Oletko koskaan ihastunut työkaveriisi? Miten kävi? Oliko samaa vai vastakkaista sukupuolta?

Olen, mutta toistaiseksi en ole enää siellä töissä. Olen 33-vuotias nainen ja ihastunut muutamia vuosia nuorempaan naiseen. Ihastuin vuosi sitten ja edelleen mietin häntä joka päivä. Olimme samassa työpaikassa, mutta teimme eri töitä eli en ollut hänen kanssaan koko päivää. Olen todella ujo ja ihastuksenikin vaikuttaa aika ujolta. Luulen, että tunteeni ei ollut yksipuolista. Nyt ajateltuna hän yritti ehkä olla aloitteellisempi ja antoi jotain vihjeitä, mutta minä hölmö en tajunnut. Ajattelin kesän aikana kerätä kaikki rohkeuteni ja syksyllä tehdä jotain. Kävikin niin, että en nyt enää ole siellä. Surettaa ja kaduttaa, että mitään ei ehtinyt tapahtua.

Olen montakin kertaa. Olen naimisissa, ja olen muutenkin niin ujo, että en ole koskaan tehnyt asialle mitään, enkä tiedä mitä nämä miehet ajattelevat minusta. Olen siis itse nainen.

Tällä hetkellä olen vähän ihastunut lähimpään työkaveriini, joka on 10 v vanhempi kuin minä. Tulemme tosi hyvin toimeen ainakin työasioissa, ja ollaan juteltu vaikka mistä asioista taivaan ja maan välillä, paitsi kovin henkilökohtaisista ihmissuhdeasioista ja tunteistani ei olla puhuttu, eikä hänen aikaisemmista parisuhteistaan. Hän on sinkku, ja haluankin, että ei pilata sillä hyvää työkaveruutta. Sitä paitsi epäilen hänen olevan homo. Kehon kieli, jotenkin viittaa siihen, ja hänellä ei ole ollut perhettä.

Joo. Muutaman kuukauden. Mitään ei ole kuitenkaan tapahtunut, kun ei nähdä kuin satunnaisesti työpaikalla ja molemmat ovat naimisissa ja kummallakin on lapsia. Kaipa tästä pääsee jotenkin ylitse, sillä toisella meistä loppuu aika piakkoin työt.

Olen, ja lopulta erosinkin silloisesta miehestä. Hengattiin joku pieni tovi ja siihen se sitten jäikin.

Ja siis oli hyvä asia et erottiin, mies oli väkivaltainen jne ja ulospääsy löytyi tämän työkaverin avulla.

Mummo ja toyboy kirjoitti:

13 vuotta nuorempi työkaveri (mies) teki aivan yllättäen aloitteen. Oli kuulema katsellut minua pitkään. Minä en ollut kiinnittänyt mitään huomiota häneen. Tunnustuksen jälkeen mies aloitti todella kovan piirityksen ja lopulta annoin periksi. Nykyisin ei olla enää työkavereita, mutta takana 3 vuotta jatkunut saladuhde.

Ihmettelen tällaisia "pehmitettäviä" naisia jotka sitten lopuksi antaa periksi. Eli väkisin aletaan miehen kanssa kun ei muukaan auta ja vaikkei ukko voisi vähempää kiinnostaa. En minä ainakaan kiinnostu tyypistä piirityksilläkään ellei heti alkuun synkkaa.

Olen rakastunut alaiseeni, mieheen. Olen itse muutaman vuoden häntä vanhempi nainen. Yritän peitellä tunteitani, mutta luulen kehonkielen ja äänensävyn paljastavan tunteeni. Tietysti kohtelen kaikkia tasapuolisesti, ettei synny ikäviä puheita.

Mitä olet pelännyt eniten kertoessasi asiasta "työihastuksellesi"? Itse pelkään eniten sitä, ettähän kertoo asiasta muille työkavereille ja tarkoituksellisesti aiheuttaa "ongelmia" näin tehdessään minulle. En pelkää sitä että hän ei olisikaan kiinnostunut vaan hyväksyisin asian, jos se näin olisi. Meillä pieni työyhteisö, joten aika vaikeaa olisi töissä varmasti käydä jos niin kävisi. Haluaisin kovasti kuitenkin kertoa vaikka hän sen tietää varmasti ilman kertomistakin. Kovasti ikävöin ja vapaa-ajalla haluaisin tavata ja keskustella asiasta. Riski tuntuu vain liian suurelta.

Vierailija kirjoitti:

Mitä olet pelännyt eniten kertoessasi asiasta "työihastuksellesi"? Itse pelkään eniten sitä, ettähän kertoo asiasta muille työkavereille ja tarkoituksellisesti aiheuttaa "ongelmia" näin tehdessään minulle. En pelkää sitä että hän ei olisikaan kiinnostunut vaan hyväksyisin asian, jos se näin olisi. Meillä pieni työyhteisö, joten aika vaikeaa olisi töissä varmasti käydä jos niin kävisi. Haluaisin kovasti kuitenkin kertoa vaikka hän sen tietää varmasti ilman kertomistakin. Kovasti ikävöin ja vapaa-ajalla haluaisin tavata ja keskustella asiasta. Riski tuntuu vain liian suurelta.

Voithan korostaa, että juttu on vain ja ainoastaan teidän kahden välinen. Se ei kuulu työkavereille eikä työpaikan kahvikeskusteluihin.

Vierailija kirjoitti:

Kahdestikin on käynyt niin. Ensimmäisellä kerralla syttyi salasuhde. Emme olleet naimisissa, mutta kummallakin oli seurustelukumppani toisaalla. Myöhemmin erosimme molemmat kumppaneistamme, mutta emme päätyneet yhteen ja salasuhdekin kuihtui kokoon.

Toisella kertaa olin ihastunut kollegaani, jonka kanssa tein kiinteästi yhteistyötä. Kollegani toimi muutaman kuukauden ajan jopa esimiehenäni. Tiesin että hän oli myös syvästi ihastunut jopa rakastunut minuun. Mutta emme koskaan puhuneet asiasta suoraan. Kiertelimme ja kaartelimme monta vuotta, mutta tiesimme varmasti kumpikin että jos ryhdymme suhteeseen, toisen on vaihdettava työpaikkaa. Emme halunneet sitä, joten kidutimme vain toisiamme olemalla niin läheisiä kuin työkaverit voivat olla. Myöhemmin vaihdoin työpaikkaa, mutta päätin jättää tämän miehen taakseni työn mukana.

En oikein ymmärrä, miksi työpaikan annetaan määrätä kuka saa olla kenen kanssa. Töissä tehdään töitä, mutta kun ovi sulkeutuu, on vain oma asia mitä puuhaa.

Up!

Vierailija kirjoitti:

Mitä olet pelännyt eniten kertoessasi asiasta "työihastuksellesi"? Itse pelkään eniten sitä, ettähän kertoo asiasta muille työkavereille ja tarkoituksellisesti aiheuttaa "ongelmia" näin tehdessään minulle. En pelkää sitä että hän ei olisikaan kiinnostunut vaan hyväksyisin asian, jos se näin olisi. Meillä pieni työyhteisö, joten aika vaikeaa olisi töissä varmasti käydä jos niin kävisi. Haluaisin kovasti kuitenkin kertoa vaikka hän sen tietää varmasti ilman kertomistakin. Kovasti ikävöin ja vapaa-ajalla haluaisin tavata ja keskustella asiasta. Riski tuntuu vain liian suurelta.

Tiedän, että ihastukseni ei missään tapauksessa kertoisi työkavereille ihastuksestani. Enemmän pelkään sitä, että hyvä ystävyytemme ja keskusteluyhteytemme katoaisi tai mies tuntisi olonsa kiusaantuneeksi mun seurassa. Pelkään myös kuinka vaikuttaisi minuun, että jos kertoisin ihastuksestani ja mies ei vastaisi tunteisiini. Luultavasti olisin hyvin rikki. Unelmat hajoaisivat. Tiedän, tyhmäähän nytkin on elätellä toiveita ja elää fantasioissa...

Parinkin työkaverin kanssa seukannut.

Vuosi meni molemmissa kivasti ja sitte kävi raskaaksi.

M44

Olin. En koskaan kertonut luojan kiitos ja nyt mietin että mitä ihmettä ajattelin :D

Itse ihastuin mieheen, joka oli asiakkaani. Meillä oli aina flirttiä ilmassa, kun näimme. Muutaman kerran kävimme vapaa-ajalla yhdessä kahvilla. Sitten aloinkin käymään hänen luonaan "kahvilla". Nyt takana on vuoden kestänyt salasuhde. Nähdään n. kerran kuussa.

Vierailija kirjoitti:

Olen, mutta toistaiseksi en ole enää siellä töissä. Olen 33-vuotias nainen ja ihastunut muutamia vuosia nuorempaan naiseen. Ihastuin vuosi sitten ja edelleen mietin häntä joka päivä. Olimme samassa työpaikassa, mutta teimme eri töitä eli en ollut hänen kanssaan koko päivää. Olen todella ujo ja ihastuksenikin vaikuttaa aika ujolta. Luulen, että tunteeni ei ollut yksipuolista. Nyt ajateltuna hän yritti ehkä olla aloitteellisempi ja antoi jotain vihjeitä, mutta minä hölmö en tajunnut. Ajattelin kesän aikana kerätä kaikki rohkeuteni ja syksyllä tehdä jotain. Kävikin niin, että en nyt enää ole siellä. Surettaa ja kaduttaa, että mitään ei ehtinyt tapahtua.

Ota häneen yhteyttä ja pyydä vaikka kahville, kun edelleen mietit häntä. 

Vierailija kirjoitti:

Mummo ja toyboy kirjoitti:

13 vuotta nuorempi työkaveri (mies) teki aivan yllättäen aloitteen. Oli kuulema katsellut minua pitkään. Minä en ollut kiinnittänyt mitään huomiota häneen. Tunnustuksen jälkeen mies aloitti todella kovan piirityksen ja lopulta annoin periksi. Nykyisin ei olla enää työkavereita, mutta takana 3 vuotta jatkunut saladuhde.

Ihmettelen tällaisia "pehmitettäviä" naisia jotka sitten lopuksi antaa periksi. Eli väkisin aletaan miehen kanssa kun ei muukaan auta ja vaikkei ukko voisi vähempää kiinnostaa. En minä ainakaan kiinnostu tyypistä piirityksilläkään ellei heti alkuun synkkaa.

Voi kyllä kiinnosti kovasti ja synkkasi heti alkuun, mutta silloin oli vielä "moraalisia esteitä" (kun me ollaan kumpikin tahoillamme naimisissa, ollaan työkavereita ja minä olen niin paljon vanhempi jne.) Lopulta heitin moraalit hittoon ja nyt ollaan salasuhteiltu 3 vuotta ja edelleen synkkaa.

Up

Olen ollut ihastunut. En kerennyt avautumaan tunteistani sillä jäin yllättäen pitkälle (useiden kuukausien) sairauslomalle työstäni. En tiedä voinko palata tähän työhön, joten mahikset nähdä häntä enää ovat minimaaliset :(

Kaiken lisäksi olen onnellisessa avioliitossa. Parasta kai unohtaa hänet, vaikka vaikeeta se kyllä on. Aikaa on kulunut eikä tunteeni ole viilenneet :/

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut ihastunut. En kerennyt avautumaan tunteistani sillä jäin yllättäen pitkälle (useiden kuukausien) sairauslomalle työstäni. En tiedä voinko palata tähän työhön, joten mahikset nähdä häntä enää ovat minimaaliset :(

Kaiken lisäksi olen onnellisessa avioliitossa. Parasta kai unohtaa hänet, vaikka vaikeeta se kyllä on. Aikaa on kulunut eikä tunteeni ole viilenneet :/

Niin ja siis olen nainen, ihastus oli/on mies.

olen ihastunut pariin otteeseen töissä ja olen nytkin ihastunut yhteen mieheen (itse olen nainen). Ikinä kenenkään kanssa ei ole mennyt flirttiä pidemmälle. Lähinnä heidän kanssaan pääsi siihen kohtaan että tiesi molempien olevan kiinnostunut ja kaikki lopulta kaatui siihen että aikaa kului, tilanteita ei synny (eriosastot/talot eikä mitään työhön liittyvää syytä käydä siellä) ja kaikki jää siihen kun moikataan ja hymyillään kerran päivässä jos sitäkään. Nykyisestä en tiedä onko sinkku, tiedän vain että hän haluaa antaa kuvan että on kiinnostunut (mutta ujo) mutta hänkin suurimmaksi osaksi aikaa välttelee katsekontaktia ja kääntyy salamana pois päin jos saan hänet kiinni tuijottamisesta. Joten eipä minulla mitään hyvää sanottavaa työpaikka ihastuksista. Mieluiten olisin ilman kun ei ne muuta aiheutq kuin mielipahaa.