita tällä ei kyllä ollut.

Minun nuoruudessani (eli 80-luvulla) todella komeita miehiä kutsuttiin "imeliksi kiiltokuvapojiksi". Vaikka olin itse tosi kaunis nainen, en olisi voinut kuvitellakaan, että ottaisin miehekseni jonkun filmitähdeltä näyttävän "kiiltokuvapojan". Syynä tähän oli se, että nämä kaikista komeimmat miehet olivat niin täynnä itseään, että ihan ällötti. Ei saisi yleistää, mutta ainakin minun elämässäni kaikki tuntemani TOSI komeat miehet ovat olleet itserakkaita idiootteja. Monet naiset juoksivat heidän perässään, ja kaikille kävi huonosti! He saivat näistä "kiiltokuvapojista" miehekseen pettäjiä, tai muuten ilkeitä kumppaneita, jotka eivät arvostaneet omia vaimojaan! Minä olin siis kaunis, eli en aivan täysin voi vastata kysymykseesi, että voisinko treffailla itseäni paremman näköistä miestä. Minä olin ulkonäön suhteen itse täysi 10. Kun olin nuori nämä "kiiltokuvapojat" juoksivat minun perässäni, mutta ei kiinnostanut pätkääkään. Kaiken tämän voisi muotoilla niin, että ulkonäkö ei ole tärkää elämässä. Kuka tämän tajuaa, löytää onnen. Minä itse en ole ollut aina mikään maailman kivoin ihminen, mutta elämä on opettanut nöyryyttä, ja kasvattanut.